[Ginger2]

Heips Tyräkki, samat velvollisuusvierailut mullakin edessä. Ja tätä omaishoitaja-arkea lähempänäkin.

Mut oot nuorempi ja fiksumpi kuin minä. Ihan tähän pääsiäisen piinaviikkoon ja sukulaisuusvitutukseen join eilen punaviiniä. Hetkellsesti se turrutti, mut sama tuska edelleen. Voisinpa ulkoistaa itseni näistä kuvioista.

[Tyräkki]

Ginger, ymmärrän, eihän se viina mitään ratkase tai muuta, mutta, ja taas kerran mutta, kyllähän se tilapäisesti tasottaa. [Älkää ymmärtäkö tota niin, että suosittelisin tai himoitsisin viinaa, mutta en nyt prkl kehtaa toisinkaan väittää, kun alkoholi kuitenkin kemiallisesti on hyvin yleislamaava yhdiste.]

Mä en nyt jotenkin saa sisäistä ristiriitaani ratkastua. Koen huonoa omaatuntoa siitä, että "vihaan" sekä lähisukulaisiani että ystäväisiäni, mutta en mä pysty pakottamaan, harhauttamaan tai huijaamaan itseäni tuntemaan toisinkaan.

Kävin antamassa protestiääneni ja hain ohimennen töitä parin maakunnan takaa. Tosin en kevyellä googlauksella saanu selville onko haku ns. aidosti avoin vai ns. hv- eli haista vittu-haku, jossa tekijä on jo hyvinkin tiedossa. Lisäks sit jos sattusin ton saamaan, tarkottas se joko sitä, että mun pitäs ottaa kohteesta oma kämppä, tai äijän pitäis alkaa myydä tätä "remontoijan unelmaa" ja ottaa joko suoraan taloudellisesti kamalasti takkiinsa, tai elää monta vuotta pelko perseessä korvausvelvoitteita odotellen.

Suota siellä ja vetelää täällä.

[Ginger2]

Kiits Tyräkki. Miehen vielä jotenkin kestää, mutta se sen suku.

[Tyräkki]

Ginger, kruunaako kuvion vielä se, että miehes on aina ehdottomasti ns. omiensa puolella?

Alkaskohan tää intensiiviviikko sitten olla valmis. Vaali- ja lätkätulokset noteeraan, mutten usko kummankaan menevän tunteisiin sen enempää.

En tässä vitutuksen suossa oikein osaa päättää, olenko ymmärtänyt koko elämän jotenkin ihan väärin, vai ymmärränkö vain liiankin kirkkaasti.

[Ginger2]

Tyräkki - mies on sen verran fiksu että ymmärtää meidän olevan ihan oma yksikkömme. Sitävastoin edesmennyt appeni ja edelleen sinnittelevä noppini ovat molemmat nuts.

Mutta alkoholismihan on tunne-elämän sairaus. Sen toki tunnistan aina provosoituessani. Ja voin kyllä paremmin jos en juo. Aina ei vaan pysty, pieni turrutuskin on parempi kuin kalvava ketutus.

Nää on näitä piinaviikon fiilareita. Pian ihana ylösnousemus ja valaistuminen meitä lohduttakoon.

[Tyräkki]

Ginger, mulla on mitä ilmeisimminkin käynyt sellainen tsäkä, että äijän porukat ovat huomattavasti omiani täysjärkisempiä. Ilmeisen epävarma ilmaisu siks, että ei olla toistemme sukulaisten kanssa oikeastaan yhtään tekemisissä, joten en voi väittää niitä juuri tuntevani.

Maanantai, 25 %.

Päätä särkee, liian kirkasta ja liian vähän unta.

Töitä, Prisma, safkaa, huomiselle matskuja.

[Ginger2]

Sulla optimaalinen tilanne sukulaisten suhteen. Toivottavasti meillä rivit harvenee pikkuhiljaa. Kun sais vain oman pollansa pysymään kasassa.

Kevät, tuo ihana, ahdistava ja niin lyhyt vuodenaika käy päälle.Yritän elää hetkessä ja nauttia tästä. Samaa toivon muillekin!

[Tyräkki]

Tiistai.

Töitä ja treenit.

Näyttää siltä, että mun pääsiäisen henk. koht. kärsimysnäytelmä sijoittuu tänä vuonna lauantaille ja sunnuntaille, jos ja kun silloin lähisukuloin. Olenhan mä tän tainnu sanoa jo ennenkin, mutta toistetaan nyt tämäkin ikävä totuus, joka tietty eniten kertonee vaan mun ikävästä, kiittämättömästä ja hyperitsekkäästä luonteesta. Mutta siis, ei mun biologiset lähimmäiset kyllä herätä mussa muuta ku vitutusta, velvollisuudentunnetta, ärtymystä ja huonoa omaatuntoa. Viinanhimoa tietty myös, aikoinaan.

Mä olisin ihan mielelläni huomattavasti hyvempi ihminen. Mutta se on jälleen kerran asia, jota mä en voi pakottaa.

Ja jos toikin nyt ihan loppuunsa analysoidaan, niin eipä mua se varsinainen käytännön hyveily niin kiinnostais. Riittäis ihan vaan että musta tuntuis hurskaalta ja voisin sellainen uskotella olevani.

[Ginger2]

Ymmärrän fiiliksesi lähisukuloinnista täysin. En niistä myöskään itse nauti.

Parasta niissä on aina se tietoisuus , kun päästään pikatielle kohti isoa kirkkoa.
Sitä ennenhän voi käydä vähän metsässä karjahtelemassa.
Tsemppiä!

[Onneli47]

Liityn joukkoon kärsivään mitä lähisukulointiin liittyy. Vaatii välillä paljon ponnisteluja ja itsekuria, että saan pidettyä itseni asiallisen positiivisena ja tyynenä. Joskus onnistun paremmin, joskus huonommin. Vanhojen ihmisten kanssa en halua vängätä, koska siitä ei seuraa muuta kuin pahaa mieltä. He eivät enää kykene näkökulmaansa muuttamaan, joten yritän vaikuttaa omaan toimintaani.

[Tyräkki]

Kiits naiset vertaistuesta! Onhan ton suvun pahemmuuden tiennyt jo vanha kansa aikoinaan, mutta silti mä säännöllisesti kärsin paskoista fiilareista asian takia.

Keskiviikko.

Töitä ja treenit.

Sen verran oli taas duunissa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, että yks työkaveri puhku päivän päätteeks haluavansa vaan mennä istumaan autoonsa parkkipaikalle ja dokata ittensä tainnoksiin. Mua ei hässäkät sen enempää hätkäyttäny tai hermostuttanu, en tiedä johtuuko se enemmän mun ylipäätään kyynisestä asenteesta vai lyhyestä työsopparista.

[Tyräkki]

Torstai.

Töitä, Prisma, Alko.

Huomiseks tuli vähän nopeella aikataululla yhet läpimärät juhlat, joihin toivottiin tuotavan skumppaa. En pelkää lankeevani tai toisaalta ota dokaamattomuudesta kovia kierroksia, olen yhdet tollasetkin kinkerit ehtiny jo elää raivoraittiina. Viihtyminenkin todennäköisesti on tossa äijän kaveriseurassa parempaa kuin mun "ihanaisten ystävieni" kanssa, toki jos ilta menee kovin pitkäks, alkanee kyllästyttää.

"Ihanaiset ystäväiseni" itse asiassa kiristävät hermojani tälläkin hetkellä. Ne vaan on jotenkin niin eri aallonpituuksilla.

[Tai sitten mä vaan inhoan kaikkia ja kaikkea.]

[Tyräkki]

Perjantai.

Tukka suoristettu ja silmät meikattu.

Vain pohjat puuttuu. Enkä tarkota meikkipohjia.

Hivenen haikeeta. Paitsi että eihän mulla mikään pohjienotto olis menossa, vaan kivulias loiventelu, joka päättyis parhaimmassa tapauksessa sekavuustilaan. Ei niihin taianomaisiin hyviin känneihin.

[Tyräkki]

Lauantai.

Päätä särkee ja pännii.

Eiliset iloittelut ihan ok, ihan odotetun räävitöntä menoa. Mua alko joskus puolen yön pintaan kyllästyttää, mutta kun äijällä oli vuoden ekat kännit menossa, niin vasta kahelta kotiuduttiin.

Nyt siis olen kevyesti univelkasena vanhuksilla, ja voi pojat, on tää nyt ihan perseestä. Jotenkin nää ovat pelanneet ittensä ihan umpikujaan, mutta leikkivät, että eihän tässä mitään. Mä odotan vaan hautajaisia, en tosin tiedä kenen. Isistä ja äitylistä en osaa sanoa kumpiko kupsahtaa ekana, mutten usko että ehtivät juurkaan eläkepäivistä nauttia noilla diagnooseilla. Tai sitten masisteleva veljeni lyö ässän pöytään ja menee hirteen. Mulle se ei näköjään enää puhu, kun viimeks teki selväks että olen luopio.

[Ginger2]

Sunnuntai
Oi että kirjoitat valoisasti pääsiäisen teemaan sopien. Mulla myös melkoiset fiilarit päällä; marttyyriäitini kiukuttelee ja mies käy läpi luopumisen tuskaa (omaisuus). Veti siitä johtuen perinteiset kännit ja minä kuuntelin kuorsausta läpi yön. Itse tyydyin vain puolikkaaseen punkkuun, enempi hain lohtua täytelakuista.

Joo on tää elämä kummaa. Yksikin miehen sukulainen joka toimii ns. mielenterveyspuolella, paljasti että hänellä on vanhuuden varalle täysin käyttökelpoinen ase. Joku plan B täytyis myös itsellä olla, sen verran rankkaa noiden ikämummeleiden viime metrien seuraaminen on.