Edelliseen vielä selventävänä tarkennuksena, että mun on helppo huudella mitä huutelen, koska en juurkaan juonu äijän kanssa tai takia.
Ja on se sitten kuinka harhaoppista tahansa, ja tuomittavaa ja ihan väärin, niin meidän yhteiselo ei perustu siihen, että kaikki aina tunnustettais pohjamutia myöten ja setvitettäis ja selvitettäis ja anottais anteeksantoa, luvattais tietenkin paljon. Kunnes sitten taas kuitenkin kaiveltais vanhoja kaunoja ja vääryyksiä. Ja oltas niin kovin vahvastituntevia. Enempi ollaan vähän niinku friends with benefits ja yhteinen hima. Ja toistemme henkivakuutusten edunsaajat.
Yritin tossa kaivaa ketjuni alkupuolelta jotain viisastenkiveä uusille kanavalaisille, mutta en sellasta ainakaan ekan puolenvuoden ajalta löytänyt.
Sellasta edullista kehitystä kuitenkin huomasin, etten ole enää yhtä katkera "ihanaisten ystäväisteni" menestyksestä, tosin en ensisijaisen hurskaasti heille kaikkea hyvää toivoen. Mua ei vaan esmes niiden urakehitys enää hetkauta, kun mulla ei vastaavia unelmia ole.
Tosin tosta päästään siihen, miks mua ei kiinnosta eikä motivoi.