[aurinkoleijona]

Iltaa kaikille. Jäin tuossa miettimään tuota parisuhteessa "salaa juomista". Sitä minäkin olen tehnyt ihan tarpeeksi ja ex myös. Kun tapasimme ja aloimme seurustella huomasin, että hänellä oli aina pullo tai pari kylmiössä ja pieni snapsilasi siinä vieressä. En osannut ajatella sitä mitenkään kummalliseksi, mutta sitähän se oli. Kun hän tuli illalla kotiin siitä piti aina ottaa huikka. Ruokaa laittaessa samoin. Koskaan se lasi ei tullut pöytään asti vaan aina piti kaapissa juoda. Ikäänkuin salassa vaikka siellä se oli avoimesti kaikkien nähtävillä. Jos hän kysyi minulta haluanko drinkin niin sitten juotiin pöydän ääressä "avoimesti". Ero tuli ja jälkeenpäin olen miettinyt paljonko alkoholilla oli siinäkin osuutta. Minä lääkitsin pahaa oloani ja hän joi varmaan samaan syyhyn. Moni riita olisi ollut toisenlainen tai jäänyt kokonaan käymättä, jos molemmat olisivat olleet selvinpäin. Mukana oli myös kumma levottomuus. Hän ei osannut, ei sitten millään rauhottua vaikkapa kirjan äärelle tai lomalla altaalle. Kun tuo alhoholismi on alkanut minuakin pahemmin painaa niin tunnistan saman. Ja nyt kun olen ollut juomatta - levollisuuden.
Mietin sitäkin miten salaa sitä oikeasti voi juoda toiselta - haiseehan tuo hengityksestä metrien päähän. Kun koitimme miehen kanssa sitten palata yhteen sanoin hänelle, että minä en enää juo. (Tuolloin oli menossa pidempi raitis jakso) Hän totesi, että hieno juttu ei hänkään. Pian kuitenkin huomasin, että tuo tarkoittikin "en juo julkisesti nähtesi" koska sama tuttu haju alkoi leijua hänestä. Ja löytyihän sieltä autotallista parikin jemmapulloa kenkäkaapista. Muistan miten pettynyt olin. Jossakin vaiheessa sanoin hänelle, että tiesin hänen juovan salaa ja toivoin, että se mitä juotaisiin juotaisiin avoimesti. Se suhde ja sen lämmitys loppui aika pian tuon jälkeen. Hän jatkaa juomista edelleen. Totesin, että minä en voi siihen vaikuttaa, jos toinen ei halua muuttua.
Hmm...mikähän pointti minulla oli tälle kirjoitukselle... No ehkä se, että monesti nuo salassa juomiset eivät ihan onnistu..aina joku paljastaa.

[Tyräkki]

Heih aurinkoleijona, kauhean ovela mä kuvittelen olleeni, mutta onhan se hyvinkin mahdollista, että mies tietää paljon enemmän kuin kuvittelen, mutta ei sen enempää uskalla/halua puhua asiasta kuin mäkään.

En kyllä ihan just nyt uskalla alottaa mitään kehityskeskustelua. Joskus hamassa raittiissa tulevaisuudessa sitten..

[Tyräkki]

Jäin miettimään vielä tota avointa vs. salaista juomista. Sillä mä ite olen ainakin pelannut paljon, juonu jonkun soveliaan määrän avoimesti ja sitten päälle salaa lisää.

Luulin jo hävittäneeni kaiken todistusaineiston, mutta löysinkin aamulla vielä pari tyhjää pulloa. Pettymyshän se varmaan olis miehenkin päälimmäinen tunne ollu, jos se olis ne sattunu löytämään.

En oikein uskalla ajatella, että kuinka suuri pettymys mä tulen sille olemaan sitten siinä vaiheessa, jos sille oikein alkaa totuudet valkenemaan.

[pelit poikki]

Tuossa tuli mieleeni tätä ketjua lukiessani että alkoholiongelmaa käsitellään ikään kuin laittamalla laastaria isoon haavaan ja toivotaan että se paranee ja haavaakaan ei myöhemmin näy. Olen sitä mieltä että on erilaisia ihmisiä jotka ovat perimältään , kasvatukseltaan ja ympäröiviltä olosuhteiltaan alttiimpia saamaan erilaisia riippuvuuksia kuin toiset.
Meitä riippuvaisia ei kannata verrata ns tavallisiin ihmisiin koska me ei tulla koskaan toimimaan samalla tavalla .
Meillä on oltava aivan oma suunnitelma elämän suhteen missä nämä riippuvuudet on huomioitu osana loppuelämää.
Siksi tämä että tietääkö joku vai ei juomistamme on todella pikkuseikka siinä miten aiomme järjestää elämämme ettemme tuhoudu näihin riippuvuuksiimme. Itsellä on alkoholiongelma mihin olen saanut vertaistukea ja muutakin hoitoa noin vuoden verran ja pärjännyt sen kanssa, mutta sitten pelaamisesta kehittyi toinen riippuvuus mikä oli melkein vieläkin tuhoisampi tapahtui substituutio ongelman vaihtuminen toiseen, seurauksena kymmenien tuhansien pelivela.,
Näitä asioita olen sitten puinut, käynyt läpi ja saanut vertaistukea Valtin puolella niin ettei minulla ole enää pelihimoakaan niin kuin ei pitkään aikaan ole ollut juomahimoakaan. Töitä näiden riippuvuuksien eteen joudun edelleen tekemään ja olen huomannut että on todella hyvä hakea apua kauempaa kuin omasta perhepiiristä, tulehtunut ilmapiiri kotona ei paljon auta asiaa.Riippuvuuksien kanssakin pystyy elämään kelvollista elämää mutta tarkkana saa olla ettei riippuvuus vaihdu toisesta toiseen ja mitä aikaisemmin asiaan puuttuu sitä pienemmillä murheilla selviää, itse puutuin ja ymmärsin riippuvuuksien vakavuuden aivan liian myöhään, toisaalta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
On aivan lapsellista kuvitella että jos on oppinut putkijuomisen voisi käyttää alkoholia koskaan normaalisti ennemmin tai myöhemmin alkaa syöksy todelliseen viina helvettiin. Vaihtoehtoisesti voi valita toisenkin tien jossa voi tulla vastaan todella hienojakin päiviä kaikkine hyvine oloineen ja itseensä tyytyväisyyksineen.

[Tyräkki]

Tuossa tuli mieleeni tätä ketjua lukiessani että alkoholiongelmaa käsitellään ikään kuin laittamalla laastaria isoon haavaan ja toivotaan että se paranee ja haavaakaan ei myöhemmin näy.

Tunnistan ja tunnustan.

Aivan mun perustoimintatapa pistää pää pensaaseen ja odottaa et pöly laskeutuis.

Ei taida enää ihan toimia.

[Tyräkki]

Seuraava etappi: nöyrtyminen tilanteen, ja alkoholin, edessä.

[Cassiopeia]

Onnistuin hirveästi ponnistellen salaamaan juomiseni karun totuuden mieheltäni. Raitistuttuani ajattelin, etten tule hänelle asiasta koskaan kertomaan - join salassa ja raitistunkin salassa, niin kuvittelin. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska selvä pää ei halunnut jatkaa samaa salailun ja valehtelun kierrettä kuin juodessa ja salaisuuksien taakka alkoi tuntua mahdottoman raskaalta.

Kolmannen raittiin kuukauden kohdalla kerroin miehelle rehellisesti kaiken. Järkytys ja epäusko oli valtavat, mutta alkusokin jälkeen hän on asiasta pikku hiljaa toipunut. Näin jälkikäteen tuntuu naurettavalta ja hullulta, että vielä vuosi sitten kuvittelin, etten koskaan puhu kenellekään juomisongelmistani. Jos en olisi hakenut apua ja puhunut, puhunut ja puhunut, en olisi enää raittiina. Mutta kannattaa valita todella tarkkaan kenelle asiansa paljastaa.

Raittiuden alussa tulee vaikeita päiviä, tunnemyrskyjä ja hankalia tilanteita vastaan yllin kyllin. Niinä hetkinä on iso helpotus, että puoliso tietää missä mennään eikä vähiä voimia tarvitse käyttää peitetarinoiden keksimiseen yms. Ja vaikkei toinen olekaan alkoholisti, niin osaa ne silti tukea ja ymmärtää tarpeen tullen.

Munkin mies muuten aina ennen saarnasi, ettei alkoholisteilla ole selkärankaa ja että paraneminen on kiinni tahdonvoimasta. Jännästi on näkemykset ja puheet muuttuneet vuoden aikana...

[Kesäkuu18]

Cassiopeia:

Mutta kannattaa valita todella tarkkaan kenelle asiansa paljastaa.

Totta! Kun halusin ensimmäisen kerran asiasta joskus vuonna 2012-13 keskustella luotettavimman henkilön kanssa, joka tuntenut minut ikänsä ja ajattelin, että häneen voin luottaa maailmassa eniten. Oma äitini. Tiedättekö miten kävi?
Viime vuonna erään riidan yhteydessä hän käytti sitä aseenaan ja suoraan iskuna vyön alle. Kertomalla asian henkilöille, joilla ei ollut riitaan osuutta eikä arpaa. Minä en ole voinut vieläkään sitä sulattaa, kun en ymmärrä miten oma äiti voi luottamuksen niin pahasti pettää. Vaan mikä minä olen tuomitsemaan..mutta silti. Emme olleet missään tekemisissä sen jälkeen.
On solmuja, joita on avattava. Mutta koen, että niiden aika tulee. Vielä en ole valmis, kuin oman solmuni avaamiseen ja sen tie on pitkä. Kaikki aikanaan, eikö?

Salailu vuosia vei todella voimat. Jatkuva kaksoiselämä todella vie energiaa. Se on läsnä vieläkin, mutta pyrin elämään tässä hetkessä.
Eilen illalla oli oudon levoton olo. Ajattelin taas viiniä. Huomasin, että kohdallinen turhautuneisuus vei ajatukset viiniin. Mutta vessan kaappien siivous toikin sisällön iltaani (ja hyvä mieli sen jälkeen)..

Keskiviikkona reissuun ja se on aina alkanut edellisenä iltana loman juhlistamisella ja sitten perinteiset lentokenttäjuomat ja hirveä fiilistely somessa. Senkin huomasin nyt, että mitä huonompi olla, sen enemmän kulissipostauksia someen. Eli valhetta sekin. Muutama tunti siitä myöhemmin humalapäissään. Eikä kellään kiva olla. Ja seuraavana päivänä se suunnaton veetutus.

Juuri nyt hyvä olla. Illalla tapaan ystävän pitkästä aikaa ja todennäköisesti hän haluaa terallissille yhdelle. Noh, sitten mennään. En tarvitse sitä yhtä.

Kaikille hyvää päivää!

[Tyräkki]

Kiits Cassiopeia postauksesta, oot mulle rohkaseva esimerkki! Onnea onnistumisesta, kaiken vaivan ja kärvistelyn arvosta, oletan? Toivottavasti perässä tullaan..

Sanoin miehelle eilen, että taidan tässä vähän pitää tipatonta. Eipä se siihen mitään. (Virallisesti menossa päivä 11.)

On tää kyllä aikamoista vuoristorataa, tunneskaala on aika laaja ja nopeesti vaihteleva. Just nyt olen tälläsessä vaarallisessa olossa, kun alkaa tuntuu taas ihan hyvältä. Tai siis tavalliselta. Mutta sen verran jo tajuan, ettei tämä tule olemaan mikään "raitistu kuukaudessa kivuttomasti ja vaivattomasti Plinkin kirjekurssin helpoilla ohjeilla".

Kesäkuu2018, tsemppiä lomamatkalle! Niin kovin tutulta kuulostaa lentokenttäjuomingit (ja sen perään lentokonejuomingit ja ja ja) sekä "someharhauttaminen". Mä olen lähdössä matkaileen vasta elokuun alussa, yritän kypsyttää itteeni (täältä lukemaani) ajatukseen, että dokaaminen kaduttais varmasti, dokaamatta jättäminen tuskin missään tapauksessa.

[Tyräkki]

Hui, soitinpa sitten A-klinikalle. Kiitos plinkkaajat, vauvanaskelilla kohti rimanylitystä. Haluisin laittaa tähän jonkinmoisen hymiön, mutta mikään ei näytä sopivalta. Joku sellanen hieman nolona oleva kuitenkin.

Noh, vastaus oli mulle kyllä sinänsä ihan mieleinen, heillä on lomat päällä ja suositteli palaamaan asiaan syksyllä. Kelpaa, kypsyttelyaikaa mä tässä just tarttenkin.

Kansanterveydellisesti vois kyllä olla ihan fiksua aika kovasti porrastaa päihdetyöntekijöiden lomia. Voin vaan kuvitella kuinka paljon lomien jälkeen on tuskasia jonossa.

[lomapuisto]

Cassiopeia kirjoitti

Kolmannen raittiin kuukauden kohdalla kerroin miehelle rehellisesti kaiken. Järkytys ja epäusko oli valtavat, mutta alkusokin jälkeen hän on asiasta pikku hiljaa toipunut. Näin jälkikäteen tuntuu naurettavalta ja hullulta, että vielä vuosi sitten kuvittelin, etten koskaan puhu kenellekään juomisongelmistani. Jos en olisi hakenut apua ja puhunut, puhunut ja puhunut, en olisi enää raittiina. Mutta kannattaa valita todella tarkkaan kenelle asiansa paljastaa.

Raittiuden alussa tulee vaikeita päiviä, tunnemyrskyjä ja hankalia tilanteita vastaan yllin kyllin. Niinä hetkinä on iso helpotus, että puoliso tietää missä mennään eikä vähiä voimia tarvitse käyttää peitetarinoiden keksimiseen yms. Ja vaikkei toinen olekaan alkoholisti, niin osaa ne silti tukea ja ymmärtää tarpeen tullen.

Munkin mies muuten aina ennen saarnasi, ettei alkoholisteilla ole selkärankaa ja että paraneminen on kiinni tahdonvoimasta. Jännästi on näkemykset ja puheet muuttuneet vuoden aikana...

Asioilla on niin monta ulottuvuutta, että aivan raittiuden alkukuukausina pitäisi muistaa harkita yön yli ennen kuin menee kertomaan kaikkia asioitaan puolisolleen. Näitä ovat ainakin yksityiskohtaisesti kuvatut liiton ulkopuoliset suhteet. Kun ne painavat mieltä, niistä voi kertoa ammattiauttajalle tai luotetulle raittiille henkilölle, vaikkapa ryhmätoverille. Ryhmissäkin pitää ottaa huomioon toisten ja ulkopuolisten tunteet ja sietokyky.
Puhuminen auttaa, suuni avaaminen oikealla hetkellä raitistuneille alkoholisteille on vapauttanut ja vertaistuki on osoittautunut minulle ja tuhansille muille luotettavaksi tavaksi pitää kerran alkanut raittius.

Alkoholisti näyttää selkärangattomalta, koska hän ei osaa suunnata tahdonvoimaansa oikein. Ja tahdonvoimallaan alkoholisti ei juuri koskaan saavuta raittiutta. Sairautensa ja voimattomuutensa myöntämällä on kuitenkin mahdollista elää ilman alkoholia, kesälomallakin.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

[6000-päivää (poistunut käyttäjä)]

Salajuomisesta ei oikeastaan tarvitse kantaa huonoa omatuntoa sen jälkeen kun se on loppunut. Alkkis ei tajua, että käytännössä ainoa joka uskoo hänen juovan salaa on hän itse. Ainakin toinen alkoholisti tunnistaa virkaveljensä missä ja milloin tahansa; ulkomuodosta, käytöksestä, jostakin vain. Tunnistaa vaikka hän olisi selväkin. Samoin hänen omaisensa.

Olin vuosia juomisen loppumisen jälkeen vierailulla minulle ennestään tuntemattoman pariskunnan mökillä. Mies pistäytyi tuon tuosta näkymättömissä ja asia oli minulle miettimättä päivänselvä parin häviämisen jälkeen: huikalla oltiin.

[aurinkoleijona]

Jäin nyt kuitenkin tänne vielä kirjoittelemaan, vaikka tuolla toisaalla uhosin, että nyt riittää tätä lajia hetkeksi . Alkoholisti kyllä tunnistaa toisen se on totta. Olin kerran myös kylässä paikassa, missä emäntä teki näitä katoamistemppuja siitä kahvipöydästä. Ihan todella tasaiseen tahtiin. Tuli takaisin aina punaisempana ja punaisempana. Ensin ihmettelin, mutta sitten tajusin. Pullollahan sitä käytiin. Se on se levottomuus ja katse mikä välähtää, jos pullo ilmestyy pöytään.
Mutta joo - itsekin olen joskus taannoin miettint noita päihdepalveluiden kesälomia. Kun kesällä monella olisi hätä suurin niin käsketään palata asiaan syksyllä...joopa joo. Sama se on mielenterveyspalveluissakin. Suomi kiinni heinäkuussa - älä sekoa tuolloin! Voisiko tuohon todellakin saada jotakin parannusta?!! Kysyn vaan.
Nyt siis tauolle täältä.
Raitista elämää kaikille.

[lomapuisto]

Mutta joo - itsekin olen joskus taannoin miettint noita päihdepalveluiden kesälomia. Kun kesällä monella olisi hätä suurin niin käsketään palata asiaan syksyllä...joopa joo. Sama se on mielenterveyspalveluissakin. Suomi kiinni heinäkuussa - älä sekoa tuolloin!

Enimmät AA-ryhmät toimivat kesälläkin, myös kesälomareittien varrella.

Tänään et ole yksin

[Tyräkki]

Ainakin toinen alkoholisti tunnistaa virkaveljensä missä ja milloin tahansa; ulkomuodosta, käytöksestä, jostakin vain.

Tota en kyllä epäile. Oikeestaan ainut kerta, jolloin koen jääneeni puuhasteluistani kiinni, on jo parin kesän takaa, kun etäisempi kaverini, kellä on ongelmia useammankin aineen kanssa, kiinnitti huomiota mun loiventeluun. Hemmetin hyvin haisto mikä on menossa ja sen verran osu ja uppos, että tapaus palo darraseenkin mieleen.

Onneks mä olen enimmäkseen dokannu vaan ittekseni kotona, niin ettei miehelle oo alkoholiongelman lisäks muuta suurempaa tunnustettavaa.

Päivän (ja tulevien viikkojen) teema: miten mä pysyn kaidalla tiellä nyt, kun akuutti tuska ja hätä on helpottanu.