Cassiopeia:
Mutta kannattaa valita todella tarkkaan kenelle asiansa paljastaa.
Totta! Kun halusin ensimmäisen kerran asiasta joskus vuonna 2012-13 keskustella luotettavimman henkilön kanssa, joka tuntenut minut ikänsä ja ajattelin, että häneen voin luottaa maailmassa eniten. Oma äitini. Tiedättekö miten kävi?
Viime vuonna erään riidan yhteydessä hän käytti sitä aseenaan ja suoraan iskuna vyön alle. Kertomalla asian henkilöille, joilla ei ollut riitaan osuutta eikä arpaa. Minä en ole voinut vieläkään sitä sulattaa, kun en ymmärrä miten oma äiti voi luottamuksen niin pahasti pettää. Vaan mikä minä olen tuomitsemaan..mutta silti. Emme olleet missään tekemisissä sen jälkeen.
On solmuja, joita on avattava. Mutta koen, että niiden aika tulee. Vielä en ole valmis, kuin oman solmuni avaamiseen ja sen tie on pitkä. Kaikki aikanaan, eikö?
Salailu vuosia vei todella voimat. Jatkuva kaksoiselämä todella vie energiaa. Se on läsnä vieläkin, mutta pyrin elämään tässä hetkessä.
Eilen illalla oli oudon levoton olo. Ajattelin taas viiniä. Huomasin, että kohdallinen turhautuneisuus vei ajatukset viiniin. Mutta vessan kaappien siivous toikin sisällön iltaani (ja hyvä mieli sen jälkeen)..
Keskiviikkona reissuun ja se on aina alkanut edellisenä iltana loman juhlistamisella ja sitten perinteiset lentokenttäjuomat ja hirveä fiilistely somessa. Senkin huomasin nyt, että mitä huonompi olla, sen enemmän kulissipostauksia someen. Eli valhetta sekin. Muutama tunti siitä myöhemmin humalapäissään. Eikä kellään kiva olla. Ja seuraavana päivänä se suunnaton veetutus.
Juuri nyt hyvä olla. Illalla tapaan ystävän pitkästä aikaa ja todennäköisesti hän haluaa terallissille yhdelle. Noh, sitten mennään. En tarvitse sitä yhtä.
Kaikille hyvää päivää!