Olet täällä

Umpikujassa

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Umpikujassa

ViestiKirjoittaja Tiikeli » 15.7.2017 09:44:50

Tuntuu, että olen umpikujassa enkä tiedä kumpaan suuntaan lähteä. Olen nyt ollut juomatta kuukauden päivät ja tiedän, että fiksuinta olisi jatkaa tällä tiellä. Olen todennut, että minun on parempi olla kokonaan juomatta. Toinen puoli minusta on kuitenkin niin epätoivoinen, että tekisi mieli antaa periksi juomishaluille ja antaa mennä vaan, luovuttaa ihan täysin. Käytän tällä hetkellä Antabusta, joten juominen ei tule kuuloonkaan hetimmiten. Pohdin vakavissani jättäisinkö Antabuksen ottamatta tänään... ja huomenna... ja ylihuomenna...

Olen nainen, vielä suht nuori, mutta taistellut alkoholin kanssa jo vuosikymmenen ajan. Pisimmillään olen onnistunut olemaan raittiina puolisen vuotta. En haluaisi tehdä valtavaa loppuelämän päätöstä olla ikuisesti juomatta, vaan katsoa päivän kerrallaan. Haluaisin oppia ajattelemaan, että ihanaa, mun ei tarvitse juoda.

Kuin löysässä hirressä roikkuisi koko ajan... :(
Tiikeli
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 110
Liittynyt: 1.7.2017 17:09:47
Ollut juomatta

Re: Umpikujassa

ViestiKirjoittaja Metsien mies » 15.7.2017 17:41:06

Hei Tiikeli!

Löysässä hirressä roikkumiselta tää raittiin elämän tavoittelu välillä tosiaan kyllä tuntuu!! ....kun vaan aina tiukoilla hetkillä saisi muistuteltua mieleensä minkälaiseen umpisolmuun se juomisen aloittaminen aina johtaa, kun kerran sitä kohtuukäyttöä ei ole koskaan oppinut...

Kaikesta päätellen juomisesi on ollut ongelmallista ja elämääsi häiritsevää, ja haluat..... ehkä....muutosta!?...kun olet antabuksetkin hankkinut?...ehkä arastaa onko muutos sen arvoista tai onko loppuelämä tylsää tai turhaa tai jotain....josta puuttuu jotain olennaista ja isoa....alkoholi ja sen mukana tuoma elämä...

..mutta tosiaan se lopullisen päätöksen tekeminen ahdistaa...ymmärrän... samanlaisten asioiden kanssa itse painiskelen....olen yrittänyt olla liikaa ajattelematta tulevia viikkoja tai päiviä.... aamulla herään ja keskityn siihen päivään mikä on käsillä....isot pojat on kertonu, että ajan kuluessa helpottaa henkisestikin....yritän myös keskittyä ja ajatella asioiden positiivisia puolia ja sitä mihin vanhaan elämäntyyliin palaaminen jo viikossa johtaa....

...liirumlaarumia ja samaa sönkötystä tää mun teksti mitä täällä moni muukin kirjoittaa, mutta ainakin omalla kohdalla helpottaa nuo toimintamallit.

Olit puoli vuotta raittiina? Minkälaisia ajatuksia ja kokemuksia tuo aika toi? Mikä sai aloittamaan uudestaan juomisen?....ihan mielenkiinnosta haluan kuulla kun en itse ole noin kauaa pystynyt olemaan raittiina....

Jokatapauksessa kiitos kun jaoit ongelmaasi täällä!
Kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan!!!
Metsien mies
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2328
Liittynyt: 8.4.2017 14:04:26
Ollut raittiina

Re: Umpikujassa

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 15.7.2017 20:18:50

Tiikeli, kirjoitit näin
Olen nainen, vielä suht nuori, mutta taistellut alkoholin kanssa jo vuosikymmenen ajan. Pisimmillään olen onnistunut olemaan raittiina puolisen vuotta. En haluaisi tehdä valtavaa loppuelämän päätöstä olla ikuisesti juomatta, vaan katsoa päivän kerrallaan. Haluaisin oppia ajattelemaan, että ihanaa, mun ei tarvitse juoda.

Jos on menettänyt kyvyn hallita alkoholin käyttöä, taistelu juomista vastaan on useimmiten tuomittu häviöön. Siitä kannattaa luopua ja ottaa tavoitteeksi olla päivä kerrallaan juomatta, ihan niin kuin kirjoitat. Silloin ei tarvitse juoda.

Tänään et ole yksin
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3339
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Umpikujassa

ViestiKirjoittaja Tiikeli » 18.7.2017 12:52:32

Ajatukset on nyt vähän sekaisin, mutta tarve olisi kirjoittaa edes jotain.

Jätin Antabuksen ottamatta pari päivänä suunnitelmissani totaalinen luovutus, mutta sitten marssin ottamaan sen valvotusti. Vaan tänäänkään en ole Antabusta ottanut. Mitä peliä tämä tällainen on? Juonut en kuitenkaan ole. Antabus toimii sinänsä keinona olla juomatta, mutta en saa raittiutta ajatuksen tasolle.

Puolen vuoden raittius tyssäsi siihen, kun lähdin kokeilemaan, pystyisinkö kuitenkin hallitsemaan juomistani, että ottaisin silloin tällöin yhden saunaoluen tai reippaammin vaikka kerran kuukaudessa. Eihän se toiminut. Olen aina juonut humalahakuisesti, joten yksi saunaolut muuttui nopeasti kahdeksi, sitten kolmeksi jne. Lopulta kunnon putki päällä enkä meinannut kyetä lopettamaan. Juominen alkoi hallitsemaan elämää ja ajatuksia siinä määrin, että päädyin taas popsimaan Antabusta ja sillä tiellä tosiaan nyt ollaan.

Mistään, en mistään saa niin euforista oloa kuin nousuhumalasta. Liikunta on oiva keino hyvään oloon, mutta se ei tunnu riittävän. En kuitenkaan kaipaa kaikkea sitä kurjaa, mitä juomisesta seuraa.

Pitää kyllä nyt selvitellä tätä ajatusten sekamelskaa päässäni ja palailla myöhemmin kirjoittelemaan lisää.
Tiikeli
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 110
Liittynyt: 1.7.2017 17:09:47
Ollut juomatta

Re: Umpikujassa

ViestiKirjoittaja Tiikeli » 14.10.2017 16:27:49

Täällä pitkästä aikaa, viime kerrasta alkaakin olla jo hyvä tovi. Siihen mahtuu jopa neljä retkahdusta, joista yksi vei sairaalaan saakka. Tuntuu, että sitä kokemusta tarvitsin ymmärtääkseni, että nyt pitää oikeasti lopettaa. En ole enää käyttänyt Antabusta enkä tiedä aionkokaan, koska muu lääkitys on sellainen, ettei parane juoda, pelkästään jo se tsemppaa olla raittiina.

Nyt syksyllä aion aloittaa uuden harrastuksen. Täytyy keksiä mielekästä tekemistä juomisen tilalle. Edellisessä viestissä kirjoitin, etten saa mistään tekemisestä niin euforista oloa kuin nousuhumalasta, nyt pohdin, että miksei vähempikin riittäisi?
Tiikeli
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 110
Liittynyt: 1.7.2017 17:09:47
Ollut juomatta

Re: Umpikujassa

ViestiKirjoittaja omppunen » 14.10.2017 17:41:51

Alkuun se on vähän puisevaa tuo raittiina olo, vaan aikaa myöten se ei enää tylsältä tunnu. Jonkinmoinen aukko siihen elämään tulee kun ei sitä lotraamista ole enää kuvioissa. Uudet harrastukset on aina paikallaan. Kaikkee tulee ainakin kokeilla vaikka ei sitten hommasta innostuisikaan.
Avatar
omppunen
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 103
Liittynyt: 5.10.2017 09:45:57

Re: Umpikujassa

ViestiKirjoittaja Tiikeli » 22.10.2017 12:14:52

20 päivää raittiina ja eilen iski ekaa kertaa tänä aikana oluen himo. Ei se suureksi ehtinyt paisua, kun mietin, kuinka ikävä olotila siitä seuraisi lääkityksen kanssa. Käy usein niin, että kun se himo tulee, en osaa ajatella, että se on vain väliaikaista, himot menee ja tulee.

Olen joitakin vuosia sitten lopettanut tupakoinnin ja vuosia on jo mennyt, ettei oo sitä myrkkyä tehnyt edes mieli enää. Voisiko alkoholinkin kanssa käydä samoin?
Tiikeli
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 110
Liittynyt: 1.7.2017 17:09:47
Ollut juomatta

Re: Umpikujassa

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 23.10.2017 13:10:04

Olen joitakin vuosia sitten lopettanut tupakoinnin ja vuosia on jo mennyt, ettei oo sitä myrkkyä tehnyt edes mieli enää. Voisiko alkoholinkin kanssa käydä samoin?


Kyllä alkoholinhimosta voi päästä eroon. Täälläkin moni kirjoittaa siitä ja hyvin paljon olen tavannut sellaisia naisia ja miehiä aa-palavereissa.

Päivä kerrallaan
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3339
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Umpikujassa

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 23.10.2017 13:16:27

Tiikeli kirjoitti:20 päivää raittiina ja eilen iski ekaa kertaa tänä aikana oluen himo. Ei se suureksi ehtinyt paisua, kun mietin, kuinka ikävä olotila siitä seuraisi lääkityksen kanssa. Käy usein niin, että kun se himo tulee, en osaa ajatella, että se on vain väliaikaista, himot menee ja tulee.

Olen joitakin vuosia sitten lopettanut tupakoinnin ja vuosia on jo mennyt, ettei oo sitä myrkkyä tehnyt edes mieli enää. Voisiko alkoholinkin kanssa käydä samoin?


Kyllä se aikaa myöten häipyy. Useimmiten, luulisin.
Miten kauan se kestää, en mene arvailemaan.
Omalla kohdallanikaan en muista enää milloin se oli häipynyt...ehkäpä se hiipui hiljalleen koko asia pois.
Jonain päivänä se kuitenkin oli selvää, alkoholinkäyttö omalla kohdalla kuului asioihin evvk.
Nykyään ajatus juopottelusta on pikemminkin vastenmielinen, ei kai siinä sen kummemmin kävisi mutta ei tunnu lainkaan mieluiselta koko juttu.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7484
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Umpikujassa

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 23.10.2017 16:09:15

Kirjoitin tänne jo kertaalleen mutta jonnekin näköjään tekstini häipynyt.

Lomapuisto kirjoitti:
Kyllä alkoholinhimosta voi päästä eroon. Täälläkin moni kirjoittaa siitä ja hyvin paljon olen tavannut sellaisia naisia ja miehiä aa-palavereissa.


Haluan kysyä, että jos alkoholi ei kerran himota ollenkaan niin miksi siitä pitää käydä AA:ssa puhumassa tai kirjoitella täällä vielä 20 vuottakin sen jälkeen kun on lopettanut? Jotenkin siitä ei saa sellaista kuvaa, että himo todella häipyisi. Eihän tupakanpolton lopettaneetkaan tunne yleensä mitään tarvetta siitä puhua sen jälkeen kun sitä ei enää oikeasti tee mieli. En ainakaan itse jaksa siitä jauhaa ellei joku varta vasten kysy miten siitä eroon pääsin. Mutta että menisin kuuntelemaan toisten vielä nikotiinin tuskissa kiemurtelevien juttuja niin tuntuu todella vieraalta. Enkä nyt ollenkaan halua arvostella AA:ta tai etenkään tätä Plinkkiä tai muutenkaan kenenkään tekemisiä, haluan vaan ymmärtää tuleeko jossain kohtaa oikeasti se olo, että ei ihan oikeasti ja puhtaasti todellakaan halua juoda alkoholia ja että on aivan samantekevää mitä muut sen suhteen tekevät? Jos tietäisi, että vaikka vuoden - kaksi kärvisteltyä se olisi unohdettu ja täysin toisarvoinen asia voisi lopettamispäätöksen tekeminen ja etenkin siinä pysyminen olla helpompaa. Mutta jos on se mielikuva, että vielä viiden vuoden kuluttua kuola valuu kun näkee valkkarilasillisen niin tulee olo, että se on aivan mahdotonta. Luulen että Tiikelillä voisi olla jotain saman suuntaisia ajatuksia, vai miten on Tiikeli?
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1579
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: Umpikujassa

ViestiKirjoittaja 6000-päivää (poistunut käyttäjä) » 23.10.2017 16:48:33

Vilma1966 kirjoitti:Kirjoitin tänne jo kertaalleen mutta jonnekin näköjään tekstini häipynyt.

Lomapuisto kirjoitti:
Kyllä alkoholinhimosta voi päästä eroon. Täälläkin moni kirjoittaa siitä ja hyvin paljon olen tavannut sellaisia naisia ja miehiä aa-palavereissa.


Haluan kysyä, että jos alkoholi ei kerran himota ollenkaan niin miksi siitä pitää käydä AA:ssa puhumassa tai kirjoitella täällä vielä 20 vuottakin sen jälkeen kun on lopettanut?


Minun kokemukseni mukaan alkosta voi päästä eroon kokonaan ja kertakaikkiaan. AA:ssa en ole käynyt, mutta kirjoittelen harvakseltaan näille palstoille, koska kuvittelen, että kokemuksistani voisi olla apua jollekulle. Katso aiempia kirjoituksiani, jos aihe kiinnostaa - ei niitä kovin montaa ole.
6000-päivää (poistunut käyttäjä)
 

Re: Umpikujassa

ViestiKirjoittaja 1970 » 23.10.2017 17:13:07

Vilma1966: "Haluan kysyä, että jos alkoholi ei kerran himota ollenkaan niin miksi siitä pitää käydä AA:ssa puhumassa tai kirjoitella täällä vielä 20 vuottakin sen jälkeen kun on lopettanut?"

Kun ei ole muuta elämää.
Kun ei oo muutakaan tekemistä.
Kun pitkä päihdetutkinto on vienyt kymmeniä vuosia, se ei niin vaan erkane lahkeista ja punteista.
Kun on sen luonteinen tyyppi, että haluaa märehtiä menneitä ja elää menneessä ja muistella menneitä.
Kun kehitys ei ole vielä tapahtunut ja eteenpäin siirtyminen on kesken tai se ei ole oikeestaan koskaan alkanut.

Siinä viisi syytä, jotka itse koen vahvana ja siksi toisekseen uskon sellaiseen väittämään, että ihminen,
joka on erikseen hyvin addiktoituvaa tyyppiä, addiktoituu aina uudelleen, ehkä kohde vain vaihtuu.

Lisäksi joku ihminen voi kokea voimakasta yhteisöllisyyttä ja hakea arkeen voimautusta ja inspiraatiota
paljolti samankaltaisesti toimivien lajitoveriensa taholta ja tapaa näin myös kohtalotovereita, torjuu yksinäisyyttä.
Juomista tehokkaasti korvaava uusi addiktio voi olla melkeinpä mitä vaan, joskin laillista luonteeltaan.

Se voi olla toiminnallista harrastetta, kuten liikaa hyvää seksiä tai ylikuntoiseksi urheilemista tai
kokoustamista ja/tai plinkkeilyä

ja kun aika tulee täyteen ja täydeksi ja on itse samassa tilanteessa, asian sisältö ja merkitys aukeaa konkreettisesti.


Tiikelille voimia ja tsempiä - pois umpikujasta
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 23555
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Umpikujassa

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 23.10.2017 19:38:30

Asioista, päihde- ja elämäntapa-asioista kokonaisvaltaisemminkin, voi keskustella vaikkei itsellä henkilökohtaisesti enää alkoholismiongelmaa olisikaan.
Ehkä asioita jopa voi katsella vähän realistisemmin, vähemmän tunnepurkausten pohjalta, laajemmasta perspektiivistä, kun oma elämä just siltä pieneltä osaltaan on muuttunut ongelmattomaksi.

Lopulta sekin on tässä maailmassa hyttysenpaskaa pienempi juttu, ottaako yksi metsänreunanmies torpassaan illanhämyssä kaljaa vai onko ottamatta -kovin vähän se mihinkään vaikuttaisi. Mutta, kun tuhannen metsänreunalaista sotkee monenlaisia asioita kännitouhuillaan, ja kymmenentuhatta urbaanimpaa ja nuorempaa äijää (tytönhupakoita mitenkään väheksymättä) hankkii itselleen ja naapurteilleen murehtimista päihteiden kanssa sohlaamalla, erilaisia mielipiteen ja -alan säätöaineita tuotetaan ja myydään kiihtyvällä ahkeruudella yhä uusille ikäluokille, niin sillä alkaa olemaan näkyviä ja tuntuvia seuraamuksia käräjäoikeuden ylityötunteihin asti.

Eli siinä isommassa kokonaisuudessa riittää miettimistä, keskusteltavaakin, josko ihan pikkuisen yhdessä voisimme hillitä menoa tai funtisia vaihtoehtoja.

On siinä meillä lopettaneillakin juttelunainesta, ei tarvitse lähteä omia asioitaan sekoittamaan sitä varten että keskusteltavaa piisaisi.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7484
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Umpikujassa

ViestiKirjoittaja Tiikeli » 3.11.2017 18:31:25

Mä tsekkaan myöhemmin viestejä tosta välistä.

Nyt koitan vaan pysyä tässä hetkessä ja joten kuten kondiksessa. Mulla on niin paha olla. Oon taas juonut. Ei tästä tule mitään. Mitä väliä millään on? Itsemurha-ajatukset on nostaneet päätään kovasti viime aikoina. Pieni, ihan naurettavakin vastoinkäyminen, niin mieleen juolahtaa, kuinka helpotus oisi päästää vaan kaikesta irti. Olisin tehnyt sen jo monta kertaa, mutta lemmikit pitää minut elämässä kiinni. Niitä en voi hylätä, erityisesti toista reppanaa. Mulla ei ole mitään annettavaa tälle maailmalle, tälle yhteiskunnalle. Huoh...
Tiikeli
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 110
Liittynyt: 1.7.2017 17:09:47
Ollut juomatta

Re: Umpikujassa

ViestiKirjoittaja helise » 3.11.2017 19:33:06

Ei muuta kuin uuteen raitistumisyritykseen
Lue, joka päivä, jotakin jota kukaan muu ei lue.
Ajattele, joka päivä, jotakin jota kukaan muu ei ajattele.
Tee, joka päivä, jotakin, jota kukaan muu ei ole tarpeeksi hölmö tehdäkseen.
On mielelle pahasta olla aina osa yleistä mielipidettä.
Avatar
helise
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1880
Liittynyt: 25.10.2017 08:44:17
Ollut raittiina

Seuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa