Olet täällä

Umpikujassa

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Umpikujassa

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 22.10.2019 15:29:51

Tiikeli kirjoitti
Mulla on viime viikkoina katkennut psyk. polin ja päihdepolin kontakti erinäisiin syihin, minusta johtumattomiinkin, niin jotenkin tuli tunne, että eihän mun tartte enää näyttää kellekään. Tokihan ihan itse omalle itselleen oisi näytettävää. Harmi, etten tämän kolmisen kuukauden selvinpäin olon aikana ole tuntemuksiani tänne kirjoitellut. Voin kyllä sanoa, että se on ollut ilon aikaa. Miksi nyt, miksi?

Ymmärränkö oikein, että nuo yhteydet katkesivat osittain myös sinun omasta syystäsi?
Ihan oikein ajateltu on, että ei sinun tarvitse näyttää kenellekään pystyväsi hallitsemaan alkoholinkäyttösi. Tuoretta näyttöähän sinulla on juuri päinvastaisesta. Kokemuksen antamaa tietoa on, että alkoholisti pysyy varmimmin pysyvästi raittiina itsensä, ja vain itsensä vuoksi. Sellainenkin havainto raitistuneiden alkoholistien tekemänä on, että työskentely toisten alkoholistien parissa vahvistaa halua pysyä raittiina. Ei siis mikään ihme, että harmittelet täältä poistumistasi, mutta takaisin olet tervetullut!.

Tänään et ole yksin
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3308
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Umpikujassa

ViestiKirjoittaja Toivoton » 23.10.2019 23:31:37

Sinusta tulee varmasti TiikeRi! On hyvä tiedostaa tuo kolmen kuukauden karikko. Minulla on ollut sama ongelma ja vain muutaman (pari kertaa) olen onnistunut sivuuttamaan tuon rajapyykin. Sitten olenkin leuhottanut takki auki voitetun alkoholismin kunniaksi ja vaipunut harhoihin, jossa pystyn taas ottamaan sen pari kaljaa....
Älä siis sure mennyttä vaan ota unelma tulevaisuudesta ja sehän voisi olla vaikkapa raittius, jonka eteen ryhdyt tekemään työtä TiikeRin raivolla.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 274
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Umpikujassa

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 26.10.2019 08:26:59

Tiikeli kirjoitti:
Joskus minusta tulee vielä TiikeRi. Vielä olen vain TiikeLi ja etsin tietäni.


Varmasti tulee, tai mitäs jos oletkin jo Tiikeri?
Ihminen voi retkahdettuaan ajatella olevansa heikko, mutta minä ajattelen, että kaltaisiemme sarjaretkahtelijoiden täytyy päinvastoin olla hemmetin vahvoja jaksaessaan aina uudestaan nousta upottuaan suohon. Mistä ihminen kaivaa ne voimat ja toivonkipinän ja jaksaa aloittaa uudestaan? Raittiina pysyminen ei liene ollenkaan niin vaikeaa, jos se raitistuminen on onnistunut kerrasta. Retkahtelujen sarja on hirveän raskas henkinen taistelu, joten sinäkin siellä olet vahvempi mitä nyt itse ajattelet.

Minä pitäisin sinua jo nyt tiikerinä, joka etsii tietään, ja elämää se on etsimisaikakin! Ihminen muuttuu koko ajan, toiset enemmän, toiset vähemmän ja oman tien ja paikan löytäminen on oikeastaan elämänmittainenkin matka. Minullakin se on jatkunut raittiinakin.

Tsemppiä ja jos suinkin jaksat, koita etsiä taas jotain apua tueksi ja kirjoittele kuulumisia tännekin!
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Umpikujassa

ViestiKirjoittaja 0132 » 30.12.2019 22:47:03

Tiikelille voimia vuoteen 2020

Putkis
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1505
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Edellinen

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: woody ja 10 vierailijaa