Olet täällä

Tavallinen tarina

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 3.12.2017 19:10:02

Hei kaikille!
Kolmen kuukeuden raittius päättyi perjantaina. Kävin pikkujouluissa silltä ajatuksella, että syön ja lähden pois. Tervetuliaismaljana oli kuohuvaa, joka kihahti mukavasti nuppiin. Siitä se helvetti alkoi. Join kuin sika ja käyttäydyin kuin sika. Jatkoin juomista seuraavankin päivän ja joskus eilen illalla löysin itseni makaamassa eteisen lattialta. Teini haukkui, pienin poika pelkäsi ja vaimo itki. Join vielä viime yönkin.
Hurjan krapulan lisäksi minulla on sellainen häpeä, etten mahdu nahkoihini. Perheelle olen kuin ilmaa. Töistä tuli kiitossoitto pikkujoulun pilaamisesta.
Olen juonut kymmeniä vuosia ja luulin jo tehneeni kaikki mahdolliset kännimokat ja virheet. Olin ns. hyvässä iskussa raittiuden suhteen,mutta nyt kaikki on menetetty. Olen epäonnistunut taas. Itse asiassa haluaisin kuolla.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 268
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Hikarityttö » 3.12.2017 19:28:42

Surulliset pikkujoulut sulla Toivoton, mutta nyt vaan reippaasti eteenpäin. Pystyisitkö tuon kokemuksen jälkeen puhumaan ongelmasta avoimesti perheellesi ja työkavereille? Itse sain kauheasti tsemppiä siitä kun puhuin lähipiirin kanssa ja he olivat selvästi ylpeitä jokaisesta selvästä viikonlopustani.
Repaahtaminen on kyllä tuttua!
Itse hölmöilin myös usean viikon tipattoman kauden jälkeen - silkkaa ylimielisyyttäni.
Kuvittelin myös perjantaina, että juominen on hallussa ja helppoa kuin heinänteko ja voin hyvin ottaa lasin punkkua illallisella. Siitäpä lähti tyhmä kahden päivän putki ja hurja morkkis.
Opin ainakin sen, että kuninkaan nujertaminen vaatii nöyryyttä, ylimielisellä asenteella ei pitkälle pötki.
Tsemppiä! Ajattelen sua lämmöllä täällä.
Hikarityttö
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 29.7.2017 20:57:56
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja ak47 (poistunut käyttäjä) » 3.12.2017 19:30:35

Juu.
Noinhan se enemmän tai vähemmän menee.
Eli, onko tuo kenenkään mielestä tervettä toimintaa? Tuskin.
Sairaus on siis kyseessä, ainakin minun mielestäni, ja siihen tarvitsee hoitoa.

Ja lääkettä ei käsittääkseni ole, joten hoidon pitänee olla jotain, millä voisi ymmärtää käytöksensä
syitä ja miten niitä voi käsitellä.
Syyttä ei mielestäni kukaan tee yhtään mitään.
Yksi syy on tietenkin riippuvuus aineesta, mutta muutakin lienee oltava?

Eli: tarvitsee hakea apua tai tukea, jotta onnistuisi olemaan ilman juomaa ja muita päihteitä.

Tsemppiä, häpeä on ymmärrettävää, mutta saman on kokeneet kai kaikki täällä.
Elämä jatkuu, mahdollisesti ilman päihteitä, jos osaat ottaa apua vastaan.
Riittääkö sitten täällä plinkissä oleva verataistuki yksin? Epäilen, vaikka on sellaistakin
tainnut tapahtua.

-----
tsempit myös hikarille :)
ak47 (poistunut käyttäjä)
 

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 3.12.2017 19:52:18

Kiitos vastauksistanne.

Nyt minulla ei ole lähipiiriä, jonka kanssa keskustella. Perhe on saanut minusta todella tarpeekseen. Ovat jos aiemmin tehneet lähtöä juomiseni vuoksi. Tähän mennessä olen saanut heidät jäämään luokseni ja muutamien kuukausien raittiusjaksojen aikana usko minun parantumiseen on vakiintunut. Kavereita minulla ei ole, kun olen enemmänkin yksikseen viihtyvää tyyppiä.
Hoitojakin minulla on ollut alla, laitoksesta terapiaan ja lääkkeisiin. Mutta viinan himoa ei mikään ole pystynyt viemään minulta pois. Se maaginen ote vie mennessään ja silloin ei ole väliä lapsilla, puolisolla tai työllä. On vain viina ja se loputon kaipuu ikuiseen laskuhumalaan. Paitsi että ryppyputkissa ei ole enää mitään laskuhumalaa. On vain sänky ja olutlaatikot sängyn ympärillä. On vain pöhnä ja tokkura.
Kun tätä kaikkiea on pyörittänyt vuositolkulla ja aina on ollut edessä uusi repsahdus ja uusi pettymyt, niin alkaa tosiaan on voimat loppu ja usko parempaan elämään mennyt.
Nyt on paha paikka, ehkä pahin kaikista,
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 268
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja helise » 3.12.2017 19:55:18

Noin tämän taudin kuviot menee, juuri noin!

Eihän sitä kukaan usko, että voisi repsahtaa perusteellisesti ja palata ryystämään vanhaan malliin.
Mutta tuo oli vain opiksi ja muutahan ei voi kuin alkaa uuteen yritykseen raittiiseen elämään, mikäli niin on aikomus. Ei tuo raitistuminen kaikille niin kovin yksinkertaista ole. Apua on hyvä hankkia sekä tutustua tarjolla oleviin mahdollisuuksiin ennakkoluulottomasti.

Voimia selvitä alennustilasta Teille molemmille, toivottomalle ja hikarille!
Lue, joka päivä, jotakin jota kukaan muu ei lue.
Ajattele, joka päivä, jotakin jota kukaan muu ei ajattele.
Tee, joka päivä, jotakin, jota kukaan muu ei ole tarpeeksi hölmö tehdäkseen.
On mielelle pahasta olla aina osa yleistä mielipidettä.
Avatar
helise
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1880
Liittynyt: 25.10.2017 08:44:17
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 3.12.2017 20:19:13

Nyt minulla ei ole lähipiiriä, jonka kanssa keskustella. Perhe on saanut minusta todella tarpeekseen. Ovat jos aiemmin tehneet lähtöä juomiseni vuoksi. Tähän mennessä olen saanut heidät jäämään luokseni ja muutamien kuukausien raittiusjaksojen aikana usko minun parantumiseen on vakiintunut. Kavereita minulla ei ole, kun olen enemmänkin yksikseen viihtyvää tyyppiä.

Hei Toivoton, toivoa kuitenkin on!

Kerrot olevasi ilman lähipiiriä, jonka kanssa keskustella (alkoholiongelmastasi). Kerrot myös olevasi yksikseen viihtyvää tyyppiä. Juomistyylisi perusteella olet kyvytön hallitsemaan juomistasi.
Olet tietoinen, että lääkitystä alkoholismiin ei ole. Sen tietävät myös ne lääkärit, jotka ovat löytäneet AA:sta ratkaisun omaan alkoholiongelmaansa

Sivullisen silmin katsottuna tarvitset täydellisen elämänmuutoksen, Joudut kuitenkin tekemään itse ne muutokset. Vastuu on sinun.
Koska viihdyt yksin, tee se radikaali muutos, että hakeudut ihmisten pariin.
Koska sinulla ei ole lähipiiriä jonka kanssa keskustella (alkoholiongelmastasi), etsi AA-ryhmä ja mene vaikka jo huomenna sellaiseen. Katso googlesta Suomen AA.

AA-ryhmään on pääsyvaatimuksena halu lopettaa juominen. Jos sinulla on, olet sydämellisesti tervetullut joukkoon, jossa on ratkaisu ja käytännön työkalut pysyvään raittiuteen. Raittiina kukin voi sitten päivä kerrallaan rakentaa elämäänsä sellaiseen suuntaan kuin haluaa.

Nämä sanat kirjoitan sinulle raitistuneena alkoholistina omasta kokemuksestani.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3233
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Metsien mies » 3.12.2017 20:21:27

Toivoton kirjoitti:Kiitos vastauksistanne.

Nyt minulla ei ole lähipiiriä, jonka kanssa keskustella. Perhe on saanut minusta todella tarpeekseen. Ovat jos aiemmin tehneet lähtöä juomiseni vuoksi. Tähän mennessä olen saanut heidät jäämään luokseni ja muutamien kuukausien raittiusjaksojen aikana usko minun parantumiseen on vakiintunut. Kavereita minulla ei ole, kun olen enemmänkin yksikseen viihtyvää tyyppiä.
Hoitojakin minulla on ollut alla, laitoksesta terapiaan ja lääkkeisiin. Mutta viinan himoa ei mikään ole pystynyt viemään minulta pois. Se maaginen ote vie mennessään ja silloin ei ole väliä lapsilla, puolisolla tai työllä. On vain viina ja se loputon kaipuu ikuiseen laskuhumalaan. Paitsi että ryppyputkissa ei ole enää mitään laskuhumalaa. On vain sänky ja olutlaatikot sängyn ympärillä. On vain pöhnä ja tokkura.
Kun tätä kaikkiea on pyörittänyt vuositolkulla ja aina on ollut edessä uusi repsahdus ja uusi pettymyt, niin alkaa tosiaan on voimat loppu ja usko parempaan elämään mennyt.
Nyt on paha paikka, ehkä pahin kaikista,


Tää on ihan kuin oma tilanteeni n. 8 kk. Sitten... monta repsahdusta ja raitistumisyritystä takana ja voimat, niin henkisesti kuin fyysisesti aivan lopussa...pelkkää juomista aamusta iltaan... ei mitään humalaakaan enään saavutettavissa...vain tavoite saada olo vähänkään siedettäväksi...kunnes henkinen ja fyysinen helvetti taas alkoi...mikään muu ei elämässä kiinnostanut kuin se seuraava kalja...joka oli vaan pakko ottaa, että pystyi elämään...

Totaalinen kyllästyminen tohon oravanpyörään oli päällä...niin itsellä kuin myös perheelläni...

....ja kai se oma pohja oli sitten vuosien epäonnistumisien myötä saavutettu... toivottavasti lopullisesti....

siitä alkoi henkinen ja fyysinen eheytyminen ja nyt tuntuu, että myös kasvu ihmisenä on alkanut...en olisi ikinä uskonut sen olevan mahdollista...mutta tässä mennään... apuna on ollut, OMA TAHTO MUUTOKSEEN, vaimo,lääkärikäynti ,antabus, harrastukset ja p.linkki.

Tilanteesi kuulostaa siltä, että on aika toimia....joten toimi... itsekseen viihtyvää sorttia olen itsekin... mutta myös sopivassa määrin on ulkopuolista apua ollut jopa tarpeellista hakea ja saada.

Voimia sinulle ja tee asialle jotain kun vielä itse voit!
Kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan!!!
Metsien mies
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2327
Liittynyt: 8.4.2017 14:04:26
Ollut raittiina

Re: q

ViestiKirjoittaja Toivoton » 4.12.2017 10:30:44

Olen todellakin aivan pohjalla. Olen esimiesasemassa keskikokoisessa firmassa keskisuuressa kaupungissa ja nyt tuntuu kuin olisi kaiken pettymysten ja häpeän ruumiillistuma. Olen ollut töissä pidetty ja luotettava ihminen ja nyt se ryöppy, jota olen saanut niskaani, tuntuu katkaisevan kokonaan selkäni. Joudun pyytämään kaikilta anteeksi. En ole lyönyt tai pannut ketään, mutta se oli sellaista kovassa humalassa rötyämistä. Olen siis menettänyt kasvoni alaisteni silmissä.

Samalla olen menettänyt luottamuksen vaimoni ja lasteni silmissä. Minulla ei ole hyvä olla missään. Olen niin yksin ja niin rikki. Mikään maailman apu enää voi minua auttaa, kun ei ole auttanut tähänkään saakka.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 268
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Metsien mies » 4.12.2017 10:45:58

Maailman avuista yksi, eli sinä itse voit auttaa itseäsi...todella syvistä vesistä(missä itsekin olet juuri nyt) voi nousta ja on moni noussutkin... jotkut "puupäisimmät" jopa tarvitsevat elämälleen ja kohelluksilleen jonkin rajumman kolauksen...jopa niin rajun kuin sinä nyt...

...kaikkihan riippuu nyt siitä, kuinka tilanteen otat vastaan ja itse toimit... sitä perheesikin ja työkaverisi juuri nyt varmasti miettivät...nöyryys on luonteenpiirre jolla voi korjata monta tekemäänsä virhettä.

..anteeksi suorasanaisuuteni, mutta tiedän mistä puhut juuri nyt....

Koita nyt kerätä jostain sen verran voimia, että jaksat tulevat pahimmat kuukaudet....
Kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan!!!
Metsien mies
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2327
Liittynyt: 8.4.2017 14:04:26
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Mirabelle » 4.12.2017 10:49:29

Hei Toivoton! Niin toivottomalta kuin sinusta nyt tuntuukin, tuostakin voi kuitenkin päästä ylös ja eteenpäin. Sinulla on kolmen kuukauden raittiuskin alla, sitä on syytä jatkaa. "Joudut" pyytämään anteeksi töissä, mutta kun niin teet, alaisesi ja esimiehesi arvostavat varmasti suoraselkäisyyttäsi.
En väitä että se helppoa olisi ja ymmärrän kyllä ainakin jonkin verran miltä sinusta tuntuu, samantyyppisiä kokemuksia on mulla ja monilla muilla täällä. Paljon tsemppiä ja voimia sinulle!
Mirabelle
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 127
Liittynyt: 17.9.2014 22:13:42
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 4.12.2017 10:50:17

Pahantuntuisessa välissä olet.
Yhtenä hyvänä puolena voi nähdä silti sen että huomenna on ainakin vähän, vaikkei muuta niin muutaman prosentin verran paremmin -kunhan pysyt selvänä.

Ei se paljon lohduta, mutta varmasti itsekin tiedät että pahemmastakin kuopasta ovat ihmiset nousseet, ja nousevat edelleen. Joo, turhilta saattavat tällaiset puheet nyt tuntua mutta se vaan on niin.

Nyt, itsesyytösten ja häpeän ja muiden paskamaisten tunteiden keskellä ei taida olla ensiavuksi muuta lääkettä kuin etäisyys. Selvänä vaikka hetki kerrallaan. Jos jotain voi korjailla ja paikkailla, niin tottakai, mutta kovin monen asian suhteen ainoa joka auttaa on aika. Jos odottaa ihmettä joka kertaheitolla muutaisi taas asiat kohdilleen, niin luultavasti pettyy.

Jos työpaikka jäi, asunto jäi, väkivaltaa et ole käyttänyt... jäljellä on vielä aika paljon, ei aivan tyhjästä tarvitse aloittaa.

Perheen lähtö on kamala paikka, siitä ei pääse mihinkään. Mutta, kukapa tulevaisuuden tietäisi, ei sekään ole maailmanloppu.

Kerroit että hoitoja ja terapioita on ollut eivätkä ne ole tulosta tuottaneet. On mahdollista, tottakai, että jokin vielä kokeilematon hoitomuoto tai terapia tai ryhmätuki voisi muuttaa asian.
Mutta, on sekin mahdollista että joidenkin kohdalla vaan tarvitaan sitä omaa muuttumista, ehkä pitkäänkin jatkuvaa itsekuria, omiin asenteisiin ja ajatteluun vaikuttamista enemmän kuin toisilla.

Siitä olen varma ettei selviytyminen mahdotonta ole, ne omat elämänasenteet vaan on löydyttävä.

Kun nyt lienee ainoa järkevä suunta ylöspäin tilanteesta, niin uskon että sinnepäin lähdössä olet. Krapula ja häpeä ja katumuksten tuskat -kyllä ne päivä päivältä hiukan hellittävät.

Yhtenä keinona, pienenä apuna muiden joukossa, voisi hyvinkin olla tänne kirjoitteleminen. Ainakin siinä pääsee katselemaan asioita vähän kuin asian yläpuolelta, seuraten ja tarkkaillen, jolloin asiat ehkä alkavatkin näyttäytymään sen kokoisina että ne voi muuttaa toisiksi. Ja omis mielentilan muutoksia voi sitten lueskella kirjoitustensa "rivien välistä" muutamien viikkojen ja kuukausien päästä. Toivon pilkahduksia alkaa sitten sieltäkin löytymään.

Jatka kirjoittamista, ja jaksa, jaksa vaikka hetki kerrallaan.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7420
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Zelena » 4.12.2017 10:57:40

Näinpä se kävi minullekin perjantaina. Pikkujouluaika on vaarallista aikaa tästä sairaudesta kärsiville. Mutta minulla ei ole edes perhettä eikä työpaikkaa menetettävänä. Lähdin perjantaina tekemään jotain korjatakseni tätä elämääni, koska se on muiltakin osin niin hankalassa patti(kuoppa!)tilanteessa. Mutta matkalla oli viinakauppa ja kaikki meni plörinäksi. Tappio tuli taas...

Jospa sinun perhe ja työkaverit antaa anteeksi vielä. Nyt on kuitenkin vasta maanantai. Ne ensimmäiset tunnit ja päivät, kun lähtee selvenemään kunnon kännimokailun jälkeen on pahimpia. Koita tehä jotain mikä saa ajatuksia pois tapahtuneesta tai nuku jos pystyt. Ei se nyt auta kuin antaa pölyn laskeutua ja sitten hetken päästä miettiä, että mitä on korjattavissa.

Jaksamista.
Zelena
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 9
Liittynyt: 4.12.2017 10:40:01
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Zelena » 4.12.2017 10:58:25

Näinpä se kävi minullekin perjantaina. Pikkujouluaika on vaarallista aikaa tästä sairaudesta kärsiville. Mutta minulla ei ole edes perhettä eikä työpaikkaa menetettävänä. Lähdin perjantaina tekemään jotain korjatakseni tätä elämääni, koska se on muiltakin osin niin hankalassa patti(kuoppa!)tilanteessa. Mutta matkalla oli viinakauppa ja kaikki meni plörinäksi. Tappio tuli taas...

Jospa sinun perhe ja työkaverit antaa anteeksi vielä. Nyt on kuitenkin vasta maanantai. Ne ensimmäiset tunnit ja päivät, kun lähtee selvenemään kunnon kännimokailun jälkeen on pahimpia. Koita tehä jotain mikä saa ajatuksia pois tapahtuneesta tai nuku jos pystyt. Ei se nyt auta kuin antaa pölyn laskeutua ja sitten hetken päästä miettiä, että mitä on korjattavissa.

Jaksamista.
Zelena
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 9
Liittynyt: 4.12.2017 10:40:01
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja ak47 (poistunut käyttäjä) » 4.12.2017 11:32:15

sivusta katsottuna on helppo nähdä tilanteessasi oleva mahdollisuus ja ratkaisun avaimet
juomisongelmaasi.
rehellisyys..
siis rehellinen, suora anteeksipyyntö työpaikalla.
anteeksupyyntö perheeltä ja yritys muuttaa elämän suunta.
perhe ei annna anteeksi, eikä sen kuulu, ennenkuin on näyttöjä muutoksesta.
sanoisin, että vuosi päihteittä on hyvä alku...ja tuona aikan pitäisin itse etäisyyttä
läheisiin ja vaatisin heitä tekemään samoin. eli kannattaa luottaa vasta kun on alkanut
luottamusta ansaita.
olet saattanut olla mielestäsi hyvinkin rehellinen tähänkin asti, mutta jokin perusta asiassa
puuttuu, ellei juomista voi, osaa, halua lopettaa.
avun hakemisessa on tärkeintä oma asenne, mikään apu ei voi auttaa, ellei sitä halua ottaa vastaan.
tilanne ei ole toivoton vaikka saattaa siltä tuntua tällä hetkellä.
ak47 (poistunut käyttäjä)
 

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 4.12.2017 12:18:00

Toivotn kirjoitti
Mikään maailman apu enää voi minua auttaa, kun ei ole auttanut tähänkään saakka.

Voit ihan hyvin ottaa rukouksen avuksesi. Olet varmaan kuullut tai lukenut sellaisista ihmisistä, jotka ovat jättäneet väkijuomat hengellisen kokemuksen avulla.

Tänään et ole yksin
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3233
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Seuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: JuuliaS ja 8 vierailijaa