Olet täällä

Tavallinen tarina

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Ylva » 21.7.2021 21:30:05

Toivoton kirjoitti:Kiitos teille tuesta ja viisaista sanoista.
Perhe tuntuu ymmärtävän. Asiasta on keskusteltu ja korvaava lomareissukin on sovittu. Pahinta tässä onkin se, mitä olen rakastamilleni ihmisille tehnyt. He ovat todellisia sankareita , kun hoitivat matkan loppuun hienosti, pitivät minusta huolen, ymmärtävät ja antavat anteeksi. Minulla ei ole mitään muuta mahdollisuutta, kuin olla heidän rakkautensa arvoinen. Ja yksi konkreettinen teko osoittaa rakkauttani, on lopettaa juominen lopullisesti.

Mutta onhan alkoholin voima valtava ja yllättävä. Kuinka kaikki tapahtuu hetkessä ja tuon hetken (tuopin) jälkeen olen matkustaja omassa elämässäni. Alkoholia tuntuu olevan joka puolella ja sen pariin houkutellaan monin eri keinoin. Luulemani itsevarmuus oli pettävää kävelyä viinahetteiköllä, joka upotti minut hetkellä minä hyvänsä. On vaaroja ja kiusauksia. On katkeruutta , kun ei itse voi juoda, kun muut nauttivat huurteista. On mielitekoa nousuhumalaan. Ja kaiken näiden tunteiden takana odottaa katastrofi. Kaiken taustalla on koko ajan alkoholismini, joka on tullut jäädäkseen.

En vain edelleenkään ymmärrä, kuinka lähdin liikkeelle niin varmana ”puhtaasta suorituksesta ” ja kuinka kaikki muuttui hetkessä. Jotenkin tuntuu, että en voi luottaakaan itseeni . Kuka minä oikeastaan olen? Kuten te samaa taistelua käyvät tiedätte, on aina erittäin raskasta aloittaa alusta ja nousta uudelleen jaloilleen. Mutta onko minulla taas muita vaihtoehtoja? On. Se toinen tie, joka hautaan vie.. Tälle tielle en vielä halua lähteä.


Ajattelepa, miten onnekas olet, että sinulla on nuo ihmiset, jotka sua rakastaa. Sen rakkauden edessä tulee olla nöyrä. Se on suurempi voima kuin mikään muu. Jos sen menettäisit, ei auttaisi, jos joku toisi vaikka lavallisen viinaa. Jos muistaisit sen aina, kun alat miettiä ottaisiko?

Tänään voit unohtaa menneet ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Jos sanot itsellesi, että ”olen surkea alkoholisti, joka on voimaton alkoholin edessä”, annat itsellesi luvan olla sitä ja helpommin toteutat asettamasi ennustuksen. Voit olla sitä mitä haluat olla. :)
Ylva
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 66
Liittynyt: 29.6.2021 19:02:47

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja peruutuspeili » 21.7.2021 21:52:56


---
"Alkoholia tuntuu olevan joka puolella ja sen pariin houkutellaan monin eri keinoin. Luulemani itsevarmuus oli pettävää kävelyä viinahetteiköllä, joka upotti minut hetkellä minä hyvänsä. On vaaroja ja kiusauksia. On katkeruutta , kun ei itse voi juoda, kun muut nauttivat huurteista. On mielitekoa nousuhumalaan. Ja kaiken näiden tunteiden takana odottaa katastrofi. Kaiken taustalla on koko ajan alkoholismini, joka on tullut jäädäkseen."


Rakas kohtalotoveri! Nuo edellä kirjoituksestasi lainaamani kohdat edustavat sinun elämäntilanteessasi olevalle yleisiä uskomuksia. Niitä esiintyy alan kirjallisuudessa, oppaissa, keskusteluissa ja pohdiskeluissa. Mutta ne eivät ole totta. Ne ovat vielä viinaelämässä kiinni olevien harhoja. Alkoholin mieliteko ei ole ikuista eikä alkoholismi ole tullut jäädäkseen. Alkon luomaa näköharhaa on sekin, että "kaikki" juovat ja että kaikkialla juodaan. Alkoholin verkko on sitkeä, laaja ja pirullisen ovela mutta voittamaton sekään ei ole.

Edellisessä kirjoituksessani mainitsin että kun aikaa kuluu, saavuttaa vaiheen jossa alkoholi ei enää ole mukana elämässä, ei mielitekona, ei vastenmielisyytenä, ei todellakaan missään muodossa, vain häipyvänä muistona joka ei aiheuta intohimoja eikä mielitekoja, siinä kuin vaikka koulu- tai inttimuistot.

Aikanaan alko oli oman planeettajärjestelmäni aurinko jota kaikki kiersi ja oli sille alisteista. Niin ei ole enää. Voi kysyä voisinko siis ottaa ja vastaus olisi että en voisi koska en halua. On monia asioita joita voisin tehdä mutta en halua tehdä enkä sen vuoksi tee.
peruutuspeili
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 10
Liittynyt: 28.8.2020 10:20:48

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja helistin » 22.7.2021 10:04:38

peruutuspeili
---
Alkoholin mieliteko ei ole ikuista eikä alkoholismi ole tullut jäädäkseen.


Suhtaudun itse asiaan hieman toisenlaisella tavalla. Alkoholismi on tullut jäädäkseen, mutta alkoholin mieliteko ei ole ikuista.
Avatar
helistin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1063
Liittynyt: 23.3.2019 17:31:38
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 22.7.2021 11:02:49

Kaikki kirjoituksenne antavat minulle paljon ajattelemisen aihetta . Muun muassa Ylva on oikeassa siinä, että nyt on syytä aloittaa puhtaalta pöydältä, kun se pöytä on vielä olemassa ja katettu rakastavilla ihmisillä. Peruutuspeili kirjoitti harhasta, jossa alkoholistina elän. Jos alkoholi olisi minulle yhdentekevä, niin en näkisi ja kokisi ympärilläni olevaa viinaverkostoa, johon kiinnitän huomiota ja johon voisin takertua. Helistimen kanssa olen samaa mieltä, että ainakin minussa alkoholisti on tullut jäädäkseen ja se vaatii jatkuvaa hoitoa ja hereillä oloa sekä erinäisten mielitekojen kanssa kamppailua, kuten Juuliakin mainitsi.

Puolison kanssa kävimme aamuyöstä pitkän ja itkuinen keskustelun. Koin jonkinlaisen oivalluksen siitä, miten olen elänyt elämääni esim. viimeisen vuoden, jonka olen ollut lähes raittiina. Olen kokenut koko ajan riittämättömyyttä suhteessa läheisiin, töihin ja oikeastaan ihan kaikkeen , mitä teen. Menneet alkoholinhuuruiset vuodet ohjelmoivat päähäni ajatuksen ns. hyvityksen velvollisuudesta. Koetan koko ajan olla mahdollisimman hyvä kaikille. Kuulostelen ja tarkkailen ja sopeutan tekemiseni ja käytökseni muiden mukaan. Ja en koskaan koe olevani riittävän hyvä. Yksin salilla käymisen koen itsekkyydeksi, josta koetan suoriutua nopeasti. Lukea en voi kuin silloin, kun muut nukkuvat. Leikkiessä kyselen, miten leikki olisi parhaiten lapseni mieleistä. Uimisen jälkeen kysyn, oltiinko varmasti riittävästi ja olihan kivaa. Puolison kanssa sama juttu kaikilla osa-alueilla.

Kesälomalla en osaa olla aloillani. Koen nukkuvani liian pitkään. Kyselen koko ajan, mitä lomalla pitäisi tehdä jne... Koko laivamatkakin oli vastenmielinen minulle jo lähtökohdiltaan , mutta kun en muuta keksinyt. Siellä sitten huomasin , että tämä oli aivan epäonnistunut ratkaisu. Laiva oli suoraan sanottuna törkyinen juottola. Ja siinä vaiheessa en enää jaksanut yrittää. Minä katsoin oikeudekseni hengähtää hetkeksi kaljan voimalla. Ja tätä hengähdyskeinoahan alkoholisti ei voi käyttää.

Olen siis rakentanut elämääni hyvityksen ja riittämättömyyden noidankehän. Ja tämän noidankehän päässä on lopulta väsymys ja tunne siitä, ettei koskaan ole tarpeeksi . Tämän seuraksena on tarttuminen pulloon. Siihen, johon tiedän voivani paeta, silläkin hinnalla, että kärsin siitä itse ja siitä kärsivät läheiset. Itsekästä ja surullista.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 315
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 22.7.2021 16:44:29

Näitä päiviä en soisi kenenkään kokevan. Näitä pahan olon ja ahdistuksen päiviä. Päiviä, jolloin hakee jotain järkevää selitystä omalle tyhmyydelleen, sitä löytämättä. Elän kerta toisensa jälkeen ne hetket, kun viina vei ja mietin, kuinka olisin voinut tehdä toisin. Samalla koetan normalisoida arkea perheessä ja olla taas se hyvä isä ja puoliso. Välillä käyn itkemässä jossain pahaa oloani ja vihaani.

Nämä hetket pitäisi tallentaa muistiin ja ottaa sieltä esille, jos ja kun seuraavan kerran edes harkitsen juoman ottamista.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 315
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Ylva » 23.7.2021 09:14:16

Toivoton kirjoitti:Kaikki kirjoituksenne antavat minulle paljon ajattelemisen aihetta . Muun muassa Ylva on oikeassa siinä, että nyt on syytä aloittaa puhtaalta pöydältä, kun se pöytä on vielä olemassa ja katettu rakastavilla ihmisillä. Peruutuspeili kirjoitti harhasta, jossa alkoholistina elän. Jos alkoholi olisi minulle yhdentekevä, niin en näkisi ja kokisi ympärilläni olevaa viinaverkostoa, johon kiinnitän huomiota ja johon voisin takertua. Helistimen kanssa olen samaa mieltä, että ainakin minussa alkoholisti on tullut jäädäkseen ja se vaatii jatkuvaa hoitoa ja hereillä oloa sekä erinäisten mielitekojen kanssa kamppailua, kuten Juuliakin mainitsi.

Puolison kanssa kävimme aamuyöstä pitkän ja itkuinen keskustelun. Koin jonkinlaisen oivalluksen siitä, miten olen elänyt elämääni esim. viimeisen vuoden, jonka olen ollut lähes raittiina. Olen kokenut koko ajan riittämättömyyttä suhteessa läheisiin, töihin ja oikeastaan ihan kaikkeen , mitä teen. Menneet alkoholinhuuruiset vuodet ohjelmoivat päähäni ajatuksen ns. hyvityksen velvollisuudesta. Koetan koko ajan olla mahdollisimman hyvä kaikille. Kuulostelen ja tarkkailen ja sopeutan tekemiseni ja käytökseni muiden mukaan. Ja en koskaan koe olevani riittävän hyvä. Yksin salilla käymisen koen itsekkyydeksi, josta koetan suoriutua nopeasti. Lukea en voi kuin silloin, kun muut nukkuvat. Leikkiessä kyselen, miten leikki olisi parhaiten lapseni mieleistä. Uimisen jälkeen kysyn, oltiinko varmasti riittävästi ja olihan kivaa. Puolison kanssa sama juttu kaikilla osa-alueilla.

Kesälomalla en osaa olla aloillani. Koen nukkuvani liian pitkään. Kyselen koko ajan, mitä lomalla pitäisi tehdä jne... Koko laivamatkakin oli vastenmielinen minulle jo lähtökohdiltaan , mutta kun en muuta keksinyt. Siellä sitten huomasin , että tämä oli aivan epäonnistunut ratkaisu. Laiva oli suoraan sanottuna törkyinen juottola. Ja siinä vaiheessa en enää jaksanut yrittää. Minä katsoin oikeudekseni hengähtää hetkeksi kaljan voimalla. Ja tätä hengähdyskeinoahan alkoholisti ei voi käyttää.

Olen siis rakentanut elämääni hyvityksen ja riittämättömyyden noidankehän. Ja tämän noidankehän päässä on lopulta väsymys ja tunne siitä, ettei koskaan ole tarpeeksi . Tämän seuraksena on tarttuminen pulloon. Siihen, johon tiedän voivani paeta, silläkin hinnalla, että kärsin siitä itse ja siitä kärsivät läheiset. Itsekästä ja surullista.


Musta tuntuu, että sä oot aivan asian ytimessä :) Tai ainakin lähellä. Aika rankkaahan tuollainen elämä on. Suorittamista. Itsensä ruoskimista. Eihän sellaista elämää kauaa jaksa elää.

Elämä onkin mielenkiintoista. Balanssin etsimistä. Se alkaa hahmottua, kun tekee juuri tota mitä sä teet, tutkit itseäsi :)

Olet rohkea. Ja sen takia tuut onnistumaan siinä mitä teet.
Ylva
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 66
Liittynyt: 29.6.2021 19:02:47

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 23.7.2021 11:51:29

Sinä näytät. Toivoton, menevän äärimmäisyydestä toiseen.
Ensin olit työnarkomaani ja juoppo (anteeksi raaka sana, en keksinyt pehmeämpää muotoa). Nyt olet -pyrit olemaan- maailman paras isä ja puoliso. Molemmissa tapauksissa jätit itsesi huomioimatta.

Mennyttä ei pysty korvaamaan. Eikä siihen ole tarvetta. On vain tehtävä tulevasta elämästä parempi, tasapainoinen, turvallinen kaikille. Elämääsi et pysty onnellisena elämään jos jätät itsesi siitä sivuun. Sinun ei tarvitse olla aina paikalla ja käytettävissä. Sinulla saa olla omaa aikaa. Kuntosalisi tekee sinulle hyvää, se on voiman antajasi myös psyykkisesti. Sinulla on lupa olla siellä omassa rauhassa, omissa ajatuksissa niin kaun kuin sitä tarvitset. Sinulla on lupa lähteä lenkille tai puistonpenkille istuskelemaan omien ajatustesi kanssa.
Kaikki tarvitsevat omaa aikaa. Sinä, vaimosi, lapsesi.

Keskity tuohon tasapainon etsimiseen. Keskustele siitä, kenen kanssa asioita käsitteletkin.
Jaksamista.
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1706
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 23.7.2021 18:21:19

Kiitos Ylva ja JuuliaS
Olet Juulia aivan oikeassa on ongelmani ytimessä. Ehkä toivoni piilee siinä, että pystyn tänä päivänä nöyrästi tutkimaan omia heikkouksiani ja kovasti koetan etsiä Ylvan mainitsemaa balanssia.

En tosiaan ole huomioinut itseäni. Tänä tarkoittaa myös juomista. En nimittäin ole oikeasti päättänyt luopua alkoholista vaan lopettanut juomisen määräämättömäksi ajaksi, joka tässä tapauksessa tarkoitti pisintä ajanjaksoa ikinä juomishistoriassani. Näin olen jättänyt itselleni takaportin tarttua pulloon jossain sopivassa ja ennakoimattomassa tilanteessa. Ennen pitkää tänä tilanne tulee tai tuli vastaan, sillä ei kukaan jaksa koko ajan elää muille ja tuntea silti koko ajan riittämättömyyttä. Alkoholisti minussa nousee jossain vaiheessa kapinaan ja tarttuu pulloon.

Kuinka pitkiä raittiuskausia teillä on pisimmillään ollut ja miten tai miksi ne ovat katkenneet?
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 315
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 24.7.2021 16:28:48

Raittiuskausista. Pisin pitkästi yli vuoden. 4 kk tavanomaisin ennen tuota yli vuoden saavutusta. Nykyään 3 viikkoa tai 5 päivää. Riippuvuus on siis syventynyt ja nyt olen lopettanut kokonaan. Tosin vasta viikko täynnä.

Muistan pidemmästä raittiudesta, että ekat 3 kuukautta oli oikeaa mielihalujen tulitusta ja se oli aika helvettiä. Vuoden kohdalla alkoholista tuli täysin merkityksetön. Ei haluja lainkaan. Tasaista elämää sen puolesta. Lopetin raittiuden siksi, että tuli juhlat ja koin hyvän syyn juoda itsekin puoli lasia viiniä seurassa. En ymmärtänyt vaaroja. Siitä se jälleen lähti. Ei heti, alussa pystyin juomaan annoksen ja jättämään siihen, parin viikon päästä join jo muutaman annoksen ja kuvittelin, että homma hanskassa, mutta muistaakseni puolessa vuodessa se meni jälleen siihen, että join entiseen malliin eli päiviä/viikkoja ja sen jälkeen riippuvuus on vain syventynyt.

Opiksi on ollut. Jos vielä onnistun lopettamaan niin en luovu enää puolen viinilasin tähden alkoholittomasta elämäntavasta, koska olen karvaasti kokenut kuinka siinä käy.
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 579
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 25.7.2021 12:08:12

Tuntuu, että jokaisesta raittiista päivästä saa olla kiitollinen eikä luottaa vain siihen, että kun päättää lopettaa juomisen, niin raittiita päiviä kertyy automaattisesti, jolloin myös hämääntyy raittiuden helppoudesta.

Vaikuttaa siltä Lempeä kettu, ettei meillä ole muuta vaihtoehtoa kuin olla juomatta päivä kerrallaan. Tänään en juo - toteama sisältää minusta suurimman viisauden raitistumisessa.

Minullakaan ei ennen viime retkahdusta ollut erityisiä haluja juoda. Elämäni ei tosin ollut tasaista, vaan suoritin elämää, kärsin masennuksesta ja riittämättömyydestä. Näin ollen rakensin itselleni koko ajan alkoholistin ansakuoppaa, johon sitten putosin. Lopetin juomisen , mutta en hoitanut itseäni muuten kuntoon. Jätin siis piikin auki....

Kirjoitit alkoholistin ongelman älyttömyyden ja samalla sen ytimen: miksi luopua hyväksi koetusta raittiudesta puolen viinilasin vuoksi. Puoli lasia on tässä tapauksessa paljon, kun hintana on pahimmillaan koko elämänhallinnan menetys. Yhden hörpyn houkutus on järjetön, mutta voimana mahtava.

Pysytään raittiina. Voimia!
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 315
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 26.7.2021 05:32:41

Niin, miksi luopua. Halusin olla kuin muut. Näyttää, että siitä ei tapahdu mitään ihmeellistä, koska alkoholi oli jo niin merkityksetön, mutta oliko sittenkään... Ratkesin ilman kamppailua, sulassa sovussa itseni ja muiden kanssa.

Olen ollut myös ylimielinen. Kuljin baareissa tuohon aikaan, vaikka en edes pidä baareista. Eräs kerta sitten kävelin tiskille... Olen pitänyt myös kotona alkoholillista juomaa saatavilla. Pari kertaa tälläkin tavalla ratkennut.

Tsemppiä sinullekin toivoton. Päivä kerrallaan ja sopivalla nöyryydellä päästään pitkälle! Baarit kuljen kaukaa, juhlat myös, enkä kotiin osta juomaa. Halu raitistua on suuri.
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 579
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 26.7.2021 12:14:39

En äkkiseltään löytänyt sinulta Lempeä kettu omaa ketjua lopettajista; olisin vastannut sinne. Mutta käyhän se näinkin.

Jokin kumma siinä on, että mieli syöttää usein dataa siitä, mikä on ns. normaali, johon pitää pyrkiä myös alkoholin käytön suhteen. Halua olla kuin muut. Alkoholilla kyllästetty kulttuurimme eri osa-alueilla luonee liikaa painetta mielelle, joka on tässä asiassa sairas ja näin ollen liian heikko vastustamaan tätä ”normaaliutta”. Minulla on lisäksi tarve päästä aika-ajoin aivomatkalle nousuhumalaan, koska ajan jaksamiseni arjessa seinää vasten. Välillä ratkean sulassa sovussa ja välillä selittämättömästi, mutta jälkikäteen analysoituna tietyn kehityskulun valossa ymmärrettävästi.

Mainitsemasi ylimielisyys on myös vaarallista, kun puhutaan sellaisesta voimasta, jonka edessä on avuton ja jonka kanssa häviää taistelun jo ensimmäisen hörpyn aikana.

Tsemppiä sinulle! Heikkona hetkenä (kun se vain oppii tunnistamaan) kannattaa vaikka kirjoitella tänne ja hakea voimaa ja tukea kamppailuun. On lohdullista ja voimaannuttavaa, kun tietää, ettei ole yksin ongelmansa kanssa. Minä aion myös toistaiseksi kiertää kaukaa kaikki riskipaikat. Täytyy vahvistaa mieltä ennen kuin uskaltaa lähteä esim. terassille jääteelle. Täytyy uskoa, että me onnistumme. Raitistutaan!
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 315
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 29.7.2021 07:21:49

"Raitistutaan!"

Veit sanat suustani. Näin me tehdään!

Nuorempana kulttuurin vaikutus oli suuri kaveripiirin muodossa. Onneksi ei enää. Ei tunnu missään kieltäytyä. Yksinäiset juhlapyhät ovat pahimpia. Silloin olen tottunut ratkeamaan.

Kirjoittelen vähentäjissä. Siellä on yksi aktiivinen ketju etusivulla. Tervetuloa lukemaan!
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 579
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut raittiina

Edellinen

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 13 vierailijaa