Olet täällä

Tavallinen tarina

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 5.1.2019 15:54:07

Vuosi on lähtenyt liikkeelle, mutta liike on ollut enemmänkin passiivista laahustamista kuin aktiivista säntäilyä. Sinä deToro kirjoitit omassa ketjussani huomanneeksi, että olet hieman erakoitunut sosiaalisesta elämästä. Minullahan tämän erakoitumisprosessi on edennyt koko ajan ja olen viime viikot pysytelllyt kotona kuten kuukkeli kiepissä. Paitsi että on kaikenlaista keski-ikäisen ihmisen ja miehen vaivaa, joiden vuoksi on saanut juosta lääkärissä ja labroissa. Milloin oireilee mieli ja milloin fysiikka ja milloin molemmat.
Viinaa en ole juonut. Mieli on tehnyt, mutta olen jättänyt juomatta pelkästään siitä syystä, ettei juominen tuo kuin sen murto-osahetken helpotuksen. En jaksa krapulaa ja sen jälkeistä masennusta, väsymystä, unettomuutta, huonoa oloa, sydämen tykytystä jne. On pienemmän riesan tie kärsiä elämän antamat murheet sellaisenaan, ilman että alkoholi kertaa ongelmat mittaamattomaan potenssiin.
Kyllähän se hälläväliä - mieli helposti on ottamassa valtaa, mutta ehkä menneestä on oppinut ja vahvistunut sen verran, että on saanut torjutuksi tästä seuraavan spontaanin, nopean ja selittämättömän reaktion, jonka seurauksena pullo on huulilla, humala on tosiasia ja sammuminen nyt, vaikka äsken vasta aloitin juomisen. Olen saanut aikaiseksi sellaisen pienen hetken hällävälin ja ryypyn väliin, jonka aikana ehdin punnita juomisen hintaa ja hyötyä. Tämän hetken aikana olen todennut tavoittelemisen arvoisemmaksi asiaksi seuraavan aamun krapulattomana kuin mahdollisen juomaputken ja sitä seuraavien päivien hirveydet. Kun aamulla sitten herään, niin kiitän itseäni järkevästä päätöksestä, jonka vuoksi en tarvitse joko kaivaa esiin pulloa krapulan karkoitukseen tai alkaa lunastamaan juomisen (hetkellisen) riemun hintaa.
Kun viinan himo iskee, niin himon ja pullon välissä pieni hetki ja vaihtoehtojen punninta: Kannattaa olla juomatta jos juomisesta on haittaa elämälle. Ei kai se sen monimutkaisempaa ole. Paitsi että valitettavasti usein on, koska ihminen on äly eikä tekoäly...
Onnistuneita päätöksiä kaikille.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 295
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 21.1.2019 21:03:16

Läheltä on pitänyt, mutta niitä ei lasketa.
Muutamia kertoja on ollut lähellä. Jalat ovat melkein vieneet minut baariin, suu on tilannut tuopin, käsi on kallistanut tuopin suulle ja kurkku on ottanut oluen nikottelematta vastaan. Lähes hallitsemattomat mieliteot juoda ovat tulleet usein keskellä viikkoa ja keskellä päivää. Mitäpä sitä joutavalla ihmisellä muuta. Sama vaikka juoda kaljaa. Mutta siinä menisi mm. pitkän työn tuloksena aikaansaamani luomunukkuminen. On nimittäin ollut pitkä ja kivinen työ päästä taas nukkumaan ilman lääkkeitä ja suht ehjiä yöunia.
Kiukuttaahan se aikansa, mutta kun ei jaksa enää noita juomisen välittömiä ja välillisiä, päivä- tai viikkokausia, kestäviä vaikutuksia. Eikä sitä unettomuutta. Mennään siis viinatta huominenkin päivä .
Juomattomuutta toivottaen!
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 295
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 21.1.2019 23:17:11

Hei Toivoton!

Mukava kuulla sinulta tilanteestasi. Jatketaan juomattomuutta yhdessä ja levollisesti.

Tänään et ole yksin
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3429
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja 0132 » 22.1.2019 00:24:36

Hyvä juttu Toivot on.
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1690
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja SangredeToro » 11.2.2019 13:14:09

Toivot(on), helmikuussa mennään taas, onko kevätvaloa ilmassa? Aina välillä tulet mieleeni ja pohdin, mitä kuuluu?
SangredeToro
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 186
Liittynyt: 2.4.2011 16:46:16
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 14.2.2019 22:20:24

Nyt on jäänyt kuulumisten kirjoittelu vähiin. Vanhin lapseni veti tuossa joku viikko sitten ranteet auki. Onneksi olin vielä hereillä ja ehdin antamaan ensiapua ja soittamaan ambulanssin. Hän pääsi tällä viikolla psyk. osastolta kotiin ja arki rakentuu nyt hänen tukemiseen ja suoraan sanottuna hänen valvomiseen.
Meinasin itsekin lopun uupuneena hypätä viinaränniin, mutta onneksi rakkaus lapseen voitti, sillä nyt hän tarvitsee raitista isää.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 295
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 14.2.2019 22:28:24

Voimia sulle, tuskaisa on tilanteesi ja koko perheelläsi!
Ja hienoa, että raittiutesi on kestänyt vaikeuksien käpi elämisen.

Päivä kerrallaan
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3429
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja sinisilmä63 (poistunut käyttäjä) » 15.2.2019 08:23:39

Voimia sinulle tosi paljon! Päivä kerrallaanhan sitä on elettävä eteenpäin. Minä olen ent. alkoholisti, mutta myös läheinen. Kovastihan se uuvuttaa ja vie elämänhalua kun on perheessä kaikenlaista ongelmaa ja kun olen mielenlaadultani tällainen huolehtija niin otan liian suurta taakka itselleni. Mutta onneksi on apukeinoja miten jaksan selvitä eteenpäin, kun niitä etsin ja otan vastaan.
Voimia sinulle vaikean ajanjakson kohtaamiseen.
sinisilmä63 (poistunut käyttäjä)
 

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 15.2.2019 09:29:31

sinisilmä63 kirjoitti
Minä olen ent. alkoholisti, mutta myös läheinen. Kovastihan se uuvuttaa ja vie elämänhalua kun on perheessä kaikenlaista ongelmaa ja kun olen mielenlaadultani tällainen huolehtija niin otan liian suurta taakka itselleni. Mutta onneksi on apukeinoja miten jaksan selvitä eteenpäin, kun niitä etsin ja otan vastaan.

Hei sinisilmä!
Milloin sinusta on tullut ent. alkoholisti? Oliko se hetkellinen päätös, silmien avautuminen vai jonkun ulkopuolisen asiantuntijan diagnoosi?
Kysymys on hyvin vakavasta asiasta. Itse olen alkoholisti, vaikka olen saanut armon olla raittiina jo pitkään. Olen siis entinen kohtuukäyttöä ihanteeni pitänyt, mutta siinä täysin epäonnistunut juoppo. Tyyneysrukousta myötäillen hyväksyn, että olen juonut, halusin lopettaa ja sain rohkeutta hakea apua kuolemavakavaan sairauteeni.

Ensimmäiset asiat ensiksi
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3429
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 15.2.2019 09:45:42

Niin, Sinisilmä ja Toivoton. Oma alkoholismin voittaminen ei koko elämää taivaaksi muuta.
Kolhuja ja vaikeuksia joudumme käymään läpi myös me entiset alkoholistit.

Ja joskus on tilanteita joissa voi tulla mieleen kysymys auttaisiko nyt itsensä rentouttava ryyppy asiassa.
Lähes aina kuitenkin rehellinen vastaus on että ei se auta. Pahentaa.

Yleensä tuollainen kysymys ei tule edes mieleen, takana mikä takana. En ole mitenkään vannonut että loppuikäni absolutistina olisin, sen näkee sitten. Mutta, viimeksi kun olin kovin heikoilla, vaimoni menehtyessä kolmenkymmenen vuoden avioliittovuotemme jälkeen, en olisi siinä tilanteessa missään tapauksessa uskaltanut ryyppyä ottaa. Siinä surussa ja levottomuudessa se olisi moninkertaistanut kaikki tunteet jotka päässäni vyöryivät ... ei. Ei missään tapauksessa silloin.

Elämä on usein rankkaa. Toivon teille molemmille myös iloa ja helpompia päiviä elämäänne.
Ja niitä tulee, uskokaa pois.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7588
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja sinisilmä63 (poistunut käyttäjä) » 15.2.2019 12:04:20

Kiitos miesmetsänreunasta, kyllä tarvitsemme oikeaa tukea silloin kun elämä kolhii ja on vaikeuksia. Ryyppy murheeseen ei enää auta, senhän olemme jo kokeilleet. Päinvastoin juovana aikana, kun tuli kolhuja niin juominen sai vain aikaan lisäkolhuja.
Surutyö on tehtävä selvinpäin ja ajan kanssa. Niinhän sinäkin, kertomalla tarinasi, muille tukea ja voimaa annat.
Rehellisiä omakohtaisia selviytymistarinoita tarvitaan.
Tulee hyviä aikoja vielä, oikeastaan ne on jo alkamassa, ja vasta jälkeenpäin huomaa kuinka tiukoilla sitä on henkisesti ollutkaan, vaikkei sitä ole kyennyt sanomaan, joskus ei sanat riitä, vain aika armahtaa. ihan kuin juomisen lopetettuani vain aika armahti, että pääsin irti siitä kaikesta mitä se oli aiheuttanut. Ja Jumala ja vertaistukiryhmä.
sinisilmä63 (poistunut käyttäjä)
 

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 17.2.2019 11:38:37

Olen pahoillani, Toivoton, poikasi tilanteen johdosta. Mt-ongelmat vaativat monien vuosien hoitoa ja vahvuutta myös läheisiltä. Voimaa teille kaikille taisteluihinne.
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1395
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 17.2.2019 21:34:14

Kun tänne kirjautuu, niin pitää vakuuttaa ettei ole robotti. Valehtelin olevani ihminen. Tuntuu siis oikeasti siltä, että toimin kuin robotti. Suoritan päivät jonkinlainen autopilotti päälle kytkettynä. En minä sitä ole tietoisesti kytkenyt päälle, se vain kytkeytyi päälle vähän sen jälkeen kun toivuin shokista lapseni itsemurhayrityksen jälkeen. Se lienee joku suojamekanismi, jonka avulla jaksan suorittaa päivät ja valvoa yöt. Ei edes väsytä. On aika turta olo. Ei kyllä kiinnosta pätkääkään maailman kuulumiset tai jonkin tuttavan kauhistelu, kun koira paskansi olohuoneen matolle. Katson ihmisiä ilmeettömänä takaisin ja haen sanoja, mutta en löydä niitä. Minulla ei ole mitään sanomista kenellekään.
Perheessämme on ollut reilun vuoden sisällä paljon ikäviä tapahtumia. Lisäksi olen minä, alkoholistimustekala, jonka lonkerot kuristavat jokaisen perheenjäsenen kurkkua. Kriisin hetkellä, kuten esimerkiksi viimeksi tapahtuneen kohdalla, saan kuulla syytteet aiheuttamastani tuhosta. Ja juuri tällaisella hetkellä, minun pitää kuunnella syytteet, jaksaa olla vahva lapselleni ja koko perheelle, torjua välillä tuikkivat juomisajatukset mielestä, hyväksyä se että olen yksin ja jaksaa olla itseni kanssa samassa ruumiissa. Ei ole ihme, että keskusyksikkö päätti kytkeä tunteet pois päältä ja siirsi toiminnan automaattiohjaukselle,
Minua tarvitaan nyt vaikka minua syytetään. Minun otteeni ei saa lipsua. Minun on oltava vahva tuki lapselleni ja perheelleni. Mutta minua pelottaa. Olen aivan helvetin yksin. Mutta ainakaan en ole sortunut juomaan vaikka humalan autuus on välillä houkuttanutkin. Koen kaiken päälleni valuvan puhtaana ja raikkaana, vailla turrutusta. Tai oikeammin sanottuna, vailla lisäahdistusta, jota juominen aiheuttaisi. Voisin oikeastaan hukkua viinaan, mutta hukkumisprosessi tukahduttaa minussa elämän. En tiedä, saako tästä loppuelämän raittiudesta lisäpisteitä taivaallisessa sisäänpääsykokeessa. No ainakin palan puhtaammin.
Anteeksi tänä sekava ja outo teksti. Mitäpä muuta parhaat päivät nähneeltä robotilta voi odottaakaan.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 295
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja sinisilmä63 (poistunut käyttäjä) » 18.2.2019 08:26:53

Hyvä Toivoton, et ole tänään yksin sanottiin minulle. Vaikeaa se oli käsittää mutta pikkuhiljaa niin kuitenkin tapahtui, uskalsin kertoa jollekin miltä minusta tuntui. Ryhmässä sain voimaa ja rohkeutta, apua sain ihan konkreettisestikin siten, että tukihenkilö soitti joka päivä ja kyseli kuulumiset. Missään enkä koskaan ole sen jälkeen saanut moista tukea ja se olikin elintärkeä vaikean ajan yli pääsemisessä. jälkeenpäin kuulin kuinka oli arvuuteltu, että selviänkö minä fyysisesti ja henkisesti normaaliin elämään. Mutta niin vain selvisin. Kiitos kuuluu sille ryhmä-rämälle ja Korkeimmalle Voimalle.
Kerron tämän vain sen takia, että älä jää yksin. hae johonkin mistä saat tukea ja voit puhua.
ja kirjoita tosiaan tänne. kirjoita joka päivä miltä tuntuu ja pyydä meiltä tukea. Aina varmaan joku vastaa ja kertoo miten itse selvisi pahimman yli, kun oli vaikeaa elämässä. ja tylsää sanoa, mutta anna ajan kulua, hetki kerrallaan, päivä kerrallaan, niin helpottaa jossain vaiheessa.
Kerron kuinka erään ystäväni nuori joutui onnettomuuteen, hän pyysi minua tuekseen, en osaanut muuta kuin alkaa siivoamaan ja leipomaan, ei siinä paljoa muuta osannut kuin olla lähellä. Jälkeenpäin kysyin ja pyysin anteeksi, kun en muuta osannut. Niin hän sanoi, ettei olisi muuta tarvinnutkaan vain ihmisen, joka on siinä lähellä.
En tiedä onko tästä minun kirjoituksesta apua vai haittaa, joskus sitä ei osaa kirjoittaa oikein, eikä uskallakaan kirjoittaa, mutta nyt kirjoitin näin ja toivon, ettet tunne olevasi yksin kaiken keskellä.
Voimia kovasti!
sinisilmä63 (poistunut käyttäjä)
 

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Convallaria » 18.2.2019 08:50:20

Ekaa kertaa kommentoin, koska pakko sanoa sinulle Toivoton, että tsemppiä!

Autopilotti on ihmisen hätävarjelujärjestelmä ja sen kytkeytyminen on ihan ymmärrettävää.

Et ole yksin.
Avatar
Convallaria
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 62
Liittynyt: 14.2.2019 09:57:30
Ollut raittiina

EdellinenSeuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa