Olet täällä

Tavallinen tarina

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja helistin » 23.6.2019 08:19:00

Silloin kun juomahalut alkaa käydä ylivoimaiseksi, niin kannattaa hakeutua tosihumalaisia katsomaan. Kun vähän aikaa tsiikaa sitä meininkiä, niin kyllä juomahalut painuu pois!
Avatar
helistin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 856
Liittynyt: 23.3.2019 17:31:38
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 25.6.2019 14:45:03

Toivoton,
Minulle yhtälö lapsi ja liikaa juova aikuinen sattuu sieluun.
Tunnustan, että kyyneleet tuli poskille, kun kerroit millaisen juhannuksen lapsesi koki kun sinä joit...

Erityisesti nuo lupaukset, joita lapselle annetaan hieman kekkulissa ja sitten niitä ei toteuteta, masentaa jo pelkkänä ajatuksena. Siinä on sellaista itsekkyyttä, joka on vaikeaa nieleskellä.

Niin moni lapsi tänäkin juhannuksena odotti ja pettyi. Jopa pelkäsi.

Tämä juttu on mun pelastava tekijä. Ainakin tiedän mihin en vajoa.
Superhienoa kun olit selvinpäin. Niin olen minäkin ollut. Meillä on ollut aivan upea matka. Ja sen kruunaa se, ettei viiniä ole tehnyt lainkaan mieli. Jälkiruuaksi jätskiä!
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 612
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja qwaszx » 28.6.2019 18:28:26

Lainaan nyt Toivottoman tarinaa, kun tänne jo vähän kirjoittelinkin. Eilen löysin kellarista laatikollisen olutta. Katselin sitä laatikkoa siinä ja kuuntelin niitä harhaisia ajatuksiani yhden nauttimisesta tai yhden illan tissuttelusta. Yhtäkkiä huomasin pelkääväni sitä päihtynyttä olotilaa ja sen seurauksia. Kaikkea sitä on tullut pelättyä, yleensä juomisen vuoksi, muttei kyllä koskaan itse juomista. Olutlaatikko hautautui takaisin kellarin perukoille koskemattomana ja jatkoin päivää kokiksen ja vissyn kanssa. Fiilis on kyllä hieman hämmentynyt.
qwaszx
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 11
Liittynyt: 15.2.2019 20:38:07
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 29.6.2019 06:21:20

Tervetuloa vain ketjuun qwaszx. En ole koskaan ajatellut tätä ns. omana ketjuna, vaan enemmänkin yhtenä mahdollisena alustana keskustelulle. Olen itse huono kirjoittamaan muiden ketjuihin. Minulle käy usein niin, että haluaisin kirjoittaa jotain, mutta jäädyn, enkä löydä sanoja.

Hienoa qwaszx, että jätit olutlaatikon rauhaan. Uskalsit jättää sen kellarin perukoille. Minun olisi vastaavassa tilanteessa pitänyt hävittää ”kätkö”. Tieto aarteen olemassaolosta olisi kalvanut mielessäni niin kauan, että olisin kaivanut sen esiin ja jonkin ajan kuluttua sammunut aarteen viereen.

Mukava lukea Varjoilija, että olet ollut juomatta. Niin olen ollut minäkin. Onnistumisen iloa tosin nakertaa muistot menneistä, joita en pääse karkuun millään keinolla. Enkä minä niitä karkuun voi päästäkään, mutta kun joskus saisin sen päivän kokea, että pystyisin elämään tapahtuneen kanssa jotenkin sovussa, ilman ahdistavaa syyllisyyttä. Toisaalta taas: olen elinkautiseni teoillani ansainnut, joten lienee ihan oikein, että kannan menneisyyden taakkaa lopun elämääni.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 295
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja helistin » 29.6.2019 08:21:54

Mitä enemmän aikaa kuluu raittiina menneistä tapahtumista, niin ne alkavat näyttäytymään uudessa valossa. Silloin niitä ei enää märehdi muutenkaan kuin silloin tällöin, mutta joskus saattaa putkahtaa joku tapahtuma ajatuksiin aivan itsestään jostain muistin perukoilta sekä esittäytyä aivan uudenlaisessa valossa. - Joskus saattaa alkaa naurattamaankin joku aivan kamala tapahtuma, jolle ei kuuna päivänä olisi kuvitellut nauravansa.

Omasta mielestäni AA-palaverit auttavat paljon tässä "suremisen" käsittelyssä. Masentuneen ihmisen ei kannata jäädä yksin menneensä kanssa.
Avatar
helistin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 856
Liittynyt: 23.3.2019 17:31:38
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja qwaszx » 6.7.2019 12:07:36

3kk kuivilla lähestyy, tänään ois isot juhlat tiedossa, pari päivää oon psyykannut itseäni millä keinoin pystyn pysymään alkoholittomalla linjalla. Nyt ainakin on varma olo sen suhteen.
Ahdistuskin on lähtenyt hieman laskemaan mikä jo sinänsä helpottaa kun ei ole koko ajan olo että pitäis saada turrutettua omaa päätä. Saattaa olla että alkuviikosta oli jopa kokonaisia päiviä ilman että juominen kävi mielessä.
qwaszx
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 11
Liittynyt: 15.2.2019 20:38:07
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 10.7.2019 21:56:21

Kaikenlaiset juhlat ja tapahtumat, joissa on tarjoilua ja joissa vielä odotetaan, että osallistujat nauttivat tarjoilusta, ovat minulle vielä sellaisia koetinkiviä, että minun täytyy joko valmistautua ja valmentautua noita tilaisuuksia varten perusteellisesti tai jättää kokonaan menemättä. En ainakaan vielä luota itseeni siinä, että pystyisin kieltäytymään esim. ilmaisesta viinasta, etenkin tyrkytettynä. Toisaalta tämä lienee hyvä tiedostaa ja tunnustaa sen sijaan, että lähtee ns. koettamaan onneaan kosteisiin tilaisuuksiin. Tämäkin on tullut tehtyä riittävän monta epäonnen kertaa.
Ahdistus on lieventynyt minullakin, kun olen jättänyt viinat kauppaan. Eihän siinä ole järjen häivää, että juon ahdistukseen ja ahdistun juomisesta entistä enemmän, jolloin täytyy juoda lisää jne. Loppuelämääni en voi olla humalassa, joten arki koittaa joskus ja kertaistunut ahdistus vyöryy päälleni päiväkausiksi. Parempi siis kärsiä ahdistuksesta ilman viinaa, koska siihen voi tällöin myös hakea apua ja muuta helpotusta, jolloin ahdistukselle voi oikeasti tehdä jotain. Jos ahdistus tuntuu polttavan rintaa, niin viinalla saa aikaan roihun, mutta jollain muulla keinolla tai vaikka ihan ajan kulumiselta tuon poltteen saa sammumaan.
Minä meinasin ensi viikolla mennä Hämeenlinnaan katsomaan soitin- ja lauluyhtye Metallicaa. Ei tällä hetkellä hirveästi innosta, sillä olen aiemmin kokenut tuon ihmismassan aikaansaaman viinanuhoisen paineen, jonka alla pieni ja raitis keski-ikäinen mies tuntee olemassaolonsa aikalailla uhatuksi. Miksi sitten menen sinne? Pelkästään musiikin vuoksi minä sinne menen, mutta ”tällä päällä” en olisi ostanut talvella lippuja. Tuo konsertin oheishäslinki ei vain nyt istu mieleni tilaan. Nyt siihen istuu rauhallinen elämä kotona. Mutta täytyyhän se mennä ja kun ei voi ottaa, niin koettaa ottaa rauhallisesti.
Kuivaa heinäkuun jatkoa lopettajille!
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 295
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja qwaszx » 10.7.2019 22:14:35

Onhan se myönnettävä että juhlapaikalle tultuani meinasin kääntyä kannoillani, mutta happea vetämällä jäin. Aivan mahtavaa oli, että myös alkoholittomiin juomiin oli panostettu - ei tarvinnut miettiä että millä selittelisi juomattomuuttaan. Kuohuvat, viinit, oluet (monta sorttia) oli myös alkoholittomina tarjolla. Hyvä fiilis jäi kaiken kaikkiaan - onnistuneet juhlat ja onnistunut erävoitto itselle.
Nyt keskiviikko-iltana havahduin että tässä taitaa olla nyt 3-4pv takana ilman että alkoholi ja dokaaminen olisi jatkuvasti mielessä. Ahdistus tuntuu pysyvän samalla vakaalla tasolla ilman aiemmin ilmenneitä lähes paniikkikohtauksen omaisia huippuja.
qwaszx
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 11
Liittynyt: 15.2.2019 20:38:07
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 10.7.2019 22:16:54

Hei Toivoton
Hyvä kuulla, että raittiutesi on jatkunut!

Ensimmäiset asiat ensiksi
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3429
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja qwaszx » 13.7.2019 22:48:36

Vittu että vituttaa - tämä aloitus varmaan kertoo jo kaiken. Ja profiilin laskurin nollautuminen. Tuntuu että kaikki on nyt pelkkää kusta ja silkkaa paskaa.
Edit: Katselin jo seuraavaa ryhmää, pakko kai se on nöyrtyä ja lähteä katsomaan jos ryhmistä löytyisi se tuki itselle. Vituttaa vaan rankasti kun loppupeleissä se 3kk raittius meni aika helposti...
Edit 2: siis 3kk raittius tuli ja meni aika helposti... perkele!
qwaszx
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 11
Liittynyt: 15.2.2019 20:38:07
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 16.7.2019 08:04:08

Laskurin nollaantuminen ei ole katastrofi, vaikka se tuoreeltaan siltä tuntuukin. Takana on raittiutta, josta voi olla tyytyväinen ja edessä on raittiutta, kun vain pitää korkin kiinni. Pettymys kestää aikansa, mutta menee ohitse ja asettuu oikeisiin mittasuhteisiinsa. Repsahduksia tulee lopettajilla enemmän ja vähemmän, jokaisella oma määränsä. Uskon kuitenkin siihen, että mikäli ei anna periksi, niin joskus voi koittaa se viimeinen känni, jonka jälkeen huomaa ajan saatossa, ettei viinaa enää tarvitse elämänsä pilaajaksi.
Kävin tuossa lauantaina paikallisessa baarissa juomassa limpparin. Paikka oli täynnä suhteellisen tukevassa kännissä olevia naisia ja miehiä. Olen itse ollut usein yksi heistä. Kun touhua katsoi selvin silmin, niin ei tullut minkäänlaista houkutusta liittyä porukkaan. Lähdin pois huojentunein mielin ja heräsin seuraavana päivänä krapulattomaan sunnuntaihin. Miksi sitten kävin baarissa ? Olin tulossa lenkiltä ja oli jano ja myöväthän ne baarissa limpparia muutenkin kuin lantrinkiksi.
Kohta alkaa matka Hämeenlinnaan. Minulta on kysytty, meinaatko olla vielä jalkeilla, kun Metallica aloittaa. Meinasin olla.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 295
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 20.7.2019 08:02:55

Toivoton kirjoitti:Ahdistus on lieventynyt minullakin, kun olen jättänyt viinat kauppaan. Eihän siinä ole järjen häivää, että juon ahdistukseen ja ahdistun juomisesta entistä enemmän, jolloin täytyy juoda lisää jne. Loppuelämääni en voi olla humalassa, joten arki koittaa joskus ja kertaistunut ahdistus vyöryy päälleni päiväkausiksi. Parempi siis kärsiä ahdistuksesta ilman viinaa, koska siihen voi tällöin myös hakea apua ja muuta helpotusta, jolloin ahdistukselle voi oikeasti tehdä jotain. Jos ahdistus tuntuu polttavan rintaa, niin viinalla saa aikaan roihun, mutta jollain muulla keinolla tai vaikka ihan ajan kulumiselta tuon poltteen saa sammumaan.
!


Niinpä niin, asiaa kirjoitat. Raittiina ahdistusta ja masennusta on kuitenkin kokonaisuutena vähemmän. Juodessaan itsensä sammuksiin, se toki hetkeksi loppuu kokonaan, mutta palaa ihan järkyttävänä takaisin. Ottaen huomioon ahdistuksen voimakkuuden ja keston molemmissa vaihtoehdoissa, raittiina kokonaiskärsimys on pienempi, ja asioille voi tosiaan tehdä jotakin.

Toivoton kirjoitti:Kävin tuossa lauantaina paikallisessa baarissa juomassa limpparin. Paikka oli täynnä suhteellisen tukevassa kännissä olevia naisia ja miehiä. Olen itse ollut usein yksi heistä. Kun touhua katsoi selvin silmin, niin ei tullut minkäänlaista houkutusta liittyä porukkaan. Lähdin pois huojentunein mielin ja heräsin seuraavana päivänä krapulattomaan sunnuntaihin. Miksi sitten kävin baarissa ? Olin tulossa lenkiltä ja oli jano ja myöväthän ne baarissa limpparia muutenkin kuin lantrinkiksi.
Kohta alkaa matka Hämeenlinnaan. Minulta on kysytty, meinaatko olla vielä jalkeilla, kun Metallica aloittaa. Meinasin olla.


Toivottavsti nautit keikasta! Tykkäsin juomarinakin käydä keikat katsomassa selvänä, koska muuten useimmiten ostettu lippu meni hukkaan. Olen joutunut kerran putkaankin sammuttuani kesken ensimmäisen biisin. Baareissa selvänä pistäytyminen on ihan silmiä avaavaa. Itse on ollut ihan samanlainen. Entisen itsensä näkee myös välillä kaupan kassalla, kun joku koittaa kovasti näyttää riittävän selvältä saadakseen kaljansa, mutta habitus on känninen ja nousuhumala saa kovin vitsikkääksi. Se on niin hassua, ettei itse silloin tajunnut lainkaan miltä homma näyttää vierestä katseltuna. Hieno edistysaskel, ettei baarissa herännyt juomishalua ja muutenkin olet saanut raittiudesta paremmin kiinni.

Mulle on muuten jotenkin käynyt niin, että en oikein jaksa enää melua ja hässäkkää. En nimittäin meinaa jaksaa ostoksilla käyntiäkään. Joku pakollinen vaatteiden etsiminen vie voimat ja ennen saatoin kierrellä ihan huvikseenkin ostoskeskuksissa. Joko vanheneminen tai loppuunpalaminen on tainnut muuttaa jotakin. Ihan eri asiat on hauskoja kuin ennen. Kai se on normaalia elämänkulkua. Joskus parikymmpisenä pidin älyttömän tylsänä osaa niistä asioita, joista nyt nautin.

Raittiita päiviä palstalaisille!
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 20.7.2019 09:23:40

metsänpeitto kirjoitti:Mulle on muuten jotenkin käynyt niin, että en oikein jaksa enää melua ja hässäkkää. En nimittäin meinaa jaksaa ostoksilla käyntiäkään. Joku pakollinen vaatteiden etsiminen vie voimat ja ennen saatoin kierrellä ihan huvikseenkin ostoskeskuksissa. Joko vanheneminen tai loppuunpalaminen on tainnut muuttaa jotakin. Ihan eri asiat on hauskoja kuin ennen. Kai se on normaalia elämänkulkua. Joskus parikymmpisenä pidin älyttömän tylsänä osaa niistä asioita, joista nyt nautin.

Raittiita päiviä palstalaisille!


Sama havainto. Minusta on tullut nettikaupan kannattaja. Vaateostoksilla käynti on kaikkein kamalinta; mikään ei miellytä silmää, sovittaminen on kauhistus. Varsinkin kun nykyään kaupoissa ei palvella ja joutuu aina pukemaan päälleen sovituksen välillä hakeakseen toisen koon tai mallin. Eikä laukkuja tai päällysvaatteita uskalla jättää sovituskoppiin odottamaan.

Yleensä ostoksille lähtiessä minun pitää tehdä ostoslista ja noudattaa sitä orjallisesti, muutoin kaupan hälinässä unohdan vähintään puolet, useimmiten sen tärkeimmän. Markkinat ja muut massatapahtumat eivät ole minun paikkojani. Istun mieluummin kotona lukemassa kirjaston kirjaa.
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1395
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 20.7.2019 14:03:24

JuuliaS kirjoitti:
metsänpeitto kirjoitti:Mulle on muuten jotenkin käynyt niin, että en oikein jaksa enää melua ja hässäkkää. En nimittäin meinaa jaksaa ostoksilla käyntiäkään. Joku pakollinen vaatteiden etsiminen vie voimat ja ennen saatoin kierrellä ihan huvikseenkin ostoskeskuksissa. Joko vanheneminen tai loppuunpalaminen on tainnut muuttaa jotakin. Ihan eri asiat on hauskoja kuin ennen. Kai se on normaalia elämänkulkua. Joskus parikymmpisenä pidin älyttömän tylsänä osaa niistä asioita, joista nyt nautin.

Raittiita päiviä palstalaisille!


Sama havainto. Minusta on tullut nettikaupan kannattaja. Vaateostoksilla käynti on kaikkein kamalinta; mikään ei miellytä silmää, sovittaminen on kauhistus. Varsinkin kun nykyään kaupoissa ei palvella ja joutuu aina pukemaan päälleen sovituksen välillä hakeakseen toisen koon tai mallin. Eikä laukkuja tai päällysvaatteita uskalla jättää sovituskoppiin odottamaan.

Yleensä ostoksille lähtiessä minun pitää tehdä ostoslista ja noudattaa sitä orjallisesti, muutoin kaupan hälinässä unohdan vähintään puolet, useimmiten sen tärkeimmän. Markkinat ja muut massatapahtumat eivät ole minun paikkojani. Istun mieluummin kotona lukemassa kirjaston kirjaa.


Tekisi melkein mieli vetää tässä esiin melkein muoti-ilmiöksi noussut erityisherkkyys. Jos moni diagnosoimaton adhd-ihminen on keksinyt amfetamiinijohdannaisten korjaavan oloaan ja poistavan hässäkän päästään, niin joskus omalla kohdallani mietin, onko alkoholi puudukkeena jotenkin jopa auttanut minua kestämään ympäröivän hässäkän. Helvetinmoisessa humalassahan pystyin olemaan missä vaan, meteli ja jatkuvat ärsykkeet ei niin tuntuneet. Nyt raittiina saatan olla lopen uupunut ihmisten tapaamisen jälkeen, vaikka olisi ollut todella hauskaakin. Se vaan jotenkin kuormittaa paljon. Olen kyllä aina mieluiten tavannut vaan yhtä tai kahta ihmistä kerrallaan. Tuskin siis olen juomalla päätäni tämmöiseksi saanut.

Mulla on homeasunnon peruja vielä hajuste- ja monikemikaaliyliherkkyys ja se tekee väkijoukoissa pyörimisen raskaammaksi. En enää muista mitään, en tajua mitään ja alan ärtyä. Joskus ennenkuin luin aiheesta tarkemmin, ihmettelin mikä minuun meni, kun jouduin bussissa valtavan raivon valtaan hajustepölläkässä ja oli pakko jäädä kyydistä seuravalla pysäkillä, etten tule tehneeksi tai sanoneeksi jotain erittäin typerää. Hajusteallergiakin on sellainen vaiva, ettei sitä todellakaan tajua ennenkuin se itsellä on. Hajusteet ja meteli, kiljuvat lapset, tönivät ihmiset ja taustamusiikki vie sellaiseen tilaan kaupoissa, että puolet ostoksista jää tekemättä, tavarat putoilee käsistä ja olo on ikävä. Todennäköisesti kauppareissujen ajoittaminen ruuhkien ulkopuolelle on monen pelastus tai nettitilaaminen.

Mielenkiintoista, että muillakin on samaa kokemusta. Tietysti osa varmaan johtuu ihan vaan vanhenemisestakin.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 23.7.2019 21:38:29

Metallica tuli nähtyä ja kuultua selvinpäin. Lämmittelijänä toiminut Ghost saa erityismaininnan (oli minulle aiemmin suht tuntematon yhtye) loistavasta vedosta.
Kun ensimmäisen kerran kävin Kantolassa AC/DC:n keikalla, niin anniskelualue oli korkeintaan kolmannes koko tapahtuma-alueesta. Nyt muu alue oli korkeintaan kolmannes koko tapahtuma-alueesta ja kylläpä juomat maistuivatkin suurimmalle osalle yleisöstä. Ärsyttävintä oli känniläisten uhohyökkäykset etuosan tungokseen ja oli suoranainen ihme, ettei sattunut mitään pahempaa. Ei kiitos enää koskaan.
Metsänpeitto otit esiin erityisherkkyyden. Olen itsekin todennut, että Kantolan kaltaiset tapahtumat vievät voimat pitkäksi aikaa. Eikä ympärillä tarvitse olla 55 000 ihmistä; riittää, kun appivanhemmat tai omat sukulaiset ovat muutaman tunnin kylässä, niin takki on aivan tyhjä. Minäkään en enää pidä hälinästä, melusta, kaupoista... itseasiassa en juurikaan jaksa olla sosiaalinen työn ulkopuolella. En oikeastaan jaksa olla ollenkaan sosiaalinen eli parasta ovat yksinäisyys ja ydinperhe. Mutta sitten kun vedän viinaa, niin olen niin sosiaalinen, että kännisosiaalisuuteni ahdistaa jälkeenpäin aivan helvetisti, koska en oikeasti ole sellainen ja annan täysin päinvastaisen kuvan itsestäni. Lupailen kännissä kaikenlaista yhteydenpitoa kaikenlaisille ihmisille ja sitten selvittyäni koetan jotenkin luovia, ettei tarvitsisi lunastaa sammallettuja lupauksia. On perseestä pitää kännissä meteliä itsestään, syleillä maailmaa ja kanssaihmisiä sekä ”hauskana” seuramiehenä olla kaikkien kaveri, joka on aina valmis järjestämään ryyppäjäisiä tulevaisuudessa mitä ihmeellisimmillekin ihmislajin irvikuville. Ei kiitos tätäkään itsensä häpäisemistä enää koskaan.
Vesivoimalla mennään!
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 295
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

EdellinenSeuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa