Olet täällä

Tavallinen tarina

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Metsien mies » 20.9.2019 22:07:10

Ehtoota Toivoton!
Sen verran kovaa tapahtumien virtoa on täällä sinun ketjussasi, että on pakko tulla itsekin sekaan sörkkimään... kova jätkä olet kaikesta tapahtuneesta huolimatta kun rehellisen suorasti kaiken täällä kerrot..se jos mikä jo osoittaa, ettet ainakaan ihan täysin toivoton sika ole...lähinnä kovasti hukassa itsesi kanssa...jokatapauksessa lähtökohdat on jopa melko toiveikkaat kun pystyt asioita ja tapahtumia noinkin hyvin jäsentelemään ja itsellesi myöntämään.

Raitistumispyristelyäsi olen seurannut alusta asti ja koko ajan ollut sitä mieltä että onnistuminen on mahdollista...mutta aika paljon on kaiketi asioita elämässäsi levällään...lähinnä henkisellä puolella...niiden työstö on vaikeaa ja hidasta...etenkin jos ei saa otetta mistään.

Väkisin onnistuminen on vaikeaa...lähinnä niinkuin elämässä..juomattahan voi olla hampaat irvessä ihan vaan sisullakin yllättävänkin pitkään, mutta se itse eläminen täytyy saada hommaan mukaan myös. Itselläni meni tuohon aikaa, mutta kun sain jäsenneltyä päähäni etten voi elää täysipainoista itseäni ja perhettäni kunnioittavaa elämää vain jonkin asian kieltäytymisen kautta, niin johan helpotti....en tiedä ymmärsitkö mitä tarkoitin...kun en itsekään taida täysin ymmärtää.

Jokatapauksessa yrittämisen voimaa sinulle!

P.s.antabus on tosi hyvä lisätuki jos ei aina jaksa luottaa omiin henkisiin voimavaroihinsa, niiden avulla pääsin itsekin pahimpien hetkien yli.
Kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan!!!
Metsien mies
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2328
Liittynyt: 8.4.2017 14:04:26
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja viimeinenpisara » 20.9.2019 22:49:04

Hei Toivoton! Niin kauan kun on elämää on myös toivoa. Ei neljän kuukauden raittiutta ’pilaa’ neljän päivän juominen. Mieti mieluummin, että pystyit olemaan 4 kk juomatta kuin sitä, että et 4 pv pystynyt. Se on nyt jo ollutta ja mennyttä, ja nyt olet taas juomatta. Hurjasti tsemppiä!
viimeinenpisara
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 50
Liittynyt: 20.9.2019 18:42:08
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja 1970 » 21.9.2019 06:00:12

"Kun sain jäsenneltyä päähäni etten voi elää täysipainoista itseäni ja perhettäni kunnioittavaa elämää vain jonkin asian kieltäytymisen kautta, niin johan helpotti".
Metsien mies

Moi Metsien mies, jokin tällainen itsepähkäilty oivallus auttaa kummasti ja pysyy mukana !
aye
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 23535
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 21.9.2019 08:08:10

Nyt tämä ei ole enää minkään piirin salaisuus. Nyt olen alaston ja minun ei tarvitse enää näytellä . Voisikohan vielä kerran yrittää.?

Hei Toivoton!
Asiasi eivät ole niin hullusti, etteikö kannattaisi yrittää.
Ensinnäkin olet hengissä, toiseksi ei ole toilailuissasi kukaan muukaan kuollut tai vahingoittunut fyysisesti. Hotellihuoneesi taisi säilyä suurilta vahingoilta. Poliisinkaan et maininnut puuttuneen törmäilyihisi.
Päättelen, että olet hyvä työssäsi, kun sulla sellainen on ja työnantajasi on sietänyt sinua. Ja nyt kun pääset kotona vessaan ei tarvitse housuihin päästää.
Lastensuojeluilmoituskin on varmasti oikein ja paikallaan. Perhekään ei ole vielä päättänyt häipyä, vai onko?.

Toivottavasti olet löytänyt pohjasi ja olet valmis ottamaan vastaan konkreettista apua.

Ensimmäiset asiat ensiksi
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3308
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 22.9.2019 18:06:31

Onko pohja saavutettu? On menty sen läpi. Olen sydänkohtauksen vuoksi toista päivää teholla liuotuksessa. Täällä on tehty hyvin selväksi, mihin ihmisryhmään kuuluu sydänkohtauksen saanut alkoholisti, joka oli reilu viikko sitten psyk. osastolla, josta muistona mm. tuore antabus resepti.
Häpeän itsekin jo kirjoittaa tätä teille. Mutta kun lähdin raadollisen rehelliselle tielle, niin jatkan sen mukaisesti. Jos tästä kaikesta olisi jollekin opiksi ja ojennukseksi, niin mahdollinen toinen tuotantokausi ihmisenä voisi olla minulle oikeutettu.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 274
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja viimeinenpisara » 22.9.2019 18:16:31

Hienoa, että olet hengissä Toivoton. Niin kauan kun on elämää on toivoa ja nyt varmasti paras hetki lopettaa juominen kokonaan ja hoitaa itsesi kuntoon.

Nyt kun olet sairaalassa, kannattaa varmasti vaatia kunnon hoitoon pääsyä, jos haluat raitistua.

Edit: Ps. Häpeä on tuossa tilanteessa ihan turhaa, menneet ovat menneitä ja nyt katse tiukasti tulevaisuuteen!
viimeinenpisara
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 50
Liittynyt: 20.9.2019 18:42:08
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 22.9.2019 21:01:55

Mutta kun lähdin raadollisen rehelliselle tielle, niin jatkan sen mukaisesti. Jos tästä kaikesta olisi jollekin opiksi ja ojennukseksi, niin mahdollinen toinen tuotantokausi ihmisenä voisi olla minulle oikeutettu.

Hei, itsesääli on turhaa ja vahingollista. Onhan noista kokemuksistasi opiksi meille muille, toivottavasti sairaalasta päästyäsi muistat ja otat selvin päin ne nöyrästi myös omaksi opiksesi. Oppimisella tarkoitan rehellistä avun hakemista.

Tänään et ole yksin
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3308
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja anonyymikko » 23.9.2019 10:28:16

Olen seuraillut sun matkaasi säännöllisesti, ja toivonut, että päättäisit hakeutua kunnon hoitoon. Myllyhoidosta voisi tosiaan olla hyvä hakea vähän pohjaa toipumiselle. Olisi varmasti todella hyväksi päästä käsittelemään syyllisyyttä ja nähdä mistä kaikesta ihminen voikaan toipua. Nyt paljon voimia ja rohkeutta.
anonyymikko
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 19.11.2018 17:14:49

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 23.9.2019 11:26:17

Pystyisitköhän nostamaan pääsi tuosta itsetehdystä paskasasta, heittämään marttyyrin viitan harteiltasi ja lopettamaan valittamisen ja säälin kerjäämisen ja itsesi ruoskimisen?
Muuttamaan ajatustapaasi, suoristamaan selkäsi ja sanomaan itsellesi " minä pystyn jos niin päätän". Ja päätät niin.

Anteeksi nämä rumat sanat. Yritän herättää sinut näkemään itsesi sisään. Pystyt kyllä olemaan juomatta, mutta sisimmässäsi et ole koskaan tehnyt sitä päätöstä että todella lopettaisit juomisen. Vellot itsesäälissä ja kerrot koko ajan itsellesi kuinka kurjaa sinulla on ja kuinka paha ihminen olet, kuinka pilaat läheistesi elämän. Kuinka koko maailma potkii sinua. Ja jos läheisesi unohtavat hetkeksi SINUN KURJUUTESI, muistutat siitä heille ryyppäämällä taas muutaman päivän. Näin hallintasuhteesi taas jatkuu.

Ennenkuin heität läppärin seinään, miettisitkö onko tässä mitään totta?
Kysyisitkö itseltäsi mitä kostat ja kenelle? Miksi?
KETÄ sinun tarvitsee hallita tällä "kaikki maailman murheet hartioillani" -asenteellasi?
Miksi et halua luopua itsesäälin suossa vellomisesta?
HALUATKO TODELLA hoitoon, haluatko muutosta sisimmälle itsellesi vai palastaa vain henkesi nyt kun kroppasi ei kestä?

HERÄTYS, MIES. Päätä.
Anteeksi jos/kun olen törkeä enkä jaksa enää kehua ja taputella sinua olkapäälle. Ole kiltti äläkä vastaa kertomalla kuinka kurja ja säälittävä olet, sitä sinä et ole.
Kaikella ystävyydellä, JuuliaS
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1232
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 23.9.2019 16:08:38

Sillä lailla.
Tarkoitukseni on ollut kirjoittaa suoraan ja kaunistelematta elämästäni ja etenkin tuntemuksistani. Tekstini tarkoitus ei ole ollut itsesäälissä rypeminen tai säälin ja huomion hakeminen, vaan tuntojen ja tilanteiden kuvaaminen. Itseasiassa olen pitkää laitosjaksoa lukuunottamatta kokeillut aika monia keinoja, kuten esim. AA, terapia, lääkitys jne. Perseelleen on tosin mennyt eli lienee tuon viimeisen keinon aika. Paitsi tietysti jos itsesäälistä hirttäytyisin...
Joka tapauksessa: harmi, että minun tekstini on aiheuttanut väärinymmärrystä ja jopa raivoa (tämäkin lause on ovelasti verhottu muotoon, joka pakottaa lukijan olkani taputukseen ja lohduttamiseeni) .
Minä jatkan nyt parantamista ja sen jälkeen kuntoutusta. Jatkakaa te jotain muuta. Olkaa juomatta viinaa ja ampukaa itsesäälijät säälimättä!
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 274
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja zika » 23.9.2019 17:01:04

Hei,

Toivottavasti tuo viimeinen keino nyt on tuo pitkä laitosjakso.
Ne ketkä itse on käynyt Myllyt/Minnet niin varmasti on samaa mieltä että
ennakkoluulottomasti hoitoon.

Jos nyt et kuitenkaan päätä lähteä niin tarinaan kuuluu kertoa että miksi ei?
Onko sulla jotain hävittävää?

T:Zika
zika
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 59
Liittynyt: 4.7.2011 01:34:18

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 23.9.2019 17:14:31

Hei Toivoton,

Nämä on välillä hankalia juttuja kun kirjoitetaan netin välityksellä. Silloin puuttuu katsekontakti ja toisen läsnäolo. Viestit voi vääristyä ja kärjistyä, kun ei kuule toisen äänensävyä. Ja joskus menee puolin ja toisin herneet nenään.

Ymmärrän Juulian kirjoituksen ja sen ”napakan” sävyn. Toisilla ihmisillä on temperamenttia ja kirjoittavat kipakammin. Minäkin olen välistä kirjoittanut tuon tyylisen tekstin. Ajattelin, että sillä saisi toisen mielen heräämään ja pohtimaan asioita. Luulen, että se oli kirjoituksen tarkoitus. Itse kun olin masentunut, muistan kuinka eräs läheinen ihminen lopulta suuttui minulle ja sanoi, että jää makaamaan itsesääliisi ja tuohon tilanteeseesi. Kiukkusi ja jätti lopulta minut yksin. Hänelle tuli ns mitta täyteen tilanteessa ja avunantamisessa. Tuo toimikin yllättävän hyvin. Ensin suutuin, mutta kun toivuin siitä, nousinkin ylös. Ihan uhallani. 8)

Itse en ole tempperamenttinen ja varon aina sanojani. Me ollaan erilaisia, mutta harva täällä toiselle pahaa tarkoittaa. Usein on kyse kommunikaatiokatkosta. Ja kaikki täällä ollaan herkillä, koska painitaan omien vaikeuksiemme kanssa.

Jokaiselle on oikeus kirjoittaa siltä miltä tuntuu. Jatka sinäkin kirjoittamista. Se olis tärkeää omalta kannaltasi ja toki me halutaan tietää mitä sulle kuuluu.
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 589
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja 0132 » 23.9.2019 21:18:43

Hei Toivoton.
En tiedä mitä pitäisi sanoa, joten kirjoitan pienen jutun Sinulle.

Alkoholisti elämässäni on myös monta hetkeä joista en enää kerro. Ne ovat niitä sattumuksia kun kaikki meni aivan palasiksi. Sitten tuli vielä ystäviltäkin turpiin. Silloin kun ei enää olisi jaksanut edes hengittää. Silti vielä lyötiin henkisesti. Lähimmätkin ihmiset. Minäkin löin, monin tavoin.
Joskus aamuisin heräsin omaan huutooni. Olin aivan loppu. Silti join. Säälin itseäni. Silti join.
Ei ollut mitään kaunista tai kehuttavaa tuossa ajassa. Mutta minä join. Ahdistuin ja join lisää. Törmäsin uusiin ja uusiin vaikeuksiin.
Olin juoppo jota ei enää ymmärretty. Olin juonut liian kauan. Jäljelle oli jäänyt vain kasa sontaa josta pääni pilkisti.
Muistan joskus yöllä pohtineeni asemaani. En enää nähnyt mitään realistista mahdollisuutta että raitistuisin. Polttelin tupakkaa ja join hiljaa kaljojani. Montakohan vuotta vielä kestäisin. Koska tulisi päivä jolloin joutuisin myymään kotini. Olin surullinen. En nähnyt, enkä ymmärtänyt kuinka voisin enää pelastaa elämäni. Join lisää.
Suo jossa olin, oli liian suuri.
Ymmärsin kuitenkin että olin vielä nuori ja fyysisesti terve. Minulla oli myös puoliso ja kaksi pientä lasta. Oli vielä.
Tuon hetken muisteleminen sattuu yhä. Hyvä niin.

Vuonna 2016 isänpäivänä join aamuneljään. Olin juonut jo pari vuotta joka päivä ja yö. Lapset oli lähteneet äitinsä luo aikaisemmin päivällä. Pöydällä oli kortit:
Hyvää isänpäivää. Maailman parhale isille.

Eteisessä pienet kengät, kuraiset.

Voi v...tun v....tun v....tu. Minäkö?

Silloin yöllä heräsi mieleni. Tuli se aito tunne, minä haluan elää paremmin.
Kuinka voisin? En tiennyt. En vaikka kuinka yritin nähdä poispääsyn tuosta vankilasta.
Aamulla menin työterveystarkastukseen, oli sattumoisin aika varattuna. Normi jutut jutusteltiin. Kyyneleet silmissä vastasin alkoholin käytöstäni. Otin ensimmäisen kerran totuuden vastaan. En valehdellut itselleni.
Audit testi antoi lähes täydet pisteet. Verenpaineet mitattiin ja sitten lähdinkin ensiapuun lepäämään.
Kehoni oli alkanut oireilla juomisesta. Monet arvot oli pielessä. Siis kehossani. Henkisesti olin räjähdysherkkä ja vaarallinenkin. Makuuttivat ensiavussa iltaan asti. Sydänfilminkin ottivat ( mahtoi olla surullinen filmi ). Oli aikaa siinä miettiä. Pysähtyä.
Jostain sain silloin voimaa juomattomuuteen. Olin puolisenvuotta kuivilla. Ei pisaraakaan. Mistä tuo voima ja taistelutahto silloin löytyi? En tiedä, se on vain niitä hetkiä kun ihminen on vahva. Pienen hetken. Hetki oli kuitenkin riittävä, että siihen ehdin tarttua.
Pääsin alkuun ja raitistuin. Ei lääkityksiä. Ei edes Antabusta.
Vain Tahto.
Rakensin siis raittiuteni vain yhden asian varaan:
Tahtoni.


Kunnes sitten työpaikka luisui alta. Se murensi sen Tahdon ja raittiuden. Tosin vain viikoksi. Katkollehan minä silloin ajauduin erinäisten tapahtumien kautta.
Tahtoni rippeet saivat avukseen Antabuksen sekä päihdeklinikan. Muutaman ystävän liimasin myös muuriini turvaksi.
Virhe jonka mielestäni aikaisemmin tein oli se että turvauduin vain yhteen asiaan. Omaan tahtooni. Silloin kun se mureni hetkeksi mureni myös raittius. Tällä kertaa sain kuitenkin asian hallintaan nopeasti. Edellinen kerta vei kuusi vuotta. Eikä se ajanjakso kaikilta osin enää ole kirjoittamisen arvoista.
Kuten olen kertonutkin teen edelleen työtä raittiuden eteen. Haluan pysyä askeleen kaksi edellä viinamatoa.
Elämässä tulee takuulla turpiin jossain vaiheessa minullekin. Siihen päivään haluan olla valmis. En tietenkään toivo että joutuisin vaikeuksiin, mutta varautunut olen niin hyvin kuin vain osaan.



Alkoholistin elämä ei ole kaunista katsoa, ei edes sisältäpäin.


Putkis
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1505
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja helistin » 24.9.2019 08:30:40

Sä et ole Toivoton ainutlaatuinen tapaus. Meitä on ollut paljon ja tulee olemaan paljon!

Sä kerroit, että sulla oli kaikki hyvin ja siitä huolimatta tartuit tilaisuuteen yksinjäädessäsi minibaarin kanssa. Alkoholistille siinä ei ole mitään ihmeellistä, ihmeellistä olis ollut, mikäli olisit tuon neljän raittiin kuukauden jälkeen jättäyt koskematta niihin puteleihin.

Tää on vaarallinen tauti tää alkoholismi.

Tällä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa!

Sä kun olet tollanen "pomo"-mies, niin sulle se on vielä vaikeempaa. Sä et voi kertakaikkiaan uskoa todeksi tätä tilannetta tällä hetkellä.

Mua askarruttaa, että sä edelleenkin suoritat tuota raitista elämääsi vähän liian täydellisesti! - Sun tarvii päästä ehdottomasti eroon tuosta suorittamisesta sekä täydellisyyden tavoittelusta.

Sun tarvii opetella pitämään hauskaa selvin päin sekä oppia nauramaan itsellesi. Rankka tie sulla edessä, mutta niin on ollut monella muullakin ja tulee jatkossakin olemaan monella muullakin. - Mutta kuten sanottu, joskus saattaa onnistaa ja päivä paistaa risukasaankin.

Et sä tästä voi pelkästään itseäsi syyttää, sillä alkoholismi on sairaus, eikä mikään pelkkä oman tahdon asia.

Mä toivon, että joku valonsäde pääsis läpi sun alkoholin tuhoamien aivomössön läpi sun jäljellä olevaan terveeseen osaan ja uskoisit, että sä olet tällä hetkellä mieleltäsi aivan sairas ja sä tarvitset muiden apua, niin vastenmielistä kuin sen vastaanottaminen onkin.

Terveisin helistin
Avatar
helistin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 609
Liittynyt: 23.3.2019 17:31:38
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 24.9.2019 09:58:44

Toivoton kirjoitti:Sillä lailla.
Perseelleen on tosin mennyt eli lienee tuon viimeisen keinon aika. Paitsi tietysti jos itsesäälistä hirttäytyisin...

"Lienee tuon viimeisen keinon aika" Siihenkö olet tähdännyt koko ajan? Annoinko nyt sinulle luvan? Ja otan syyn sinun elämästäsi ja kuolemastasi omille hartioilleni?

Joka tapauksessa: harmi, että minun tekstini on aiheuttanut väärinymmärrystä ja jopa raivoa (tämäkin lause on ovelasti verhottu muotoon, joka pakottaa lukijan olkani taputukseen ja lohduttamiseeni) .

Mikään ei pakota minua lukemaan kenenkään tekstejä eikä taputtamaan kenenkään olkapäätä. Itse asiassa jätän monet ketjut lukematta koska en voi pelastaa koko maailmaa. Enkä pysty yhdenkään ihmisen pelastamiseen. Alkoholismista paraneminen voi tehdä ainoastaan alkoholisti itse. Kun se lohduttaminen ja taputtaminen ei näytä auttavan, tulee turhautuminen. Katsos, kun raitistuneenkaan alkoholistin voimat eivät ole loputtomat.
Minä jatkan nyt parantamista ja sen jälkeen kuntoutusta. Jatkakaa te jotain muuta. Olkaa juomatta viinaa ja ampukaa itsesäälijät säälimättä!


Mietipä ajatuksella noita kolmea viimeisintä sanaasi. Ja kaikesta tästä ankaruudesta huolimatta, olen iloinen että löysit edes hieman paranemisen tahtoa itsestäsi.
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1232
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut juomatta

EdellinenSeuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa