Olet täällä

Tavallinen tarina

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 24.9.2019 15:58:29

Mulla on tietyllä tapaa vähän sama olo kuin Juulialla. On tullut tunne, ettei Toivoton oikein halua ottaa vastuuta paranemisestaan. Mulla tietysti nyt painaa vähän pitkään rasittaneet läheisten alkoholiongelmat tässä lisänä.
Tämä on mennyt vähän kuin usein perhepiirissä menee, ratkeaminen, katumus, itsesääli ja muut yrittää kannustaa, lohduttaa, heittää ilmaan vaihtoehtoja.. tukea. Juova ei niihin halua tarttua, koska keunot on tyhmiä tai niissä on muuta vikaa.. jääräisesti juova jatkaa samalla tyylillä ja lopputulos on sama.
Vähän siinä turhautuu, ei jaksa kirjoitella samoja juttuja moneen kertaan, varsinkin jos niihin ei vastata mitään ja sitten kumminkin kohta itse äksyillään, miksei kukaan jaksa lukea tai vastata mitään.
Itsesääli, toivoton, on tässä vähän ongelma ja vastuun pakoilu. Mokattu on ja se kertoo, ettei käyttämäsi keinot toimi.
Tietty paskaa oloa on hyvä purkaa kirjoittamalla, mutta olisi lohdullista, jos sulla olisi jotain ajatuksia, mitä aiot tehdä toisin.
Ehkä se tukeminen ja myötätunto ei sillä tavalla ihan ehtymätön kaivo täälläkään ole, kun muillakin on huono olo ja raskasta välillä.. tai sitä pitäisi liikkua molempiin suuntiin, eikä odottaa sitä pelkästään itselleen. Ehkä jos luet muitakin ketjuja ja ihmisten tilanteita, ja kirjoitat jotain, saat siitä itsellesikin jotain hyvää?
Mä toivon, että jaksat elää ja pyrkiä raittiuteen, mulla ei vaan ole itselläni aina voimia niin kannustaa, kun omakin elämä takkuaa kovin. Kaipaisin itsekin joskus tsemppaavia kommentteja.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 24.9.2019 16:51:54

Toivoton hei!!
Putkis eli 0132 kirjoitt
Virhe jonka mielestäni aikaisemmin tein oli se että turvauduin vain yhteen asiaan. Omaan tahtooni. Silloin kun se mureni hetkeksi mureni myös raittius.

Putkis kuvaa tarkasti, mitä tapahtuu, kun alkoholisti turvautuu ja luottaa vain omaan tahtoonsa. Alkoholisti voi muissa suhteissa osoittaa jopa äärimmäisen kovaa tahdonvoimaa, mutta alkoholiin nähden ei tahdonvoima riitä sen jälkeen, kun juomalla on ylittänyt jonkin mystisen hallintarajan. Jos silloin haluaa raittiutta, on suostuttava ottamaan jostain itseä vahvempaa voimaa. Tarjolla on ensiapua, mutta myös perusteellisempaa ammattilaisten ohjausta.
Suosittelen 4 viikon myllyhoitoa.

Ensimmäiset asiat ensiksi
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3238
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 24.9.2019 18:41:53

Jollain tavalla kai olisi etäisyyttä alkoholiin ja alkoholismiin saatava. Vaikkapa sitten hoitolaitoksessa, olosuhteissa joissa ei alkoholia ole.
Moni on nyt tässä ketjussa kirjoittanut myös vastuun ottamisesta.
Se on asian toinen puoli.
Ei sitä Deus ex machina -eli vanhan teatterin hätäkonstia, koneella näyttämölle laskettavaa jumalhahmoa selvittämään käsikirjoituksen umpisolmuja, oikein elävässä elämässä ole. Ei juomisen lopettamiseen ilmesty yliluonnollista voimaa joka muuttaa taikasauvallaan juomisen halut olemattomiksi, parantaa arvet ja maksavauriot, antaa tilalle paratiisin kuin vartiotornin kannesta, jossa leijonat ja lampaat käyskentelevät kedolla sovussa, kauniit lapset ihailevat kukkaloistoa ja aikuiset käsi kädessä kohottavat katseensa korkeuksiin kiittääkseen... Tässä elämässä on joskus poistuttava mukavuusalueelta , lakattava luovuttamasta ja otettava käyttöön kaikki ne voimavbarat joita ihmisessä on.

Ja otettava käyttöön myös kaverien voimia, etsittävä ne ystävät jotka ovat halukkaita vahvistamaan niitä terveen omavoimaisia vaikka horjuviakin varantoja joita kuitenkin on -niin kauan kuin on elämääkin.

Ja usein on tosiaan otettava käyttöön myös ammattiauttajien tietotaito. Sitä löytyy, ja heidänkin puheensa kannattaa silloin ottaa ihan tosissaan.

Usein tarvitaan kaikkien näiden yhdistelmää. Niin raskaalta kuin voikin tuntua kun eri osia on monesta suunnasta koottava.

Omia voimia pitää arvostaa, niitä on ruokittava, niitä on kaikin keinoin elvytettävä -itsensä kanssa sitä työtä kuitenkin on enimmin tehtävä. Siihen omavoimaisuuden tukemiseen voi saada apua ystäviltä -todellisilta ystäviltä. Nuo tiukat paikat yleensä selvittävät ketkä haluavat tukea ja nostaa, ketkä taas painaa alas ja viedä vähiäkin voimia.

Älä luovuta!
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7423
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 24.9.2019 20:39:55

Toivoton hei, olet saanut täältä lukea monenlaisia kommentteja tilanteesi korjaamiseksi. Sinulla on mahdollisuus saada täysipainoinen raittius ihan vain päivä kerrallaan. Alkoholismi on vakava sairaus, hätä itsestä ja "sydämen murtuminen" sai minut hakemaan konkreettista apua. Kertomisistasi päätellen uskon sinun jo löytäneen pohjasi ja olevan valmis toimimaan pysyvän raittiin itsesi vuoksi.

https://www.youtube.com/watch?v=uk_l52YgH84

Tänään et ole yksin
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3238
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 25.9.2019 15:06:05

mies metsänreunasta kirjoitti:Moni on nyt tässä ketjussa kirjoittanut myös vastuun ottamisesta.
Se on asian toinen puoli.
Ei sitä Deus ex machina -eli vanhan teatterin hätäkonstia, koneella näyttämölle laskettavaa jumalhahmoa selvittämään käsikirjoituksen umpisolmuja, oikein elävässä elämässä ole. Ei juomisen lopettamiseen ilmesty yliluonnollista voimaa joka muuttaa taikasauvallaan juomisen halut olemattomiksi, parantaa arvet ja maksavauriot, antaa tilalle paratiisin kuin vartiotornin kannesta, jossa leijonat ja lampaat käyskentelevät kedolla sovussa, kauniit lapset ihailevat kukkaloistoa ja aikuiset käsi kädessä kohottavat katseensa korkeuksiin kiittääkseen... Tässä elämässä on joskus poistuttava mukavuusalueelta , lakattava luovuttamasta ja otettava käyttöön kaikki ne voimavbarat joita ihmisessä on.


Älä luovuta!


Hyvin kirjoitettu. olen itsekin jotenkin voimattomana joskus odottanut ihmettä, jotain joka taikoisi kaiken pahan pois.. Mutta eipä sitä taida tapahtua. Vaikka sulkee silmänsä, se sama paskakasa on siinä silmien edessä, kun ne taas avaa. Vaikka ei jaksaisi, vaikka tuntuu, että urakka on ihan mahdoton, niin jos suinkin löytyy yhtään voimaa ja tahtoa, on alettava lapiollinen kerrallaan sitä siitä mättää.
Mulla on taipumusta jäädä märehtimään asioita liiaksi, mutta olen huomannut, että olo paranee kummasti, kun aloittaa sen lapioinnin ja mieluusti, että on tehnyt jonkinmoisen työsuunnitelman ensiksi. Sitten on nyrkissä jotain konkreettista, joku kartta jonka mukaan edetä.
Itsensä sättiminen tai itsesäälissä rypeminen vie ne samat voimat ja ajan, jonka voisi käyttää tilanteensa parantamiseen.
Kumpikohan on enemmänn hyödyksi?
Metsänreunan mies, kirjoitit jossakin töihisi liittyvästä suunnittelusta.. Hommistakaan ei tahdo tulla mitään ilman edes alustavaa suunnitelmaa, Kyllä alkoholiongelmassa on ihan sama juttu. Jos sille meinaa jotain tehdä, on oltava joku suunnitelma. Ottaako selvää hoitomuodoista ja niihin hakeutumisesta, käykö kokeilemassa AA-palavereja, päihdehoitajaa, antabusta.
Muuten homma on kuin suunnistus ilman kompassia ja karttaa.
Minäkin toivon, ettet Toivoton, luovuta.
Voit ihan hyvin selvitä tuosta suosta, mutta se ei onnistu todennäköisesti ilman päättäväistä hakeutumista jonkun avun piiriin.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 4.10.2019 13:53:54

Ajattelin, että en enää ikinä kirjoita tänne. Ajattelin, että tekin tuntemattomat lopettajat käännyitte minua vastaan ja ette ymmärtäneet minua. Ajattelin, että en enää nouse sieltä letkujen ja johtojen keskeltä...
Takana on hoitojakso teholla ja sydänosastolla. Menossa on hoito nimeltä mainitsemattomassa laitoksessa, jossa säädetään pääni asetuksia suhteessa alkoholiin ja mielenterveyteen. Sydämen suhteen olen edelleen toipilas.
Kiitos viesteistänne, myös niistä vahvasti kantaa ottavista ( mm. JuuliaS). Erityinen kiitos 0123 viestille, joka sanoitti pitkälle omaa elämääni. Kyllähän tämä alkoholistin elämäni on sisältänyt paljon itsekkyyttä ja samalla myös vaatimuksia muille ymmärtää ja antaa anteeksi loputtomiin. Olen pelannut tätä peliä mm. puolisoni kautta, mutta myös tämän plinkin kautta. Pelin henkeen on kuulunut tietty sykli; juomisen, anteeksiannon ja ns. normaalin elämänjakson kautta uuteen juomiseen. Kaikki tekeminen on ollut lopulta joko seuraavan juomisen petaamista tai juomisen aiheuttamien henkisten kärsimysten hoitoa. Kaiken perustana on ollut riittämättömästi hoidettu masennus, joka on muuten nyt todettu vakavaksi.
Nyt olen tyhjyydessä. En ole koskaan ennen ollut näin tyhjä. Toisaalta pääni on myös täynnä suuria kysymyksiä, kuten esimerkiksi se, että miksi minä jäin henkiin, kun nuorempia ja kunnollisempia ihmisiä kuolee koko ajan. Tuo kokemus kuoleman läheisyydestä oli jotain, jota en osaa pukea sanoiksi. Ainoa kuvaava sana, joka tulee mieleeni on pelko. Minä pelkäsin todella paljon. Pitkiä olivat ne minuutit, kun mietin, miltä se tuntuu. Tuleeko joku valo vai vajoanko vain pimeyteen. Koin ensimmäisenä yönä teholla jonkinlaisen hermoromahduksen, jonka tulen muistamaan ikuisesti. Minä en jaksanut kamppailla elämän puolesta; joku kamppaili minun puolestani, koska jäin henkiin.
Mitä seuraavaksi? Hoitoni jatkuu ja lääkkeitä menee. Hoidan mieltäni ja sydäntäni. Tavoitteeni on parantua ja löytää loppuelämälleni sellainen aito merkitys, johon ei sisälly pelejä viinan tai minkään muun suhteen. Koetan kasvaa ihmisenä. Koetan päästä irti perkeleistäni. Opettelen ajattelemaan huomisen mahdollisuuksia sen sijaan, että olen upoksissa menneisyyden suossa.
Minä taisin kokea pohjani. Toivon, ettei kenenkään teistä tarvitse kokea vastaavaa. Toivon, että te, jotka haluatte lopettaa alkoholin käytön, niin todellakin teette sen eteen niin paljon töitä, että ette enää juo sitä yhtä lasillistakaan. Hoitakaa myös mielenterveyttänne, jotta jaksatte raittiina kokea elämän tarjoamat ilot ja surut. Hakekaa apua. Älkää jääkö yksin. Älkää päästäkö tilannettanne eskaloitumaan liian pahaksi. Toimikaa ajoissa ja kuunnelkaa sisäisiä ja ulkoisia hätäkelloja; ne eivät soi turhaan.
Kuten joku mainitsikin, niin voisin vastavuoroisesti kirjoittaa myös muiden ketjuihin. Minä toivon, että sen aika tulee vielä. Tähän saakka minusta on tuntunut siltä, että minä en osaa kirjoittaa tai mikä minä olen kirjoittamaan ja tsemppaamaan, kun olen itsekin niin sairas. Jos minä tästä nousen ja saavutan tavoitteeni, niin minulla on tilaa myös muille. Itsekeskeisyys, alkoholi ja ”pelit” eivät enää rasita elämääni.
Kaikenlaista hyvää ja tarvittaessa myös lohtua kaikille toivottaen
Toivo.....................(ton)
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 268
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja 1970 » 4.10.2019 15:21:41

^ Kiitos ! ja hyvä, että nyt näyttää jo enteellisesti paremmalta.
aye
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 23503
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja helistin » 5.10.2019 06:26:39

JEEEEEEEEEEEEES!

Tuo sykli juttu on niin helkutin tuttua meille alkoholisteille. Alkoholisti itse ei vain itse ymmärrä alkuun sitä asiaa, eikä tunnista sitä itsessään.

Se vaatii nöyrää mieltä sekä kuuntelulinjalla olemista sekä muiden apua oivaltaakseen nuo pirulliset koukerot, jotka ovat omaan nuppiin pesiytyneet.

Toivottavasti sä olet hoitomestassa, jossa ymmärretään alkoholismista jotain.

JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEES!
Avatar
helistin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 563
Liittynyt: 23.3.2019 17:31:38
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 5.10.2019 08:09:52

Toivoton kirjoitti:Ajattelin, että en enää ikinä kirjoita tänne. Ajattelin, että tekin tuntemattomat lopettajat käännyitte minua vastaan ja ette ymmärtäneet minua. Ajattelin, että en enää nouse sieltä letkujen ja johtojen keskeltä...
Takana on hoitojakso teholla ja sydänosastolla. Menossa on hoito nimeltä mainitsemattomassa laitoksessa, jossa säädetään pääni asetuksia suhteessa alkoholiin ja mielenterveyteen. Sydämen suhteen olen edelleen toipilas.

Toivo.....................(ton)


Hyvä kun tulit kertomaan kuulumisesi. Nyt näyttää siltä, että käänne parempaan on tapahtunut ja se on hienoa! Sinullakin voi tästä alkaa elämässä ihan uusi luku.

Minusta jotenkin tuntuu, että kipakoitakin kommentteja (minultakin) tuli ehkä juuri siksi, että me alkoholin kanssa ongelmiin joutuneet nimenomaan ymmärrämme sinua omien kokemustemme kautta. Samaa peliä olemme itse pitäneet, koska se kuuluun vähän "taudin" kuvaan.
Joskus elämää ja arkisia asioita oppii arvostamaan vasta kun ne on lähellä menettää. Olet hengissä ja saanut uuden mahdollisuuden ja apua. Masennus on ilkeä seuralainen, mutta siitäkin voi toipua ja onhan sydänjutuissakin hoidon avulla ihan hyvä ennuste.
Toivo, jotenkin tosiaan tuntuu, että sinulle taisi nyt tulla se pohja ja on tapahtunut käänteentekevä muutos ajattelussasi.
Voimia kuntoutumiseen!
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 5.10.2019 11:41:37

KIITOS Toivo(ton) että tulit takaisin kertomaan tuon.

Sydän kylmänä olen odottanut sinua takaisin, pelännyt että sittenkin katkaisin kamelin selän. (Menipäs tämä nyt vertauslauseiden viljelemiseksi.) Uskalsin kirjoittaa niin kovilla sanoilla koska luotin että viimekädessä kuitenkin sisäistät sanomani. Pelko epäonnistumisesta kuitenkin kalvoi syyttävästi.

Elämä opettaa, kuoleman läheisyys sitäkin enemmän. Voimaa kuntoutumiseen. Asiat järjestyvät. Ota nyt rauhallisesti tähän alkuun.
Helpottuneena JuuliaS.
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1200
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 5.10.2019 13:16:40

Minä tarvitsin useita herätyskelloja, ennen kuin heräsin elämäni todellisuuteen. Se suurin kello oli sydänkohtaus, mutta yksi kelloista oli JuulisS:n teksti ( sekä tietenkin muiden kirjoittajien samansuuntaiset tekstit). Arvostan rohkeuttasi todella paljon. Sitten kun vielä tietää sen, että tänne kirjoittavat eivät ole mitään ”kirjanoppineita” alkoholismin suhteen, vaan kokemusasiantuntijoita isolla K:lla. Te tiedätte, mistä puhutte. Toivottavasti tästä ”kirjeenvaihdosta” olisi apua muillekin lopettamisen kanssa tuskaileville.
Minulla on edessäni sellainen 1000:n palan palapeli, jossa on pelkkää taivasta . Ajattelin kuitenkin sitkeästi koota sitä ja saada sen valmiiksi. Haaveenani ja tavoitteenani on leikata ensi keväänä pensaita uudesti syntyneenä ihmisenä, joka olisi sinut itsensä ja kanssaihmisten kanssa. Sanomattakin on selvää, että juominen ei missään muodossa hallitsisi elämääni. Tällöin voisin esimerkiksi kirjoittaa muiden ketjuihin alkoholistina, joka onnistui vangitsemaan alkoholisminsa sargofagiin ja tietää, ettei sen kantta saa hiukkaakaan raottaa.
Minun hoidossani huomioidaan kyllä alkoholismi masennuksen hoidon ohella. Kohdallani voidaan puhua moniongelmaisen ihmisen hoitoprosessista, jossa pitää kuitenkin koko ajan huomioida eri osien suhde toisiinsa ja kokonaisuuteen. Aika jännää on esimerkiksi se, että ennen tapahtunutta, olin himoliikkuja ja hyvässä kunnossa. Nyt opettelen kävelemään ja sietämään pientä rasitusta eli sellainen sadan metrin kävelylenkki on parasta, mihin tällä hetkellä pystyn. Alusta alkaa myös fysiikan rakentaminen.
Pirteitä syksyn tuulahduksia teille kaikille!
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 268
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 11.10.2019 09:37:59

Kotihoito alkaa. Kaiken tapahtuneen jälkeen on hieman outoa aloittaa ns. normaali arki. Tuntuu siltä, että olen ollut viime viikot ihan omassa maailmassani ja nyt minut pudotetaan keskelle outoutta. Tunnen olevani toinen ihminen ja arastelen arjen kohtaamista. Ei minua juominen mietitytä, vaan toisten ihmisten kohtaaminen. Se hyvä puoli tässä on, ettei minulla ole mihinkään enää kiire. Kaikki ottaa aikansa ja hyväksyn tämän. Olen lopultakin pudonnut valheellisesta maailmastani johonkin tuntemattomalle planeetalle, ja menee oma aikansa, ennen kuin sopeudun elämään ilman suojaavaa avaruuspukuani.
Pikku hiljaa alkaa olemaan helpompi nukkua öisin. En enää koko aikaa kuuntele sydäntäni ja tunnustele mahdollisia rintakipuja. Yöt ovat olleet pahinta aikaa juuri sen vuoksi, että hiljaisessa pimeässä on liikaa tilaa omille ajatuksille ja peloille.
Ihminen on kaikkinensa outo nisäkäs. Se halutessaan tekee tuhoa tai pahaa muille ihmisille, ympäristölle, muilla lajeille ja itselleen. Millään muulla eläinlajilla ei ole niin valtavaa tuhovoimaa kuin ihmisellä. Sitten tämä laji vielä pahimmillaan pyrkii oikeuttamaan pahat tekonsa, tarvittaessa valehtelemalla itselleen ja muille. Viekkain keino on uhriutua itse, jolloin saa vielä parhaimmillaan muiden säälin osakseen lohduttamaan ”töllön töistä” riutuvaa huonoa omaatuntoa.
Minä kuulun tähän lajiin, mutta en ole ylpeä siitä. Toivoa kuitenkin on Toivottomalla; voin oppia ja kehittyä paremmaksi ihmiseksi.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 268
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 11.10.2019 15:47:29

Toivoton kirjoitti: Sitten tämä laji vielä pahimmillaan pyrkii oikeuttamaan pahat tekonsa, tarvittaessa valehtelemalla itselleen ja muille. Viekkain keino on uhriutua itse, jolloin saa vielä parhaimmillaan muiden säälin osakseen lohduttamaan ”töllön töistä” riutuvaa huonoa omaatuntoa.
Minä kuulun tähän lajiin, mutta en ole ylpeä siitä. Toivoa kuitenkin on Toivottomalla; voin oppia ja kehittyä paremmaksi ihmiseksi.


Hienosti kiteytetty. Uhriutumalla ja kääriytymällä itsesäälin ja muilta saadun säälin pehmoiseen peittoon, voi sulkea silmänsä läheisten kärsimykseltä, siltä jonka on itse aiheuttanut. Ja voi heittäytyä avuttomaksi objektiksi ja odottaa muilta jotain toimenpiteitä, joilla tämä kaikki kurjuus poistuu.
Kun asian on rehellisesti itselleen todennut, sille voi tehdä jotain. Oma koetinkiveni on tällä hetkellä se, että olen muutaman läheisen antanut kohdella itseäni todella huonosti ja pahimmillaan siitä seurannutta pahaa oloa purkanut täysin syyttömiin ihmisiin olemalla tyly, eikä tämä missään nimessä ole oikein. Nämä ihmissuhteet ei näytä korjaantuvan, niin tässä on jonkinlainen irtaantuminen meneillään. Vastuu omasta elämästäni ja onnellisuudestani on kuitenkin mulla itsellä. Kynnysmatton osaa saa vetää lopun ikää, jos siihen suostuu.

Sujuvaa toipumista ja hyvää vointia! Äkkipysäys sitten tuli tuon kohtauksen muodossa. Jos aiemmin tuntui, ettei ole aikaa, eikä halua, niin nyt ne on löytyneet molemmat ja se on hieno juttu!
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 14.10.2019 12:20:44

Kuvaamasi kynnysmattona oleminen on todella raivostuttavaa. Ja kun se ei mene niin, että vaikka järki sanoo, että pidä puolesi noita hyväksikäyttäjiä vastaan, niin silti tunne valtaa mielen ja kuinka ollakaan: huomaat taas kerran olevasi muiden tallottavana. Sitten jälkeenpäin on täynnä vihaa itseä kohtaan, jonka sitten laittaa kiertämään eli kohdistaa niihin ihmisiin, joilla ei välttämättä ole osaa eikä arpaa koko asiaan.
Puolensa pitäminen on yllättävän vaikeaa, vaikka asian kuinka ymmärtää järjellä ja vaikka päättää jatkossa käyttäytyä toisin. Sitten tositilanteessa huomaakin taas olevansa muiden muokattavana, joka taas jälkeenpäin raivostuttaa jne. Tästäkin käyttäytymistavasta on sen miljoona kirjaa ja ohjetta tyyliin: ”miten päästä irti kynnysmattona olemisesta”.... Mutta kun taitaa olla niin, ettei tähänkään ole sitä yhtä totuutta, vaan pitää löytää se itselle sopiva keino. Lukeminen avartaa omaa ajattelua tässäkin tapauksessa, mutta ainakin itseni uskon, että jos johonkin asiaan hakee ratkaisua, esim. tähän kynnysmatto-ongelmaan, niin se löytyy lopulta oman ajattelun kautta, joka taas koostaa ideoita luetusta, koetusta, nähdystä ja kuullusta.
Tärkeää on, että itse tietää ongelman kai haluaa siitä eroon. Kun ongelma on tiedossa, niin siihen voi hakea ratkaisua. Sitten on vielä se suurin kynnys eli soveltaa ratkaisua käytännössä. Tämä askel on kuitenkin välttämätön ottaa, jos haluaa nousta kynnysmatosta itsenäisen ihmisen tasolle.
Voimaa ja rohkeutta Metsänpeitto! Kyllä sinä vielä näytät niille!
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 268
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 14.10.2019 12:41:32

Kiitos! Ja jos en niin näytä niillekään, mutta edes itselleni.
Kirjoititkos joskus, että jollain tasolla sulla on samaa ongelmaa, siis liikaa taipumista, kynnysmattoilua?

Kyllä siinä on sama henkinen vääntö kuin raitistumisessa, kun tahtoo niin helposti luisua samaan toimintatapaan. Olen edistynytkin jonkin verran. Päällekäyvä ihminen jotenkin onnistui sanelemaan aikamoisen sukan kutomisurakan ja olin kotiin päästyäni täynnä raivoa. Rauhoituin hetken ja ilmoitin, ettei mulla ole siihen aikaa eikä voimiakaan. Ei esittämällään lankojen hinnalla, eikä isommallakaan. Siis suht vieraalle ihmiselle ilmaista työtä tuntitolkulla.
Jostain syystä tietyn tyyppiset juuri päällekäyvät ihmiset saa minut lamaantumaan. Sama varmaan tapahtuu monella töissäkin ylitöiden tekemistä vaadittaessa.

Mutta selväpäisenä tämäkin ongelma pikkuhiljaa hoituu. Erittäin oleellista on olla jämäkkä ajoissa, muuten ennemmin tai myöhemmin saa megalomaanisen raivarin, kun painetta on kasautunut. Yllättävän hyvin ainakin osa ihmisistä sen ottaakin, joskin lähipiirissä voi olla niitä, joiden kanssa välit menevät ja saavatkin mennä poikki. Niin on pakkokin tehdä, jos suhde on perustunut tuon toisen hyötymiselle, eikä muuta sisältöä ole.

Minkäslaiset mietteesi nyt ovat ja olo? Onko toiveikkuus lisääntynyt? Raitistuminen voi hyvinkin olla se avain itselle paremmin sopivaan elämäntapaan! Onneksi muuten sinullekin jäi lukeminen, vaikka muita keinoja omon helpottamiseen vähän riisuintuikin, kuten kovatahtinen liikunta. Saattaahan siihenkin löytyä pikkuhiljaa ilo aiemman ehkä itsesi piiskaamisen sijaan.
Ja olet elossa, se on hieno juttu!
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

EdellinenSeuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa