Kirjoittaja Toivoton » 31.10.2019 11:12:35
Terveisiä lääkäristä. Piti käydä sydänfilmissä, kun ilmeisesti vein liikuntarasituksen liian pitkälle ja alkoi tuntumaan pahalta. Ei onneksi sen ihmeempiä, mutta seuraavaan puoleen vuoteen tulisi kuulemma välttää hikiliikuntaa. Paska tikki, mutta ei taida auttaa muu kuin sopeutua. Enemmän lääkäri oli kiinnostunut syyskuun käynnistäni psyk. polilla ja siellä kirjatusta päihdeongelmasta. Kerroin hänelle aivan avoimesti tarinani ja vankan aikomukseni lopettaa kokonaan alkoholin käytön eli ei enää edes ns. tuurijuoppoutta. Neuvostoliiton ikeessä kasvanut veljeskansan edustaja tuohtui kertomuksestani silmin nähden ja sanoi, että ”sinä nyt sanoa noin, mutta huomenna juoda taas”. Sitten hän jatkoi: ”Sinulta psykiatrin lausunto ajokorttisi pitämiseksi. Voit rattijuoppoja ajella. Tai sitten alkolukko autoon”. Kiitin kannustuksesta ja ihmettelin syyllistävää sävyä. Totesin myös, että kysyykö hän kaikilta asiakkailta näiden viikonloppujuomisista, jolloin hänen käsiensä kautta aika moni suomalainen saisi ajokiellon tai alkolukon. Kerroin myös, että jos humalassa tarvitsen kyytiä, niin soitan taksin ja ajan vasta selvittyäni. En myöskään enää juo jatkuvasti, kuten ennen, vaan kerrat ovat vähentyneet, vaikka humalahakuisuus on toki juomisestani säilynyt ja toki myös tunnustan alkoholismini, joka vaatii jatkuvaa hoitoa, mutta olen tämän tajunnut ja apua hakenut. Senkö vuoksi minulta sitten nyt uhkaillaan kortin viemisellä?
Mitä eroa on juutalaisella natsi-Saksassa ja päihde- ja mielenterveysongelmaisella julkisen terveydenhuollon asiakkaana. Toisella on leima (tähti) rinnassa ja toisella leima (epikriisin psyk. lehti) otsassa. Olen tämän sairausurani aikana kokenut itse monta kertaa. Sydänosastolla kuuluin valtaosan henkilöstön edustajien mielestä paarialuokkaan, jolle paras toimenpide olisi tuhkaus.
Kun ei itse ole kovin vahvoilla, niin joutuu kyllä helvetisti tekemään töitä sen eteen, ettei tulisi sitä hällä väliä - oloa, joka sitten johtaa helposti viinan juontiin. Minua ei nyt juotata, mutta tunnistan selvästi tuon tilanteen aiheuttaman kipinän, jonka pystyn yhdistämään aiemmin elämässäni (esim. työssä esimieheni käytös) kokemiiini syttyviin aineisiin, jolloin voisin helposti ravita syntynyttä roihahdusta väkevällä viinalla ja kokea, kuinka sininen liekki palaa puhtaasti sisälläni ja korventaa sieluani.
Ei siis sydämen vuoksi fyysistä rasitusta, mutta miten on henkisen rasituksen laita? Soitin töihin olevani tänään levossa, sillä pyörryttää, kivistää rintalastan seudulle sekä ”juolii” leukaperiin ja kaulaan. Suljen itseni maailmasta täksi päiväksi ja menen täkin alle. Vituttaa lähinnä kaikki.
Mukavampaa päivää teille muille !