Kirjoittaja Toivoton » 3.3.2020 08:57:07
Kiitos toivotuksista toivottomalle.
Kieltämättä ote raittiuteen on erilainen. Tai asenne. Tai rehellisyys. Onhan se tyhmää, että olen varmaankin satoja kertoja lopettanut ja yhtä monta kertaa langennut juomaan. On ollut tyhjiä lupauksia, valheita, salailua. Olen kolkutellut tuonelan portteja ja en ole ottanut opiksi tai arvostanut elämää ihan vain elämänä. Aina on ollut tyhjyyttä, masennusta, epäonnistumista, vastoinkäymistä ja muuta perseilyä. Aina on ollut syy juoda. Ja kun on ollut hyviä hetkiä, niin on ollut syy juoda. Ja kun ei ole syytä juoda, niin olen juonut, kun on tehnyt mieli. Alkoholi on oma voimansa. Se on pahimmillaan selittämätön ja suuri voima, joka vallan ottaessaan laittaa ihmisen polvilleen. Jos haluaa nousta Ja taistella, niin on oltava nöyryyttä, rehellisyyttä, vahvuutta, vastaanottavaisuutta.... mitä kaikkea... ja lisäksi vielä armollisuutta itseään kohtaan. Ja kun kaiken tämän järjellä ymmärtää, niin silti voin mennä ja vetää reippaan viinaputken, kun en hallinnut itseäni ja kun joku tunne veti minut yhdelle ja sen jälkeen heräsin kahden päivän päästä putkassa... Kun taas on ollut juomaton kausi ja luulee olevansa ns. vahvoilla, niin on mahdollista vajota menneiden tekojensa suohon ja siinä itsesyytösten kiirastulessa on helppo tarttua pulloon, koska ”kaikki on muutenkin jo menetetty” . Ja taas on syy juoda. Tai sitten se legendaarinen tunne siitä, että olen parantunut, jos koskaan ylipäätään edes olinkaan alkoholisti, ja voin ottaa oluen tai pari, kuten muutkin ihmiset. Sitä paitsi niissä muissa ihmisiä on paljon niitä, joille alkoholi on enemmän tai vähemmän ongelma, mutta jotka kuitenkin jostain pimeästä syystä näemme ihmisinä, jotka hallitsevat juomisensa. Onhan näitä ”töiden jälkeen kahdet ja perjantaina pönikkä” -ihmisiä ja haluan jostain syystä samaistua heidän valheelliseen päihde-elömään.
Minä en enää halua elää tuossa kuvatussa kuvottavassa valhe-selittely-murhe -maailmassa. Haluan elää kirkkain ajatuksin, ilman viinan vääristäviä tunteita. Haluan lopultakin elää aitona ja kokea asioita ja ilmiöitä aitoina. Haluan lopultakin voittaa taisteluni, niin monen häviön jälkeen. Haluan tänäänkin elää sellaisen päivän, että en ota sitä ensimmäistäkään ryyppyä. Ryyppy murheeseen on ryyppy murheelliseen.