Olet täällä

Tavallinen tarina

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 10.2.2020 16:58:33

Ihan hyvin menee. Perhe, työ, auto, terveys (tällä hetkellä), harrastukset ja mahdollisimman vähän ihmiskontakteja työn ulkopuolella.

Vai meneekö? Minulla taitaa olla juomisen lopettaneen ihmisen syndrooma: tylsyys ja mikään ei innosta, huvita tai tunnu miltään. Tässä tilassa nousee muistot mieleen nousuhumalasta. Krapulan, masennus-ahdistuksen ja terveyden menettämisen pelko estää pulloon tarttumisen. En enää kestä juomisen jälkitiloja. Mutta kuinka kauan tämä motiivi pystyy estämään juomiseni. Pelkään ajan kulumista vaikka jotkut sanovat että ajan myötä irtautuu alkoholista ja viinasta tulee yhdentekevä. Mitä pelkään, että aika kultaa muistot, hetken mielijohde vie automaattiohjauksella viinakauppaan ja joku voima koukistaa pulloa pitelevää kättäni suutani kohti.

Saatan epävakaista on ikkunan ulkopuolella ja pääni sisäpuolella.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 295
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja helistin » 10.2.2020 17:16:23

Joo, taudinmääritys osui aivan kohdalleen. Kyllä se syndrooma aikanaan hellittää!

Neuvoisin tekemään jotain umpipöljää ja hulluttelemaan! SIIS selvästä päästä.
Avatar
helistin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 853
Liittynyt: 23.3.2019 17:31:38
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 10.2.2020 17:48:05

Toivoton kirjoitti
Pelkään ajan kulumista vaikka jotkut sanovat että ajan myötä irtautuu alkoholista ja viinasta tulee yhdentekevä. Mitä pelkään, että aika kultaa muistot, hetken mielijohde vie automaattiohjauksella viinakauppaan ja joku voima koukistaa pulloa pitelevää kättäni suutani kohti.

Toisaalta tällainen pelko on ihan aiheellinen, mutta kyllä siitä vapautuakin voi. Sinäkin olet tavannut ihmisiä, alkoholisteja, joilta nämä pelot ovat kadonneet raittiuden myötä. Voitko ajatella, että kysyisit heidän kokemuksiaan ja ottaisit niitä käyttöösi?
Vai ehdotanko liian yksinkertaista ratkaisua kuolemanvakavaan tilanteeseen?

Tänään et ole yksin
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3429
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 11.2.2020 08:25:21

Tämä on kehu Lomapuisto: kysymyksesi on kuin parhaan autokauppiaan suusta, jonka jälkeen on vaikea kiemurrella irti myyntitilanteesta.

Joudun kuitenkin sanomaan, että ei kiitos, mikäli tarkoitat AA- tai muuta ryhmää. Haluan olla niin vähän sosiaalinen kasvokkain ja puhelimella kuin se vain on mahdollista. En jaksa ihmislajia työtä ja perhettä enempää. Tämä plinkki ja muut luetut tekstit riittävät minulle; perheen ulkopuolista kuuntelelemista ja puhumista en jaksa enempää kuin työni kannalta välttämättömän määrän.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 295
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 11.2.2020 22:55:35

Hei Toivoton!

Ymmärsin kirjoituksestasi, että et ole iha varma, meneekö sulla hyvin. Siksi kirjoitin jotain sellaista, mikä on auttanut monen monia alkoholisteja, mutta sepä ärsyttääkin sinua.

Sinulla on kuitenkin perhe, jolta saat tukea, joten sinulla on mahdollisuudet elää tyytyväistä ja mielekästä arkea ja juhlaa.

Hyvää talven jatkoa!.
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3429
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 12.2.2020 09:47:08

Tapanani on viljellä sarkasmia kaikenlaisissa ilmaisuissani. Se lienee yksi kyynisyyteni ilmenemismuoto. Näin ollen tulen myös usein käsitetyksi väärin, talossa ja puutarhassa. Lienen ihmisenä melkoisen vittumainen tapaus.

Meneekö minulla hyvin? Elämäni puitteet ovat tällä hetkellä kunnossa eli työ, perhe, ruoka, koti, vaatetus, fyysinen terveys, ja-mitä-näitä-on. Niin, ja juonutkaan en ole reiluun viiteen kuukauteen. Ongelmat ovat pääni sisäpuolella. Olen mielenterveys- päihdeongelmainen. Masentaa ja ahdistaa monet asiat, jotka voisin nimetä ja monet asiat, joita en osaa nimetä. Tämän vuoksi syön lääkettä ja käyn kallonkutistajalla. Sitten on tunnustettu alkoholismi ja riski jäädä koukkuun mieltä ylentäviin lääkkeisiin. Eli kun keskusyksikkö ei ota vastaan korjaavia päivityksiä, niin en osaa katsoa maailmaa ja ns. kunnossa olevia elämäni puitteita tervein silmin. Olen hullu. Ei mene siis tältä osin hyvin. Mutta on hyvä, että hullulla on hyvät puitteet hulluilla.

Viinaa en halua enää sekoittamaan lisää jo sekaisin olevaa yliskamariani. On parempi olla aidosti masentunut kuin olla masentunut ja samalla kärsiä viinan sekoittamasta aivokemiakaakoksesta päässäni. Viinassa houkuttelee vain se nousu, joka antaa ryhtiä horjuvalle mielenterveydelleni. Mutta hinta on näistä hetken noususta liian kova. Hinta on helvetti maan päällä ja pahimmassa tapauksessa ihan oikea helvetti, kun sydän vittuuntuu lopullisesti isäntänsä oikkuihin.

Minua ei ärsyttänyt Lomapuisto kirjoituksesi. Päinvastoin: kehuni oli vilpitön. Kaunis kieltäytyminen ei tarkoita ärsyyntymistä, toisen ajatuksen tyrmäämistä tai henkilökohtaisuuksiin menemistä. Nämä iänkaikkisesti väärinkäsitykset vituttavat minua eniten ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Ei ole ihme, että maailmassa soditaan, kun ei ole niin pientä asiaa, etteikö ihmiset saisi rakennettua siitä keskenään väärinkäsitysten, epäilyjen ja vastakkainasettelujen kehän. Tämä on yksi syy, miksi olen vetäytynyt niin paljon sosiaalisista kanssakäymisistä kuin mahdollista. Seuraan mieluummin ihmiskunnan järjettömyyttä ja tuhoutumisen eri ilmiöitä sivusta eri viestimien kautta. Enkä aseta itseäni jotenkin kaiken yläpuolelle. En ole ylpeä lajini edustaja, vaan tunnen olevani hyvinkin epäonnistunut yksilö, jonka voisi kuoleman jälkeen täyttää ja viedä ihmisyyden museon vitriiniin varoittavaksi esimerkiksi. Olen vain totaalisen väsynyt ja kyllästynyt ja kyynistynyt. Näin raittiina ollessa terävämpänä ja tiedostavampana tästä kuin koskaan juomiskausien aikana. Luullakseni olen aidoimmillani. Varsinainen ilopilleri.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 295
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 12.2.2020 12:43:26

Toivoton kirjoitti:
Minua ei ärsyttänyt Lomapuisto kirjoituksesi. Päinvastoin: kehuni oli vilpitön. Kaunis kieltäytyminen ei tarkoita ärsyyntymistä, toisen ajatuksen tyrmäämistä tai henkilökohtaisuuksiin menemistä. Nämä iänkaikkisesti väärinkäsitykset vituttavat minua eniten ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Ei ole ihme, että maailmassa soditaan, kun ei ole niin pientä asiaa, etteikö ihmiset saisi rakennettua siitä keskenään väärinkäsitysten, epäilyjen ja vastakkainasettelujen kehän. Tämä on yksi syy, miksi olen vetäytynyt niin paljon sosiaalisista kanssakäymisistä kuin mahdollista. Seuraan mieluummin ihmiskunnan järjettömyyttä ja tuhoutumisen eri ilmiöitä sivusta eri viestimien kautta. Enkä aseta itseäni jotenkin kaiken yläpuolelle. En ole ylpeä lajini edustaja, vaan tunnen olevani hyvinkin epäonnistunut yksilö, jonka voisi kuoleman jälkeen täyttää ja viedä ihmisyyden museon vitriiniin varoittavaksi esimerkiksi. Olen vain totaalisen väsynyt ja kyllästynyt ja kyynistynyt. Näin raittiina ollessa terävämpänä ja tiedostavampana tästä kuin koskaan juomiskausien aikana. Luullakseni olen aidoimmillani. Varsinainen ilopilleri.

Tämä oli hyvin kirjoitettu.
Meidän olisi muistettava ja ymmärrettävä että jokainen ihminen on oma persoonansa. Alkoholiongelmakin ja sen hallitseminen on jokaiselle omanlaisensa tapaus.
Toki perusasiat ovat samat ja toisten kokemukset auttavat ongelmaista selvittämään omat kompastuskivensä, heikkoutensa ja vahvuutensa. Ulkopuolinen tuki on tärkeää.

Mutta meidän pitäisi välttää jankuttamista ja oman kokemuksensa tyrkyttämistä ainoana oikeana keinona selviytyä. Emme voi, eikä ole mitään syytä, tasapäistää ihmistä itsemme kaltaiseksi. Kerrotaan omista kokemuksistamme mutta ei vaadita muita osallistumaan samaan. Jokainen alkoholisti(kin) joutuu raivaamaan oman selviytymispolkunsa itse.
Viimeksi muokannut JuuliaS päivämäärä 13.2.2020 11:53:15, muokattu yhteensä 1 kerran
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1395
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 12.2.2020 22:57:48

Hei Toivoton ja JuuliaS!

Rakentavasti ja hyödyllisesti reagoitte kumpikin minun kirjoittamiini sanoihin ja ajatuksiin. Ja niin totta on, että jokainen alkoholisti joutuu raivaamaan oman selviytymispolkunsa itse. On vain ikuinen arvoitus, miksi se ei kaikille onnistu halusta ja ponnistelusta huolimatta.
Joka tapauksessa raitis päivä on alkoholistille täyden kiitoksen paikka.

Päivä kerrallaan
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3429
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja imn30 » 13.2.2020 02:28:10

Toivoton, juulia ja etenkin lomapuisto jolle on ennenkin huomautettu tuosta intomielisestä ja puusilmäisestä AA-Kerhon mainostamisesta, joka usein saavuttaa humoristiset mittasuhteet, niin jokainen tehkööt omat ratkaisut siitä meneekö lahkomaiseen mestaan vai ei.

Ja lomapuisto kysyppä siellä ryhmässä että onko tämä sinun AA tuputus ihan perinteiden mukaista, vai rikotaanko tässä jo AAn sääntöjä.

kasarmimme eessä, pieni portti on
imn30
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 62
Liittynyt: 10.9.2019 19:26:50

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 26.2.2020 11:38:24

Parin viikon kuluttua häämöttää raittiinaoloaikani maailmanennätys. En ole tainnut olla puolta vuotta juomatta pisaraakaan sen jälkeen, kun täytin 18 vuotta. Tosin toistuvat kännäysunet pitävät huolta siitä, ettei juomisen älyttömyys pääse unohtumaan. Ovat aika ahdistavia unia.

Fysiikka ja mieli voivat siinä mielessä hyvin, että fyysiset kivut ovat tervettä kipua raudan nostosta ja henkiset kivut aitoa masennusta, jota raitis mieleni pystyy käsittelemään, ilman viinan vääristeleviä aivomyrskyjä. Tulen siis toimeen arjessa, joka saa luvan riittää. Huomaan peilin huurtuvan, kun siihen hengittää. Olen elossa.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 295
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Jorg.Buttgreit » 26.2.2020 11:49:12

Ja niin totta on, että jokainen alkoholisti joutuu raivaamaan oman selviytymispolkunsa itse. On vain ikuinen arvoitus, miksi se ei kaikille onnistu halusta ja ponnistelusta huolimatta.
Päivä kerrallaan[/quote]


TÄSSÄ se juju onkin.. ollaan mjukamas jollain muulla voimalla liikkeellä - mutta ei käsitetä sitä TOTUUTTA.. etä ihminen tallaa täällä OMALLA_VOIMALLA
Olen EX-ALKOHOLISTI kuulit OIKEIN.. EX..
Avatar
Jorg.Buttgreit
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 234
Liittynyt: 19.11.2018 18:31:45
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja 0132 » 26.2.2020 19:10:43

Tsemppiä Toivoton.
Vaikuttaa siltä että nyt taistelusi perustuu rehellisyyteen itseäsi kohtaan.
Niin minä olen toiminut ja aika hyvin menee.
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1690
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja skorpioni » 27.2.2020 17:10:24

Onneksi olkoon ennätyksen tulosta toivoton. Pian voit vaihtaa nimen toivottomasta toivolliseksi. Ja sitten seuraavaan nimeen joka ei enää ole toivon varassa vaan varmuuden. Olet niin hyvin edistynyt että se tulee.
skorpioni
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 332
Liittynyt: 31.1.2016 09:24:47

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 28.2.2020 12:59:20

Kuulostaa sille, että sisälläsi on syntynyt halu oikeaan muutokseen.
Tsemppiä sinulle!
Pitkäkin kulutuksen jälkeen on mahdollista oppia uusia tapoja, joista tulee rutiinia.
Noin olen itse ajatellut. Toistoa, toistoa ja toistoa. Itse olen huomannut yhä vähenemässä määrin ajattelevani alkoholia. Se on hurjan vapauttavaa.
Voimia.
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 612
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 3.3.2020 08:57:07

Kiitos toivotuksista toivottomalle.

Kieltämättä ote raittiuteen on erilainen. Tai asenne. Tai rehellisyys. Onhan se tyhmää, että olen varmaankin satoja kertoja lopettanut ja yhtä monta kertaa langennut juomaan. On ollut tyhjiä lupauksia, valheita, salailua. Olen kolkutellut tuonelan portteja ja en ole ottanut opiksi tai arvostanut elämää ihan vain elämänä. Aina on ollut tyhjyyttä, masennusta, epäonnistumista, vastoinkäymistä ja muuta perseilyä. Aina on ollut syy juoda. Ja kun on ollut hyviä hetkiä, niin on ollut syy juoda. Ja kun ei ole syytä juoda, niin olen juonut, kun on tehnyt mieli. Alkoholi on oma voimansa. Se on pahimmillaan selittämätön ja suuri voima, joka vallan ottaessaan laittaa ihmisen polvilleen. Jos haluaa nousta Ja taistella, niin on oltava nöyryyttä, rehellisyyttä, vahvuutta, vastaanottavaisuutta.... mitä kaikkea... ja lisäksi vielä armollisuutta itseään kohtaan. Ja kun kaiken tämän järjellä ymmärtää, niin silti voin mennä ja vetää reippaan viinaputken, kun en hallinnut itseäni ja kun joku tunne veti minut yhdelle ja sen jälkeen heräsin kahden päivän päästä putkassa... Kun taas on ollut juomaton kausi ja luulee olevansa ns. vahvoilla, niin on mahdollista vajota menneiden tekojensa suohon ja siinä itsesyytösten kiirastulessa on helppo tarttua pulloon, koska ”kaikki on muutenkin jo menetetty” . Ja taas on syy juoda. Tai sitten se legendaarinen tunne siitä, että olen parantunut, jos koskaan ylipäätään edes olinkaan alkoholisti, ja voin ottaa oluen tai pari, kuten muutkin ihmiset. Sitä paitsi niissä muissa ihmisiä on paljon niitä, joille alkoholi on enemmän tai vähemmän ongelma, mutta jotka kuitenkin jostain pimeästä syystä näemme ihmisinä, jotka hallitsevat juomisensa. Onhan näitä ”töiden jälkeen kahdet ja perjantaina pönikkä” -ihmisiä ja haluan jostain syystä samaistua heidän valheelliseen päihde-elömään.

Minä en enää halua elää tuossa kuvatussa kuvottavassa valhe-selittely-murhe -maailmassa. Haluan elää kirkkain ajatuksin, ilman viinan vääristäviä tunteita. Haluan lopultakin elää aitona ja kokea asioita ja ilmiöitä aitoina. Haluan lopultakin voittaa taisteluni, niin monen häviön jälkeen. Haluan tänäänkin elää sellaisen päivän, että en ota sitä ensimmäistäkään ryyppyä. Ryyppy murheeseen on ryyppy murheelliseen.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 295
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

EdellinenSeuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa