Olet täällä

Tavallinen tarina

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 6.4.2020 09:03:16

Lempeä kettu kirjoitti olennaisen seikan:
Minun kohdallani keskustelu, järkeily tai itsetuntemus eivät ole vieneet pois syvintä halua käyttää
alkoholia. Näitä tilanteita voi kuvailla kyllä hyvin tiloina, jossa suojaus pettää

Omalta kohdaltani voin sanoa, että keskustelu, järkeily ja itsetuntemus ovat avainkysymyksiä, kun haluan eroon alkoholismista. Mutta sitten on lisäksi muutama muuttuja: tunnetilat ja niiden hallinta; alkoholismin ennakoimaton voima minussa sekä yllättävät tilanteet. Tietenkin on myös niin, että elämän hallinta ja elämisen puitteet ovat myös altistavia tekijöitä silloin, kun näistä syntyy syötteitä tunteisiin, jolloin järki hyppää pois ohjaajan paikalta ja alkoholismi minussa kaappaa tunteet työkalukseen.

Itse rakennan suojausta ennakoimalla mahdollisia tilanteita , jolloin suojaus voi pettää. Suunnittelen ennakkoon ja jopa mielikuvaharjoittelen tulevia haastavia tilanteita. Lisäksi koetan varautua ns. puskista tuleviin yllätyksiin, joita en ole osannut ennakoida tai niihin varautua. Nämä ovat niitä haastavimpia tilanteita, koska yllättävät tilanteet voivat sisältää elementtejä, joihin en ole millään tasolla varautunut ja silloin on vaarana, että suojaus pettää. Lohdullista tässä on se, että voin koko ajan oppia lisää ja parantamaan suojaustani. Repsahtaminen on minulle opin paikka ja se ei saa olla maailmanloppu tai epäonnistuminen. Minun on pakko ajatella niin, että tielleni sattuu repsahduksia, mutta ne ovat tavallaan kohtia, jotka viisaasti prosessoimalla vahvistavat raittiuttani jatkossa; en törmää samaan tai samankaltaisin miinoihin toista kertaa. Näin pystyn ennakoimaan aikaisempaa paremmin mahdollisia riskitilanteita ja kun pystyn ne hallitsemaan, niin saan lisää raittiutta ja mitä enemmän saan raittiutta, niin sitä kauemmas pääsen alkoholista ja toivottavasti jossain vaiheessa niin irti, että suurin osa arjestani menee ilman alholismin peikkoa. Siirtyisin punaisesta valmiustilasta keltaiseen valmiustilaan ja lopulta ns. perusvalmiustilaan, jossa tiedostan ja tunnustan heikkouteni, mutta en tarvitse olla koko ajan varpaillani ja henkinen täyspakkaus hartioillani. Taakka kevenee, itsevarmuus kasvaa, elämä normalisoituu, mutta tieto uhkasta pitää reservin valppaana.

Toistaiseksi on mennyt ihan tasaisesti. Arjessa on arjen huolet, mutta olen pystynyt elämään niiden kanssa ja kanavoidaan niitä viinan sijasta esim. lukemiseen, elokuviin ja rautaan. Yksin salilla on minulle henkinen kirkko.
Voimia kaikille ja suojaa viinan kiroilta!
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 295
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 8.6.2020 08:29:42

Saldo viimeiselle puolelle vuodella: kaksi yhden päivän kestänyttä juomista. Onko puolikas lasi tyhjä vai täynnä? Toisaalta täynnä, koska juomiskerrat ovat vähentyneet ja jääneet yhden päivän retkahdukseksi. Toisaalta tyhjä, koska haluaisin niin lopettaa kokonaan juomisen, ettei olisi niitä muutamiakaan kertoja. Edelleenkään en saa juomisella aikaan muuta kuin hirveän pahan fyysisen ja psyykkisen olon.

No miksi sitten nämä pari kertaa? Kyllä molemmissa kerhoissa on ollut kyseessä henkiset pohjanoteeraukset. Mitta on tullut täyteen ja ulospääsyä en ole löytänyt muualta kuin pullosta. Minulla on vielä paljon tekemistä, jotta saisin elämäni perustan siihen kuntoon, että pystyisin ottamaan vastaan myötä - ja vastamäet ilman alkoa. Etenkin kokemus vastamäen umpikujasta laitaa minut hakemaan epätoivossa helpotusta pullosta.

Mutta vanhan vaikerruksen sijaan, koetan ottaa oppia, kasvaa, nähdä koetut raittiit viikot ja kuukaudet voittona. Aivokemia tekee omat temppunsa juomisen loputtua, mutta sen jälkeen jatkuu työ. En hellitä tavoitteesta, koska alkottomuus on minulle ainoa vaihtoehto. Nyt on kokeiltu perisuomalainen tuurijuoppous ja ei siitäkään ole minulla muuta kuin harmia. En minä pysty juomalla nollaamaan ja sitten nousemaan reippaana kohta uusia haasteita. Ja onhan se niinkin, ettei keskivaikean tai vaikean masennuksen hoitoon ole hoitosuosituksena alkoholia. Lopullisena ratkaisuna se kylläkin saattaa toimia...
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 295
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 9.6.2020 11:09:22

Hienosti on elämäsi edennyt, Toivoton. Olet edennyt sinnikkäästi pienin mutta varmoin askelin. Olet myös myös oppinut ymmärtämään ja hyväksymään itsesi.
Parista horjahduksesta ei kannata tehdä numeroa, olet niistä noussut ja pystynyt jatkamaan oikeaan suuntaan.

Toivotan hyvää kesää. Olet sen ansainnut.
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1397
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut juomatta

Edellinen

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Tyräkki ja 8 vierailijaa