Olet täällä

Putka Häiriköille

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 8.6.2021 12:23:57

Kasvihuoneessa vihertää. Mitenkähän nokkoset?

Kuva

Putkis, puutarhuri.
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2224
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Kuvien palautus.....

ViestiKirjoittaja helistin » 8.6.2021 20:01:10

Kuva

Tää sun toinen vuoristokuva oli niin vaativa, jotta käväsin tääl sun ketjussas lainaamassa sun kenkäs siihen kuvaan.


Kuva

Aurinko näyttää paistavan kirkkaasti tässä toisessa kuvassa. Joku turisti siel mietiskelee ja toinen turisti näköjään on menossa jopa uimaan.

Olet tiämmä palannut kotosalle kasviksista päätellen.
Avatar
helistin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1046
Liittynyt: 23.3.2019 17:31:38
Ollut raittiina

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 9.6.2021 00:28:19

Juu kotona jälleen. Kengät siis kuin sulaa jalkaan, siltä on kyllä usein tuntunut.
Uimahyppyjä vuorelta olisi voinut suorittaa alas hankeen, lienee 100m pudotusta paikoin.

Hyötysuhde ei liene kovin hyvä tuollaisilla retkillä. Harjoittelin puoli vuotta ja näin "nälkää" kolme kuukautta. Ajoin 5500 kilometriä, tosin kiertelin maisemia ihailemassa vähän laajemmin.
Kiipeilyreissu kesti 11 tuntia. :lol:

Aamulla korona-testiin. Toinen testi siis negatiivisella tuloksella vapauttaa minut karanteenista.
Hieman pakottelee lonkissa. Istuin autossa 98 tuntia, siis ajoin.

Putkis
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2224
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 9.6.2021 20:17:19

Toinen testi otettiin tänään. Tuloksen saan huomenna.
Testinottaja oli kait kuudes henkilö joka on ollut metriä lähempänä kahteen viikkoon.

Varusteita putsaan. Kengät vaatii taas pesun ja rasvauksen.
Kuva
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2224
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 10.6.2021 11:14:27

Nuo kengät ovat kuin vanha hevonen; osaavat kulkea matkansa vaikka ilman ohjastajaa.

Hevosesta tuli mieleen Heikki Hietamiehen kirja "Everstin näköinen hevonen". Eversti oli kylän johtohahmoja ja kulki paljon asioillaan hevoskärryillään. Kyläläiset usein pysäyttivät matkalaisen kysyäkseen neuvoja tai kertoakseen huoliaan. Hevonenkin siihen oppi. Aina kun se kuuli jonkun sanovan "päivää", se pysähtyi.
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1655
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 10.6.2021 22:01:59

Kengät, jotka ovat unelmiin matkanneet.

Silta jossain Pohjois-Norjassa.
Kuva
Videon laitan jos siirto onnistuu...

Eipä siirry video, koko lienee suuri.

Työstän juttuja alla olevalla videopajalla
Kuva

Putkis 0132
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2224
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 12.6.2021 20:26:39

Haaveita on.
Keskiyön auringon luminen kesä.
Kuva

Pitkät jalat auttaisi vaellusta lumisilla vuorilla.

Kuva

Vuoret, vuoret, vuoret.
Kuva

Kuvassa on rakennus. Huomaatko?
Kuva
Putkis
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2224
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 19.6.2021 00:01:44

Nokkosten aikaa.
Ryöppään ja kuivaan.
Kuva

Ehkäpä kirppikselle menen huomenna, siis tänään. Kirjaani ajattelin myydä plinkkipaidassa.
Onhan siinä oma juttunsa kun Putkis paljastuu kotiseudulla. Olen kyllä pitkään harkinnut ja mietiskellyt mahdollisia ikäviä seurauksia. Totuus lienee kuitenkin se, ettei meikäläisen elämä kovin kauan jaksa kiinnostaa. Työtön alkoholisti, joka kirjoittanut kirjan. Eipä kovin houkuttelevalta vaikuta. :roll:
Kuitenkin tarinani, jonka täällä Plinkissä olen jo osittain kertonut, on itselleni aivan uskomaton. Varsinkin jos katson sitä viiden vuoden takaa. Silloin join ja tupakoin. Muistan selvästi erään yön kun olin juopotellut jo pitkään. Vaikka kalja maistui saippualle, oli vain pakko jatkaa.
Ajattelin tuolloin olevani jo niin kaukana etten voisi palata normaaliin elämään. Aivan kuin laskettaessa koskea kanootilla. Tietyssä pisteessä virta vie jo sellaisella voimalla ettei paluuta ole. On vain ohjattava parhaansa mukaan, jotta selviäisi mahdollisimman pitkälle ja vähin vaurioin.
Se hetki kun tajusin menettäneeni paluun mahdollisuuden.... hyvin ikävä on se muisto.
Toisin kuitenkin kävi. Kanoottini törmäsi elämän karikoihin ja sinkoutui rannalle. Hieman rikkihän se meni, monestakin kohtaa. Kovalla työllä ja päättäväisyydellä kanoottini korjattiin. Enhän minä yksin sitä, mutta apuvoimien avulla ja ajan kanssa.

Putkis, paikattu.
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2224
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 19.6.2021 12:14:06

Uutta kohden...

Kuva

Putkis, kauppias.
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2224
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja Mastodontti » 19.6.2021 14:24:12

0132 kirjoitti:Nokkosten aikaa.
Ryöppään ja kuivaan.
Kuva


Ajattelin tuolloin olevani jo niin kaukana etten voisi palata normaaliin elämään. Aivan kuin laskettaessa koskea kanootilla. Tietyssä pisteessä virta vie jo sellaisella voimalla ettei paluuta ole. On vain ohjattava parhaansa mukaan, jotta selviäisi mahdollisimman pitkälle ja vähin vaurioin.
Se hetki kun tajusin menettäneeni paluun mahdollisuuden.... hyvin ikävä on se muisto.
Toisin kuitenkin kävi. Kanoottini törmäsi elämän karikoihin ja sinkoutui rannalle. Hieman rikkihän se meni, monestakin kohtaa. Kovalla työllä ja päättäväisyydellä kanoottini korjattiin. Enhän minä yksin sitä, mutta apuvoimien avulla ja ajan kanssa.

Putkis, paikattu.


Nytpä on muuten pätevää kuvaa ja tekstiä eetterissä. Tismalleen samaa nokkosten kanssa puuhaamista tuli tehtyä hetki takaperin ja itselläni on myös tismalleen sama kokemus kosken laskusta kanootilla vain sillä erotuksella, että kyseinen vesivehje tuli lopulta ihan tarkoituksella käännettyä ylösalaisin ja päätettyä, että antaapa virran vain viedä. Mutta silti tukevasti rannalle sinkouduttiin.

Dontti, paikattu.
Mastodontti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 953
Liittynyt: 15.10.2017 16:21:59

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 19.6.2021 23:41:02

Joo, kiitos vaan Dontti.

Päivä taas iltaan kulki. Kirppismyynti meni hyvin. Raotti ovea uudenlaiseen rahan ansainta keinoon.
Kehittyä pitää tuossa kaupankäynnissä ja tarinan kerronnassa. Siinäpä uusi haaste. :roll:
Aika kätevää sinänsä myydä tavaraa auton peräkontista. Ei tarvitse myyntikojua pystytellä. Retkisaunasta sellaisen kyllä helposti saisi. Putket maalaisi ja hommaisi kunnollisen telttakankaan. No, jääköön mietintään. Teen sitten jos tarvetta ilmenee.

Putkis, väsy.
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2224
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 20.6.2021 23:41:26

Lisää nokkosta kuivaan. Ämpärillisestä lehtiä tulee tuollainen kaalinpään kokoinen pallo. Sen pienin kuutioiksi ja kuivaan noin vuorokauden.

Kuva

Putkis, luonnon antimilla.
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2224
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 21.6.2021 10:06:54

Miten käytät kuivattua nokkosta? Muuhun kuin nokkoskeittoon?
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1655
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja Nezyra Noedar » 21.6.2021 11:47:51

0132 kirjoitti:
Se hetki kun tajusin menettäneeni paluun mahdollisuuden.... hyvin ikävä on se muisto.
Toisin kuitenkin kävi. Kanoottini törmäsi elämän karikoihin ja sinkoutui rannalle. Hieman rikkihän se meni, monestakin kohtaa. Kovalla työllä ja päättäväisyydellä kanoottini korjattiin. Enhän minä yksin sitä, mutta apuvoimien avulla ja ajan kanssa.


"Enhän minä yksin sitä, mutta apuvoimien avulla ja ajan kanssa."


Hei!
Onnea, että olet selvinnyt tuolta juopottelusta. Muistan lukeneeni, että havahduit joskus kaljareppu selässä pudottuasi sillalta puroon yli neljä vuotta sitten?
Kovasti kiinnostaisi kuulla, mitä sitten tapahtui, kuka auttoi ja millä tavoin? Kauanko toipuminen kesti ja mitä apuvoimia ja tukitoimia sait. Saatko niitä vieläkin? Käytkö jossakin ryhmissä, tai oletko mt-toimston/päihdeklinikan asiakas?
1000 päivää Antabusta sen tiedänkin.
Tuntuu aika uskomattomalta, että olisit ihan ilman ulkopuolista tukea edelleenkin. Puolison ystävien tuki on tieteenkin ensiarvoisen tärkeää. Vai onko se isoin auttaja usko ja Jumala tuolla yläilmoissa, kuten olen joskus kirjoituksistasi ymmärtänyt? Ja jos oli, sen saa sanoa. Vaikka täällä ateisteja paljon onkin. Kukin uskokoon mihin haluaa. Toisten uskoa kuitenkaan pilkkaamatta. Minäkin uskon johonkin, en ehkä kuitenkaan ihan perinteiseen ev.lutiin.

Kaikkea hyvää sinulle. Olet tärkeä täällä.
mennäänpäs tuon suon yli että heilahtaa
Avatar
Nezyra Noedar
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 28
Liittynyt: 7.1.2021 14:59:56

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 21.6.2021 13:09:26

Hei Juulia,
Nokkoslettuja minä paistelen. Keittoa en ole vielä tehnyt. Ehkä myöhemmin.


Tässä vastausta Sinulle,
Nezyra Noedar.
Niin ja kiitos.
Toivon Sinulle myös kaikkea hyvää.

Kuva
Muistaakseni sukelsin kaljareppuineni vuoden 2017 toukokuussa. Olin tuohon aikaan vielä työssä konepajassa. Touhuilin robotiikan ja automaation parissa.
Muutama viikko tuon jälkeen jouduin työttömäksi ja lopetin juomisen! :shock:
Niin juuri, lopetin samana päivänä kun kolmekymmentä vuotta kestänyt työsuhteeni päättyi. (tuona iltana tapahtui myös jotain, joka aloitti kaiken muutoksen minussa.)

Sekosin kuitenkin ensin täysin.
Menetinhän työni, työkaverit, työyhteisön. Olin myös tupakkalakossa. Eikä kalja ollut apuna.

Katkolla kävin lataantumassa viikon verran. Sieltä sitten kotiuduin kera Antabusreseptin.
Jotta en liian helpolla päässyt, menetin myös kaiken rahan saannin. Puolivuotta elin vailla minkäänlaista tuloa. Tämähän johtui siitä että riitautin irtisanomiseni.
Voinette ymmärtää sen henkisen paineen, mitä tuollainen tilanne aiheutti.
Mutta minulla oli kuitenkin jotain mitä kukaan ei voinut minulta viedä. Se oli se voima, joka on kuljettanut minua yli vuorten ja erämaiden. Halki Pohjois-espanjan suurten peltojen yksin taivaltaen, tai ehkei kuitenkaan aivan yksin.

Oho, takaisin kysymyksen pariin.
Katkolta siis Antabusreseptin turvin kotiin. Erikoinen juttu siinäkin illassa oli kun puolisoni kuskasi minua mökillemme. Auton peräkontissa oli iso läjä täysiä kaljatölkkejä. Nuo tölkit olin itse sinne kipannut lentolaukustani. :roll: Katkolle ei kuulemma saanut viedä kaljoja mukanaan. :shock:
Oli aika tiukka paikka mökillä. Ottaako vai ei? En ottanut.
Antabuksella jatkoin matkaa. Tuona kesänä 2017 kävin päihde- ja mielenterveys ongelmien takia päivystyksessä arviolta sata kertaa... Kyllä!
Aamulla ajoin päivystykseen purkamaan oloa ja joskus hain unilääkkeitä, muutaman kerran rauhoittavia.
Kolmella aika totaalisella hermoromahduksella selvisin syksyyn - 17.
Soittelin usein myös ystävilleni jotka jaksoivat kuunnella pitkiä puheluitani. Ainakin pitivät linjaa auki. :wink:
Lääkityksiä, siis rauhoittavia yms. olisi ollut tarjolla "mielin määrin". Jotain syystä alkoholisoitunut ja rikkoutunut pääni halusi tehdä toisin. En halunnut sotkeentua enää mihinkään riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen. Neuvottelin lääkärin kanssa ja hän ehdotti että alkaisin liikkumaan luonnossa. Rauhallista kävelyä. Ilman suorituspaineita. "Liikuntaa luonnossa kannattaa jatkaa, vaikka se ei aina kiinnostaisikaan."
Voin kyllä käsi sydämellä sanoa että tuota reseptiä olen parhaani mukaan noudattanut.
Liikunta auttoi. Kuljin ensin lyhyitä matkoja, sitten vähän pidempiä. Ja sitten... mahdottomia.

Kaikki apu oli kyllä tarpeen. Inhottaa sanoa, mutta eräät ammattilaiset mtt ja päihde alalla eivät oikein uskoneet että selviäisin hengissä.
Selvisin ehkä siksikin että suhtauduin kaikkeen sillä periaatteella että teen kaiken niin hyvin kuin osaan. En siis ajatellut ottaa diapameja ja vetäytyä sohvalle makaamaan. En syytellyt alkoholisoitumisestani ketään. Yritin etsiä kaikin voimin ulospääsyä. Vihasin kyllä eräitä tapahtumia ja niihin liittyviä ihmisiä.
Tuo viha ja katkeruus oli kyllä tappaa minut, ja ehkä muutamia muitakin.
Jokainen varmaan tietää kuinka vaikeaa on hyväksyä kokemansa vääryys. Varsinkin kun on rikki lyöty ja maassa.
Poikkeampa taas erääseen käyntiin päihdehoitajalla.

Olin totaalisesti väsynyt valvottuani muutaman vuorokauden

Kuva

Päihdeklinikalta hain yksittäisiä unilääkkeitä ja rauhoittavia. Olisivat siis reseptillä antanneet, mutta ei. Vain max 5kpl otin mukaani.

Käytin lääkityksiä satunnaisesti, siis lähinnä unilääkkeitä, reilun puoli vuotta. Unen riittävyydestä tuntuivat hoitajat eniten olevan huolissaan.
Puolen vuoden kuluttua pääsin taloudellisesti tasapainoon. Elettiin siis vuoden-17 loppua. Käynnit päihdehoitajalle jäivät hiljakseen taka-alalle. Jatkoin Antabuksella ja aloin suunnittelemaan tulevan kesän reissua, Karhunkierrosta.
Kesä 2018 oli vapauttavaa aikaa. Reissasin telttani kanssa kansallispuistoissa ympäri Suomea. Lääkityksiä en enää käyttänyt. Alkoholinkäyttö, siis muisto siitä, alkoi myös etääntyä. Päihdehoitajalle kävin vielä silloin tällöin näyttämässä valokuvia reissustani. Tukea elämääni en enää tarvinnut.
Vuoden -18 kesä oli avautumisen aikaa. Jotenkin aloin ymmärtämään myös etten ole yhtään huonompi ihminen kuin joku kanssamatkaaja.
Hieman masennuin kesän jäätyä taakse. Aloin kuitenkin kehittelemään uutta reissua tulevalle kesälle. Reissu toteutuikin jo alkukeväästä, tai suomen korkeudella talvella, maaliskuun alussa. Se oli suuri matka. Pyhiinvaellus ranska-espanja.

Lääkityksen ja tukitoimet ystävien ja ammattilaisten kanssa olivat tuottaneet tulosta.
Kaiken onnistumisen mahdollisti se periaate etten vaatinut ketään raitistumaan puolestani. Tein asiat niin hyvin kuin osasin. Noudatin ammattilaisten neuvoja, väittämättä vastaan. Kyllä asioista välillä neuvoteltiin, kuten lääkityksistä.

Niin, mikä oli kaiken muutoksen takana?
Kysyit uskosta ja Jumalasta. Oliko ja ovatko ne suurimmat auttajat?
Vastaan kyllä. Ehdottomasti kyllä.
Vastaan näin, vaikka tiedän että kirjoituksiani lukee lähimmät ihmiset, puoliso, tyttäreni, sukulaiset, ystävät, baarin henkilökunta ja osa asiakkaista, kirkon pastori seurakuntalaisineen, sekä muutamat ihmiset jotka minut tuntevat.
En halua jättää kertomatta, sillä jotain erikoista tapahtui viimeisenä kännäysiltana.
En oikein osaa kertoa siitä "neutraalisti". Kirjassani kerron kyllä tuonkin asian hyvin tarkkaan.
Vadelma tuolla jossain ketjussa kyseli kuinka Jumala puhuu ihmiselle? Kuuluuko ääni ja millainen se on? (Sori Vadelma jos muistan väärin. )
Ei kaiu sanat tuntureissa eikä vuorilla. Ei kuulu radiosta. Mutta jossain "kuuluu". Se kuuluu omassa sisimmässäni. Ajatuksissa, mielessä. Se ei kuulu katkeruudessa eikä vihassa. Eikä se kuulu pakottamalla.
Sen kuulee kun antaa vihan mennä. Antaa anteeksi.
Herkeää vaatimasta, pyytää ja toivoo.
Suuren torvisoittonsa lopettaa ja kuuntelee...
Oppii olemaan yksin ajatustensa kanssa, omien ajatustensa kanssa.

Omien ajatusten kanssa pärjääminen ei ole aina mikään helppo juttu. Muistelkaapa hetki pahimpia morkkiksianne.
Jos sellaisten muistojen kanssa lähtee vaeltamaan kuukaudeksi yksinään vieraaseen maahan, ei kyllä helpolla pääse. Vertaan morkkisajatuksia paholaiseen, ei kait kukaan niistä juuri muuta ajattele. Sanotaanhan usein:
Oli aivan saatanallinen morkkis! Sitähän se.
Puheet sikseen.

Itsehän me kaiken teemme. Syömme, nukumme, liikumme, ryypp... sotkemme asiamme, jotta voimme ne taas korjata.
Itse. Me itse.
Ne tapahtumat elämässä mitä emme osaa selittää, ovat sattumia. Sattumalta kävi niin ja sattumalta kävi näin.
Kun "sattumia" alkoi virrata elämääni vuoden-17 jälkeen, olin aluksi hämmentynyt. Sitten kun niitä tuli lisää oli vielä enemmän hämmentynyt.
Jossain vaiheessa aloin ihmetellä mitä oikein oli tapahtunut? Miksi reissu toisensa jälkeen toteutui. Se oli ehkä jossain Haltin huipulla käynnin jälkeen, tai kun matkasin toistamiseen Kebnekaiselle. Vauhtia ja vaaratilanteitakin oli. En niitäkään ole unohtanut. Kuitenkin kaikki tuntui onnistuvan.
Toinen toistaan suurempia vaelluksia. Viimeisin nyt touko-kesäkuun vaihteessa:
Galdhøpiggen 2469m, ei aivan pieni kukkula. Tuosta vuoresta kerroinkin aiemmin.

Kerroin myös talvella, tammikuussa, kuinka aloin harjoittelemaan.

Makuuhuoneen ikkunaan piirtyi haaveeni. Luminen vuorenhuippu. Pakkasta - 29°c.
Kuva
Tuolloin olin ylipainoinen kiipeämään millekään kukkulalle. Norjan rajat olivat kiinni. Korona jylläsi täydellä voimalla.
Kuulin kaikkialta että treenasin turhaan. "Et sinä minnekään vuorelle pääse, rajat on kiinni ja pysyy."
Jatkoin harjoittelua. Uskoin asioiden muuttuvan. Tuli kevät ja paino-ongelma oli poissa, rajat kiinni.
Varasin ajan rokotukseen.
Menin rokotukseen, rajat olivat yhä kiinni.
Rokotuksen jälkeen jäin odottamaan varoajaksi terveyskeskuksen käytävälle. Kuin kohtalon ivaa, suoraan päihde- ja mielenterveysklinikan portaiden eteen.
Selasin norjan uutisia.
"Sattumalta" uutiset kertoivat että rajat aukeavat suomalaisille, mutta vain "keltaisen vaaran" alueilla. Minä olin tuolla alueella, tietysti sattumalta.

Ainii, mitäs Sinä kysyit? :roll: :wink:

Putkis, meni pitkäksi.
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2224
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

EdellinenSeuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ylva ja 3 vierailijaa