[lillemor]

.

[Tyräkki]

Ah, kivi- ja kukkakuvia, jee!

[Vieraammaksi54]

Hei. Kirjastasi innostuneena kävin tänään yksin metsässä samoilemassa. Se on minulla aika pelottava asia ollut. Tuntuu kuin metsä nielaisisi minut kun menen sinne. Tunne: pääsenkö sieltä pois? tai jotain.
Aamupäivällä ajelin kauemmas kaupungista, kävelin lammen rannalle, käki kukkui, kalat maikkui veden pinnalla. lumpeet kukki. Olin jo unohtanut kuinka ihanaa on olla yksin metsässä.
Muistan kuinka raittiuden alkuvuosina kävin Birgitanpolkua samoilemassa, sielläkin on ihania lampia, minkä rannalla istua ja ihmetellä.
Olin yli kymmenen vuotta toisen seurassa, avioliitossa, ja yhtäkkiä sitä onkin yksin. Tämän uuden elämän rakentaminen on juuri sitä: pelkään mutten pakene. Mihinkäs sitä ennen pakeni? Alkoholiin, tupakkaan yms. Nyt tämä on kestettävä selvinpäin.
Ei ole illalla ketään kenen viereen nukahtaa, aamulla yksin nouset, kenellekään et voi kertoa tai kysyä. Miten saada tästä elämisen arvoista? Kun olin niin päättänyt, etten enää koskaan eroa. En eronnut. minut erotettiin, puoliso sanoi että erotaan. Tuli mieleen että ihminen päättää vaan Jumala säätää, eli ne minun päätökset eivät aina toteudu.
Kuitenkin: Pelkään vaan en pakene.

[0132]

Olen palannut ihmisten pariin hetkeksi.
---

Kävellen jatkuu matkani. Olen kulkenut viikon väliä Ritsem - Abisko. Sateista on ollut, ei onneksi mitään rankkasadetta.


Siltoja olen alkanut hieman jännittämään, siis onko sellaista ylityspaikalla vai ei?

Kiikaroin kauempaa ja taas mustaa pilveä mieleen...


Onneksi vieressä olikin uusi teräksinen silta.


Muutamat sillat on kyllä kärsineet jäiden rutistuksen. Tämäkin silta oli hieman vinkkelissä.


Ryhdikkäitäkin tapauksia on.


ja piiiitkiä...

Se silloista.

Katsellaan kukkia.


Yksinäinen.


Kavereiden kanssa.


Kukista pitkoksille.


Mönkijän pitkokset.


Ihminen täälläkin työtä tekee. Poroaitoja on paljon. Pitkiäkin, yli kymmenen kilometrin mittaisia.


Kuljin autiota hiekkarantaa.


Että tämmöinenkin erämaassa?


Pystytin telttani myös "lehdettömien puiden metsään". Nämä koivut ovat menettäneet lehtensä toukille. Viime kesänä ihmettelin moista metsää hieman kauempana pohjoisessa. Jo Ritsemissä havaitsin lehtiä syöviä toukkia. Siellä ne vasta aloittelivat metsän tuhoamista. Tällä telttapaikalla metsä on jo tuhoon tuomittu.
Kuljin lähes viikon vuoristossa, pysyttelin jatkuvasti noin 800 metrin yläpuolella. Tuolla korkeudella ei kasva minkäänlaisia puita. Olikin sykähdyttävää kun laskeuduin puurajalle ja huomasin kuinka upeita koivut ovat. Hetken ehdin nauttia niiden lehtien tuoksusta, sitten kohtasin puiden kuoleman. Lehdet oli syöty niin että jäljellä oli vain muutama ruskeaksi kuihtunut ruoto.


Lehdettömien puiden metsän keskellä oli myös koski, jossa ei ollut vettä.

Kovin ihmeellinen on luonto täällä pohjoisessa.

Tässä oikeastaan tyypillinen kuva kuluneelta viikolta.


Plinkkipaitakin kulkee mukana.


Surullista, puut.


Kuljin toissapäivänä Kebnekaisen "takaa", siis länsipuolelta kohden pohjoista, olin paikassa josta Kebnen huipulle oli vain 10km matka. Muistan kun katselin vuosi sitten tuolta huipulta länteen ja ajattelin etten onneksi koskaan tule kulkemaan tuolla. Vuoristo jonka silloin vuosi sitten näin, sain niskakarvat pystyyn. Nyt kuitenkin kuljin tuon vuoriston välissä. Eipä ollutkaan mikään pelottava paikka. Aivan mahtava laakso kukkineen ja koskineen. Koskessa virtasi sinivihreä vesi. Kai sille olisi jokin oikea värinimikin, mutta olkoon näin.


Putkis, Abisko, Ruotsi.

Ps.
Kenkien vuodon syy on todennäköisesti pohjissa. Ei, ei ei, en nyt tarkoita sellaisia pohjia... Vaan molemmat vaelluskengät on katkolla. . Toisin sanoen kenkien sisäpohjissa olevat lasikuitujäykisteet on lähes irtipoikki. Nuo katkokset aiheuttaa nyt vuotoa. Eipä voi mitään jos kengät ei kestä jaloittelua.

[0132]

Niin, no.
lillemor kirjoitti jotain...
Olin muuten poissa kuuluvuusalueelta lähes viikon.

Vieraammaksi54,
Metsä antaa paljon. Ei tarvitse lähteä maailman ääriin. Lähimetsä on aivan riittävä. Tärkeintä lienee että lähtee. Muistan itsekin ajan jolloin ulko-oven avaaminen oli aika vaikeaa.
Metsään kun lähtee kannattaa ottaa rennosti ja kulkea ihan rauhassa. On tietysti tärkeää huolehtia myös siitä ettei vahingossa eksy. Itse käytän Kännykän karttoja apuna.

[0132]

Moro,

Pyykkipäivä Abiskojärven rannalla.


Aivan upeaa. Lämmintä +15, vedenlämpö samoin.


Putkis, pyykkäri.

Tuossa vielä reittini,

[Kuusviis]

Vau, mikä reissu. Kateudesta keltaisena ja onnellisena sinun puolestasi. Pitääpä lukea koko tarina pikkuhiljaa. Ehkä etsin kirjankin.

Lämpimät onnittelut uudesta elämästä.

[0132]

Kiitos, Kuusviis.
Heh, ehkä kateuden värejä hieman laimentaa sateinen viikko joka alkoi juuri.

Abisko - Kilpisjärvi
Matkaa teen 8-12 vuorokautta.


https://youtu.be/Yo3Uxp4mTyE

Putkis, steppailee.

[0132]

Vettä virtaavaa täällä riittää.


Kiipesin juuri vuorelle ihailemaan maisemia.
Tässä teillekin maisemaa. 😁
.

Putkis, norjalaisessapilvessä.

[0132]

Valokuvia vuoristojen kauneudesta.
Sateet ovat kiusanneet vaellustani. Kuitenkin maisemassa on jotain hyvin erikoista.
Luminen vuorenhuippu pilvien ympäröimänä. Minä vaelsin tuon vuoren yli.


Vuoristoilman vaikutuksesta jouduin hieman korjailemaan varusteitani.


Näitä maisemia kyllä riittävästi näkee.


Toisinaan maisema muuttui. Horisontissa pilkottava yksinäinen vuori.


Tullissa ei tarvinnut jonottaa.


Vaikka lämpötila päivisin oli maltillinen 10-18 astetta, paita kastui kyllä hiestä.
Ruotsi-Norja rajalla.


Sekä ruotsin että norjan erämaissa oli myös tupia joissa sai yöpyä 15-20e hintaan. Muutaman yön niissä vietin.


Tutuksi tulivat punaiset T kirjaimet. Reitti oli norjassa näin merkitty. Kerran kävelin muutaman kilometrin harhaan kun eräs toinen reitti oli merkitty punaisella täplällä.


Purot, tai pienet joet, olivat tämän kokoisia. Usein pääsin kahlaamaan niiden ylitse riisumatta kenkiä.


Opasteita oli välillä kuin suuremmassakin Cityssä.



Satojentuhansien askelten, joka on siis vähän enemmän kuin Aa:n kaksitoista askelta, jälkeen saavuin tuttuun paikkaan.
Kolmen valtakunnan rajalle.
Täällähän kävin jo 2021 elokuussa.


Kolmannen valt... siis kolmen valtakunnan kahvittelun jälkeen lähdin askeltamaan kohden Kilpisjärveä. Nautin siis mallasta loppumatkan. Tiedoksi kaikille että tuo mallas on Mallan luonnonpuisto 😁.


Päivämatkaksi muodostui noin 24km, taas.












(kuva netistä)



Putkis, Kilpisjärvi, Suomi.

Jk.
Vettähän se vaan oli....
Vaikka sitten kiven alta.


Norjalaista huumoria iltasateessa.

( Suom. Täällä kerätään vettä). 🚱

[0132]

Niin päättyi tämä vaellus. Tavoitteena oli päästä vielä Haltin yli ja kaartaa pohjoisempaa Kautokeinoon. Tähän ei kuitenkaan voimani olisi kohtuudella riittänyt.
Matka on ollut kova. Erityisesti sateen tuoma lisähaaste vei paljon voimia. Vesi kastelee rinkan ja vaatteet. Tästä kertyy helposti muutama kilo lisää painoa. Kaikki on paljon vaikeampaa sateessa. Ruokailu, kävely liukkaassa kivikossa, kartanluku, vaatteiden kuivaus. Vuotavat kengät olivat jo nyt riski jaloille. Seuraavaksi viikoksi ennustettiin sadetta, jatkuvaa... matkaa olisi ollut vielä pari sataa.
Parempi näin. En koe pettymystä vaikken aivan maaliin asti päässyt.

Putkis 0132.

[0132]

Bussilla matkaa teen. Tuommoinen 16 tuntia istumista. Onhan se kuitenkin vaihtelua kävelyyn.

Käsivarren sää on nyt kovin kosteaa.


Putkis

[Vieraammaksi54]

Moi. Minäkin kävin jälleen oman pienen vaelluksen . Kävelin suon laitaan, kuuntelin metsän ääniä. Kaikenlaisia ääniä kuului. Vaikka pelkään olla yksin metsässä, olen nyt harjoitellut sitä. Eikä se tunnukaan pelottavalta. Seuraavaksi lähden mustikoita poimimaan ja sieniä, yksikseen, ilman seuraa. Minulla on aina ollut mukana joku, turvana, arka kun olen. En ole eksymään herkkä, päinvastoin olen ollut se joka on osannut metsästä pois, se ei pelota, kaikki muu mikä sielä metsässä on pelottaa: karhu, susi, käärmeet jne...
Tuli kyllä oikein "pollea" olo kun tulin pois taas, jes, minä uskalsin.
Oisko se niin että rohkea myös pelkää, terveellä tavalla.
Tsemppiä ja raittiutta!

[0132]

Terve Vieraammaksi54,
Kyllä ihminen voi kehittyä ja hallita pelkojaan. On todella viisasta pelätä kohtuudella ja perustellusti. Ehkä "metsää" kannattaakin pelätä kunnes hallitsee siellä liikkumisen. Yöpyminen metsässä voi monelle tuntua mahdottomalta, senkin voi myös oppia. Jossain vaiheessa pelot katoaa ja tilalle tulee riskien arviointi. Viimeksi nukkuessani lapin tuntureilla pelkäsin yöllä kun lähistöltä kuului porojen kuljeskelua. En minä poroja pelkää, mutta pelkäsin jos ne kulkevat liian läheltä telttaani ja sotkeutuvat naruihin. Olisivat silloin kyllä repineet teltan.
🦌

[JuuliaS]

Tervetuloa kotiin.
Kova oli urakkasi, hyvin selviydyit.