[0132]

Juu, linnut on viisaita.

Kesä oli kyllä tosi kuuma.
Muutaman kerran oli viileämpää kun aurinko meni pilveen.

Kesäkuun viimeinen päivä oli viileä. 😁


Putkis

[0132]

Moi,
Viisi vuotta ja viisi kuukautta sitten minä törmäsin johonkin joka muutti todella paljon elämässäni.
Olin tuona päivänä saanut potkut töistä, jossa olin työskennellyt kolmekymmentä vuotta. Olin lisäksi tupakkalakossa. Join paetakseni elämää joka oli viimein särkynyt pirstaleiksi ensiavun lattialle. Makasin paareilla. Olin paniikissa. En halunnut, enkä jaksanut elää enää hetkeäkään.

Kirjasta, Pelkään mutta en pakene:
"Suljin silmäni. Huokaisin syvään. Tunsin putoavani ja annoin periksi. En kuitenkaan juopottelulle. Tein jotain aivan uskomatonta, jotain mitä en koskaan uskonut tekeväni. Hivuttauduin paareilta alas ja laskeuduin polvilleni lattialle. Sydänkoneen johdot kiristyivät. Roikuin johdoissa kuin marionetti. Ehkäpä olinkin juuri silloin sellainen. Jokin minua liikutti.
Pelotti. Epäröin. Vedin kaljarepun viereeni, turvaksi. Olihan se ollut turvani niin monessa vaikeassa tilanteessa.
Ristin käteni ja rukoilin aidosti ja vilpittömästi apua. Tiesin, että jos sieltä lähden ja jatkan juomista, enää ei ole paluuta oikeaan elämään. Silloin minulle jää vain tie, joka vie ennenaikaiseen kuolemaan, tavalla tai toisella."

Tuon lyhyen hetken jälkeen alkoivat asiat muuttumaan. Sukelsin kyllä ensin puoleksi vuodeksi todella suuriin kärsimyksiin. Nousin kuitenkin kaiken koettelemuksen jälkeen aivan uuteen elämään.
Elämään, joka on ollut se suurin ihme.

Elämään, joka on ollut se suurin ihme.
Tarfalan laakso, Ruotsi.


Putkis, elossa.

[0132]

Höh,
En voi enää ikinä juoda alkoholia...
Aika hieno juttu😁🙈, ihan paras!

Norjalainen villapaita, aidoimmillaan.

Putkis, mustasta valkoiseen.

[Vilma1966]

Moi Putkis! Onko sulla huono fiilis tai oikea hätä? Onko ns viinapiru alkanut kuiskuttelemaan? Vai miksi kertaat aikaisempia onnistumisia?

[0132]

Moi, Vilma 1966.
Yllätyin hieman viestistäsi, siis mukava kyllä saada viestiä sinulta.
Yllätyin siksi että sait viesteistäni aivan päinvastaisen kuvan kuin mitä totuus on.
No, tunteiden välittäminen kirjoittamalla ei aina onnistu.
Totuus kuitenkin on että ei minulla ole mitään hätää eikä viinapiru ahdista.
Menneitä muistelen, kun nykyään myös muistan, oikein iloisin mielin.
En vain oikein ymmärrä kuinka elämä on muuttunut niin paljon. Kaikki se pahuus mikä juomisesta aiheutui on poissa. Se on vaan niin suuri asia.
Taistelun jälkeen raitistuin. Käyn ehkä jollain tavalla taistelua tottuakseni siihen elämään jota nyt elän.
Miksi en kaipaa humalan tuomaa tunnetta? Miksi en kaipaa tupakan tuomaa tunnetta? Hyvänolon tunteet eivät ole kadonneet, vaan moninkertaistuneet.
Eiväthän ne riippuvuudet voi kadota. Näin olen aina ajatellut, nyt ne ovat kuitenkin poissa.

Luin päivityksesi 1.11 vähentäjissä. Tsemppiä vaan kohtuullisen käytön tielle.

Putkis

[Vilma1966]

Ihanaa kuulla että kaikki on hyvin.

Ihan vaan seurailin ketjuasi niin kuin aina ja alkoi jotenkin mennä kovin nostalgia painotteiseksi niin pelkäsin että voisi olla vaaran paikka. Helpottavaa kuulla että huoli oli turha. Ihanaa jatkoa syksyn synkkyyteen

[0132]

[0132]

Heips,
Paluu nostalgiasta nykyhetkeen.
Ihan uunituoreeseen hetkeen.


Putkis, leipuri.

[vilmasto]

Pitkästä aikaa tulin tänne lueskelemaan ja jumituinkin sun ketjuun. Kiitos muisteloista ja kuvista.
Sun kirja on yöpöydällä lukupinossa päällimmäisenä. Edelleen olen sieltä jonkun lauseen tai pätkän vilkassut silloin tällöin ja jospa minä sen ihan lukisinkin oikeasti jonain päivänä vaikka olen minä sen jo tavallaan läpi käynytkin omalla tavallani

Elämä on aikamoinen ihme ja hienoa kun niitä kirkkaampia helmiä on löytynyt sinunkin elämään.

[tabularasa (poistunut käyttäjä)]

Moi.

Moi,
Viisi vuotta ja viisi kuukautta sitten minä törmäsin johonkin joka muutti todella paljon elämässäni.
Olin tuona päivänä saanut potkut töistä, jossa olin työskennellyt kolmekymmentä vuotta. Olin lisäksi tupakkalakossa. Join paetakseni elämää joka oli viimein särkynyt pirstaleiksi ensiavun lattialle. Makasin paareilla. Olin paniikissa. En halunnut, enkä jaksanut elää enää hetkeäkään.

Kirjasta, Pelkään mutta en pakene:
"Suljin silmäni. Huokaisin syvään. Tunsin putoavani ja annoin periksi. En kuitenkaan juopottelulle. Tein jotain aivan uskomatonta, jotain mitä en koskaan uskonut tekeväni. Hivuttauduin paareilta alas ja laskeuduin polvilleni lattialle. Sydänkoneen johdot kiristyivät. Roikuin johdoissa kuin marionetti. Ehkäpä olinkin juuri silloin sellainen. Jokin minua liikutti.
Pelotti. Epäröin. Vedin kaljarepun viereeni, turvaksi. Olihan se ollut turvani niin monessa vaikeassa tilanteessa.
Ristin käteni ja rukoilin aidosti ja vilpittömästi apua. Tiesin, että jos sieltä lähden ja jatkan juomista, enää ei ole paluuta oikeaan elämään. Silloin minulle jää vain tie, joka vie ennenaikaiseen kuolemaan, tavalla tai toisella."

Tuon lyhyen hetken jälkeen alkoivat asiat muuttumaan. Sukelsin kyllä ensin puoleksi vuodeksi todella suuriin kärsimyksiin. Nousin kuitenkin kaiken koettelemuksen jälkeen aivan uuteen elämään.
Elämään, joka on ollut se suurin ihme.
Putkis, elossa.

^^Tuo oli kova juttu ja kiitos, että sen tänne lähetit. Kannattaisi kaikkien lukea.
Ei ole minulle kyllä tullut mieleen, että sinulla olisi paha olla, tai vaaran paikat suhteessa alkoholiin. Ihan päinvastoin olen ajatellut.
Sinun ketjusi on yksi syy miksi tänne tulee päivittäin kurkittua.
Uskon tarinasi tuovan iloa ja apua muillekin täällä.

[Vieraammaksi54]

Minäkin luin kirjasi ja samaistuin sekä sain voimaa ja uskoa. Tänäänkin muistan että "pelkään mutta en pakene". Elämässä tulee näitä taitekohtia ja silloin pitää valita mitä tietä lähtee kulkemaan. Rukoiltava palavasti Korkeimman puoleen kun itse ei osaa päättää, eikä ystävät osaa neuvoa antaa, enkä uskalla edes luottaa ystävien neuvoon.
Sitä on ihan yksin tien haarassa. Kumpi tie? Voi, miksen voisi kulkea kumpaakin tietä? Ei voi. On valittava ja sitten kuljettava tietä eteenpäin.

[0132]

Moi,
Kiitos kommenteista, vilmasto, tabularasa ja Vieraammaksi54.
Yksi tärkeä asia on mielestäni hyvä muistaa kun elää elämäänsä. Ainakin itse pyrin niin toimimaan. Meillä ihmisillä on suuri vapaus toimia niin kuin haluamme, niin hyvässä kuin pahassa. Jokainen päivä teemme pieniä valintoja jotka muokkaavat tulevaisuuttamme. Okei, jos ei ihan joka päivä niin usein kuitenkin. Voimme toivoa ja rukoilla parempaa huomista. Kuitenkin uskon, että meidän tulee myös tehdä asioiden suhteen tekoja, jotta saavutamme paremman huomisen. On totta ettemme voi moniin asioihin vaikuttaa. Emme hallitse maailmaa, voimme kuitenkin varautua.



Putkis, varautuu.

[Vieraammaksi54]

Huomenta. Niinpä, pitäisi vielä se vesikallona hakea kaupasta, muuten on kaappiin varattu ruokaa.
Varautumisesta vielä sen verran että toki on hyvä käyttää tervettä järkeä ja varautua, mutta kaikessa ei voi toimia siten, joskus on vain heittäydyttävä ja uskottava että hyvä tästä tulee, rukoiltava ja uskottava.

[0132]

Isänpäivän kunniaksi.

Alkoholin riivaama perhe.
Varoitus:
Sisältää kipeää totuutta.
Katso Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-1256558

Putkis, 5 vuotta 5kk 13p. 🙄🚱🥀🆓

[1970]

Ka, tervehdys putkikselle ja tätä päivää nyvvaan täältä jostain tai täältä manselasta, tietenkin ja qs muuten.
Uusi passi on juuri haettu ja ehkä lähdemme naiseni kaa ens vuoden puolella jonnekin reissuun.
Ei ole sitten minkäänlaista virallista suunnitelmaa vielä pöydällä. Etenkään mun asunnon
olkkarin pöydällä, sillä vein sen tarpeettomana vintille jokin aika sitten.
Kaupunkiloma jossain it will be. Lontoo, Berliini tai Pariisi, I guess.

Stadissa tuli käytyä kolmesti viime kesänä ja kovasti diggailin siitäkin, ah ah ! Elämäni aikana olen vuoden verran putkeen
ollut reissussa ja töissä parissa paikkaa ulkomailla, mutta olihan se kovin märkää aikaa kaiken kaikkiaan, jopa juoppoista.
Ei se voinut mennä mitenkään toisin ja se oli sen hetkinen tilanne. Monia mokia ja karmeita tilanteita, hengenvaarallista menoa.

Aika entinen ei koskaan enää palaa ja täytyy laukontorille kai mennä myymään kalaa.
Hyvä ettei palaa vanha aika. Tämä on kivaa ja myönteistä elämänaikaa tää tällanen
ja nykyään muistaa paremmin sanomisena ja tekemisensä, eikä ne ole
irvistellen muisteltavia asioita, vaan jotain ihan muuta.
Siiihen kannattaa pyrkiä elämässä.
Hyvää jatkumoa, jei !