[0132]

Kiitos paljon Sinulle lizzy!

Uratykinloppu, kiitos.

Olen toki alkoholisti, mutta en aktiivinen.
Paljon puhun edelleen alkoholista ja siitä kuinka olen siitä irtaantunut...
Mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan?

[JuuliaS]

Niin, eilen oli kohtaamisia. Maksoin parivuotta sitten saamani cd-levyn. Omalla kirjallani maksun suoritin.
Korkoina annoin vielä muutaman ruisleivän.
Sain jälleen vastalahjan, kirjan. Olen siis taas "velkaa" palveluksen.

Tiedätkö, Juulia, nyt eräs Putkiksen tarinoista halutaan painaa myös tulevaan kirjaan. Ei siis minun, vaan erään kuuluisan kirjailijan.

On vain mentävä istumaan soffatuoliin ja vastattava haastatteluun. Mahdollisesti jo ensiviikolla treffaamme.

... niin se soffatuoli kulkee kohden...

Kaikella on tarkoituksensa, sanotaan.
Siten siis sinunkin alkoholinhuuruisella elämälläsi on ollut jokin suurempi tarkoitus joka alkaa tässä pikkuhiljaa tulla esille? Karsea ajatus pistää joku viaton rypemään pohjamudissa jotta voidaan pelastaa muutama muu ihminen. Kuulostaa liikaa raamatun tarinalta.

Ajattelen mieluummin niin päin, että vastoinkäymisistäsi viisastuneena rakensit uuden elämän ja uskalsit antaa tarinasi kaikkien käyttöön. Ottaa oppia ken tahtoo. Toivottavasti mahdollisimman moni löytää kadonneen (tai pimennossa olleen) itsetuntonsa ja rakentaa elämänsä uudelleen.

Valitse mukava soffatuoli. Semmonen jonka kanssa olet yhtä. Jota kannattaa parsia ja paikata matkan varrella.
Ja onnitteluni myös.

[0132]

Viisaita ajatuksia Juulia.
Asiat voi todellakin nähdä eritavoin.
Olet hyvä ja ajatteleva ihminen. Niin minä olen Sinut aina täällä nähnyt. On myös ihmisiä ympärilläni, jotka tuntevat Plinkin Juulian. He myös arvostavat kirjoituksiasi.
Sinulla on suuri merkitys, vaikka et ehkä sitä itse huomaa.
Pikaista paranemista varpaillesi.
Niin ja kiitos.

[JuuliaS]

Kiitos Putkis

[0132]

Ihanaa!!!
Vapaata koko päivä. Tein innoissani pidempiä päiviä töissä ja sain kerättyä kokonaisen vapaan. Harvinaista herkkua minulle.
Heräsin viiden aikaan, eikä unta enää taida tulla. Erikoinen aamu. En ole työtön yhteiskunnan elätti, vaan työlläni ansaitsemalla palkallisella vapaalla.
Muistuu mieleen kolmikymmenvuotinen työputki jolloin alan ammattilaisena painoin töitä ihan tosissani ja suurella antaumuksella. Olin ehkä arvostettu moniosaaja. Pakersin päivät cnc-koneiden ohjelmien parissa. Rakentelin robotiikka järjestelmiä ja koulutin käyttäjiä niille.
Join paljon, ehkä hukuttaakseni jotain tuskaa. Tai ehkä join pysäyttääkseni aivoni töiden jälkeen. Voi tietysti olla että join pahuuttani. Ehkä join siksi, että minulla oli rahaa juoda ja kännissä oli kiva olla.
...
Tänään aion mennä katsomaan kavereitani "leipäjonoon". Pieneen kirkkoon, jossa pienen hartauden jälkeen jaetaan pientä purtavaa. Ihan pienesti juttelemme kuulumisia. Pienellä rahalla kaikki toimii.
Ei ole niiden seinien sisällä suuria riitoja, pieniä toki.
Kaiken tuon pienen ja vaatimattoman keskellä on jotain suurta. Sellaista mitä emme voi rahalla ostaa. Sellaista mitä ei internet tarjoa.

Kiitollisuutta.
Eikä kukaan painosta toista ihmistä, odotetaan kyllä, kuin ystävää.

Minullekin aina tarjotaan kotiin viemistä. Täytyykin viedä muutama leipä vastalahjana vapaaehtoisille työntekijöille. Minä kun en osaa toimia tuollaisissa yhteisöissä vapaaehtoistyön tekijänä, niin voin tuolla tavalla antaa oman panokseni.
Niin ja onhan minulla mukanani tarina viime viikon konsertista.
Saamani kirjankin ehdin lukea. Jos ette hiisku kenellekään niin voin kertoa että luin sen työn ohessa. Oikeesti, laitoin kirjan kansion väliin jossa luki:
Programming manual for cnc, tai jotain sellaista. Kouluaikoina opittua taitoa siis hyödynsin nyt työelämään. Muistaakseni opettajat painottivat nimenomaan sitä, että pienimmätkin opitut asiat voivat olla tulevaisuudessa tarpeen. Nyt uskon sen.
Luin siis kirjan tarinoita, jotka olivat 1-3 sivua pitkiä, työstökoneen poraillessa reikiä taustalla. Mukavasti sain sovitettua työn ja huvin yhteen. Työni hoidin kyllä ahkerasti ja laatua tarkkaillen. Niin että jos tulevaisuudessa jonkun Plinkkiläisen varpaille putoaa leivinuuninluukku saranatapin reiän takia, niin se ei ole Putkiksen vika.

Ps.
Entäpä jos olisin kärähtänyt tuosta lukuhetkestä.
Seisoisin johtajan toimistossa, kirja kädessä. Hikikarpalot nousisivat otsalle. Johtajan tuimailmeinen tuijotus porautuisi sisimpääni kuin pora hellanluukkuun. Kynän napsuttelun voi jo jokainen kuulla, ja sanat: joo joo... hy... vai semmosta touhua. Minä kun niin luotin sinuun....
Annappa se kirja tänne niin katotaan...
Tuossa vaiheessa ensimmäiset tuskan karpalot putoilisivat ohimoilta. Kirjan kovaan kanteen piirtyisi valurautapölyn ja hien jättämä sormenjälki, rikollisen sormenjälki.
Kirja siirtyisi kädestä toiseen. Alamaailman pahuudesta suuren tuomarin käsiin. Mikään ei voisi enää pelastaa Putkista. Olisi tyydyttävä rangaistukseen, vaikka se merkitsisi karmeaa kohtaloa.
....

jaa, kello onkin jo noin paljon. On noustava ottamaan aamulääkkeet.

Ahkeraa työpäivää, tehkää työnne ilolla.

Putkis 0132

[0132]

Moro!
Hetken päästä lähden ensimmäiselle keikalle kirjani johdosta. Aivan uutta on siis edessä. Olen monesti kertonut pelkääväni. Tänään en pelkoa tunne. ( ainakaan vielä ).
Haastattelijani ei ole aivan eilisen teeren poika. Lauluja hän on tehnyt yli 600, kirjoja taisi olla viisi. Satoja esiintymisiä ja ihmisten kohtaamisia vuosikymmenet... muutamat bändit myös hänen matkassaan soitelleet.

Tänään hän kohtaa Putkiksen.

[JuuliaS]

Toivottavasti keikka meni hyvin.
Onko laajempaakin keikkailua tulossa?

[0132]

Vau.
Olipas mukava kohtaaminen. Simojoki otti minut vastaan kuin kunnia vieraan. Kahvitkin keitti ja tarjoili minulle, Putkikselle. Olin hänen vieraansa. Hän palveli minua.
Mutta mutta.... minähän olen alkoholisti.... renttu...
Hänen silmissään olin kuitenkin ihminen, hyvä sellainen. Ja kirjailija.
Tunsin olevani arvostettu. Aivan kuin silloin pyhiinvaelluksella.
.......

Haastattelu meni hyvin, yhteisymmärryksessä. Vuoden päästä sen tarinan voi lukea hänen kirjastaan.

Olen taas aivan hämmästynyt kaikesta siitä mitä olen saanut. Ehkä on kiitoksen paikka, ison kiitoksen.

Simojoki konsertoi kirkossa haastatteluni jälkeen. Minä sain myös kunnian toimia hänen roudarinaan, kannoin kitaran.
Viimeisen kappaleen hän omisti minulle, kappaleen, jota kolme ja puolivuotta sitten kuuntelin reilun tuhannen kertaa. Se kappale piti minut silloin hengissä. En tuolloin tiennyt kappaleesta enkä sen tekijästä mitään, tänään kohtasimme. Tuo hetki oli erityinen. Kaunis.

https://youtu.be/9hzZvLH-UQQ



Ps.
Toki Plinkin paidan esittelin.

Lupasin vielä välittää Pekka Simojoen terveiset kaikille Plinkin lukijoille.

Kiitos
Putkis 0132

[0132]

Hei Juulia, tämä "keikka" oli siis ainutlaatuinen.

Huomenna teen viimeisen työpäivän ja sitten olen taas työtön. Kello on nyt 4,08. Eväät teen ja töihin lähden. Työni alkaa 5:30

Putkis, väsy.

[0132]

Työtön,
Työtön,
Työtön....
Kalenteri on taas tyhjä. Pari tuntia kävin aamulla töitä tekemässä. Homma tuli valmiiksi. Soffalla otin juuri unet ja nyt kahvit juon.
Putkis, työtön.

https://youtu.be/QqR2zBI62K8

[0132]

Tänään, Hänen edessään.

Tänään Hänen edessään seisoin.
Löysästi käteni ristin,
äänellä hiljaisella, kevyesti rukoilin.
Hartaasti anteeksi pyysin.
Runsain määrin lahjoja sain, kotiini ne vien, vatsani täyttää saan.
Ristin juurella, autooni lahjat sateessa nostin.


…

Tänään, ihmisen edessä.

Kohtasin miehen,
joka horjuen edessäni seisoi, metelöi.
Vihaa huokuen, poistumaan käskin.
Käteni vihaan puristin,
äänellä vahvalla, mahtavuudellani pois ajoin.

…

Autoni huurteisesta ikkunasta katselin,
näin miehen sateessa pyörinensä.

Tänään hän ei vatsaansa täytä,
ei hänelle lahjamme kuuluneet.
Hänen kassinsa kuitenkin täytimme,
vihalla ja halveksunnalla.
Katkeruudella.

Ehkä hänen kanssaan sateessa
kulkee se, jota me rukoilemme,

… löysinkäsin.




Putkis, leipäjono.

Ootko nähnyt miehen, joka kärryjänsä työntää...
https://youtu.be/y-cFsCUVvO4

Ps.
No, oikeasti en minä sitä miestä jahdannut. Seurasin sivusta ja halusin kirjoittaa ketään syyllistämättä. Tarina kuitenkin tosi.

[0132]

Sukujuhlien kautta pubiin kulki tieni.
Eilen minulta ostettiin useita kirjoja. Jouduin, siis sain kirjoitella omistuskirjoituksia. Erikoista on sekin homma minulle, empä ole moiseen tottunut. Sukulaisten keskuudessa myös lukuinnostusta havaittavissa. Pubissa tarjottiin minulle ilmaisia kaljoja ja viinoja. Minä otin kolan jäillä ja möin tarinaani. On siinä muutamalla kaverilla ihmettelemistä kun päivällä heräilee ja kirja silmiin osuu. Yhden kaljalaatikollisen hinnalla ovat ostaneet raittiuskertomuksen. Ehkäpä joku lukee kirjaa tölkki kourassa. Hörppii ja lukee. Kilpajuoksua kulkee alkoholi ja Putkiksen tarina aivoihin. Ehkä viskaa kirjan nurkkaan ja käy unille. Toivon, että sinne uneen piirtyy muisto eilisestä kohtaamisesta. Muistuu mieleen kertomukseni Lapin tuntureista, kaljapurkin hautajaisista. Valokuvat ja lyhyet videopätkät kertomuksineen kohmeloisessa päässä yrittävät kertoa jotain.
Ystäväni, jotka kirjan ostivat kaljatuoppi kädessään suurin elkein, kohtaavat kirjassa aivan uudenlaisen ihmisen. Heidän tuntemansa ryyppykaveri ja hulivili onkin jotain aivan muuta. He ehkä odottavat lukevansa rohkeita tarinoita ryyppyreissuilta, voitokkaita taisteluita väkivallalla. Taikka tarinoita, kuinka autot romutetaan. Poliisia paetaan sorateiden penkat pölisten.
Kovasti eilen yksi kaverini taputteli olkapäälle ja kehui kuinka hullunrohkea olen aina ollut. " tämä jätkä ei nöyristele kenenkään edessä. "
(Totta se ei ole koskaan ollut.) Voisimpa kärpäsenä katossa olla ja katsella kuinka totuus astuu tuonkin lukijan eteen.

Olen miettinyt kirjoittamaani tarinaa menneiltä vuosilta. Välillä tunnen pelon siitä että ihmiset näkevät liian paljon ja liian läheltä. Kuitenkin uskon, etten ole ainutlaatuinen viinan kanssa törttöilijä. Olisikin mahtava juttu, jos olisin ainut.

Pubin tiskillä on monet tarinat kerrottu. Mahtavia tarinoita ja tapahtumia. Toinen toistaan suurempia, totuutta ja valhetta. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun yhä edelleen voin käydä kuuntelemassa "noita" tarinoita, vaikka olen alkoholisti. Suuri etuoikeus on myös kertoa omaa tarinaani.
Suurenmoinen on myös tuon Pubin henkilökunta.

Putkis, erillainen juoppo.

Hmm....
Löysin aivoistani jäljen, joka kertoo erään alkoholinkäytön syyn....
sitäpä sitten muokkailen....

[0132]

Yöjuttu.
Niin, alkoholin käytön yksi syy.
Ajatuksiaan ei karkuun pääse, paitsi pakenemalla maailmaan jonka jokainen alkoholia käyttänyt tuntee. Tiedän nytkin kuinka helpolla todellisesta maailmasta voisi paeta. Se maailma, johon alkoholilla pääsee, tarjoaa nopean helpotuksen päässä pyöriville ahdistaville ajatuksille. Se on totuus, ainakin minulle.
Kuulostaa pahalta.
Joku ehkä ajattelee että nyt Putkis on törmännyt pahoihin vaikeuksiin.
Väärin.
Yritän kaivaa sanoja.
Muistelkaapa sellaisia aamuja, kun kaikkein pahimmat morkkikset on päällä. Hajanaisia muistikuvia... ei ei ei...
Okei, tunnelmaa hain.

Kuinkas nyt, kun raittiutta takana minulla jo vuosia ?
Jos sattuu elämässä jotain sellaista, joka saa ahdistavat ajatukset kiertämään kehää. Tunnista toiseen, päivästä päivään...
Olenko valmistautunut siihen? Murentaako sellainen raittiuden muuriani?
Miksi tätä asiaa pohdin kun asiat kulkevat loistavasti elämässä. Kaikki on hyvin.
Hmm... en ole unohtanut vihollistani. Antabuksia olen käyttänyt 1000 päivää ja lopun purkillisen haudannut ruotsin korkeimmalle vuorelle.
Haluan edelleen rakentaa raittiuden muuriani. Muuriin täytyy muurata Antabuksen tilalle itsevarmuus. Onko se oikea sana, en tiedä. Kuitenkin haluan varautua tulevaisuuteen, ehkä ei tule tuollaisia ahdistavia ajatuksia ajamaan rallia päässäni, mutta jos tulee täytyy siihen olla lääkkeet valmiina.

Putkis, varmistelee.

[Uratykinloppu]

Itse pohdiskelin hieman samaan tyyliin juuri sitä sitä miten kokonaisvaltaisesti pitää muuttua ja muuttaa omia ajatusmalleja jotta tuohon pystyy. Pelkkä halu lopettaa ei oikein tahdo riittää vaan pitää osata muuttua, rakentaa ja purkaa. Pitää rakentaa uusia toiminta- ja ajatusmalleja, purkaa vanhoja tapoja ja muuttua heikosta riippuvaisesta vahvemmaksi oman itsensä herraksi. Tuota ei voi oikein unohtaa edes 1000 päivän jälkeen.

Iloista päivää Putkis!

[Varjolilja]

Putkis!
Onnea! Sukkuloin pitkästä aikaa sivuilla ja huomasin, että olet saanut tarinasi kirjan kansien väliin!
Se on kyllä pullakahvin paikka just nyt!
Onnea!!!!