[lizzy (poistunut käyttäjä)]

No niin se on sitten 1.5.2021 sovittu ”yhteisvappumarssi70km”. Oikealla vappupäivän marssilla en olekaan koskaan ollut ja ylioppilaslakki on myös hävinnyt varmasti jonkun kännivapun tiimellyksessä. Uutta en ole viitsinyt hankkia, enkä hanki. Typerän näköinen kotsa
Mä olen jo reitin päättänyt ja siinä on asfalttia, metsäpolkua, hiekkatietä ja mikä tärkeintä wc-mahdollisuus yhdessä kohtaa. En tykkää jos menisi riukuhommiksi Miten me muuten dokumentoidaan tämä suoritus? Tietysti voi vain kertoa aloittamis- ja päättymisajankohdan. En (etkä sinä) ole täällä muutenkaan paskaa puhunut että tietysti voimme luottaa kertomaamme. Vai pitääkö jotain älykellokuvia laittaa?

[0132]

Step100K!
Siis tavoitteena kävellä 100 000 askelta ( saman) vuorokauden aikana.

Vappu onkin lauantaina v. 2021.
Hyvä reittivalinta, vaihtelevaa alustaa. Kyllähän wc käyntikin hyvä ottaa huomioon.
Mitäpä me valehtelemaan. Kokeillaan kuinka käy. 😁
Kyllähän tietysti jonkinlaisia raportteja matkan edistymisestä ja tuntemuksista olisi mukava laittaa tänne Plinkkiin.
Putkis 0132.

[0132]

https://youtu.be/1y77lUqbxls



Putkis,

[0132]

[0132]

Joulun toivotuksena:

Katri Helena, temppeliaukion kirkossa vuonna 2019.

https://aijaa.com/HLygSc

Putkis

[0132]

Ja sitten painokin noussut yli sietorajan!
On siis yritettävä laihduttaa jos kesällä mielin vuorille kiipeillä.

"Vuoren huippu on 2 469 metriä merenpintaa ylempänä"...



Putkis, plösö.

[0132]

Makuuhuoneen ikkunaan piirtyi haaveeni. Luminen vuorenhuippu.



Putkis - 29°c

[helistin]

Upee ikkuna. Pääseeks siellä vielä ovesta ulos?

[0132]

Hei, eipä tuota lunta mahdottomasti tullut. Ulos en kyllä tänään mene! Polttopuita kannoin pannuhuoneen viereiseen tilaan jo ennakkoon kuukauden tarpeen. Lämmitys onkin ykkösasia näin pakkasella.

[0132]

Paino alkanut kääntyä laskusuuntaan. Tasaista, tosin pientä, nälkää havaittavissa.
Lenkeillä käyn nyt ilman rinkkaa. Ainakin keskinopeus on noussut ja sitä myöden tehoakin kävelyyn tullut. Lisäsin kiusakseni vielä jokapäiväisen venyttelyn. On nimittäin käynyt niin, ettei lonkat liiku enää entiseen tapaan. Ikä alkaa ilmeisesti vaikuttamaan ja tietysti kaikki nuo retkeilyt tuntureissa ja vuorilla.

Alkoholista en oikein osaa sanoa mitään. Jouluna jäi kotikaljakin juomatta, unohtui.
Viitisen vuotta sitten poltin vielä askin tupakkaa päivässä ja kaljaa meni 16 purkkia. Sillä annostuksella elelin viimeiset kaksi vuotta ennen kuin lopetin.
Vaihtaisinko nykyisen elämäni siihen aikaan?
No en!
Enkä edes kaipaa alkoholia millään tavalla. Eikä kyllä tupakkakaan houkuta.

Putkis, ihan tyytyväinen.

[0132]

Jaaha!
Kirjani löysi sitten tien pieniin käsiin.
Eräs, jota kutsun nimeltä Pienet jalat, aikoo lukea kirjan ja tehdä siitä esitelmän koulussa.
Kun sain kirjan julkaistua, päätin etten pimitä sitä keneltäkään, joka sen haluaa lukea. Niinpä niin.
On hieman hankala tilanne, juu...

Putkis, selvästi hämmentynyt.

[JuuliaS]

Olet varmasti hämmentynyt, mutta minusta tuo on Pienten Jalkojesi osalta hieno juttu. Hän käsittelee tarinasi mukana omaa suhdettaan sinuun ja yhteiseen elämäänne. Ja hyväksyy.

Miltä sinusta tuntuisi jos hän kieltäisi sinun, hänen ja kirjan yhteyden? Olisi välinpitämätön eikä halua puhua asiasta? Se loisi välillenne kuilun joka ei tee hyvää. Tietenkin voitte keskustella siitä kertooko hän tuntevansa kirjoittajan nimimerkin takaa vai käsitteleekö kirjan vain yhtenä kirjana muiden joukossa.

Luulen että saat varautua pitkiin ja syvällisiin keskusteluihin Pienten Jalkojen kanssa. Ehkäpä Jalkojen koulukavereidenkin kanssa. Ole rehellinen ja rohkea. Tsemppiä.

[0132]

Kiitos vastauksesta Juulia.
Asia on kyllä aika mielenkiintoinen. Olisin halunnut hänen lukevan sen hieman vanhempana, enkä nyt teini-iän kynnyksellä. Onhan se kuitenkin aika kova tarina, varsinkin alussa. Kuitenkin uskon, että näin pitää asian mennä.
Kirjassa on myös muutama "kirje kaverille". Kyseinen kaveri lukee myös tarinaa. Eilen oli sivun päässä kirjeestä joka takuulla potkaisee. Toivon mukaan ei liian lujaa.

Tänään kävin hiihtämässä. Pari tuntia hiljakseen metsäautotiellä. Viereiselle lammelle en uskaltautunut jäätilanteen vuoksi. Olisihan se noloa hukkua kotilammelle, kaikkien vuoristoseikkailujen jälkeen...



Putkis 0132

[0132]

Yöjuttu.
Kävinpä eräällä hiekkamontulla ennen joulua. Kuvankin siitä nappasin muistoksi. Mitään sanomattoman näköinen paikka. Tuolla paikalla on kuitenkin muistot.
Syksyllä 1981 ei puustoa juurikaan ollut, vain jotain pusikkoa.
Tuohon paikkaan siis ajeli pyörällään pieni kolmetoista vuotias poika. Touhukkaana ja täynnä intoa. Pyörän tangossa roikkui kaksi pönikkää kiljua.

Neljäkymmentä vuotta tuosta hetkestä tulee tänä vuonna kuluneeksi. Ihmeellistä kuinka tuo muisto seuraa raittiissa elämässäni mukana, herään yöllä ja muistan...
Hetken mietittyäni taisin oivaltaa jotain perin tärkeää!
Tietysti, onhan tuo tapahtuma ollut käänteentekevä elämässäni. Jos ei nyt aivan juuri tuo hetki, niin tuo syksy ainakin.
Pienet jalat on nyt samanikäinen kuin minä silloin. Ei siis ole syytä unohtaa niitä tunnelmia pöniköiden kanssa. Onkin hyvin tärkeää muistaa, nimenomaan ne tunteet ja tunnelmat.
No eihän minun pieni... mutta ne muut siellä kylillä!

Vielä biisin etsin...
https://youtu.be/PRDTC84ayks








Putkis 0132

[0132]

Veriappelsiinit on taas kaupoissa.



Putkis, kissaton.