Ulpukalla on siis kovin arvokas sormus.
Mun yksi ystävä joutuu myös käyttämään kortisonia ja valvoo myös öitä. Hän vielä työelämässä sinnittelee.
Siirsin yöjuttuni tähän. Tekniikka jutska.
Yöjuttu.
Mitäs sitä tämän yön juttua olis?
Kattelin että Plinkin seuraajia on näin öiseenkin aikaan. Ei muita kirjautuneena kuin minä, Putkis. Arvelen kyllä että pari hoitotyötä tekevää plinkkiläistä saattaa silloin tällöin vilkaista mitä Putkis taas touhuilee. Varmaan joku piristävä valokuva pitäis kaivaa esiin.
20 seuraajaa nyt klo 1:03.
Joskus palstalla kysyttiin: Mikä on sinun vanhin vaatekappaleesi tai muu esine joka on seurannut pitkään mukanasi?'
Minultapa löytyy kaksi pienen tarinan arvoista esinettä. Kuvan viskaan esineestä 1 ja kerron siitä.
Tämä nallekarhu on nallekarhuksi aika vanha. Ikää taitaa tulla nyt joulun aikoihin 33 vuotta. En siis ostanut sitä omille lapsilleni vaan paljon aikaisemmin.
Jos oikein vuoden muistan se oli -86. Olin silloin seurustellut tyttöystäväni kanssa vuoden verran ja putkassa olin ollut vissiin pari kertaa.
Hmm.. olin siis 18v.
Koska olin syvästi rakastunut halusin ostaa tytölleni arvokkaan lahjan. Muistan vielä tuon nallen hinnan, 160 mk. Hinta oli todella kova silloisen viikkorahaan ( 50 mk ) verrattuna. Nalle muuten soittaa seitsemän eri sävelmää kun sitä tassuista puristaa.
Hämmästyttävän hyvin on säilynyt tuo muisto niiltä ajoilta.
Mikä kauneinta tässä tarinassa, myös tuolloinen tyttöystävä on edelleen mukana elämässäni. Niin, hän on se lasteni äiti.
https://youtu.be/AvcZz35WWAsToinen esine eli vaatekappale.
Se on myös yhtä vanha. Itseasiassa vuoden vanhempi. Sain sen vuonna -85 joulun aikoihin. Olin silloin ollut putkassa vasta yhden kerran. Olin 17v.
-85 oli Eppujen ja Dingon aikaa. Yö oli myös vauhdissa. Dingoon liittyvä vaate on kyseessä.
Dingosta huivin jokainen muistaa. Ainakin ne jotka silloin oli olemassa. Osa plinkkiläisistä saattoi saada alkunsa noiden sifonkihuivien ja muiden hörhelöiden kätköissä.
Sainpa minäkin pitkätukkainen nuoripoika huivin kaulaani. Tyttöystävät nyt on sellaisia. Muistan jopa vaatetukseni siltä illalta.
Mustat micmacin farkkuhousut ja -takki, sekä valkoinen T-paita mustalla varjokuvalla kahdesta ihmisestä. Ajatelkaapa siihen pitkät luonnonkiharat hiukset mallia Kirka.
Sain tuon huivin pitää illan päätteeksi sillä ehdolla etten hukkaisi sitä! Lupasin säilyttää sitä ikuisesti. Sen lupauksen olen näköjään pitänyt. Huivi jäi joskus -87 laatikkoon lepäämään aloittaassani työn konepajassa.
Käytin uudelleen tuota huivia myös -90 luvun alusta aina 2000 luvulle asti. Syynä uuteen nousuun ei ollut nostalgia tai muu villitys. Vaan moottoripyörä.
Pyörän ostin -90 keväällä ja sillä ajellessa pidin huivia aina kaulassani. Se oli siis myös käyttöesine.
Tiedän myös ettei tyttöystäväni ole huivia alunperin ostanut itse vaan on sen kaveriltaan saanut. Siinäkin oma tarinansa olisi, mutta ei kovin mielenkiintoinen täällä.
https://youtu.be/52FETjfO0UoEivätpä ole rahallisesti kovin arvokkaita nuo esineeni, mutta monta elämän vaihetta olen ne rinnallani elänyt.
Ajatelkaas, ikävuodet 17-51.
Valokuviahan olen paljon täälläkin viljellyt. Valokuvat aivan samoin ovat muistoja menneestä ajasta ja elämästä.
Hieman olen miettinyt kuinka tämän Putka Häiriköille -ketjun saisin kopioitua kuvineen omalle koneelleni. On tuolta sivulta 18 alkaen sen verran matkakertomusta että oksat pois.
Tietäisiköhän joku helpon konstin?
Hyvää yötä.