[Ulpukka]

Moi Putkis, on täällä yksi eläkeläinenkin, joka ei kortisonihuurujen takia saa unta. Olen yrittänyt kutoa, lukea ja kuunnella radiota. Mutta eihän se uni väkisin tule, valvotaan sitten pari yötä, keskiviikkona saa taas kolmeksi viikoksi lopettaa tuon piristeen. Ja Plinkkiä tulee öisin luetuksi, vaikken juurikaan yöllä kirjoita mitään.
Toivotaan varpaillesi pikaista toipumista, jotta pääset taas tallamaan uusia polkuja.
Minun vanhin aarteeni on isäni tekemä tuohisormus , jonka hän teki minulle ollessani kymmenvuotias. Miten lie säilynytkin tallessa kaikki nämä vuodet.

[0132]

Ulpukalla on siis kovin arvokas sormus.
Mun yksi ystävä joutuu myös käyttämään kortisonia ja valvoo myös öitä. Hän vielä työelämässä sinnittelee.

Siirsin yöjuttuni tähän. Tekniikka jutska.

Yöjuttu.
Mitäs sitä tämän yön juttua olis?
Kattelin että Plinkin seuraajia on näin öiseenkin aikaan. Ei muita kirjautuneena kuin minä, Putkis. Arvelen kyllä että pari hoitotyötä tekevää plinkkiläistä saattaa silloin tällöin vilkaista mitä Putkis taas touhuilee. Varmaan joku piristävä valokuva pitäis kaivaa esiin.
20 seuraajaa nyt klo 1:03.

Joskus palstalla kysyttiin: Mikä on sinun vanhin vaatekappaleesi tai muu esine joka on seurannut pitkään mukanasi?'

Minultapa löytyy kaksi pienen tarinan arvoista esinettä. Kuvan viskaan esineestä 1 ja kerron siitä.

Tämä nallekarhu on nallekarhuksi aika vanha. Ikää taitaa tulla nyt joulun aikoihin 33 vuotta. En siis ostanut sitä omille lapsilleni vaan paljon aikaisemmin.
Jos oikein vuoden muistan se oli -86. Olin silloin seurustellut tyttöystäväni kanssa vuoden verran ja putkassa olin ollut vissiin pari kertaa.
Hmm.. olin siis 18v.
Koska olin syvästi rakastunut halusin ostaa tytölleni arvokkaan lahjan. Muistan vielä tuon nallen hinnan, 160 mk. Hinta oli todella kova silloisen viikkorahaan ( 50 mk ) verrattuna. Nalle muuten soittaa seitsemän eri sävelmää kun sitä tassuista puristaa.
Hämmästyttävän hyvin on säilynyt tuo muisto niiltä ajoilta.

Mikä kauneinta tässä tarinassa, myös tuolloinen tyttöystävä on edelleen mukana elämässäni. Niin, hän on se lasteni äiti.



https://youtu.be/AvcZz35WWAs

Toinen esine eli vaatekappale.
Se on myös yhtä vanha. Itseasiassa vuoden vanhempi. Sain sen vuonna -85 joulun aikoihin. Olin silloin ollut putkassa vasta yhden kerran. Olin 17v.
-85 oli Eppujen ja Dingon aikaa. Yö oli myös vauhdissa. Dingoon liittyvä vaate on kyseessä.

Dingosta huivin jokainen muistaa. Ainakin ne jotka silloin oli olemassa. Osa plinkkiläisistä saattoi saada alkunsa noiden sifonkihuivien ja muiden hörhelöiden kätköissä.
Sainpa minäkin pitkätukkainen nuoripoika huivin kaulaani. Tyttöystävät nyt on sellaisia. Muistan jopa vaatetukseni siltä illalta.
Mustat micmacin farkkuhousut ja -takki, sekä valkoinen T-paita mustalla varjokuvalla kahdesta ihmisestä. Ajatelkaapa siihen pitkät luonnonkiharat hiukset mallia Kirka.
Sain tuon huivin pitää illan päätteeksi sillä ehdolla etten hukkaisi sitä! Lupasin säilyttää sitä ikuisesti. Sen lupauksen olen näköjään pitänyt. Huivi jäi joskus -87 laatikkoon lepäämään aloittaassani työn konepajassa.
Käytin uudelleen tuota huivia myös -90 luvun alusta aina 2000 luvulle asti. Syynä uuteen nousuun ei ollut nostalgia tai muu villitys. Vaan moottoripyörä.
Pyörän ostin -90 keväällä ja sillä ajellessa pidin huivia aina kaulassani. Se oli siis myös käyttöesine.
Tiedän myös ettei tyttöystäväni ole huivia alunperin ostanut itse vaan on sen kaveriltaan saanut. Siinäkin oma tarinansa olisi, mutta ei kovin mielenkiintoinen täällä.




https://youtu.be/52FETjfO0Uo

Eivätpä ole rahallisesti kovin arvokkaita nuo esineeni, mutta monta elämän vaihetta olen ne rinnallani elänyt.
Ajatelkaas, ikävuodet 17-51.
Valokuviahan olen paljon täälläkin viljellyt. Valokuvat aivan samoin ovat muistoja menneestä ajasta ja elämästä.
Hieman olen miettinyt kuinka tämän Putka Häiriköille -ketjun saisin kopioitua kuvineen omalle koneelleni. On tuolta sivulta 18 alkaen sen verran matkakertomusta että oksat pois.
Tietäisiköhän joku helpon konstin?


Hyvää yötä.

[0132]

Ainiin, sille yhdelle tytölle.

https://youtu.be/5ousHEdXA54

Putkis 0132, rakastunut

[0132]

Yöjuttu.
Paljon mietiskellyt elämän kulkua.Katsellut ja kuulostellut.
Käydessäni eräässä kirkossa eilen, istuuduin jo jotensakin tutuksi tulleelle paikalleni.
Istun yleensä yksin, koska nyt olen vaan sellainen.
Ruokajakoa siellä tarjolla. Sitä ylijäämää kaupoista. Hyvin näyttää kauppansa tekevän tuo ilmaiseksi muuttunut ruoka. Joskus minäkin paketin kaksi olen mukaani ottanut, jos reilummin on ollut tarjolla. En vielä aivan ruoka-avun tarpeessa ole vaikka rahavarannot hupenee kovaa vauhtia.
Ilmaista ruoka siis on. Pieni saarna tosin alussa tarjolla . Voihan sinne toki tulla saarnan jälkeen mikäli ei ole sanasta innostunut. Ihmeen paljon ihmisiä, minullekin tuttuja entisestä elämästäni, tulee jo puolisenkin tuntia ennen koko tilaisuuden alkua. Ruokajako on tietenkin hyvin organisoitu eikä etukäteen pääse kuormaa verottamaan, ei ole siis silleen hyötyä ennakoida.
Ihmiset jutustelevat arkisia asioitaan ja tapaavat tuttuja. Tunnelma on mukavan rento ja luonteva.
Kahvia on aina tarjolla. Kerran viikossa myös lämminruoka. Nakkikeittoa, muussia lihapullilla ja muuta maittavaa. Mitä milloinkin mainio kokki on loihtinut raaka-aineista jotka tarjolle tuodaan.


Ihminen ei elä pelkästä leivästä, mutta kyllä sitäkin tarvitaan.


Putkis 0132, leipuri

[vilmasto]

Täällä ainakin yks joka rauhallisina yövuoroina istuskelee nojatuolissa kahvihuoneessa lukemassa plinkin juttuja. Pitää vielä istua tosiaan sillai ettei kukaan vaan pääse yllättämään selän takaa ja näe mitä luen puhelimesta. Ai minäkö muka vainoharhainen
Mutta joskus tosiaan työläppärillä avasin plinkin ja sitten tulikin tilanne ja piti kiiruhtaa muualle. Ei siinä passaa silloin olla ihan millä vaan sivuilla sairaalassakaan.

Mun vanhin vaatekappale on semmonen valkonen kietasupaita joka on mahtunut mulle alle vuoden ikäsenä ja toinen juttu on pikkunen huopa mun vauva-ajoilta. Mä olin unohtanut ne, mutta kun nyt aloin miettimään niin ne on jossain muistojen laatikossa olemassa. Eli on ne yli viiskyt vuotta vanhoja.

Kiitos tarinoistasi putkis ja toivottavasti jatkat niitä

[0132]

Yritän vielä kirjoittaa...


Satuilija 60, tervehdys Sulle.

Hiukan ahdistavaa ollut kun koipi kipeenä enkä pääse ulos touhuileen.
Jos Satuilija 60 et mua tunne niin katsele ketjuani sivulta 18 eteenpäin. Paljon reissukuvia.

Heh, aika kiva kun voi toivottaa jonkun ihmisen tervetulleeksi näin lähes livenä.
Piristit mun mieltä. Toivottavasti Sulla asiat kunnossa, siis ainakin uskoisin että oikeaan suuntaan olet mahdollisesti menossa kun tänne kirjauduit.
Äläkä nyt säiky mun hyökkäävää käytöstä.

Ei tästä kirjoittelusta nyt mitään tuu.

Ulpukalle toivotan oikein sikeitä yöunia.
Ja joku hoitsumme töitä hiljaisuudessa tekee.
Nukkuukohan Juulia kissa kainalossa?


Putkis

[0132]

Yöjuttu.

Huumeiden käytöstä paljon keskustellaan.
Mietin itsekin tuota asiaa ja totean sen itselleni tarpeettomaksi. Toki jälkikasvua täytyy valistaa ja ohjata raittiille raiteille.
Raittiina olen nyt elellyt 891 päivää.
Hiljaisen ylpeänä katson noita numeroita. 109 päivää ja viimeinen Antabus. Antabus numero 1000. Voipi olla että sinä aamuna Putkiksen yllä on paikallinen sadekuuro..
Olen alkanut odottamaan tuota päivää. Se on hämmentävällä tavalla jonkinlainen vapautuksenpäivä. Kuin valmistumispäivä.
Minkähänlaisen todistuksen sitä saa?

Arvoisa Putkis, 0132
Teille on myönnetty päästötodistus vuosia kestäneestä kenttätyöstä juopottelun ja rähjäämisen erikoislinjalta.
Työstä, jota olette kaikkenne antaneena intohimolla tehneet. Uhraten säästelemättä omaa sekä läheistenne elämää ja mielenterveyttä. Taistellut urheasti virkavallan kanssa, joka niin monta hyvää opintopistettä teiltä anasti keskeyttämällä suurenmoisen Flow-tilan. Taistellut myös pelotta puhelinkopin kokoisten portsareiden edessä,
häviten jokaisen ottelun.
Seisonut peloissanne tuomarien tuomittavana ja aina syylliseksi todettu.

Häviöt ja tuomiot eivät Teitä kuitenkaan lannistaneet, vaikka käsi välillä maassa kävi ja purkit laskettiin.
Urheasti nousitte rapulaisena, valkokasvoisena ihmisrauniona uuteen juopotteluputkeen. Oli arki tai sunnuntai.

Näillä perusteilla Elämän suuri komissio ei Teille kuitenkaan vapauttavaa todistusta anna.
Päästötodistus toki myönnetään ja siirretään palvelusvuosien sekä nuorena aloitetun vapaaehtoistyön perusteella Antabus 1000 luokkaan.




Kaukana on aika tumman taivaan.

Putkis 0132

[V-tyyli]

Huomenta! Oli mukavaa hiljaisena talviaamuna lukea Putkiksen muistelmia Dingoista ja nallekarhuista. Samoja ikäluokkia ollaan. Putkis, jutuistasi kuultaa läpi sellainen mukava rauha, leikkisyys ja lämpimyys, minkä luulen kertovan siitä että olet sinut itsesi kanssa. Siihen kuuluu yhtenä osana myös ongelmaton suhde alkoholiin ja kanssaihmisten kanssa seurusteluun, se mitä itsekin tässä tavoittelen. Välillä näissä Päihdelinkin jutuissa on tahallistakin väärinymmärrystä ja suoranaista v*uilua ja siksikin viestejäsi on ilo lukea.
Sitten aloin miettiä vanhinta esinettä. Luulen, että se on kastemekko, johon ensimmäiseksi on puettu isosiskoni. Ikää sillä on kohta kunnioitettavat 60 vuotta. Siinä on kastettu minut, lapseni ja yksi lapsenlapsenikin.
On lauantaiaamu ja lähden kohta töihin. En ole pöhnässä enkä krapulassa.

[0132]

Kiitos V-tyyli.


Heräsin aamuun raittiiseen.


Putkis 0132

[0132]

Yöjuttu.
Outo tunne tuli mieleen.
Tunne vuosien takaa. Te varmasti olette sen saman kokeneet.
Haluaisin pysäyttää ajatuksen jatkuvan virran. En nyt vaan haluaisi ajatella ja järjestellä asioita päässäni. Haluaisin vain olla. Mutta aivot vaan kelaa.

Siis nyt ehkä sain kosketuksen erääseen syyhyn avata korkin. Ovela juttu, kuin ovella seisoisi ja katselisi tuttua kahvaa.
Ahaa, tästä ovesta olen kulkenut silloin kun olen aivojeni aatoksia käynyt pysäyttämään, kaljalla.
Tuntemus ja olotila on vaan niin tuttu. Nollaus. Sitähän minä tässä sekavassa ajatuskuplassani haen.
Kuinkas minä nyt nollaamistarpeen suoritan kun en sitä enää päihteillä tee?
Arkipäivän leppoisat vastoinkäymiset kyllä selättää vaikka saunan löylyillä. Kuinkas sitten kun sauna ei enää riitä? Kun ei kestä nahka ketutusta kovempaa löylyä. Lumihankeen saunasta sukellan. Siinä kyllä isompikin harmi hetkeksi jäähtyy. Höyrynä selästä ilmoille haihtuu.
Mutta jos vielä kovemmin sielua kipristää?
Eikö silloin jo pienen kulauksen tuskaan ottaa voisi?
Eipä vielä. Hiihdän lammelle ja puronsuuhun sukellan. Sukset toki rannalle tökin ja päällimmäisetkin pois viskaan, mutta kalsarit ja pipon pidän.
Huokaisen lammen tummaan veteen. Kilisten kilkattavat jäät sulan reunalla. Henkeä haukkoen pari vetoa vedän. Rannalle kiiruusti kiipeän, sammaleet nyrkkiin puristuu.
Sukset kainaloon kaappaan ja saunalle päin hölkän suuntaan. Päällimmäiset rannalle jää. Kiirus.
Löylyn viskaan.
Jo toisenkin nyrkin avaan ja sammaleet pois lattialle roiskaisen.
Kaikenlaista se teettää. Kaikenlaista.

Putkis 0132

[0132]

[JuuliaS]

Kuinkas Putkiksen murjottu varvas jakselee? Vieläkö olet saikulla?

Hyvää iltaa ja yötä sinullekin.

[0132]

Aamulla töihin. Varvas vielä kipiä, mutta ehkä kestää.
Öitä.

[0132]

Yöjuttu.
Aikaa on taas kulunut viime kulauksesta. Näyttää laskuri 2v5kk11pv.
Mieli kaikinpuolin rauhoittunut. Vain tunne-elämään jäänyt jotain ylimääräistä herkkyyttä. On mennyt siis hieman yli sieltä vihan ja raivon tunteesta pois tullessa. Parempi kuitenkin näin.
On myös palannut sellainen kuin unelmointi. Tuo ominaisuus oli kauan kateissa. ( Voi kissa parat.) Teinhän kyllä paljon matkoja, mutta ne olivat hyvin harkittuja ja muutoinkin järjestettyä.
Nyt unelmat ovat palanneet. Ne antavat elämään sitä keveyttä. Ei niitä tietenkään tarvitse toteuttaa, eikä siten mielessään mitenkään rajoittaa.
Joskus kuitenkin unelmat saattavat lipsahtaa toteutuksen tielle. Unelma joka on mielessä kauan, kenties vuosia pyörinyt, putkahtaa saunoessa mieleen. Aikaa siitä kun unelma syntyi on kulunut. Aika on muuttanut unelmaa ja ihmistä. Toteutuminen on tullut lähemmäksi unelmaa ja ihmistä.

Oli muistaakseni vuosi 1978. Siitä on siis hyvin kauan aikaa.
Olin äitini kanssa elämäni ensimmäisessä konsertissa. Olin kymmenvuotias. Muistan hämärästi tunnelman joka konserttisalissa oli. Se oli niitä harvoja kertoja kun ihmisten ilmoilla käytiin. Liekö ensimmäinen. Konserttisali oli valtavan suuri ja avara. Hienosti valaistu. Meillä kotona kun oli vaan yksi lamppu per huone ja huoneitakin vain kaksi, oli kontrasti siis suuri. Orkesteri kokoontui ja viritteli ensisäveliä. Valot himmenivät. Ihmiset hiljenivät. Joku yski.
Äitikin oli hiljaa, taisi pitää minua kädestä. Ehkä häntä hieman pelotti.
Orkesteri aloitti soittamisen. Oli jännittävää nähdä ja kuulla niin monen soittajan soittavan yhdessä. Kyllä minä olin ennenkin nähnyt orkesterin soittavan. Meidän nuorisoseuran lavalla soi useinkin haitari ja viulu. Saattoi siellä yksi Ville joskus laulaakin. Evakkorekeäkin kerran...

Kuinka hienoa olikin musiikki jota soittivat. En ollut sellaista ennen kuullut. En.
Kirkas lamppu syttyi ja valaisi orkesterin edessä olevaa lavaa. Jostain verhon takaa käveli nainen pitkässä hameessa tuohon valaistuun kohtaan. Otti käteensä mustan patukan telineestä. Muistin sen olevan mikrofoni.
Hän alkoi laulaa. Äidin silmät alkoivat samalla kimaltaa.
Laulu ja musiikki tuntui luissa asti. Niin kovaa se soi. Kovempaa kuin haitarit ja viulut ikinä.
Konsertti kesti pitkään ja monet kätten taputukset sai tuo laulaja. Ehkä soittajilekkin taputettiin.
Jos oikein jaksan muistaa oli tuo konsertti Joulukonsertti.
Joululauluhan sellaisessa viimeiseksi soitetaan.

Niin. Se unelma.
Vuodesta - 78 on kulunut aikaa. Muisto kuitenkin jäi. Sekä unelma siitä tunnelmasta. Voisinpa joskus vielä kokea sen.
Olisiko nykyisin tuollaisessa konsertissa sitä samaa tunnelmaa joka veisi minun mieleni siihen aikaan, jolloin kaikki oli mutkatonta ja turvallista ?

Tänään päätin ottaa tuosta asiasta selvän. Yksi unelma on nyt toteutumassa.
Tilasin liput Katri Helenan joulukonserttiin. Siihen joka on Temppeliaukion kirkossa 12.12-19

Se nainen pitkässä mekossaan, vuonna 1978, esitti tämänkin laulun. Jos vain oikein muistan.

https://youtu.be/Ex53WUcnOFI
Ehkä vielä kuulen sen uudestaan neljänkymmenenyhdenvuoden jälkeen.

Putkis 0132, unelmoija.

[0132]

Heippa, kuinkas Juulian päivä on mennyt?
Itte heräsin 2,55

https://youtu.be/ze4YCMW2PHs