[0132]

Putkis ja Pienet jalat

[JuuliaS]

Onkos Pienet Jalat joutuneet huonoille teille?
Älä ala leikkimään tupakkavehkeiden kanssa, ei ole hyvä juttu. Todella miehekästä on sanoa kavereille "ei mun tartte polttaa, mä pärjään ilmankin."

[0132]

No juu... välitänpä tuon sopivassa tilanteessa.
Itse polttelin tuossa iässä jo lähes vakituiseen. Kesti todella kauan päästä tupakasta eroon. Taisi mennä lähes 35 vuotta. Ehdin kärsiä jo jonkinlaisesta keuhkoahtauman oireista. Aamulla kun töihin lähdin, varsinkin pakkaskelillä, saatoin yskiä niin että oksensin. 2016 taisin onnistua lopultakin irtaantumaan tuosta kirotusta aineesta. Nikotiinipurukumia jauhoin todella kauan. Tuhansia purukumeja.

Putkis, köh.

[Nayris]

Putkis, olen lukenut kirjasi. Kiitos tarinasi jakamisesta <3

[0132]

Kiitos Nayris!
Toivottavasti pidit tarinastani.
Putkis 0132

[Nayris]

Kyllä pidin! Vaikka en jaa samaa elämänkatsomusta niin se ei vähentänyt yhtään kokemuksesi vaikuttavuutta, päinvastoin on upeaa kun joku löytää oman uskonsa noin ja saa siitä voimaa.

[0132]

Moi.
Kaikki se mitä kirjassani kerron, on tapahtunut oikeasti. Olen itsekkin ollut hyvin hämmästynyt kaikesta siitä mitä on tapahtunut. Voidaan tietysti myös katsoa asiaa niin, että olen omalla toiminnallani saanut kaiken aikaan. Olenko siis oikeasti niin kova ja sisukas tyyppi?
Ympärivuorokautinen juoppo, tupakan ketjupolttaja muuttuu niin paljon että voi kulkea satojen kilometrien vaelluksia. Kiipeillä korkeille vuorille, pilvien yläpuolelle. Katsella sieltä maailmaa. Katsella ja ihmetellä mitä oikeasti on tapahtunut. Kirjoittaa kirjan. Sekin on jotain hyvin erikoista minulle, mahdotonta ja kuitenkin niin on käynyt.
Jos ihmiset eivät voi usko mihinkään ulkopuoliseen voimaan, en minä voi uskoa olevani niin vahva että pystyisin noin suureen muutokseen yksin.

Kiivetessäni elokuussa Kebnekaisen huipulle taivalsin ylämäkeen seitsemän tuntia! Noustessani pilvien tasalle olin aivan sanaton. Olen aina tiennyt että pilvet kulkevat korkealla. Minä matalalla.
Kun sain katsella pilvien kulkevan rinnallani oli se jotain sellaista jota en oikein pysty kuvailemaan. Noustessani vielä ylemmäksi jäivät pilvet jo osittain minua alemmaksi.
Vain kuvat voivat sen tunteen välittää.
Kirjassani kerron kuinka joskus katselin pohjoiseen ja näin siellä punaisena hohtavat tunturit keskiyön auringon valossa. Muistan tuon hetken yhä ja ajatuksen siitä etten koskaan voisi siellä vaeltaa. Enhän minä, oikeat vaeltajat siellä vaeltaa.
Putkis, muistelee

Keväistä on

[0132]

Tänään nastoitan kengät!

20kpl rasia nastoja, sisältää työkalun joka kuvassa. Maksavat n. 25e.


Nasta työkalun kanssa.


Edellisen setin kiertämiseen tarvitaan 6,5mm hylsyavain vääntimellä. Saattaa saada nastat asennettua jakoavaimellakin kiertäen. Tosin hankalaa voi olla. Akkuporakone tietysti helpoin!


Painetaan nastaa haluttuun kohtaan ja kierretään kuin korkki kiinni. ( suunnanhan me kaikki näin havainnollistettuna tiedämme.)


Nasta jää vain hieman näkyviin, mutta pitoa se antaa huimasti.


10kpl nastoja kenkään on ihan hyvä määrä.


Nastat voi kiertää keväällä pois ja asentaa taas uudelleen talveksi. Laitoin noihin vaellus kenkiin nastat nyt kolmannen kerran. Näyttäisi ihan hyvin pysyvän.
Sellaisen huomautuksen laitan vielä että nastat ovat todella terävät, ainakin maalattuun puulattiaan tulee painaumat.

Lopuksi asennetaan kengät jalkaan ja poistutaan ulos.


Putkis

[0132]

Taidankin laittaa tähän vielä kuvan viimeisimmältä lenkiltäni.
Eli juuri tänään.

Lunta alkoi satamaan.


Ei rapise hiekkatien vapauttava ääni kenkäni alla. Muistoissa tosin kuulen sen äänen yhä.

[0132]

Lenkillä kävin tänään. Vain 5km, kevyt rinkka selässä. Harjoittelen siihen mahdottomaan 100 000 askeleen päivään. Siis 24h taivallusta tuohon askelmäärään.
Päiväksi valitsin vuoden pimeimmän ajan, 21.12. 2020. Tulipa taas mieleen matkaoppaani. On nimittäin niin, että tuona kyseisenä päivänä Jupiter ja Saturnus ovat maasta katsottuna niin lähellä toisiaan että näyttävät yhdeltä isolta tähdeltä.
Kiitos kannustuksesta.

Mielenkiintoinen sattumus. Olisi kyllä mukava nähdä tuo yhdistelmä.


Päivä on kovin lyhyt ja yötä riittää lähes 19h. Planeetat ovat lähimpänä toisiaan juuri tuona päivänä. Parhaiten ne näkyvät tunti auringonlaskun jälkeen. Olen silloin siis taivaltanut (lepotauoin) jo 16h. Matkaa takana ehkä +50km. Luulen että jos tuolloin nään planeettojen kohtaamisen saatan kyllä tirauttaa parit kyyneleet. Tuon hetken jälkeen olisi enää 30km matkaa jäljellä.

Putkis

[JuuliaS]

Jäi mietityttämään tuon tulitikun rooli kenkien nastoittamisessa

Eikö kengän pohja kärsi ja murene kun nastoja usein laittaa?

[0132]

Jaa, teinkö tikusta asiaa.
Nastat kierrän kyllä samoille paikoille uudelleen. Eipä ole kumipohja siitä kärsinyt. Voisihan ne tietysti asentaa uudelle kohdalle joka vuosi. Viiden vuoden kuluttua voisi kyllä olla jo ongelma löytää ehjää kohtaa.

Eilisen lenkin aikaan lunta sateli jäisen tien päälle niin että nastat ei jäähän yltäneet. Muutamia kertoja liukastelin. Ikäviä yllätyksiä kun luottaa kengän pitoon, eikä se sitten pidäkään.

Reissulla kuultua:
Särkyneet kengät murtuneen miehen jalassa.

[0132]

En sitten saanut kuvapalvelimelta kuvia palautettua ketjuuni!
No korjailen kuva kerrallaan ketjuni tarinaa. Tallennan sen sitten muistojeni albumiin.
Eiköhän nuo kuvat ole taas viikossa palauteltu.

Putkis, muistikuvissa.

[0132]

Jaaha, hieman pidempi lenkki tänään. 25km kevyen rinkan kera. Noin 32 000 askelta. Siis vajaa kolmannes tavoitellusta 100 000/24h askeleesta. Aikaa lenkkiin meni vajaa viisi tuntia. Jalkapohjat hieman kipeytynyt. Harjoitukset jatkuu.
Lisää steppiä vaan.
Putkis, jaloittelee taas.

[0132]

Lunta satelee.
Kahvin tuoksua leijailee keittiöstäni. Astioiden kilinää ja taustalla radio soi. Tutut askeleiden tömähdykset kantautuvat korviini. Makaan sängyssäni ja kuuntelen. Kohta saan valmiiksi laitetun aamiaisen. Aivan kohta. Kuulin jo tikun raapaisun, kynttilät syttyy.
Ei tuoksu hapan viini, ei askeleissa ole vihan painolastia. Kaikki on hyvin. Erinomaisesti.
Reilun kolmen ja puolen vuoden taipaleella kuljen nyt tässä hetkessä. Lusikkalaatikkoa kilistellään, ihan kohta on valmista. Tunnelma on lämpöinen. Mitähän kaikkea on tarjolla. Minulla yleensä vain kahvi ja muutama leipä. Pyytäisi jo...

Putkis, aamiaiselle menossa.