[mies metsänreunasta]

Houkutteleva asia, tuo sienestäminen. Mutta jotenkin vaan en taas toimerru siihenkään. Tänään taas hiukan tiputtelee vettäkin, on märkää. Ja kun on muutakin tekemistä... muta kyllä minäkin vielä tänä syksynä aion sieniä suolata salaattitarpeiksi ja suppilovahveroita vaikka kuivat että saan talvella keittoon tai kastiklkeeseen. Kunhan nyt vaan jonain päivänä tulee sellainen olo että nyt on se hetki ... en viitsi enää itseäni pakottaa edes metsään silloin kun se ei tunnu kiinnostavan justa sillä hetkellä.

Tänään on ollut vähän semmoista työnteon valmistelua. Työpaikalle vein laastimyllyn ja pari pressua, vähän lautoja ja semmoista... on jotenkin kuin olisi aloitettu. Huomenna sitten ihan oikeasti työhön.

[mies metsänreunasta]

Raittiissa ulkoilmassa on päivä mennyt. Seinää olen purkanut, vähän muurannut harkkoja uuden ja paremman seinän sokkeliksi -kovin oli maanpinnan kanssa tasan entiset seinänaluspuut.
Semmoista. Yksinkertaista hommaa, enemmän se on tavaran kantamista ja siirtelyä paikasta toiseen ja siinä sivussa tulee varsinainen työkin tehdyksi.

En oikeastaan edes haluaisi mitään vaativampaa työtä tai virkaa itselleni. Joskus on ollut, ja aikanaan oli semmoinenkin kivaa, moneen suuntaan kun piti revetä ja kalenteri oli kuin ilmestyskirja, kaikenkaltaista kummallista ja vauhdikasta, ja homma seurasi mukana ympäri vuorokauden...puhelin saattoi soida koska tahansa. Se oli silloin ihan ok, kun sen homman tarpeelliseksi tunsin ja olinpa tietysti omasta mielestäni siinäkin kovasti tarpeellinen.

Nyt taas tuntuu mukavalta tehdä just tämmöisiä enemmän fyysistä suorittamista vaativia hommia -monen mielestä tyhmille ja muuhun kykenemättömille vatipäille sopivia apinantöitä.

Ihan oikeasti, tämäkin tuntuu hyvältä, tuntea lihaksissaan illan tullen että jotain on tosiaan tehty. Tietää, että uni tulee aivan varmasti illalla, ja ruoka maittaa... eikä kaipaa niihin muutamaan valveillaolon vapaatuntiin mitään aktiviteetteja. On ihan hyvä olla vaan ja lepäillä.

Vielä olis pikku homma, käydä tyhjentämäsä peräkärry ja vaihtaa se huomiseksi vähän isopmpaan, purkujätettä kun tulee nyt aika reippaasti. Mutta sitten, ei muuta kuin joutenoloa loppuilllaksi.

[vadelmamunkki]

Tänään arvostan kaikkea työtä, joka on jollain tavalla tarpeellista tai hyödyksi jollekin, eikä vahingoita ketään. Tänäänkään en jaottele eri töitä tyhmien ihmisten töihin ja fiksumpien ihmisten töihin, varsinkaan entisenä siivoojana, puhelinmyyjänä ja hampurilaisten paistajana.

Tänään en myöskään yritä ylentää itseäni alentamalla, enkä halua tuntea edes näennäisen itsensä vähättelyn kautta ylemmyyttä niihin, jotka tekevät jotain niin sanotusti eri tasolla kuin minä.

Työt voivat olla eri tasoisia, mutta ihmiset eivät.

[mies metsänreunasta]

Jo vain tuntuukin lihaksissa että jotain on tehnyt. Johtuuko sitten työnteossa olleesta tauosta vai siitä että eilinen oli tosiaan tavallista työpäivää raskaampi vai alkaako ikä jo painamaan? Toivotavasti ei sentään vanhuuden oireita ole. Eikä kai olekaan, onhan tällaista sentään tapahtunut niin usein ennenkin että ei aihetta pelkoon.

Mukavaa on silti aamulla nousta, sen verran aikaisin että ehdin kaikessa rauhassa kahvittelemaan, vilkaisemaan aamun uutisia, hiukan nettiäkin, tekemään eväät ja ilman kiirettä sitten sinne työmaalle... ja mukavaa on tietysti sekin asia, joka on jotenkin niin itsestäänselvyys ettei sitä edes ajattele, se ettei ole tarvetta katsella katsella kaljapulloa aamutuimaan kurkun kostukkeeksi.

Tästäkin näyttää tulevan oikein hyvä päivä. Sadettakaan ei ole luvassa, lämpötila on vielä vallan sopiva työntekoon, ei tuolla vielä palele. Työ on selvää, ei ole kummempia ongelmia odotettavissa tälle päivälle, työkaveri on vallan mukava, oikein hyvin tulemme keskenämme toimeen. (se taitaa olla työneossa aika tärkeä juttu? Ainakin minulle on)

Asiakkaidenkin kanssa on tälläkin työmaalla taas näköjään ihan helppo tulla toimeen. Nehän ovat, sen asuntoyhtiön asukkaat, ihan suoraan meidän työnantajiamme, joten merkitystä on silläkin. Eilen siinä jo poikkesi useampikin jutustelemassa, ja vallan mukavia ihmisiä tuntuvat olevan. Sekään ei ole aina ihan itsestäänselvää. Joskus on jopa niinkin, että kun yhtiökokouksessa joku on kovasti vastustanut koko homman tekemistä, niin se vastustus ja pieni kiukku äänestyksessä häviämisestä suuntautuukin sitten hommaa tekeviin työläisiin joilla ei ole harmainta aavistusta mistä se kiukuttelu ja pieni haitanteko johtuu... joskus saavat syyttömätkin osansa.

Toivottelen kaikille muillekin mukavaa päivää, mitä sitten teettekin. Kaunis syyspäivä on alkamassa.

[vadelmamunkki]

Aamu alkaa rattoisasti löylyttämällä Twitterissä muutamia uskovaisia persuja.

Sanoinko löylyttämällä? Ei, tarkoitin siis.... vasta-argumentoimalla faktapohjaisesti, mutta terävästi.

Tänään on aika mukava sää. Odottelen kirja-lähetystä myös. Se saattaisi tulla tänään, mutta ehkä vasta huomenna. Odottelen myäs maanantaita, jolloin tulee hieman enemmän rahaa tilille. Pitää ostaa junaliput Turkuun.
Aika hienoa muuten miten halvaksi junamatkailu on tullut, jos onnistuu saamaan niitä alennuslippuja, joita on myynnissä päivittäin tiettyihin juniin. Helsingistä pääsee Turkuun halvimmillaan alle kympillä. Onnibussilla voisi päästä varmaan vielä halvemmalla, mutta juna on mukavampi.

Kyll määki Turuus! Siis käyn joskus.

[1970]

Vaikka äänestys onkin päättynyt, niin mä teen jotain muuta, mitä.

[skorpioni]

Äänestyksen ei väliä. Olisi pitänyt laittaa tuhat vaihtoehtoa kun mahdollisuuksia on niin paljon. Eikö vaan olekin ainakin enemmän mahdollisuuksia kun alkoholiriippuvuus ei rajoita?
Mutta mitä on se 1970 nimimerkin jotain muuta? Vai onko se salaisuus?

[1970]

^ Rakastan, neljästä viiteen kertaa viikossa.

Täällä oli joskus 1800-luvulla aktiivimallin ketju otsikoin dokaaminen ei ole kivaa, se vain tuntuu siltä. Tämä tieteellinen toteamus ja havainto ei päde tietenkään ihan kaikkeen.

Vaihtoehtoa ei aina kaikelle tekemiselle välttämättä ole !

[mies metsänreunasta]

Hyvää huomenta vaan kaikille. Tästä taas päivä alkaa. Samanlaisena kuin muutkin, monilta osin.
Herääminen, aamukahvi, eväät...maksamakkaraa limpunsiivuille ja kahvia termariin... uutisten kuuntelua radiosta tai netin otsikoiden vilkuilua. Ulkona aamu vaalenee, syksyisen kylmää.
Joskus tällainen aamu tuntuu hiukan tylsältä.
Toisena päivänä heti aamulla on jotenkin odottava olo, ei sitä tiedä mitä mukavaa ja mielenkiintoista taas tähänkin päivään sisältyy.

On se vähän siitä kiinni, miten asiaan asennoituu. Ja sen voi ainakin jossain määrin itse valita. Asioita voi aina katsella useammalta kantilta.

Niin, juu, tänään on kulunut 25 vuotta siitä kun aamulla työmatkalla kuulin työkaverilta estonian uppoamisesta. Minulta olivat sinä aamuna jääneet aamu-uutiset kuuntelematta. Siinä sitten yhdessä ajellessa kuultiin auton radiosta lisää asiasta. Tuo oli yksi niistä aamuhetkistä jotka jäivät mieleen. Pysäytti se.

Muistatteko muut missä ja miten tuo uutinen teidät tavoitti?

[1970]

^ Tulin töistä Pimpsalan asuntooni ja ihmettelin iltasella, miksi telkkarista ei tule ohjelmia. Ei ollut ees teksti-tv:tä tuolloin.
Mä en puhunut niinä aikoina oikein kenenkään kanssa, sillä se oli sellasta sulkeutumisen aikaa,
ns. neuvostoliittolaista juoppoutta, joka oli vaihe ennen latinodensoutta.

Olin kuitenkin sinä iltana niin sentimentaalinen, että poltin kynttilää kolmiossa ja
soitin korvalapuilla U2:n mothers of the disappeared". https://youtu.be/nA7F08NyQ-c

[mies metsänreunasta]

Tänään sitten toimerruin sienimetsään. Oli niin kaunis ilma, että piti töiden jälkeen lähteä kuljeksimaan metsään. Ihan väärään paikkaan, tietysti. Ei ollut just siinä pöpelikössä sieniä kuin nimeksi. Jokunen lampaankääpä, helkutin pieniä suppilovahveroita kourallinen, muutama kangasrousku ja sikurirousku -ei niistä oikein ollut edes ilta-aterian aineksiksi. Mutta tulipa ulkoiltua. Käpytikan kohtasin. Hakkasi päätään puuhun kuten ennenkin.

Jos vaikka huomenna sitten parempi onni. Jos poikkean metsään katselemaan muun kulkemiseni lomassa. Miltä nyt sitten huomenna tuntuukin semmoinen ajatus, sittenpä sen näkee.

Nyt alkaa taas olemaan veto lopussa. Päivä muurausta ja harkkojen kantamista, lankunpätkien naulaamista pystyn, vaakaan ja vinoon, mihin nyt sopivan tuntui. Sitten tuo iltakävely metsässä. Nyt vois taas vaikka asettua selälleen ja lueskella jotain.
Joku urheilullis-poliittis-taloudellinen näyttötapahtuma on pääuutisena menossa, taitaa olla semmoisessa paikassa etten viitsi osallistua edes katselemalla. Nais-ihmisiä eivät siellä oikein ihmisinä pidä, katselevat karsaasti shortseissa juoksemistakin. Kai siinä joku juju on takana että just tuollaiseen paikkaan urheilijat tuppautuvat keskinäistä paremmuuttaan selvittämään. Mutta se asia ei taida minulle kuulua, joten en sitä sitten ala murehtimaan. Senkun sitten vaan. Itsepähän asiansa tietävät.

[lutunen]

shoppailupäivä on minulla. Tarvitsen takin ja kengät , syksyn viimoihin.
Ehkä ostan uuden, ehkä se löytyy kirpputorilta.
Tänään se löytyy.

Kelpaako sinulle kirpputoritakki?

[vadelmamunkki]

Kirpputoritakki kelpaa todella, jos hyvä löytyy. Onhan minulla seconf hand -takkeja jokunenkin, mutta ei ihan kirpputorilta vaan UFF:ista .

Minä haluaisin ostaa hatun. Enkä mitä tahansa hattua, vaan sellaisen makean mustan lierihatun, jollainen sopii sekä miehille että naisille.. Katselin nettiputiikeista, että niiden hinnat vaihtelee jotain 50 - 80 euron välillä. Ei nyt ihan halpa hinta vaatteesta jota ei niinku välttämättä tarvitse, mutta joka toisaalta kestäisi loppuiän. Minulla on itse asiassa ollutkin joskus moinen hattu, vieläpä hienolla leopardikuvioisella nauhalla varustettu, mutta se on kadonnut johonkin maailman tuuliin.
Se oli aika rok.

Liikuntaharrastus on nyt vähän heikommissa kantimissa, kun kuntosalijäsenyys on tauolla marraskuun alkuun asti, ja Uimastadionkin meni kiinni tältä kesältä. Kävellä ja pyöräillä toki voi, ja tänään onkin siihen vielä kivan aurinkoinen sää ja lämpötila just perfect 12 c.

Lokakuu näyttää aika kivalta ohjelman kannalta. Ohjelmassa olisi muutamia kokouksia oman kunnan eri hommeleissa, kolme päivää ihan oikeitakin töitä (niitä samoja kuin kesällä), parit kirjamessut ja apuraha-hakemusten täyttely.
Lokakuulla on muuten suomeksi ihmeen ruma nimi, ottaen huomioon miten kaunis kuukausi se on syksyn väriloistoineen. Muun kieliset October ja Oktober on paljon kauniimpia nimiä. Ilman mitään Oktoberfestiäkin.

[mies metsänreunasta]

No ilm,an muuta kelpaavat kirpputorikamppeet. Ikävä homma, että useimmiten miehet käyttävät kenkänsä niin loppuun ettei niitä tahdo kirpputoreilta löytää, neljäkuutosia.

Tänään kävin museossa ja tutustumassa yhteen majakkaan.
Majakkaan ei yleensä sisälle pääse, ja museoonkin oli tänään ilmainen sisäänpääsy. Molemmissa siis väkeä paljon.
Niinpä sitten taas sieniretki jäi. Nyt taitaa jo alkaa hämärtämään, vai ehtisköhän vielä pienen lenkin tekemään?

Voi sen huomiseksikin jättää. Olkoon nyt sitten.

Niin paljon olisi muutenkin mielenkiintoista tekemistä ettei millään kaikkeen -kun sitten vielä useimmiten hiukan laiskottaakin.

Siihen se juopottelu oli joskus lääke. Sopivassa hutikassa innostui helposti, melkein mistä vaan. Intoa tosin kesti yleensä tunnin verran, ja sitten se hiipui. Tunnissakin ehti tekemään sutta ja sekundaa, muuraamaan oman savupiippunsa vinoon ja purkamaan jonkun huoltoa vaativan koneen niin säpäleiksi ettei sitä enää kannattanut edes korjattavksi viedä. Niin paljon osia kun oli sit jo hukassa.

Semmoisia asioita ei varmaan ole silti sattunut kuin minulle?

[metsänpeitto (poistunut käyttäjä)]

Tutun tuttu laatoitti kylppärin humalassa vinksin vonksin ja oli siinäkin jonkinmoinen purkaminen, kun ehti kuivua. Että kyllä sitä sattuu monenlaista. Taito sinänsä pysytellä työn ääressä työkunnon mahdollistavassa tasaisessa kännissä tai vaihtoehtoisesti ymmärtää lopettaa työt tarkkuuden alkaessa kärsiä.

Kävin kylässä ja oli virkistävää rupatella tovi. Lueskellut lisäksi ja koiran kanssa ulkoiltu. Unta voi joutua odottelemaan, kun syömäpuoli oli lähinnä tarjouksesta bongattua gluteenitonta pullaa ja kahvia ihan liikaa.
Ihan kiva päivä, viime yönä sain nukkuakin. Totesin naapurin remuseurueelle aiemmin viikolla, että josko mökä nyt tosiaan loppuisi, koska seuraava siirto on poliisien soittaminen. Tämä naapurin nillittävä univajeesta kärsivä täti oli vähän pahana. Vaikutus tuskin on pysyvä, luulen.