[1970]

Mitäkö teen

Vajaa vuosi sitten vastasin viimeksi. Samaa kuin silloinkin, rakastan. Nyt on minun vuoroni, sillä moneen kymmeneen vuoteen ei ollut kehumista. Elämä alkoi kohdallani vasta kaudella 45-48. Olen siis vasta viisi tai korkeintaan seitsemän vuotias. Viunasta luopumisen osalta ysi vee.

Viikottaisen lukujärjestyksen mukaan mennään, mutta se ei ole mitenkään ahdistava, vaan arjen raameja kannatteleva. Samaa elämää ja kahta asuntoa.

On monenlaisia pareja ja yhtä monta tarinaa. Harvat sopii toisilleen tai pysyvät yhdessä. Siinähän ei ole kyse yleisluontoisesta ratkaisusta, vaan täsmästä.

Kelle vaan voi käydä miten vaan, on ideologiani perusta ja kaikki on kiinni tuurista.

Nyt ulkoilmaan.

[Vieraammaksi54]

Huomenta.
En ole entinen alkoholisti, kyllä minussa edelleen on sisällä alkoholisti, se on vain nyt kuin umpiossa, ympärille on kasvatettu raittiuden kuorta, suojamuuria...
Oishan se ihanaa jos omistaisin vieläkin sellaisen mielen että hupsista vaan, kaikki asiat selkenee, ei mitään huolta, ei mitään pelättävää, kaikki on vain elämää jota vain tallustella eteenpäin. Käveleskellä vihellellen ja katsella kuin vierestä mitä ympärillä tapahtuu. Minä olen turvassa ei minulle mitään pahaa tapahdu. Niinpä. Mutta kun se ansalanka oli vedetty juuri omien jalkojeni eteen. Monenlaista tunnetta on kohdattava. Ja selvittävä. Silti, pyydän Korkeimmalta että säästyisin viinan kiroilta, en tähän tilanteeseen enää sitä halua. Viina ei helpota eikä vie surua pois. Se on vain kestettävä kunnes se laantuu.
Nyt onneksi jo laantunut hieman. Olen alkanut muistamaan hyviä aikoja avioliitosta. Muistamaan mitä hyvää mieheni teki. Missä hän oli hyvä. Eikös sekin ole jo aikalailla hyvään päin. Ainakin minusta itsestä tuntuu siltä että toipuminen alkaa edetä.
Olenkin verrannut tätä tilannetta kuin olisin raitistunut, tehdä pesäeroa viinasta, ja sitten kun aikaa on kulunut alkaa muistaa myös hyviä aikoja, ei se elämä ennen ollut pelkkää kauheutta. Oli myös hyviä aikoja.
Tällaista tänään. Addikti-ihminen, kaikella tavalla. Ja hyväksy sen, itseni sellaisena kuin olen.

[vadelmamunkki]

Minä näkisin niin, että kaksi asiaa vaikuttaa elämäämme yli kaiken muun: omat valintamme ja sattuma.
Jos haluaa olla raittiina, se on kiinni omista valinnoista. Voi hyödyntää erilaisia hoitoja ja itsehoitoja, vertaistukea ynnä muuta, ja niihinkin tukeutuminen on oma valinta.
Korkeampien voimien ja jumaluuksien rukoileminenkin on oma valinta, jos niistä jotain lohtua ja turvaa hakee. Itsesuggestiosta ja rukoilun meditatiivisista vaikutuksista voi olla apua.

Joskus tulee kuitenkin pelkkä sattuma ja jyrää yli. Ulos mennessään saattaa jäädä auton alle. Tai joku väkivaltainen sekopää hyökkää kimppuun ja tappaa, niin kuin eräälle viattomalle lehdenjakajalle kävi Vantaalla juuri äsken.
Tai sitten voi sairastua syöpään tai saada infarktin.
Omilla valinnoilla voimme edelleen vaikuttaa moniin riskeihin, mutta silti sattuma on joskus armoton.
Joku on kuollut oikeasti niinkin, että kassakaappi on pudonnut päähän kadulla kävellessä.
Tällaisilta sattumilta rukoukset ja usko jumaliin eivät suojaa.

Ikävien sattumien pelossahan me emme kuitenkaan voi elää, jos ylipäätään haluamme elää normaalia elämää.
Siksi varmaan minäkin luotan tänään vain omiin valintoihin. Minä ihan itse valitsen, ostanko kaupasta alkoholijuomia vai en. Mikään jumaluus ei minua estä niitä ostamasta, eikä myöskään mikään yliluonnollinen viinapiru niitä pakota ostamaan. Olkoonkin, että kuvitteellinen "viinapiru" voi olla ihan toimiva metafora tai vertauskuva jollekin.

Nyt minä ryhdyn katsomaan ottelua Saksa - Japani.

[Vieraammaksi54]

Hyvää huomenta. Täysin tervettähän ei ole olemassakaan, aina jostain vippaa.
Onneksi sen itse tiedän ja voin itselleni nauraa. Se on kaikista parasta kun voi ja uskaltaa nauraa itselleen
Tämä aamu on hyvä ja juhlissa oli hauskaa, toiset otti viinaakin muttei minun tarvinnut siihen kajota, osasin pitää hauskaa ilman viinaakin.

[mies metsänreunasta]

Mutkaista ja pätkiksi usein katkennutta polkuani katsoessani voin yhtyä Vadelmamunkin toteamukseen, sattuma meitä usein heittelee. Ja toisena ne omat valinnat.

Kai minulla sitten on ollut hyvää tuuria, kun edelleen varsin terveenä (tai hiukan liian vähän tutkittuna) edelleen kumiteräsaappaissani lampsuttelen ja henkeni pitimiksi töitä teen, samalla kovin pientä eläkettäni nauttien ja maailmaa samasta pikkupojan vinkkelistä katsellen kuin silloin pitkästi yli kuusikymmentä vuotta sitten.

Uskon, että sattuma olisi voinut laittaa elämäni paljon pahempaankin malliin. Ja vaikka joskus valinnatkin menivät persiilleen, niin kai sitten olisin joskus voinut valita vieläkin huonommin. Minulla menee hyvin, omien mittapuideni mukaan, ei nälkää, ei vilua, ei vihamiehiä, olen saanut osakseni niin rakkautta kuin tarpeellista tavaraakin, voimia ja toisinaan on ollut ihan helvetin hauskaakin. Hyvä on ihmisen olla.

Siispä sanoisko sitä sitten kiitollisuudeksi jollekin (itselle ja sattumalle) vai tyytyisikö vain olemaan tyytyväinen kun ei tämän pahemmin käynyt.

Toivottelen mukavaa joulun-valoa kohti kääntymisen- aikaa ystävilleni plinkissä.

[vadelmamunkki]

Tänään sairastan koronaa.

Wautsi, siis liki kolme vuotta meni tämän "ruton" saamiseen, mutta nyt kosahti.
Tauti alkoi kaksi päivää sitten, maanantai-iltana 12.12., rajuna yskänä ja nuhana. Yöllä nousi pieni kuume. Ei kovin korkea kuume, mutta sellainen että hieman heikoksi veti. Pahinta oli kuitenkin hillittömän räkäinen nuha ja yskä.
Makasin yöllä sängyssä ja pelkäsin tukehtuvani omaan räkääni ja yskiväni itselleni kylkiluun murtuman.

Aluksi en tajunnut että kyseessä voi olla korona, koska luulin että nuha ei yleensä kuulu koronan oireisiin. Googletus selvitti että kuuluuhan se, etenkin omikron- ja delta-variantteihin.

Eilen tiistaina harjoitin höyryhengitystä kotona pää kattilassa, ensimmäistä kertaa lapsuuden flunssien jälkeen. Höyryhengitys auttoikin yllättävän kivasti. Nenän tukkoisuus aukesi ja on pysynyt auki. Niistämässä saa kyllä olla yhtenään vieläkin ja kämppä on täynnä räkärättejä, mutta henki kulkee sentään.

Tänään keskiviikkona nuha ja yskä ovat lievittyneet edelleen, mutta huomasin että minulta on kadonnut hajuaisti kokonaan. En haista mitään, en yhtään mitään. Yritin haistella avattua kahvipakettia, deodoranttia, ja lopulta jopa voimakkaimman hajuista hajuvettä mitä minulla on. Kaikista niistä on tullut aivan hajuttomia.

Summa summarum, tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin että selviän taudista hyvin lievin oirein. Tuntuuhan tämä olevan nyt jo lieventymässä, kahden vuorokauden jälkeen.
Olen saanut kolme rokotusta, joista viimeisimmän liki vuosi sitten, viime tammikuussa. En voi tietenkään tarkkaan arvioida olisinko pahemmassa kuolemantaudissa ilman rokotuksia, mutta pidän sitä mahdollisena.

Nyt ryhdyn katsomaan MM-fudiksen välierää Ranska - Marokko. Jos taudissani tapahtuu dramaattisia käänteitä, palaan asiaan.

Voikaa hyvästi. Ai niin hyvää joulua, Yulea, Christmasia, kekriä, Saturnaliaa tai muuten vaan talvipäivän seisauksen aikaa kaikille.

[skorpioni]

Toivotan oikein hyvää vuotta 2023

Kaikille,
Entisille alkoholisteille jotka nyt siitä vapaana elävät elämäänsä.
Niille jotka vielä alkoholismia elämän taakkana , kiusanaan, kantavat
Niille jotka eivät ole niin pahaksi juomistaan päästäneet että olisivat alkoholisteiksi tulleet.
Syntymäraittiille ja alkoholia ilman ongelmia käyttäneille.

Unohtuiko joku? Hänellekin hyvää uutta vuotta.