Olet täällä

Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

Äänestys päättyi 15.4.2019 17:58:03

murehdit menneitä
6
4%
uskot jumalaan
18
13%
urheilet
15
10%
luet kirjoja
23
16%
kuljet ja katselet
30
21%
pelkäät alkoholismisi palaavan
16
11%
teet vain työtäsi
7
5%
keskityt perheesi etuihin
10
7%
jotain muuta, mitä
19
13%
 
Ääniä yhteensä : 144

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 4.10.2019 20:18:19

Ja päivä oli hyvä päivä. työtä sopivasti, suunnittelua ja pähkäilyä, eri mahdollisten teknisten ratkaisujen vertailua, ihan mukavasti myös aivovoimistelua pelkän fyysisen suoritteamisen ohella. Ja mukavia ihmisiä, työkaverin lisäksi työkohteena olevan taloyhtiön asukkaita joita piipahteli pitkin päivää jutustelemassa ja työn edistymistä seuraamassa.

Ei tullut tällä kertaa esiin yhtään kaikentietävää, ratkaisuja neuvovaa kokemusasiantuntijaa... niitä on rakennusalalla kovin paljon. Jokainen joka on itselleen omakotitalon rakentanut tai rakennuttanut tai korjannut tai korjauttanut tai edes käynyt katsomassa kun vävypojan taloa on korjattu tai jonka serkku on putkimies tai edes jotain sinnepäin saattaa hyvinkin mielestään olla just oikea henkilö auttamnaan hyvien neuvojensa kanssa työssään ahertavaa timpuria joka ei tietenkään voi asioita niin hyvin ymmärtää...


OIkein hyvä, ei näkynyt sellaisia tänään. Oikeastaan en ole niihin törmännyt koko kesänä. Lienen joidenkin tuntemattomien jumalten suosiossa, nykyään! Ne asiantuntijat näkyvät nyt enemmän tuovan osaamistaan julki facebookin puolella, ja kun siellä ymmärtää olla heidän kanssaan keskustelematta niin rauha vallitsee.

Kävin muuten illalla katsomassa tulishowta. Palavien keppien kanssa siinä hyppivät, ja jonkinlaista rummutusta kai oli taustana... en tuosta musiikista niin ymmärrä, kai se hienoa oli. Olihan se, pimässä illassa, ensimmäiset viisi minuuttia ihan silmäniloa. Ja sitten se alkoi kyllästyttää. Mutta moni varmasti tykkäsi enemmän, joten tunnustan tuonkin taiteenlajin ylevyyden.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7690
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 5.10.2019 08:22:30

Minä olen ajoittain törmännyt itseoppineisiin Cesar Milaninsa lukeneisiin wannabe-koirakuiskaajiin ja se on aina yhtä raivostuttavaa. Edellinen koirani oli arka ja nämä neropatit oli tunkemassa aina koiran iholle ja tietävinään, millä se koira muuttuu minuutissa toisenlaiseksi. Varsinkin humalassa, että "kun kaikki koirat tykkää kakesta, usko pois.."
Tuon koirakuiskaajan taustoistahan paljastui, että puheistaan ja kairjoistaan huolimatta hän käytti omiin koiriinsa väkivaltaisia koulutusmetodeja.
Perusasia on, ettei vieraaseen koiraan kosketa ilman lupaa. Kaikki koirat ei siitä pidä ja muutenkin parempi on antaa koiran lähestyä uutta ihmistä omaan tahtiinsa, haistella ja tehdä oma arvionsa. Osa koirista tykkää rapsutuksista, osa on vähän varautuneita.

Hyvin nukuttu yö takana. Puutelistalla on muutama tavara ja käyn katsomassa, olisko hyvällä tuurilla kirpputorilla sellaisia. Jos ei nyt osu, lykkään hankintoja. Loppupäivä menee kotitöissä ja lukiessa, näin luulen.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 6.10.2019 07:37:30

Joskus koiran (koiria) omistaneena huomasin saman. Koira-asiat, mainittujen mm rakennus/remonttiasioiden ja alkoholiasioiden ohella ovat just niitä joissa niin moni on sellainen erityisen tietävä "kokemusasiantuntija" ja antaa sen "asiantuntijuutensa" näkyä ja kuulua.

Minkäs niille mahtaa.

Mutta tänään, taas olis valittavana monenlaisesta tekemisestä ja tekemättä jättämisestä. Ja siitä huolimatta, että tuolla toisessa ketjussa olen saanut opastusta siihen miten tärkeitä nimenomaan valinnat ovat, niin ehkä en tänäänkään jaksa (laiska kun olen) päivän tekemisiäni suunnitella sen mukaan mikä esimerkiksi kolmenkymmenen vuoden tähtäimellä olisi se viisain. Kun en vaan jaksa. Ja ettei ihan vääriä johtopäätöksiä vedettäisi, niin en tietysti asetu siihen toiseenkaan ääripäähän, en minä ihan päivä kerrallaan elä. Kyllä minä hommani asettelen sen mukaan että esimerkiksi huomisaamuna on tarkoitus mennä ansiotyöhön, ja seuraavinakin arkipäivinä. Ja voipa olla se vaikuttaa tämänkin päivän hommiini. Ainakin työkalut on valmiiksi taas katseltava mukaan, ehkä jotain tarveaineitakin... kun ihan muista syistä piti tuo autonrääsy eilen tyhjentää.

Mutta, nyt ensin toinenkin kupillinen kahvia ja syysaamun väriloiston katselua.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7690
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 6.10.2019 09:43:27

Valinnat tosiaan tuntuu olevan tärkeitä. Tänään tein jo nyt sen typerän valinnan, että join taas liikaa kahvia, eikä päivä ole edes puolessa. Otan tähän vanhan juomarin asenteen, että mä lopetan tuon kahvin juonnin huomenna tai ainakin yritän vähentää. Joskus.

Koiran kanssa lenkkeilty. Aamulla näkyi poliisauto naapuritalon pihassa. Oma talo oli hiljainen koko yön. Niin on erilaiset ihmisten elämät, siinä kun toinen koirankusetuksen ohessa valmistautuu kahvinkeittoon, toinen/toiset lopettelee edellisillan karnevaalejaan kuka milläkin tavalla. Noissa hetkissä ilo ja kiitollisuus omasta raittiudesta aina nousee.

Tälle päivälle ei ihmeitä ole. Lepoa ja joutilaisuutta, mikä tulee nyt ihan tarpeeseen. Lainasin pari dekkaria ja luen niitä.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 7.10.2019 15:21:28

kiitoksia teille Mies Metsänreunasta, Vadelmamunkki ja Metsänpeitto erinomaisista teksteistänne. on pitänyt niin monta kertaa kiittää, kuten myös kommentoida omilla ajatuksillani jotakin asiaa, vaan mitenkä ne aina jäävät. vasta tänä syksynä olen perehtynyt teksteihinne enemmän. hetkittäin tai aiheesta riippuen pidän Metsänpeittoa aivan sankarinani.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 8.10.2019 06:38:26

Huomenta!
Erityiskiitos Sylvialle , hienoa että poikkesit tänne lopettajien puolelle. Ja kiitos myös kirjoituksista vähentäjissä, kyllä niitä seurataan... luulen että useampikin lopettajiin yleensä kirjoitteleva.
Itse asiassa olet ainoa jonka ketjuun minäkin olen vähentäjäpuolella jotain kommentoinut. En oikein tiedä miksi, jotenkin se vaan sitten valikoitui heti alkuun minun keskustelukanavakseni tämä lopettamassa olevien ja lopettaneiden osasto. Ei minulla varmasti mitään ideologista estettä olisi sillekään puolelle kirjoittaa, saman asian eriasteisia projekteja nämä ovat, alkoholinkäytön supistaminen ja kokonaan lopettaminen. Alkoholin merkitystä omassa elämässä kai kummassakin pyritään minimoimaan.

Tässä sitten taas työntekoon lähdössä. Lihakset kankeina ja väsyneinä eilisen jäljiltä. Kun piti saada rakennus sateelta suojaan, niin eilen sitten tehtiin harvinaisen pitkä ja rankka työpäivä, siinä tosiaan söimme eväsleipämme otsamme hiessä, kuten raamattu asian määrää tapahtuvan. Kumma kyllä, lienee jumala antanut hiukan periksi määräyksessään, kun entistä harvemmin on meilläkään , ihan fyysisen työn tekijöinä, työstä aiheutunut hiki otsallamme. Ei ole tahti enää raamatun mukainen. Lieneekö sitten syntiä tällainen vetelästi nautinnolloinen työnteko, voimia säästävillä työkaluilla ja kosteuden iholta haihduttavissa työvaatteissa?

Miten vaan, ihan mielelläni tästä taas työhön lähden. Kun homma etenee jopa hiukan suunniteltua paremmin, niin on siinä jonkinlaista tekemisen iloa mukana. Ja kun tuntuu teettäjiltä tulevan ihan kiittävää palautetta tuloksista, niin on se ihan mukavaa.

Ja kyllä sitä sitten taas tulee aikaa joutenoloonkin. Aikansa kutakin.

Työn tai levon, olemisen iloa kaikille muillekin tähän tiistaipäivään!
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7690
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 8.10.2019 14:05:49

SylviaPlaa kirjoitti:kiitoksia teille Mies Metsänreunasta, Vadelmamunkki ja Metsänpeitto erinomaisista teksteistänne. on pitänyt niin monta kertaa kiittää, kuten myös kommentoida omilla ajatuksillani jotakin asiaa, vaan mitenkä ne aina jäävät. vasta tänä syksynä olen perehtynyt teksteihinne enemmän. hetkittäin tai aiheesta riippuen pidän Metsänpeittoa aivan sankarinani.


Kiitos Sylvia! Ajoittain katson itseni ennemminkin oman elämäni antisankariksi, koska taidan jatkuvasti paikkailla tekemiäni virheitä uusilla. Aivan kuin ajokkini olisi lähtenyt luisuun, poukkoilee pientareilla, eikä mitkään korjausliikkeet auta palaamaan omalle kaistalle. Ei, vaikka olen elämääni viimeiset 4 vuotta ohjannut selvinpäin.
Olen vanhalla wartburgilla liikkeellä formularadalla ja mietin milloin koittaa grande finale ja koslastani jää jäljelle vain kasa silppua.

Mutta turnauskestävyyteni on ollut yllättävän hyvä ja toivon, että nyt viimein helpottaa ja kohta köröttelen kuvaannollisella kotterollani helpompia reittejä pikkuisen piskini istuessa apukuskin paikalla korvat lepattaen.

Sinullakin on elämässäsi melkoisia vastoinkäymisiä, mitä olen lueskellut aiemminkin ja jaksat silti nähdä elämässä toivoa ja kauniita asioita. Mukavaa tätäkin päivää!
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja lutunen » 10.10.2019 06:23:29

Tänään elän ja rakastan ja teen työtä ja harrastan ja olen vapaa.
Menneisyyden alkoholismi oli kahlekoiran elämää.
Alkoholismi oli kahle. Nippusiteet ranteissa. Rautapallo jalassa.

Mitä tänään teeenkin, teen sen vapaana. Elämäni tärkein päätös oli vapautua alkoholismista.

Sen minun pitäisi sanoa useammin. Myös niille jotka eivät uskalla tutusta holismistaan luopua. Kun se on tuttu ja tuntuu osalta itseä. Se ei ole ihmisen osa, se on kahle ihmiselle. Vaikka tuttu kun siihen tottuu.

Tämä päivä on minulle rakasta elämää. Elän! Sitä minä tänään teen!
lutunen
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 225
Liittynyt: 14.12.2014 14:01:47

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 10.10.2019 06:47:38

^ Niinhän sanotaan että suurimmat kahleemme löytyvät oman pään sisältä. Kärjistettyä sekin, tietysti, mutta paljon me itse itsellemme vankiloita rakennamme. Emmekä kahleistamme luovu kun pelkäämme että tilalle tulee sitten kuitenkin jotain muuta, kenties vielä pahempaa.

Alkoholismista luopuminen ei aiheuta minkään pahojen voimien kostoa, eikä sen jättämä tyhjiö täyty demoneilla, itkulla ja hammasten kiristyksellä. Ei se niin mene. Kyllä sen voi pelotta jättää taakseen. Kuten varmasti monta muutakin turhaa taakkaa.

Onko elämä sitten pelkkää iloa ja rakkautta ja riemukkaita fanfaareja jokaiseen aamunkoittoon kun yksi murhe on elämässä vähemmän?
Ehkäpä ei, aina. Saattaa murheita riittää ilman sitäkin. Mutta, yksinkertaisemmankin laskuopin mukaan, kun elämässä on yksi murhe vähemmän, niin se on hiukan vähemmän murheita.

Minullakin on tänään melkolailla murheeton aamu. Ihan mukavaa oli nousta, valmistautua töihinlähtöön, kuunnella aamun uutisia (vaikkeivat ne niin iloisia taas olleet) , nauttia aamukahvista krapulattomana ja ilman kiirettä hiukan nettiäkin selailla.

Ei tämä sen kummempaa ole, mutta ihan mukavaa.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7690
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Nellies88 » 10.10.2019 09:18:37

Tänään aion mennä salille, kahville, ehkä varata kirpparipöydän ja illalla ryhmään. Muuten aion vain nauttia tästä raittiuden tuomasta vapaudesta valita asioita mitä tehdä.
Nellies88
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 11
Liittynyt: 7.10.2019 20:59:10

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 10.10.2019 17:26:23

Raittiudestaan tosiaan voi olla kiitollinen. Kaikkia ongelmia se ei poista, mutta eteen tulevien hankaluuksien hoitamiseen on enemmän voimia ja kykyä. Ja aikaakin, kun ei makaa humalassa tai toimintakyvyttömänä kankkusessa. Toisekseen suuri helpotus on kammottavien krapula-ahdistusten katoaminen elämästä. Niiden läpi katsottuna muutkin vaikeudet näytti mahdottomilta kestää.

Meneillään on tosiaan vähän raskaampi vaihe ja siihen paukahti vielä kylkeen ylimääräisiä murheita. Stressin poistoon toimii kyllä melko hyvin lepäily ja dekkareiden lukeminen, niin saan tauon turhalta miettimiseltä. Koiran kanssa ulkoilukin auttaa ja onhan se kaverina muutenkin. Naapurihuoneiston karnevaalitkin ovat olleet volyymiltään siedettäviä.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 11.10.2019 06:48:36

Kyllä vaan. Kun jokin asia on kunnossa, se heijastuu kokonaisuuteenkin. Yksi murhe vähemmän on aina pienenä kevennyksenä ihmisen kokonaistaakassa. Voimavarat riittävät paremmin kaikkeen muuhun.

Kiitollisuus sitten taas... tottakai. Kun jokin projekti, vaikkapa alkoholista irrottautuminen, on onnistunut, siitä tulee ihan hyvä mieli. Niin pitääkin.
Mutta kun ainakaan minulla ei sellaista kiitollisuuden varastoa ole, josta joka hetkeen ammentaisin hyvää mieltä sellaisten murheiden puuttumisen takia jotka ovat olleet poissa elämästäni jo pitkään.

Kiitollisuuden aiheita varmasti olisi. On ollut, joskus, erinäisiä kipuja ja särkyjä, korva- ja hammassärkykin ovat aika ilkeitä. Nyt ei ole semmoisia aikoihin ollut, mutta jaksanko sitten tänään olla siitä kiitollinen? tai siitä että vasen jalka ei ole poikki. Eikä oikea. Eikä selkä niin lukossa että estäisi työhön menon. Hyviä asioita, mutta mistä se kiitollisuuden kasa joka noistakin iloitsemiseen tarvittaisiin?

Kuten myös kiitollisuuteen siitä että on ruokaa, aamupalaan ja eväiksi ja jää vielä kaapin täydeltä illaksikin. Aihetta olisi olla kiitollinen mutta jaksanko? Ja siitäkin, että on vaatetta päälle laitettavaksi tällaisena viileänä aamuna. Ja siitä että on perjantai, viikonloppu vapaana työnteosta edessä. Ja että on mukavia ystäviä, harrastuksia, turvallinen ympäristö, ja jos muu ei huvita niin voi vaikka makailla selällään ja lueskella...lukutaitokin tuli opeteltua jo lapsena, siitäkin tarttis osata olla kovin kiitollinen. Ja siitä ettei ole tänäkään aamuna kaatunut naapurin iso kuusi tukkimaan ulospääsyä ovestani eikä ole postilaatikkoa turmeltunut varhaisnuoriso paskalla täyttänyt...
Mutta kun ei riitä, minulla, joka päivälle sellaista kiitollisuuden vuorta, josta sitä ottaisin olotilakseni. On enimmäkseen vaan ihan semmoinen tavallinen, rauhallinen ja leppoisanmukava olo kun asiat ovat suhtkoht hyvällä mallilla.

En oikeastaan edes tiedä miltä se tuntuisi, olla noista kaikista ja tuhannesta muusta hyväöstä asiasta erikseen kiitollinen. Lienenköhän sellaista kiitollisuuksienrummutusta olotilassani koskaan kokenutkaan? Enemmän ne ovat olleet tosiaan, hetkellisiä, päivän tai viikonkin kestäviä tunnehehkuja, sitten siihen, kunkin asian hyvässämallissa olemiseen on tottunut ja etusijalle nousseet muut, just silloin ajankohtaisemmat asiat.

Uudemman kielenkäytön mukaan siis minulla lienee kiitollisuusvaje. Mutta... kun olen aikalailla tyytyväinen elämääni ja minulla menee ihan mukavasti, mikään ei tänä aamunakaan harmita eikä rassaa, niin kannattakohan edes alkaa muuttamaan ajatusmaailmaani sellaiseen kiitollisuudenharrastamisen suuntaan? Kun en tiedä oppisinko edes? Jos siitä tulisi sittenkin semmoinen rasite, jota pitäisi ylläpitää jollain ylimääräisellä työllä ... ehkä en ainakaan ihan tältä istumalta ryhdy koko hommaan.

Lähdenpä tästä töihini, nauttimaan mukavasta puuhastelusta, ilman ihmeempiä tunnemyllerryksiä. Ihan tavalliseen kivaan päivään.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7690
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 11.10.2019 08:07:18

En tiedä onko kiitollisuudella eri merkitys eri ihmisille, siis sanana. Mulle se ei ole amerikkalaistyyppistä höttöä, että positiivinen ajattelu ratkaisee kaiken, tai asenne, tyyliin jos sinulla on syöpä, iloitse, ettei ole ruttoa. En liioin lue oppaita kuinka tulla onnelliseksi viikossa, kun toimii vaan ohjeiden mukaan.
Kiitollisuus on enemmän sitä, että yritän arvostaa niitä asioita, jotka on hyvin. Vastakohta krooniselle tyytymättömyydelle, jossa saadut asiat menettävät merkityksensä heti ja tyytyväisyys on taas jonkun portin takana. Pitää saada jotakin tai saavuttaa jotakin.
Tunnen kiitollisuutta omasta raittiudestani varsinkin silloin kun jonkun toisen akuutti alkoholiongelma näyttää karmeimmat puolensa ja joskus muulloinkin. Ihmiset usein arjessa unohtaa, ettei liikuntakyky tai terveys ole itsestäänselvyys ja sitä ymmärtää arvostaa, vasta kun ne on menettänyt. Olen läheltä seurannut muistisairauden etenemistä ja sekin saa tuntemaan jonkinlaista kiitollisuutta ihan tavallisesta arjesta. Senkin kun voi menettää. Koska olen kärsinyt unettomuudestakin, olen kyllä jollain tapaa kiitollinen, että nykyään tilanne on parempi. Hyvin nukutun yön jälkeen olo on ihan toinen kuin valvotun ja niinä aamuina jonkinlainen ilo tai kiitollisuus kyllä puskee pintaan.
Eikä kiitollisuus joistain asioista poista sitä, etteikö moniin asioihin voisi yrittää vaikuttaa niin omassa elämässä kuin maailmassa ylipäätään.

Sateista. Taidemuseoreissu tänään ja kirjastossakin aion käydä.

Lisään tähän vielä, eikä muokatessa näköjään saa lainattua.
Metsänreunan mies, mietin kävellessä vielä tuota kiitollisuutta.
Raittius ja terveyshän on ihmisen alkuperäinen olotila useimmissa tapauksissa. Mulle siis raittius ei ole sitä, että alkoholiongelma on ratkaistu tai joku tila, jossa alkoholiongelmaa ei ole. Se ei määrity välttämättä sen kautta. Kun mulla on nyt ollut ongelmia juomisen suhteen ja homeasunto romahdutti terveydenkin, niin kyllä oikeasti tunnen kiitollisuutta ihan siitä kohtuullisesta terveydestä ja ettei jatkuva juomahimo vaivaa. Raittius ja terveys on asiota, jotka niin valtavasti vaikuttaa jokaiseen hetkeen ja mahdollistaa asioita, mutta usein ihmiset huomaa sen hienouden, kun nämä on menettänyt. Niin siinä mielessä en oikein tajunnut tuota kiitollisuuspankkia, kun ajattelisin, että ilo ja kiitollisuus tulisi jotenkin liki ehtymättömänä esimerkiksi näistä asioista.

Omassa elämässäni on paljon raskastakin ja se väsyttää ja suututtaa ja tuntuu joskus epäoikeudenmukaiselta. Ja tietysti väärä kiitollisuus ja nöyryys ja tyytyminen voi olla huonokin juttu. Ei jaksa yrittää tai tyytyy kohtuuttomaan tilanteeseen ja jotenkin jopa mahdollistaa protestoimattomuudellaan muiden poskettoman ahneuden kakun jakamisessa yksityisellä ja yhteiskunnallisella tasolla. Kai voi olla kiitollinen oman elämän hyvin olevista asioista ja toisaalta ottaa kantaa tai pyrkiä vaikuttamaan epäkohtiin? Takaiskuista selviämiseen auttaa kuitenkin, kun muistaa hyvin olevat asiat. Omiakin ongelmiani olisi nyt aika paskamaista yrittää ratkoa, jos ratkeaisin juomaan tai terveystilanne oisi kehno. Tai kehnompi mitä nyt. Mutta näissä itse hankaluuksissa ei nyt ole oikein mitään kivaa, enkä tottavie pohdi niitä sillä tyylillä, että onpa mainio tilaisuus harjoitella mielenhallintaa tms.

Kiinnostava aihe ja on kivaa saada lukea muiden mielipiteitä ja käsityksiä asiasta.
Viimeksi muokannut Vieras päivämäärä 11.10.2019 15:34:36, muokattu yhteensä 1 kerran
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Alkovi » 11.10.2019 11:39:12

Minäkin aion käydä kirjastossa. Saatan jopa varata erään esikoiskirjan, joka ei luultavasti ole vielä kirjastoon ehtinyt. Huomenna on mahdollisesti työpäivä, mutta se varmistuu vasta illalla.
Alkovi
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 49
Liittynyt: 13.8.2019 20:22:34

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 12.10.2019 07:16:18

Kiitos Metsänpeitolle hyvästä pohdiskelusta. Varmasti kiitollisudella, kuten monilla muillakin tunnelatauksia ja erilaisia katsomuksellisia sisältöjä kantavilla sanoilla on kovin erilaisia merkityksiä. Minulle yleensä riittävät "pienemmätkin sanat". Ihmiset, jotka julistavat "kiitollisuuttaan" kuulostavat minusta usein hiukan falskeilta, kuin yritettäisisiin saada omaa olemukseen jotain loistoa mahtavilla sanoila.

Kiitollisuus on voimakas tunne, ja olen toki sitä elämässäni tuntenut. Useitakin kertoja. Ja kiitollisuuden kohde, samoin kuin asia jonka johdolsta jollekin ole kiitollinen ollut, on vaihdellut.

On niinkin, että monia asioita huomaa vasta sitten kun ne puuttuvat. Terveys on yksi sellainen. sairauden jälkeen terveys tuntuu hetken erikoisen hienolta asialta, ehkä juuri siksi että vertailukohta on lähellä. Köyhyys, silloin kun se on todellista köyhyyttä eikä vain ns suhteellista köyhyyttä, on kova olotila. Siitäkin selviytyminen tuntuu jonkin aikaa hienolta -kunnes normaaliin tilaan jossa on ruokaa, vaatetta ja katto pään päällä, taas tottuu ja se tuntuu normaalilta. Alkoholismi, jonka ikävät puolet usein tajuaa kokonaan vasta kun alkaa siitä selviytymään, on ihmiselle melkoinen taakka ja rajoite. Senkin suhteen voi normaali elämä tuntua jonkin aikaa suorastaan huumaavan vapautuneelta.

Minulla ei tainnut siinäkään asiassa olla mitään iloa ja riemua pursuavia kokemuksia, pikemmin vain hiljaista siirtymistä vähemmän rajoittavaan ja pakotteita sisältävään elämään. Ei siis tullut mitään erikoisia kiitollisuuden ryöppyjäkään. Enkä oikein tiedä, kenelle sitten olisin kiitollinen ollut -kun lopetin sillä tylsällä luonnonmenetelmällä eli kärsin sen hetkellisen epämukavuuden torjuessani mielitekoja ja opetellen olemaan selvänä.

Terveys sitten taas on todella suuri asia ihmiselle, eikä sille aina voi edes itse mitään jos sen menettää. Kiitollisuus sen olemassaolosta? En tiedä miksi, mutta ei minulla ole senkään takia mitään jatkuvaa kiitollisuuden tunnetilaa. Ehkä sitten pitäisi olla, en tiedä. Kenties olen siinä suhteessa jotenkin vajavainen, kun en osaa tuossakaan nauttia kiitollisuusryöpyistä kun aamulla terveenä herään. Otan vaan uuden aamun aamun vastaan mukavana asiana ja se siitä.

Edes silloin, kun vaimoni joku vuosi sitten sairastui parantumattomaan ja kuolemaan johtavaan syöpään, ja vuoden seurasin terveyden puuttumista ja kipuja kovin läheltä, en missään vaiheessa osannut tuntea erityistä kiitollisuutta siitä että minä itse olin aivan terve. Pikemmin mielialani pyrki ajoittain painumaan alas siksi että läheisellä ihmisellä ei terveyttä enää ollut.

Niin, kuten sanoin, monesti olen ollut kiitollinen, ja monelle ihmiselle ja taholle olen kiitollinen ollut. Mutta jonkiinlainen tunnevammainen lienen, kun en osaa itsestäni loihtia joka päivälle kiitollisuuden tunnepurskahduksia.

Olen elämääni kyllä kovinkin tyytyväinen, minulla ei nyt isompia murheita ole, eikä kummempia puutteitakaan. Iloinenkin olen, useimmiten, enkä ole hetkiin ollut edes hermostunut mistään. Minulla on kaikkea mitä tarvitsen, vähän ylikin. Tunnen eläväni aivan mukavaa elämää, mielenkiintoistakin. Tunteitakin on, tottakai. Tunnen iloa, surua, rakkautta, myötätuntoa, joskus lievää alakuloa, kiukkua harvoin, eiköhän niitä sama skaala liene kuin muillakin ihmisillä. Kiitollisuuttakin toki kun siihen jokin ajankohtainen aihe eteen tulee, mutta että sitä saisin revittyä tunne-elämäni jokapäiväiseksi piristeeksi vaikka siitä että ei ole kihtiä tai spitaalia eikä ole koskaan ollutkaan, tai että menen tästä taas tyhjentämään autoani ylimääräisistä työkaluista enkä esimerkiksi ryyppäämään tai tappelemaan tai varkaisiin tai muuhun pahantekoon... en vaan taida osata. Mutta kun ei tunnu siltäkään että sen takia mitään puuttuisi.

On ihan hyvä ja mukava olla. Vaikkei niin huumaavaa tunteiden vuoristorataa olekaan riemunani.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7690
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

EdellinenSeuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa