[1970]

Koiran kaa ostarilla venataan beibeä. and it's gonna be great again. Nyt hän saapui.

[mies metsänreunasta]

Telkkarista seuraan koronatiedotusta. Tilanne on kyllä paha, ei siitä mihinkään pääse. Eikä paranisi jos vauhtia annettaisiin avaamalla yökerhoja tai satsaamalla matkailuun. Murehtimisen ja huudon kyllä sikäli ymmärrän, että miksen minäkin vaatisi valtiolta paikkausta oletettavasti pienenevään massinlisääntymiseen -jos minulla olisi joskus ollut varoja sijoitettavaksi noihin bisneksiin. Ja huudettava on, lujaa, sillä vain ne jotain kai saavat joilla on varaa nostaa sanottavansa julkisuuteen.

Tämän ikäpolven tavalliselle duunarille se on ollut todellisuutta aina, se että työtä ja palkkaa, vielä vähemmän pääoman tuottamaa rahantuloa ei joka päivälle eikä jokaiselle kuukaudellekaan kertakaikkiaan vaan ole ollut. Eikä siinä ole valitus auttanut. Se on ollut vaan ihan elämistä. Sinnittelyä, voisi sanoa.

Mutta, joutilaana minäkin tässä taas tämän päivän jollottelen. Aamulla nukuin pitkään, suurella hartaudella keskityin aamukahvihetkeeni ja nyt sitten sivistys telkkarin ääressä. Päivän tekemiset? Kenties voin sitten illemmalla vastata tuohon kysymykseen rintaani röyhistäen ja todeta että roskapussin olen vienyt...

[1970]

Punkassa venymistä aamupalan jälkeen ja ponnistamista lenkille, kauppaan ja reeniin.

Joululoma siintää neljän viikon päästä ja yksi iso lastaus tehdään sitä ennen Aasiaan, joten on mitä ootella logistisessa unelmaduunissakin... olen välillisesti maailmanpelastaja. Sitä ennen seivasin itteni viunan lopulliselta tuhovoimalta.

[vadelmamunkki]

Edessä on mukavat kolme päivää chillailua ja laiskottelua, sillä otinpa taas maanantaiksi yhden vuosilomapäivän töistä. Tänään on ihan hyvällä omatunnolla kotoilupäivä. Ehtisipä vihdoin vaikkapa lukea kirjoja ja katsoa ne kaikki leffat, dokkarit ja sarjat eri kanavilta, jotka olen merkannut katsottaviksi.

Viihdyn työssäni ja työsopimukseni jatkuu näillä näkymin ensi toukokuuhun asti. Valikkoon saattaa tosin vuoden vaihteessa tulla ihan vakituinen virka, mikäli se henkilö jota parhaillaan sijaistan, päättääkin irtisanoutua kokonaan. (on nyt virkavapaalla)

Vakituinen virka kuulostaa joltain, johon en niin välittäisi astua, vaikka siinä olisi paljon etujakin.

Hymyilyttää, kun muistelen että joskus aloitin Plinkkiin oman ketjun otsikolla "Työttömän elämää". Työttömyydessä ei ole mitään hävettävää, kuten ei ole avun hakemisessakaan, terapiassa käymisessä, tai vaikka AA:ssa käymisessä.
Hävettävää sen sijaan olisi siinä, jos onnistuisi eriarvoistamaan ihmisiä jonkun oman huuhaaideologian tai vuosituhansia vanhan pyhän höpinäkirjan perusteella, tai kuvittelisi yläilmoissa luuraavan vanhan vihaisen valkopartaisen ukon, joka vihaa homoja ja abortintekijöitä.

Ai niin mutta mihin jäinkään.... Työttömän elämästä tuli myöhemmin pätkätyöläisen elämää, nykyinen asemani olisi lähinnä päihdetyössä työtä tekevän elämää, joka ei vertaisfoorumille kuulu. Siksikin nykyinen matala profiilini näillä messulaudoilla. Olohuoneessa ajoittain lokoisasti loikoilen.

Mukavaa joulun aikaa kaikille, sillä jouluhan se tavalla tai toisella tulla jollottaa niin vanhurskaille kuin pakanoillekin.

[1970]

Onnistuneen ja tunnollisen tarkasti tehdyn täsmäreenin jälkeen aterioimme rakkaani kanssa hedonistisen sivistyneesti. Jälkiruuaksi rakastelimme estottomasti keittiön pöydällä. Onneksi olen possuna toimivan kultsikan isäntä ja siivouspalvelu toimii kympillä.

Have a good 1

[1970]

Kattelen koirani kaa snookeria.

Raketti O' Sullivanin perjantainen peli tulee poksilta, ja emme sentään ole livenä Pohjois-Irlannissa, heh.
No, emmä sinne yhden rikollisliigan hallitsemaan maahan haluiskaan.

Juu, hyvää viihdettä tämä piliksen kuninkuuslaji, jonka löysin vasta viime vuonna.
Itse oon takonut ysiä maailmanmestaruuspokaalin verran. Tai siltä se kiivaimpina aikoina ainakin tuntui.

Snooker on maailman viimeinen laji, jossa Trump on mestari ja lajin kiistaton, kruunattu kuningas. Nimittäin Judd Trump.
Samanniminen pölhökustaa ja kiukkuinen narsistivalehtelija on nykyinen istuva ja golffaava jenkkilän pressa. Ei sukua tuolle hienolle ja todella lahjakkaalle ammattipelaajalle. Ka, eihän kaikki jokiset, virtaset, korhoset, niemiset ja pitkäsetkään ole keskenään perhettä.
No, kielteistä mainosta on tullut ja tylsiä vitsejä varmasti mestarin kuultua. Nimi on enne tai siis tuo sanonta on vain tollanen.

[vadelmamunkki]

Tänään olen fiilistellyt hyvin kahtiajakoisesti huikean ilon ja synkkyyden rajamailla. Ilo tulee siitä, että omassa elämässä on niin paljon hyviä juttuja, kuten hyvä musiikki, omat kirjat ja oma duuni, synkkyys puolestaan maapallon tilanteesta.

Sen ilon ja synkkyyden rajan pukee hyvin sanoiksi ja säveliksi Haloo Helsinki, joka tekee timanttisen paluun "Lady Domina" biisillään.
https://www.youtube.com/watch?v=A4l2GaVB6sI
Lady Domina on tietysti Äiti Luonnon henkilöitymä, joka alkaa roimia ruoskalla selkäämme sitä mukaa kun tuhoamme luontoa ja maailmaa.
Tämä nykyinen pikku "rutto" voi olla vasta alkusoittoa sille kaikelle, mitä kaikkea eteemme tulee kun riistämme luontoa ja eläimiä vielä lisää, jäätiköt sulavat ja sademetsät kaatuvat.
Ihmiskunnalla voi olla edessään lääketieteellinen projekti, joka on jatkuvaa tulipalojen sammuttamista uusilla rokotuksilla, kun yhä ankarampia pöpöjä käy kimppuumme.

No mutta, luonnonsuojelu ja ilmastonmuutoksesta huolissaan olo on vain sellaista viherpiiperöiden propakantaa ja itse asiassa Greta Thurnbergin vanhempien keksintöä, joten ei siitä sen enempää.

Silti minulla on omassa pikku laiffissani hyvä fiilis. Enpä tosiaan välittäisi kuolla nyt.

Hyvää ja elämäntäyteistä tulevaa viikkoa sinulle.

[1970]

Pari vapaata tähän viikon alkuun, kuten taitaa olla kevääseen asti. Tein koirani avustuksella 2 litran jädelodjuun viikon "tuore"salaatin, johon mätin pilkkoen ja pienentäen: 2 punaista paprikaa, kolme tomaattia, kolme normimittasta porkkanaa, valtava lerssi kurkkua ja kaksi tunapurkin sisältöä. Tuosta ammennan iltapäiväksi voimaa suoriutua ja perjantaina viimeisen kerran kauhon naamariin ja tapa on jo tuttu viime vuodelta asti. Puuroa, salaattia, tavallista ja parasta mahdollista kotiruokaa ja rakkautta ja yhdessäolemisen riemua.

Mulla on kyky nähdä lähitulevaisuuteen. Siellä retkotan hervottomana lemmen kukkuloilla ja kaikki saa alkunsa, kun naiseni sanoo jotain ja minä yhdyn edelliseen puhujaan. Tästä näyttää tulevan päivä, jahka aurinko jossain vaiheessa nousee.

Iloitkaamme elämästä. "Iloliemen" kaataminen naamassa sijaitsevaan ulkoaukkoon on kaukana jostain kivasta ja kehittävästä.

Sisältäni korkin löysin, lähes ladon kokoisen. Kun sen hiljaa suljin, maailmani näin mä paremmin.

Elämäni oli tylsää niin, sitä tylsyyttä katselin silmät kii.
Silmäni avasin ja maailman näin, maailmaani katsomaan jäin.

[vadelmamunkki]

Tänään vietän lomapäivää katsomalla elokuvia. Tilasin vaihteeksi kuukauden Cmorea, koska siellä on enemmän suomalaisia leffoja kuin Netflixissä.
Siellä on mm. leffa nimeltä "Vuonna -85", joka on käsittääkseni kasarille sijoittuva romanttinen draamakomedia tms., eli ihan kiinnostava katsottava. Ajattelin katsoa myös Hurriganes -elokuvan, vaikkei se kovin suuri lempibändini olekaan. Tarinana kuitenkin varmaan kiinnostava.
Leffapäiväni päättynee kehuttuun sotaelokuvaan "1917 - Taistelulähetit".

Pitääpä lähteä ostamaan linssisipsejä yms. evääksi.

[1970]

Tänään mä teen menomatkaa työmaalle. Lyhyen, etupäästä leikatun duuniviikon edut ovat merkittävät. Nyt kun aloittaa, niin ylihuomenna iltapäivällä on valmista.
Matkustan huolettomasti linja-autolla tapahtumien kiivaaseen sykkeeseen ja jos hermokeskuksessa ei vielä ole säpinää ja suhinaa, niin kohta varmasti on. Olen paitsi puhuva, pussaava ja paneva-petteri, myös pakertamoseen panostava petteri.

Kivaa päivää kaikille.

[1970]

Hankin uuden hupelimen, khuulia. Tarkoitus oli maksaa johnny cashina,
muttei se ollutkaan mahdollista. Hyvin tässä silti kävi, vaikkei hankinta ihan ilmaiseksi tullutkaan. Tämä viesti on osa tämän käyttöönoton laajempaa interneetteristä testiä, aye'

Juu, iltamia vaan

[1970]

Uusi päivä, uusi puhelin ja koirakin on taas tointunut oksentelustaan, jota on ollut nyt joka toinen päivä viikon ajan. Itsekin ajoittain oksentelin paljonkin silloin nuorempana koirana ja spurguna ollessani.

Tästä jos vielä ehdin ja saatan ikääntyä entisestään aiemmin tienattujen vuosien päälle, niin olen pyhästi päättänyt tulla aikanaan vanhaksi papaksi.

Elämän laatu ratkaisee ja vallitseva terveys. Kuten viisas kuningas tietää, hän voisi yhtä hyvin olla kurja keppikerjäläinen, mutta onnellinen.

Raittihina

[mies metsänreunasta]

Hiljaista elämää koronaepidemian varjossa. Ei tässä juuri tee mieli mihinkään väkijoukkoon mennä. Maskeista huolimatta. Yritän kans osaltani välttää mahdollisia levitystilanteita. Ei ole pakottavaa tarvettakaan kovasti tunkea itseäni mihinkään kokoontumisiin, kait minä jollain tavalla tulen toimeen itseni ja läheisten ihmisten kanssa, sen ajan kuin nyt sitten tarpeen on.

Parturissa kävin, tässä eräänä päivänä. Paikkakunnalla jossa ei juuri koronatautia ole isommin ollut. Tutuksi tullut maahanmuuttanut ahkera parturi teki taas hyvää jälkeä. Hiukan lyhyemmäksi pyysin leikkaamaan kuin yleensä , kun ajattelin että nyt sitten en en parturiinkaan mene ennenkuin tää tauti on saatu jotenkin kuriin. Tuskin se ehtii kasvamaan edes niihin mittoihin joissa se minulla nuoruuden vuosina oli. Siinä ja siinä ettei ensimmäisissä työpaikoissa naulareppuun nelituumaisten joukkoon yltänyt.

Olen muuten eläissäni aika vähän tainnut istua parturintuolissa.
Pikkupoikana tietysti äiti leikkasi koko lapsikatraan hiuspehkot mieleisensä mallin mukaan. Taisi se toisinaan vaikuttaa siltä kuin olisi keittiön kaapista isompi pilkkumi istutettu päähän ja reunoja myöten saksittu... mutta siinä se meni muun koulussa jalissa pyörimisen joukossa sekin, pieni häpeä sen kotimallisen tukanleikkuun kanssa.

Sittemmin elämä kyllä hymyili. Minua on useamman vuosikymmenen ajan siunattu parturointitaitoisilla ystävillä ja kumppaneilla. Voisi olla vieläkin, mutta monen kohdalla se epäonnistumisen pelko pitää sormet visusti irti saksista ja muista tukanleikkuuvälineistä. Sittenkin, vaikka joskus olen sanonut että olishan tämä minun päänuppini ihan sopiva kokeilukappale, ei siinä isoa vahinkoa tule jos ulkonäkö vielä tästäkin väliaikaisesti hiukan kolkommaksi muuttuu. Mutta ymmärrettävää se on. Eikä se ammattiparturissa käynti nyt niin kallista ole etteikö sitä palvelua käyttää voisi.

Mutta oli se sittenkin... erityisesti muistan kaikella lämmöllä serkkutyttöä joka hallitsi homman aseinaan pelkästään partakoneenterä ja kampa! Ja jälki oli siistiä, kuontalon malli niin fiksu kuin näistä aineista sai. Niin on maailma meitä kuitenkin heitellyt, etten tiedä edes millä paikkakunnalla mahtaa nykyisin asustella...

Mutta ei kummempia. Eikös tämä aika hyvin ole kun ei elämässä parturireissua suurempia ja hankalampia asioita ole viime päivinä ollut?

[Pjotr-77]

Katson TampereenTeron "hökälöintejä"

[skorpioni]

Lunta maassa. Tuntuu hyvältä. Pessimisti voi sanoa että ei tuo mitään kunnon lunta ole, sohjoa . Ei tuossa voi hiihtää.

Silmäniloa ainakin.

Uutisia kuuntelen, somea selaan, syön ja juon. Talviunille voisin mennä kuin karhu konsanaan mutta ei taivu ihmisen olemus siihen. Syömään ja paskomaan ainakin on vähän päästä noustava.

Tylsää.