[Lumikulkuri]

Kyllä tämän asian kanssa saa painiskella oman mielensä ja pinttyneen tapajuomisen kanssa. Vaikka ei örvelökännejä joiskaan, niin se tapariippuvuus on kyllä itsellä vahvasti tunnustettava. Vähän kuin tupakointikin, pinttynyt tapa, josta haluaa myös eroon. Raittiita jaksoja mahtuu matkan varrelle useita pidempiäkin, niin alkon, kuin tupakan osaltakin.

Ei sillä alkolla ole mitään tarjottavaa itsellenikään, tulee vaan typerää pöhnää, joka on todella epämiellyttävä olotila ja sitten se puolivaloilla eläminen ja itseinho ja syytökset ajan hukkaan heittämisestä.

[JuuliaS]

Sitäkin miettinyt että jos ei huvita selvistäpäin jotain tehdä niin minkä perhanan takia sitä pitää viinanvoimalla notkua jossain terassilla itikoiden syötävänä ja poltella aski tupakkia ja valvoa aamuun asti tai istua sohvalla aamuyölle musiikkia kuunnellen ja netissä surffaten. Hölmön hommaa ainakin nyt kun ajattelee.

Tämä oli tosi hyvä oivallus. Jos ei huvita selvinpäin, jätä tekemättä.
Kaikkea ei tosin voi jättää tekemättä, mutta eiköhän sekin selvinpäin ratkea paremmin kuin viinan voimalla. Siitä ikävästä hommastahan saattaa ruveta pitämään kun siitä ei enää tule krapulaa.

[lizzy (poistunut käyttäjä)]

^Asiaa. Täman oivalluksen mukaan olen elänyt jo pitkään. Teen vain asioita jotka oikeasti kiinnostavat ja joista pidän. Jos joku juttu vaatisi alkoholia ollakseen mukavaa tai edes siedettävää, jätän väliin. Em kuuluu mm. yökerhot, pubit ja juhlat joissa pääasia on juominen/lipittely eikä muuta aktiviteettia ole.

[Renki]

Jotenkin sitä on taas löytänyt itsensä kun vuosia meni siinä että tarvitsi muutaman drinksun että pystyi olemaan avoin, tunteellinen, sosiaalinen jne. Jotenkin tartvitsi sen humalan siihen suojaksi. Selvistäpäin sitä jotenkin oli lukossa ja ahistunut.

Nyt tässä 1.5v prosessin aikana tajunnut että ihan samalla lailla voin selvistäpäinkin puhua, hassutella, tunteilla ja tehdä mitä huvittaa. Olla oma itseni. Välittämättä liikaa mitä muut minusta ajattelee. Tietenkin käytöstavat kunniaan.

Emännänkin kanssa tästä puhunut ja seuraavaksi otan hänen kanssaan puheeksi miltä hönestä on näyttänyt ja tuntunut tämä minun viinanjuonti.

Koskaan en ole pahapäinen ollut tai muuten ilkeä mutta tuhtia humalia, ylilyöntejä ja petettyjä lupauksia (juu. Tulen 23.00 kotiin kun aamulla lähtö sinne. Sitten kömmitään räkäposkella klo 06.00 viereen pötköttää. Seuraava päivä luonnollisesti äreänä krapulassa maaten. Tai juotu emännän kallit viinat kaapista) sekä vkl/iltoja kavereiden kanssa kupitellessa kun piti olla kotona.

[lizzy (poistunut käyttäjä)]

Minä taas en ole tarvinnut alkoholia ns. rohkaisuksi vaan olen ollut ihmisten seurassa avoin, puhelias ja seurallinen myös selvin päin. Raittiina suhtautuminen ja osallistuminen tekemisiin/tapahtumiin on valikoivaa siitä yksinkertaisesta syystä, että moni juttu ilman juomaa on vaan kuolettavan tylsää. Esim teatteriesitykset ovat mielestäni harvoin aidosti hyviä, niinpä sitä aikoinaan odotti enemmänkin väliaikaa jolloin saa hörppästyä pari viiniä. Sitten vaikka Vappu=syy imeä kuohuviiniä ja oikein shamppanjaakin, kun on katos kansanjuhla....No harvoin tulee nykyään teatteriin mentyä saati vappua (uutta vuotta jne) ”juhlittua”. Hyvä kun edes muistaa mitä nää on. Esimerkkejä tylsyydestä olisi vaikka kuinka Mutta toisaalta NIIN paljon on sellaista ihanaa tekemistä johon alko ei kuulu, saatikka sovi. Keskityn siis niihin

[Renki]

6vk menossa. Viime yönä näin unta siitä kuinka olisi tehnyt mieli kavereiden kanssa ottaa huikkaa. Unessa olin kahden vaiheilla että otanko ja mieli teki todella paljon. Lopulta kuitenkin totesin että enhän minä muuten enää otakkaan ja siihen sitten heräsin.

Tuntui unessa tämä taistelua pään sisällä samalta kuin hereilläkin ollessa.

Aika paljon näin aiemmin unia myös lapsuuden käsittelemättömistä asioista kun aloin niitä hieman pohtimaan.

Jossain oli juttua että jos tänä päivänä alkoholia tuotaisiin markkinoille niin kemikaalivirasto? lätkäisisi kylkeen päiväkohtaiseksi annosrajaksi joka ei vielä aiheuttaisi vakavempia haitallisia terveysvaikutuksia olisi olutta rk ja viiniä tl.

Jotenkin tyhmältä tuntuu kuinka jotain liimanhaistelijoita tai muuten päänsä ei laillisilla aineilla sekoittavia katsotaan alta kulmien mutta itse kipataan samaan tarkoitukseen viinaa kurkusta alas saman lailla aivoille ja elimistölle vahinkoa aiheuttaen. Sattuu nyt vaan olemaan laillista liuotinta

[Renki]

Tässä 6vk aikana on muutamana päivänä ollut pinnakireällä kuin viulunkiulu. Tänään yksi sellainen päivä. Kiristää niin perhanasti vaikka ei mitään syytä.

Olen kyllä, voisi sanoa jopa aina, rauhallinen ja nielen suurimmalti osan kiukkuni. Ehkä pitäisi joskus opetella vähän tuulettamaan ja sanomaan muille vastaan/ suorat sanat eikä aina myötäillä.

Ehkäpä tämäkin on yksi lapsuuden peruja.

Viinahan se on näissä tilanteissa rentouttanut niin pitää keksiä uusi keino purkaa tätäkin olotilaa.

[Renki]

Pinna ei ole nyt ollut pariin viikkoon piukeena mutta tänä vkl on ollut hetkittäinen julmettu tylsyys ja välillä on kyllä kuppi ollut mielessä.

98% ajasta mahtavaa ja hommat rullaa mutta se 2% kun pyörii kuppi/tylsyys mielessä tuntuu tuolloin 100%. Tuolloin tuntuu että tosiaan se loppuelämä on tätä tylsyyttä ja unohtuu ne hyvät fiilikset.

Mutta en prkl anna helpolla periksi.

Helposti tämä kyllä näin kotona ja töissä ollessa menee kun ei ole houkutuksiakaan.

[0132]

Moro.
Ei se tylsyys todellakaan ikuisuuksiin kestä.
Tiukkoihin tilanteisiin pitäisi osata vain valmistautua.

[Renki]

Näin se mieli muuttuu.

Kyllä on mahtavaa herätä klo 08.00 pirteänä aamupalalle.

Aiempi su oli yleensä nukkumista klo 13-14.00 asti ellei herännyt aiemmin armottomaan jysäriin. Vähän ruokaa ja herkkuja jos pystyi syömäön ja makoilua/nukkumista (liskojen yö) aamuun ja sitten töihin.

Ma ja vielä jopa ti puolivaloilla.

Kohta siivoamaan. Näytti sen verta pölyä olevan sohvien ja sängyn alla.

[Renki]

10 viikko menossa.

Välillä ahdistavia päiviä jolloin tekisi mieli nollata pää, välillä hetkiä jolloin muistuu mieleen nousuhumala ja hyvä meno mutta enemmälti hyviä päiviä kun ei ahdista tai janota.

Nuo kolme olotilaa tuntuu vaihtelevan.

Alussa sitä jotenkin odotti että on joku tietty hetki kun kaikki jotenkin muuttuu mutta eihän se niin mene. Muutos tulee pitkän ajan kuluessa ja huomaamatta.

Vähän kuin hiusten kasvu kun kasvattaa pitkiä hiuksia. Tuntuu ikuisuudelta saada ne ponnarille laitettavan pituiseksi mutta yksi päivä huomaatkin että oho nyt ne sai.

[Renki]

12vk puolivälissä. Alkoholi ei juuri ole mielessä pyörinyt kuin muutamissa tilanteissa jotka laukaissut juomisen haihattelun.

Häissäkin kävin ja aika kivuttomasti meni. Lähdin 23 aikaan pois.

Jotenkin alkanut tottua tähän uuteen elämänrytmiin.

[Renki]

13.vk kohta takana. Kaksi viikkoa mennyt aika heittämällä.

Nyt kun jostain syystä tulee juominen mieleen niin tulee hyvin vahvana ne huonot puolet ja jotenkin näen itseni selvistäpäin katsomassa sitä menoa enkä nöe siinä oikein mitään hauskaa. Sen jälkeen sitten tuleekin mieleen krapula aamut ja sellainen itseaiheutettu olotila aiheuttaa puistatuksen.

Myös huomaa sen että monella tutulla on ongelmia alkoholinköytössä kun aiemmin piti normaalina ja sai ryyppyseuraa.

Sitä on varmaan alkoholista riippuvaisena vain korostanut niitä vähäisiä hyviä puolia ja lukuisia negatiivisiä taas kieltönyt/torjunut. Ehkä nyt sitten alkaa aivoista viinanhuurut häviämään niin illuusio pikkuhiljaa särkyy.

Elämä ei myöskään enää näyttäydy että se on ikuisesti tylsää ja ilotonta ilman alkoholia.

[Renki]

Huomenna tulee 18vk täyteen. Huomaamatta mennyt kk. Jotenkin vaan soljuen. Toivottavasti jatkossakin menee.

Muiden kaljanjuonti samassa seurassa ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen ja pystyn ihan hyvin nauttimaan sillä hetkellä muista asioista. Ennen oli vaan kaljanjuonti päällimmäisenä mutta nyt on enempi keskustelu ja tuumailu.

Näillä mennään

[Renki]

1.12 tuli tasan 5kk täyteen. Voisi sanoa että viimeinen kuukausi meni aivan huomaamatta.

Yksi huono puoli hommassa on se että alun tylsyyden jälkeen päivät menee liian nopeasti. On välillä niin paljon puuhaa että jää kesken hommat kun nukkumaankin pitää mennä.Aiemmin ne tunnit jopa minuutit tuntui pitkiltä peiton alla krapulassa täristen ja kipeää päätä pidellen.

Päällimmäisenä lopettamiseen itsellä ja varmasti monella liittyy/liittyi se välillä iskevä armoton tylsyyden tunne. Aamulla katsot kelloa kun se on 10.00 ja mietit miten hemmetin tylsää. Onhan se hemmetin tylsää miettiä miten tylsää kun ei voi mukamas tehdä mitäön kun kaikkeen touhuamiseen on liittynyt alkoholi.

Kummasti se häviää siitä se tylsyyden harha.

Vaikka asiat etenee huomaamatta niin itsellä jonkinlainen käännekohta oli 3kk kohdalla. Sen jälkeen on ollut aika helppoa.

Vaikak sitä etukäteen koittaa varautua niin tällä hetkellä en pysty sanomaan mikö voisi olla sellainen asia tai tapahtuma elämässä joka saisi rakentamani henkiset muurit läpäistyä.

Sitäpä en murehdi vaan käytän aikani mukavaan touhuamiseen. Jos sellainen on tullakseen niin katsotaan sitten. Nyt keskityn kuitenkin vihdoin itseeni.