[skorpioni]

Hyvää selvää juhannusta!
Ymmärrän että joillekin juomattomuus on riippa jaloissa jota ei karkuun pääse. Elämän mittainen vapaudenrajoitin.
Se on ideologia. Uskonto.
Nuorelle joka miettii miten päihteisiin suhtautua on jatkuvan kieltäytymisen ajattelu varmasti synkkä mielikuva. Ajattelee että lopetan ehkä sitten kun on pakko, kun raittius on mustaa kieltäytymistä. Vaikka juuri nuorelle pitäisi kertoa että voi olla ilman päihteitä eikä se ole sellaista. Paljon juonut alkoholistikin voi elää kuin ei olisikaan ja vielä helpommin kun ei ole itseään pohjalle juonut. Selvänäoleminen on silloin valinnanvapautta.

Kannatan sitä että ajoissa eikä myöhään. Vaikka en sitä itse nuorena ymmärtänyt.

[lomapuisto]

Skorpioni kirjoitti

Kannatan sitä että ajoissa eikä myöhään. Vaikka en sitä itse nuorena ymmärtänyt.

Samat sanat, en ymmärtänyt ennen kuin olin siinä tilanteessa olin valmis luovuttamaan vahvempani edessä.
Olen oppinut ymmärtämään, että sillä hetkellä olin saavuttanut oman pohjani, nimenomaan omani.

Päivä kerrallaan.

[mies metsänreunasta]

Olen ihan tyytyväinen siihen että vuosikymmenistä huolimatta lopetin tavallaan ajoissa. En vajonnut millekään pohjalle, elämää ei tarvinnut tuon asian takia alkaa uudestaan järjestelemään. Ei siis jäänyt myöskään mitään päihteistä johtuvia sairauksia tai vammoja rasittamaan elämää eikä tullut järkättyä rikosrekisteriäkään varjostamaan elämää.

Monen muun asian suhteen tuli aikoinaan nollapisteeseen putoaminenkin tutuksi, hyvin tyhjänä miehenä olen pariinkin kertaan aloittanut uudestaan. Omaisuus on mahtunut hyvin pariin muovikassiin, ilman työtä , rahanarvoista ihmisuhdeverkostoa, (hyvävelituttuja) tai edes tuottaviin töihin tai toimiin oikeuttavia papereita mistään oppilaitoksesta -kyllä siinä maailman nurja puoli on tutuksi joskus tullut.

Mutta, niistäkin on selvitty, niin miksei sitten juomisesta joka kuitenkin on aika paljon omasta itsestä riippuva asia.

[lomapuisto]

mies metsänreunasta kirjoitti

Olen ihan tyytyväinen siihen että vuosikymmenistä huolimatta lopetin tavallaan ajoissa. En vajonnut millekään pohjalle, elämää ei tarvinnut tuon asian takia alkaa uudestaan järjestelemään. Ei siis jäänyt myöskään mitään päihteistä johtuvia sairauksia tai vammoja rasittamaan elämää eikä tullut järkättyä rikosrekisteriäkään varjostamaan elämää.

Hyvä ja kannustava esimerkki olet siitä, että vähilläkin vaurioilla voi päästä siihen tilaan, että juomari on valmis luopumaan alkoholista. Muistelen lukeneeni, ett jotain ajatusmaailmassasi pysäyttävää sinulle kuitenkin tapahtui.

Pelko mielenterveyden menettämisestä ja ennenaikaisesta tuhosta sai minut haluamaan lopettamista, ja lopullisesti havainto alkoholin järkyttävästä voimasta sai pyytämään apua. Kun olin päässyt avun voimapiiriin ja kuunnellut raitistuneita alkoholistitovereita, tajusin eläneeni vastoin omia ja yleisiä moraalikäsityksiä. Olin tuottanut huolta, epätietoisuutta, pettymyksiä ja häpeää vanhemmilleni ja perustamalleni perheelle. Olin toistuvasti pettänyt puolisoani, osallistunut epäjohdonmukaisesti perhe-elämään, jättänyt täyttämättä lupauksiani, vaatinut toisilta kohtuuttomasti. Talous oli ahdingossa kohtuullisista ansioistani huolimatta. Tulevaisuutta tai huomisenkaan suunnitelmia ei aina voinut toteuttaa. Harrastuksia ei ollut, onneksi vaimolla oli ajokortti. Matkatöissä alkoholinkäyttö ohjasi hotellien valintaa. Työ- ja liiketovereihin suhtauduin ylenkatseellisesti tai peläten ja nöyristellen. Käytin väärin edustustiliä. Yhteydet sukulaisiin riippuivat paljolti juomismahdollisuudesta.

Tällaisia kurkkauksia tuotti moraalisen itsetutkisteluni mieleen palauttaminen tänään. Ja kiitollinen olen niille alkoholisteille, jotka aikoinaan toisiaan tukien ovat kirjoittaneet muistiin omat selviytymiskeinonsa, AA:n 12 askelta.
Omaan tieheni on osunut tällaista, joku toinen selviää toisilla tavoilla.

Päivä kerrallaan

[mies metsänreunasta]

Olet oikeassa, Lomapuisto.
On niin monenlaisia elämänpolkuja. Joku pääsee jossain suhteessa helpommalla kuin toinen. Joku syntyy "kultalusikka suussa", toisen polku on jatkuvaa rämpimistä ja selviytymistä. Ja ihan mitattavissa olevista asioista huolimatta on aina myös asioita joita ei kukaan ulkopuolinen voi tietää eikä edes ymmärtää. Joskus on niin henkilökohtaisia ja yksilöllisiä hankaluuksia ettei kannattane kenenkään elämää mennä arvioimaan "helpoksi" tai "vaikeaksi". Jotkut asiat ovat todella yksityisasioita.

Oman elämäni olen melko helpoksi arvioinut, siitäkin huolimatta että monen muun mittapuiden mukaan se on ollut hikistä kompurointia ja toimeentulon rimaa hipovaakin.

Alkoholinkäytön lopettamiseen ei mitään varsin dramaattista liittynyt, sen aika kai sitten vaan tuli ja se sopi minun ajatuksiini. Eikä ehkä olekaan niin merkityksellistä miten kauan tai miten paljon itsekukin on juonut, olennaista voikin olla se miten tulevaisuuttaan katselee ja miten haluaa siihen vaikuttaa. Toinen voi olla juonut samat vuosikymmenet kuin toinen, mutta toinen kenties hartaammin ja jatkuvammin, toinen ehkä luonteeltaan tai tavoiltaan ryöpsähtelevämpänä on liittänyt juomiseensa enemmän murheita kuin toinen... on niin monta mahdollista muuttujaa.

Itselleni olennaista on tässä asiassa lopputulos. Se, ettei alkoholista tai alkoholismista ole enää murhetta elämässäni. Ei siis ole mitään juomattomuuden pakkoa mutta ei ole tarvetta juomiseenkaan. Eikä se johdu juomisharrastuksen värittämien vuosien määrästä, kun se juominen ei kuitenkaan ehtinyt lyömään mitään korjaamatonta vammaa jota pitäisi lääkitä tai jonka takia työ- ja toimintakyky olisi alentunut. Tiedän toki, että monen kohdalla niin on käynyt, ja tiedän myös että vammaisena eläminen ei kaikilta osin helppoa ole. Kovin läheltä olen sitäkin asiaa katsellut.

En ole aivan varma tämän koko ketjun hyödyllisyydestä -vaarana on se, että aletaan vertailemaan juomisia ja vuosia, samaistumaan kaavoihin ja seurauksena stigmatisointia, toivottomuuttakin …"enhän minä voi kokonaan parantua kun olen näin kauan ja näin paljon juonut..."

Ei se kuitenkaan niin mene. Tulevaisuuden ajattelu on sittenkin merkitsevämpi asia kuin menneisyyden ajattelu.

[1970]

Jaa kauanko.

Tähän on olemassa erilaisia laskelmia ja näkökulmia.

1982 eka huikka %juomaa landella eli jussinajan sahtia.

2013 vika huikka %juomaa eli syksyisen katkeran-petterin, täysalkoholistin viimeinen yritys saada ihana känni toimimaan.

Aktiivisesti dokaten 1986 - 2008. Toimimaton vähennyskusetus joitain vuosia ja kerran vuodessa kaato vikat kolme vuotta
ennen hanan kuivumista. Sitten tietenkin kaikki mahdolliset virheet eli maailman raitistaminen ja viunan demonisointi.

Nyt olen enempi ja oikeesti sitä mieltä, että kukin juokoon, jos haluaa, ah.
Raitistus on kans vähän niinkuin omissa käsissä, eikä kenenkään muun.

Kyllähän vapaa valinta pitää olla kaikkeen tekemiseen,
jossa ei toista vahingoiteta. Muuten saapi tehdä kaikkea
laillista, mutta moraalisesti on paljon tulkinnanvaraista.

Mitä aiemmin lopettaa, sen aiemmin pääsee sellasten asioiden pariin, jotka on niitä parhaita asioita elämässä.
Parhaat asiat olen minäkin kokenut vasta selvinpäin ollessa. Näin koen itse, mutta entinen, huuruinen meikä koki jotain muuta.

Kukin saa onneksi päättää itse, mikä on hänelle parasta ja milloin on sen aika vai onko jo nyt niin !
Yhden elämän aikana on ihan paikallaan vaihtaa takkia ja leiriä ja syyä ja juua joskus sanansa.

Tunnetason juttuja ei voi oikein opiskella ja selvittää humussa ja turvokkeessa.
Kaikki muu sellanen asiatieto on ihan hyvä ottaa haltuun ja opiskella. Ehkä.

mies metsänreunasta:
Ei se kuitenkaan niin mene. Tulevaisuuden ajattelu on sittenkin merkitsevämpi asia kuin menneisyyden ajattelu.

Joo, tässä päivässä eläminen näin kuin elää, eli omalla ja valitsemallaan tavalla mahdollistaa sen jatkon myös tulevaisuudessa.
On ihan kiva ja nostalgista katsella menneeseen yle-dokkarin kautta ja omaa elämäänsä tsiigata uudesta, puhdistavasta kulmasta.

[0132]

Vuodet 1981 - 2017.
Putkis

[Nayris]

20 vuotta säännöllistä alkoholinkäyttöä. Noin 10 vuotta kiihtyvää tahtia ja sosiaalisten menojen sijaan yksin juomista. Pari viimeistä vuotta tiesin että näin en voi jatkaa mutta vauhti vain kiihtyi. Nyt kun yli vuosi on mennyt raittiina, alkaa häpeä olla hävinnyt ja ajattelen että mitään en voi menneisyydessä muuttaa mutta tulevaisuuteen voin vaikuttaa. Koko ajan syntyy uusia muistoja elämästä ja ne vanhat mitkä joskus öisinkin herätti häpeämään, haalistuvat. Tällaiseksi olen muovautunut kaikkien kokemusteni johdosta.

[Nyttulistoppi]

Kauanko join? 🤔 Ensimmäisestä kerrasta noin 30 vuotta. Alussa aika tosi harvoin ja välillä kuukauden parin raittiita jaksoja ilman sen kummempaa syytä. Kohtuu käyttöä noin 10 vuotta. Viimeisen noin viidentoista vuoden aikana kiihtyvällä tahdilla. Ja siitä nyt parin kolmen viime vuoden aikana aikalailla.. Liikaa.

[1970]

^^ Tällaiseksi olen muovautunut kaikkien kokemusteni johdosta.

Tää on sellanen filosofia tai näkökulma, joka on samaan aikaan lohduttava, toteava, kuin myös hyväksymisen tie.

Ei oikeestaan voi mennä kauheesti pieleen, kun on tai yrittää olla vähän armollinen itselleen
ja jos mahdollista jopa vähän aikaa ja jossain määrin neutraali oman elämänsä
hlöhistorian suhteen eli antaa anteeksi itselleen *menneet.

*menneet

kunkin juomarin ja päihtelijän senaikaiset teot ja tavat, koetut ja mokatut jutut ja ajat

[Nayris]

Näin on 1970! Sinulta löytyy kaunis taito sanoittaa.

[Elinalopettaa]

Aloitin huolestuttavan käytön 2020 vuoden alussa kamalan eron jälkeen. Ajauduin hetkeksi alkoholistin kanssa säätämään ja opin hänen juomatavat. Sitten oli hieman vähäisempää käyttöä mutta se paheni koronapandemian ollessa päällä, jäin nimittäin yksin. 2020 Syksyn alussa minulla oli ystävyyssuhde erääseen ihmiseen jonka kanssa vain biletimme ja sen jälkeen aloin seurustelemaan huumeidenkäyttäjön kanssa joten huumeetkin astui mukaan elämään. Viime lokakuussa tulin raskaaksi ja lopetin juomisen jolloin huomasin olleeni alkoholisti,raskaus keskeytyi ja heti ekat kännit sai mut nyt laittamaan stopin koko hommalle. Kaksi vuotta siis olin alkoholin pauloissa.

[AnssiA]

Päivittäistä käyttöä lähes 30 vuotta. Väliin mahtui muutama 2-3 kk:n raitis jakso. Ensimmäiset 10 vuotta päivittäistä "rentouttavaa" tissuttelua, sitten vähitellen suurkulutuksen puolelle, ja lopulta viimeisenä vuonna juomisen kontrollin menettäminen.

[Tippakannu]

Ryyppyputki alkoi joskus -87 . Noin 30 vuotta tuli ryypättyä iloon, suruun ja kaikkeen muuhun. Vuonna 2000 sattui tapaus josta minut tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen, silloin sain maistaa raittiutta neljän vuoden ajan. Pakkosäästöön oli kertynyt työeläkettä 28000€ sehän oli heti menoa, taksilla Alkoon ja kotipaikkakunnalle ryyppäämään. Kolmessa kuukaudessa kaikki oli juotu. Silloin otin itseäni ekakertaa niskasta kiinni ja muutin Ruotsiin. Siellä meni ihan hyvin, mutta Suomeen teki mieli palata takaisin. Nyt asuttuani kahdeksan vuotta Suomessa päätin kokeilla tipatonta tammikuuta, näyttää onnistuvan hyvin kun ei ole ainuttakaan juoppokaveria enää hengissä.

[LittleWing-77]

Sanoisin, että melko säännöllisesti juonut noin vuodesta 1997 vuoteen 2020.
Välissä ollut kaksi noin vuoden taukoa, kun syntyi lapset. Aika pian palasin vauva aikoinakin jo 'rentouttavien' lasillisten pariin. Ja nyt jälkikäteen olen miettinyt sitä, kuinka ylläpidin tapojani odotusaikanakin alkoholittomien juomien kanssa. Nyt kun asiaa mietin, niin tuntuu todella omituiselta, kuinka ei muka saunassa voinut käydä ilman saunakaljaa ja kavereita ei voinut tavata Jaffaa lasissa. Miksi silloinkin piti olla alkoholiton olut tms?
Aika kauan on tullut juotua, koko aikuisikä. Olen kyllä saanut hyvät opit ja aivopesut jo kotoa näihin tapoihin. Ja kauan meni ennenkuin sitä itse havahtui tähän kaikkeen, jota on oppinut pitämään ikäänkuin normaalina elämäntapana.
Välillä tuntuu aika hassulta kun miettii, että kuinka tässä viimeisen puolentoista vuodenaikana on joutunut opetella elämään oman tunne-elämänsä kanssa, kun on niitä tunteita säädellyt alkoholilla koko elämän. No nyt lasten kanssa yhdessä opetellaan sietämään pettymyksiä ja huonoja fiiliksiä ja rauhoitteleen oloa, kun käydään innosta ylikierroksilla
Meni jo suurin osa aiheen ohi.. Sorry.
Raikasta ja raitista helmikuuta lopettajille