[Tarkkis]

Huomenta

Kiitos kivoista kommenteista, niitä on aina mukava lukea.

Tämä viikko on mennyt niin rutiinilla, että olen vaan lukenut toisten ketjuja, itsellä ei ole ollut oikeastaan mitään sanottavaa. Uusia plinkkiläisiäkin on tullut, se on hyvä. Uskon ja toivon että saatte apua ja vinkkejä täältä juomattomuuteen, ainakin potkun persuksille lukemalla muiden kaltaisten kokemuksia ja miten he ovat selviytyneet, osa ensi yrittämällä, osa erehdysten jälkeen ja jotkut vielä sitkeilevät vaikean alun kanssa edelleen, mutta yritys ja halu lopettaa on kova, ja jo se on hieno asia.

Minulla tämä juomattomuus on ollut ihanaa aikaa, olen kuin lapsi lelukaupassa. Kaikki on niin uutta ja kaikkea pitäisi haistaa, maistaa ja kokeilla. Elämännälkä on valtava. Kai mun piti vuosikaudet ryypätä että osaisin arvostaa elämää selvänä, nyt tuntuu kuin pitäisi saada ne huuruissa menetetyt vuodet takaisin. Ennen oli kiire juomaan, nyt on vaan nautittava rauhassa kaikesta. Päivät lähtee käyntiin mukavasti pihalla aamukahvia nautiskellen kun koko kylä vielä nukkuu, tai osa on vielä baarissa, sen verran aikaiseen herään.

Raitista sunnuntaita teille

[Tarkkis]

Äh....

Unohdin ”tärkeän” asian: Viime sunnuntaina mieheni aikuinen tytär miehensä kanssa tuli kylään. Tekaisin nopeasti kahvipöytään pienen täytekakun. Joimme kahvia niin paljon siinä jutustellessa että läksin kaupasta hakemaan lisää. Mies kertoi vieraiden lähdettyä että sillä aikaa kun olin kaupassa, tyttärensä oli kysynyt:- mitä Tarkkikselle on tapahtunut? Se on kuin eri ihminen, juttelee hirveästi, touhuaa kokoajan ja on MUKAVA!
- Se ei ole ottanut pisaraakaan yli kuukauteen, oli mieheni vastannut.
- Sulla on uusi vaimo! Oli tytär sanonut iloisena

[lomapuisto]

Tarkkis kirjoitti

- Se ei ole ottanut pisaraakaan yli kuukauteen, oli mieheni vastannut.
- Sulla on uusi vaimo! Oli tytär sanonut iloisena

Ihanasti sanottu, ja kyllähän raittius on iloinen asia muillekin kuin itselle.
Oletkin jo kertonut, mitä oli juodessa, mitä tapahtui ja millaista on nyt.
Jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme.
Pysytään mukana!

Tänään et ole yksin

[MinnaKoo]

Onpas upeaa kerrontaa Tarkkis!

Minullakin niin paljon eilen hommaa, etten ehtinyt mökkikirjaan kirjoittaa tarinaa.

Pienessä ajassa huomaa tuon mielen kohotuksen niin hyvin ja aistien terävöitymisen. Ennen kaikkea järki pelaa partaveitsen tavalla verrattuna juoma-aikaani.

Jatketaan Tarkkis, samoilla linjoilla ollaan.

MinnaKoo

Ps viime yönä näin unen, jossa join ja voi sitä ketutuksen määrää unessa. Olipa Hienoa herätä todetakseni, mikä painajainen. Unessa oleva tunne oli todella todentuntoinen.

[Tarkkis]

Kaunista elokuun aamua

Raitis lomaviikko takana.
Aikamoista lentoa on ollut, joka päivälle jotain menoa, en erityisesti tykkää. Mielelläni olisin ihan rauhassa, ilman mitään pakollisia käyntejä sukulaisissa ja kylissä. Mä väsyn niin helposti ihmisistä, tuntia pidemmät kanssakäymiset on raskaita, tuntuu kuin olisin menettänyt tärkeää laatuaikaa itseni kanssa.
Eilen aloitinkin pitkän vieraiden kanssa seurustelun (9t) jälkeen kirjan lukemisen, ja luin pitkälle yöhön. Yöunet joutuivat kärsimään, mutta oli niin tärkeää olla itsekseen kirjan kanssa.

Ryhmissä olen käynyt, ne ei kyllä rasita päätä yhtään, päinvastoin, mahtava henkinen ja fyysinen lataus niissä tulee. Yksillä 47-vuotispäivilläkin olin. Aivan mahtava suoritus häneltä, tilaisuus oli minulle todella liikuttava, henkilön rankan taustan tuntevana ei voinut kuin nöyränä onnitella pitkästä raittiudesta ja toivoa paljon lisää raittiita vuosia.

Viinaa on edelleen tehnyt satunnaisesti mieli, sen hetkellisesti tuomaa rauhoittavaa ja rentouttavaa vaikutusta. Onneksi ainakin vielä olen pystynyt voittamaan taistelussa, mutta ohi se ei varmasti ole, monta kamppailua pitää varmasti vielä kokea, toivottavasti voittajana. Kun vaan selviäisi ilman suurempia tunnekuohuja ja mullistuksia, niin olisi helpompaa.
Tällä viikolla eräs henkilö alkoi pommittaa mua ikävillä viesteillä, ensin olin täydellisen hämmästynyt, sitten raivostuin. Onneksi olin selvä etten lähtenyt mukaan hänen mielipuoliseen viestittelyyn, vaan olin vain vastaamatta ja lopulta laitoin hänet estoon. Pakko oli kuitenkin kirjoittaa hänelle:” ajankohdasta ja viesteistäsi päätellen olet humalassa, joten annan asian olla”.
Se vaan tuntui niin kivalta, laittaa jollekkin viesti: -taidat olla humalassa! Kerrankin näin päin

Näin täällä tänään, pysytään ihmiset raittiina

[Tarkkis]

Ei enää hävetä, ainoastaan vituttaa.

Hyvin, suorastaan loistavasti meni 4kk. Jostain syystä mieheni alkoholin käyttö lisääntyi koko ajan kun minä olin juomatta. Se oli jo häiritsevää. Sanoinkin hänelle -kohta mä varmaan alan juoda, en kestä sun soperrusta. -Sun pitää varmaan hommata uusi mies, hän vastasi. -Niin varmaan. -Tai sit mun pitää lopettaa juominen. -Se olisi paras ratkaisu, vastasin. Asiasta ei puhuttu sen jälkeen, eikä tilanne muuttunut miksikään.

Pari viikkoa sitten hän istui pihalla puoli kahdeksalta aamulla, tuore viina haisi, ei edellisen illan, vaan juuri juotu. Pyysi että käytän hänet yhdeksältä alkossa kun aukeaa. Käytinhän minä. Niin alkoi aamuinen tissuttelu. Mä viestittelin AA-kaverin kanssa. Mies näytti mulle puhelintaan kun jossain FB-ryhmässä oli tuttujen kommentteja. Luin niitä ja samalla hänelle tuli viesti joltain naiselta:-olet parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut.
Läksin puhelimen kanssa pihalle, sytytin tupakan ja luin viestejä. Lamaannuin täysin. Vastasin miehen puhelimella naiselle: Moi, tässä viestikaverisi vaimo, olet Urpo. Menin sisään, mies oli vessassa. Otin vihkisormukset pois ja heitin ne vessanpönttöön. -Terveiset naisellesi. Sitten kävelin rauhallisesti keittiöön, upotin miehen puhelimen tiskiveteen ja pidin sitä siellä että olin varma ettei siitä tule enää kalua. Lopuksi vielä paiskasin sen seinään, leivoin miestä lättyyn niin kovaa kuin pystyin, otin avaimet pois ja työnsin ovesta ulos.
Painuin baariin, jossa join raakaa viinaa niin että olin kaatunut kotimatkalla kadulle, josta sitten joku puolituttu mut sai ylös.
Mies yritti aamulla vielä kotiutua mutta heitin sen vaatteet pihalle, josta se sitten niitä noukki autoonsa ja lähti. Eikä ole sen koomin näkynyt. Avioerohakemuksen lähetin allekirjoitettavaksi äitinsä osoitteeseen, missä kuulemma majailee. On allekirjoittanut, koska torstaina paperi tuli käräjäoikeudesta.
Mikään muu ei kaduta kuin retkahdus. Toki mä olen helvetin masentunut, surullinen, pettynyt, masentunut jne, mutta pakko vaan taistella. En halua enää alkaa juomaan. Se ei ainakaan paranna asioita. Sen kun vaan pystyisin takomaan päähäni, nyt on kyllä niin tiukka paikka. Nollaan laskurin kun saan joskus tietokoneen.

[Jorg.Buttgreit]

Kun viinapirun demoni lähti sinusta pois, ensin se koetti palata takaisin , mutta sillä ei ollut enää pääsyä sinuun takaisin ja se iski mieheesi, koska hänellä oli "avoimet ovet"..ilmeisesti hän eli sen ylpeyden vallassa että "minä olen TAVIS, minä VOIN JUODA" alkoholismin demoni on raskaana suomen kansan päällä - esimerkiksi Kreikassa sitä ei ole ja sielä saattaa onnistua juomaan kohtuudella..

[lomapuisto]

Tarkkis kirjoitti

Mikään muu ei kaduta kuin retkahdus. Toki mä olen helvetin masentunut, surullinen, pettynyt, masentunut jne, mutta pakko vaan taistella. En halua enää alkaa juomaan. Se ei ainakaan paranna asioita. Sen kun vaan pystyisin takomaan päähäni, nyt on kyllä niin tiukka paikka. Nollaan laskurin kun saan joskus tietokoneen.

Raskasta ja surullista on sulle tapahtunut.
Takaisin vain kotiryhmääsi, siellä sinua ei moitita eikä ihmetellä. Kertomasi kokemus on sinulle muistutus alkoholin vahvuudesta ja siitä on hyötyä sinulle ja meille lukijoille.

Yhdessä olemme enemmän

[1970]

^^^ Parempaa jatkoa toivottelen... ja kuten sanoit, et kadu tuota äijän ulosheittämistä.
Eläydyin siihen tarinaan suuresti ja tunnen ihailua noin railakkaaseen toimintaan,
jota luulin tapahtuvan vain Tarantinon elokuvissa.

Pettämistä en arvosta ja sellasia tyyppejä. Sehän on vain tylyä piittaamattomuutta.
Ja hyvä, että joissain asioissa ei jäädä jumiin, sillä sitä tilaa voi kestää vuosikaupalla.

Tästä tulee tämä päivä ensiksi ja sitten niitä kertyy ja kohta hujahtaa taas kuukausia ja
ensi vuosikymmenellä sulla on jo tyystin erilainen elämä, kun vaan jaksat nyt elää tätä elämää, kyl !

Tsemppiä vaan ja sitkeyttä.

[Mummeli]

Hei Tarkkis. kovia olet kokenut, harmittaa sun puolesta. Toivottavasti saat taas raittiudesta kiinni. Minullakin on ollut yksityiselämän vaikeuksia. En ole saanut elämääni kuntoon. Olen juonut viime aikoina tosi paljon ja suoraan sanottuna se vituttaa. Olen masentunut ja joutunut syömään masennuslääkkeitä. Tänään taas maanantaina on oloja ja pitäisi lähteä iltavuoroon töihin. Voi kuinka sitä osaisi käsitellä noita vaikeuksia selvin päin. Sillä juodessa ne vaan lisääntyy. Olin tupakkalakossakin mutta sekin meni pilalle. Kirjoittele kuulumisiasi. Olin vähän aikaa pois täältäkin, mutta huomasin että kyllä tämä auttaa kun kirjoittelee muiden kanssa. Saa siitä tukea. Yritetään yhdessä. Tsemppiä sulle.

[Ginger2]

Hei Tarkkis, luin ketjusi vasta nyt ja olen todella pahoillani kohdallesi osuneista kettumaisista asioista. Mutta hienosti sä tsemppaat, neljän kuukauden raittius on jo saavutus. Ja ihan varmasti pääset siihen taas kiinni, kun olet eliminoinut elämästäsi turhat asiat veks. Kuten exmiehesi.

Ja ymmärrän että juurikin suurin ketutus koskee oman tahdonlujuuden pettämistä. Mutta ihminen on aika heikoilla tuollaisessa tilanteessa ja toimii varmaan aika spontaanisti takaiskuja kohdatessa. Tunnistan itseni myös tälläisestä.

Nyt vaan pikkuhiljaa rakentamaan omaa, UUTTA hyvää elämää. Kaikkihan on mahdollista jos vaan jaksaa tsempata ja sitä tsemppiä sulle todella toivon!

Mullakin on mies, jonka alkoholinkäyttö ärsyttää aika usein. Ja myös se, ettei hän tue mun raitistumisyrityksiä. Olen kuitenkin yrittänyt noudattaa hänen ylimielistä kommenttiaan; " jokaisen alkoholinkäyttö on henkilökohtainen asia". No ok, niinhän se onkin, jollei siitä koidu ongelmia muille. Eli keskityn vain oman hyvinvointini ylläpitämiseen enkä vaivaa päätäni paljonko hän juo/käyttää siihen rahaa.

Jotenkin tuntuu että tietylle ihmisryhmälle kasaantuu tosi paljon erilaisia ongelmia, joista se juominen ei ole ainut, mutta sen mukanaan tuomat lieveilmiöt kylläkin.

Taistelutahtoa Tarkks, kyllä sä selviät!

[Tarkkis]

Maanantaita

Kiitos ystävät kannustavista kommenteista, ne ovat enemmän kuin tarpeen. Onneksi älysin palata tänne plinkkiin kaltaisteni luo.

Raittiina tässä on oltu, mikä on ihme, kyllä tää elämäntilanne on niin vittumainen ettei ole tosikaan. Kävin työterveydessäkin viime viikolla, lääkäri totesi että -vaikea masennus, loppuvuosi lomaa. Mä siihen että minuu vaan vituttaa, en ole sairas ja perkele mä kotiin pysty jäämään, siellä mä vasta masentuisin. No, suostuin kuitenkin käymään psykologin juttusilla.

Hirveesti tekis mieli mennä perjantaina kotiryhmään mutta jotenkin pelottaa kun ne luotti muhun niin paljon ja nyt mä tolla retkahtamisella petin heidän luottamuksen. Mitä nekin musta ajattelee....

Näihin tunnelmiin ja kiitos että olette olemassa.

[JuuliaS]

Maanantaita

Hirveesti tekis mieli mennä perjantaina kotiryhmään mutta jotenkin pelottaa kun ne luotti muhun niin paljon ja nyt mä tolla retkahtamisella petin heidän luottamuksen. Mitä nekin musta ajattelee....

Näihin tunnelmiin ja kiitos että olette olemassa.

Reippaasti sinne ryhmään vaan. Mitä ne sinusta ajattelevat? Luultavasti ovat hyvillään että tulet takaisin kovan koettelemuksen jälkeen. Eihän se helppo tilanne sinulle ollut, mutta nyt se on ohi ja pääset jatkamaan omin ajatuksin. Ei enää alko-kyytejä kenellekään.
Jaksuja.

[Ginger2]

Aikaista tiistai-aamua.
Komppaan JuuliaS:n kommenttia ; sinne vaan mukaan. Sehän on osoitus että haluat muutosta ja olet taas mukana. Yksinolo ei varmasti ole paras mahdollinen olotila sinulle nyt, jos vaan jaksat olla ihmisten kanssa, niin mene.
Voimia ja valoa.

[lomapuisto]

Tarkkis kirjoitti

Hirveesti tekis mieli mennä perjantaina kotiryhmään mutta jotenkin pelottaa kun ne luotti muhun niin paljon ja nyt mä tolla retkahtamisella petin heidän luottamuksen. Mitä nekin musta ajattelee....

Älä ainakaan jää kotiin miettimään, mitä ne ajattelee susta. Asian saat selville menemällä niitten mukaan ja kuuntelemalla.
Mitä itse olet ajatellut, jos joku alkoholisti sattuu juomaan väärään aikaan?
Ei ole ihme, jos alkoholisti juo, ihme on, kun ei.

Tänään et ole yksin