Olet täällä

Lopetan ja elän

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Lopetan ja elän

ViestiKirjoittaja Kukkaliisa » 21.8.2019 11:59:45

Ei minulta onnistu alkoholin käytön vähentäminen. On lopetettava kokonaan, jos haluan parin vuoden päästä olla suht terve tai elossa. Tai muistaa jotain.
Näin viime yönä unta, että vuosin verta joka puolelta. Maksani oli lopettanut toimintansa ja ylävatsaan ja selkään koski mielettömästi. Sanoin unessa tai ehkä oikeasti miehelleni, että tulen kuolemaan. Uni oli todellinen pienen tauon ja eilisen repsahtamisen (4 siideriä ja 2 40%votkapaukkua).
Yleensä otan joka ilta 6-8 annosta ja joskus enemmän. Alkoholista irti pääsemistä olen miettinyt vuosia. Olen juonut yli 13 vuotta. Joskus on ollut taukoja, pisin jotain 3 kuukautta. Vuonna 2017 masennuin ja uuvuin. Tajusin, että kaikki vaivani johtui juomisesta, mutta valehtelin työterveyshuollossa, etten juo. No, en sairaslomalla juonut... ainakaan koko aikaa. Nyt olen ajatellut, että pitää kertoa, koska en enää jaksa.
Olen hoitanut työni. En sano, että kunnolla, koska olen ollut hermostunut asiakaspalvelutyössä. Kireä selvinpäin. Syytän muita ja ihmettelen kylän alkoholisteja työpaikan kahviossa, kuten muutkin. Ja olen itse sellainen, ehkä kaikki sen näkevätkin: punoittava turvonnut viininaama ja tärisevät kädet. Ehkä hajukin. Jos olen pari päivää ilman viinaa, repsahdan yleensä toisena iltana. Nikkis on niin voimakas.
Lapset ovat pyytäneet juomisen lopettamista. Tänään pyysin anteeksi kaikkia näitä vuosia tyttäreltäni. Ensi viikolla on terveydenhoitajan vastaanotto, siellä puhun suuni puhtaaksi. Yritän olla juomatta sinne asti tai ainakin tämän illan. En tiedä mitä tapahtuu. Haasteena riipuvuusgeenit ja ympäristö. Viinaa on kotona. Mieheni ei lopeta ja oudoksuu päätöstäni.
Aloitin päiväkirjan tästä kamppailusta, ihan käsinkirjoitetun. Tänne yritän kirjoittaa, kun kerkiän. Nyt töihin.
Kukkaliisa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 9
Liittynyt: 28.4.2019 14:31:51

Re: Lopetan ja elän

ViestiKirjoittaja 0132 » 21.8.2019 18:39:02

Hei Kukkaliisa.
Totuus on tullut eteesi. Hyvä niin.
Nyt kaikki tsemppi siihen terveydenhoitajalla käyntiin.
On hyvä pyytää anteeksi, mutta on myös tärkeää muuttaa elämäänsä anteeksipyynnön mukaiseksi.
Kaikkea hyvää ja ennenkaikkea suurta sitkekyttä ja tahdonvoimaa toivotan.

Putkis 0132, alkoholisti
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1512
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Lopetan ja elän

ViestiKirjoittaja V-tyyli » 21.8.2019 20:27:30

Hei Kukkaliisa. Aika kurjalta tuntuu toi sun kuvaus itsestäsi, mutta on hyvä että olet rehellinen.
Ehdottomasti olen samaa mieltä siitä, että lopettaminen on selkeämpi ratkaisu kuin vähentäminen. Silloin tarvitsee tehdä vain yksi päätös: en juo. Vähentäjön sen sijaan pitää tehdä joka kerta erikseen päätös, juonko (vielä) yhden tai en.
Ja Putkista komppaan siinä, että on hyvä pyytää anteeksi mutta pelkkä anteeksipyyntö ei merkitse vielä mitään, jos se ei johda tekoihin.
Tsemppiä ja muista mennä terveydenhoitajalle!
Avatar
V-tyyli
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 42
Liittynyt: 20.8.2019 20:01:27
Ollut juomatta

Re: Lopetan ja elän

ViestiKirjoittaja Aamunen » 21.8.2019 21:35:48

Hyvä Kukkis! Toivon, että alat myös nähdö itsesi armollisemmin. Tsemppiä ja superhienoa, että haet apua!
Aamunen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 15
Liittynyt: 2.6.2018 05:41:55

Re: Lopetan ja elän

ViestiKirjoittaja aaneton_juoksu » 21.8.2019 22:18:14

Tsemppiä Kukkaliisa. Puhuminen aina helpottaa, myös kuunteleminen. Oletko ajatellut käydä ryhmissä?
aaneton_juoksu
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 18
Liittynyt: 25.12.2018 23:09:29
Ollut raittiina

Re: Lopetan ja elän

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 22.8.2019 07:26:29

Hyvää huomenta, Kukkaliisa!

Toivottavasti nukuit hyvin ja päätöksestäsi helpottuneena. Terveydenhoitajan kanssa puhuessasi voisit tiedustella häneltä kokemuksia ja tietoja lähelläsi toimivista raittiutta tukevista ryhmistä tai yhteisöistä. Mene sovittuna aikana terveydenhoitajalle, miehesi mielipiteistä huolimatta. Kysehän on sinun terveydestäsi ja elämästäsi. Hieno juttu, että olet avautunut hänelle ja tyttärellesi ongelmasi vakavuudesta.
Sinulla on monien alkoholista kärsivien tavoin juuri nyt mahdollisuus päästä raittiuden tielle päivä kerrallaan.

Ensimmäiset asiat ensiksi
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3331
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Lopetan ja elän

ViestiKirjoittaja Kukkaliisa » 22.8.2019 20:44:57

Kiitokset kaikille kommentoijille. Kohtalaisesti on nämä pari päivää mennyt. Unta on vielä saanut ja ruokaa alas. Töissä päivät. Aikaisin nukkumaan. Vähän omissa ajatuksissa olen ollut. Ei juuri nyt mitään kerrottavaa, kun ei ole muuta ajatusta, kuin etten ota. Vähän niinkuin, keskittyisi hengittämään. Tuntuu hirveän pahalta keskustella asiasta tai mistään. Töissäkin välttelen draamaa, vaikka se on meillä vaikeaa... Siellä velloo vanhat draamat ennen kuin uusi myrsky nousee. Tänään haaveilin metsään muuttamisesta, kun lapset ovat omillaan. Siellä ei ole draamaa, jos ei itse järjestä. Tärkeintä on, ettei itse järjestä ja pysyy poissa kuohuista. Hyvää yötä, mitäpä tässä muutakaan.
Kukkaliisa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 9
Liittynyt: 28.4.2019 14:31:51

Re: Lopetan ja elän

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 22.8.2019 21:07:27

Hei! Mitä sinulle kuuluu?

Minä olin myös hyvin väsynyt, koska join. Inhosin itseäni pienessä sievässä lukemassa iltasatua tyttärelleni. Pohdin pitkään asiaa, miksi en voisi tehdä muutosta? En vaan saanut sitä aikaiseksi. Viime syksynä kävin lääkärillä ja hän kysyi juomisestani. Olisin voinut valehdella, mutta olin siinä pisteessä, että ymmärsin, etten enää jaksa näin. Ja kaiken kertominen oli alkusysäys muutokseen.

Toivottavasti saat/sait asian kerrottua terveydenhoitajalle. Alkumetreillä on hyvä olla vertaistukea. Itse kävin kokemusasiantuntijan juttusilla. Helpotti kun joku ymmärsi mistä puhuin. Ja tänne kirjoittelin päivittäin, jopa useamman kerran päivässä.

Mieheni juo viikonloppuisin edelleen. Se on ollut välistä hankalaa ja olen vetäytynyt omiin oloihini kotona. Välillä harmittaa se, ettei mies tue. Ei edes yhtä viikonloppua voi olla ilman alkoholia. Kyllä se stressaa suhdetta, mutta haluan tehdä muutoksen ja sitä ei kukaan voi estää. Saan voimaa siitä, että olen ollut vahva ja riippumaton toisesta. Ja lapseni saa nykyisin kuunnella iltasatunsa äidiltä, joka ei sönkötä tai sählää.

Moni asia on mennyt parempaan. Energiaa on aivan eri tavalla kuin ennen. Alkoholi masensi entisestään. Näen sen nyt. Arvostan itseäni erilailla nyt kuin vuosi sitten. Minullakin on arvoa.

Tsemppiä sinulle.
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 592
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Re: Lopetan ja elän

ViestiKirjoittaja Kukkaliisa » 23.8.2019 21:37:38

Ihan hyvää kuuluu, Varjolilja. Tässä hetken istun ja lähden sitten nukkumaan. Kävimme kaupoilla ja kotiuduttiin saunaan. Työpäivän jälkeen nukahdin sohvalle ja kun heräsin, olin hikinen ja sydän paukutti. Olisiko vieroitus oireita... No, voi johtua siitäkin, että työpäivän jälkeen tapana on syödä liiankin tuhti päivällinen, jolloin verensokeri nousee, nukuttaa ja sitten laskun seurauksena hiottaa. No, illalla olen voinut ihan hyvin. Kaupassa juomaosaston ohi kulkiessa oli kieltämättä absurdi olo. En ole ennen tajunnutkaan miten isoja kalja/siideri osastoja kaupoissa onkaan ja jos haluat päästä kassalle, et voi oikein niitä välttääkään. No, selvisin, ei vaikeutta tällä kertaa. Ostin kuplamehua eli vadelma vichyä. Toinen maku, kurkku greippi on myös hyvä, sitä sitten huomenna. Ja vettä. Limppareista en välitä, turhan imeliä. Itse vois joskus kokeilla tehdä täysin lisäaineettomia makuvesiä. Mutta nyt uni meinaa voittaa...
Kukkaliisa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 9
Liittynyt: 28.4.2019 14:31:51

Re: Lopetan ja elän

ViestiKirjoittaja Kukkaliisa » 24.8.2019 08:44:41

Taas vähän rikkonainen yöuni ja ehkä liian pitkäkin. Olo on kankea ja pää hömelö. On vähän allergiaa ja nenä nyyskyttää, voi olla, etten ole hengittänyt kunnolla. Tai sitten vieroitusoireita. Odotan niitä, tuleeko niitä? Monenko päivän päästä voi tulla ihan fyysisiä. No pientä tärinää on, mutta sen taidan havaita enää vain itse. Lihakset vähän värisee. Mieli on ihmeen tyyni, vaikka vähän ahdistaa. Ahdistukseen minä olen juonut. Ahdistun minuun kohdistuvista odotuksista, joita esim. vanhemmillani vieläkin on, töistä esitettyihin aina valmiina odotuksiin (jännitän tuleeko tänäänkin soitto töihin, vaikka olen pyytänyt tämän viikonlopun vapaaksi) ja mieheni odotuksista... Kyllähän minäkin odotan läheisiltäni esim. lapsilta jotain, että he kävisivät koulunsa ja pääsisivät elämänsä alkuun. En minä oikein muuta odota ja että olisivat onnellisia. Joskus he ovat sanoneet, että ahdistan heitä. Minun pitäisi kai vaan jaksaa uskoa, että he eivät syrjäydy, vaan pääsevät omilleen. Meillä ei ole syrjäydytty. Se on hyvin harvinaista täälläpäin. Ankaristakin oloista ja todella alkoholisoituneiden vanhempien huomasta on noustu, eli kai minun pitää vain luottaa. Ja olla ihan rauhassa ehkä vähän ylpeäkin lapsistani? En itsestäni, vaikka olen patistanut, tehnyt töitä elannon eteen, ruokaa kotona, siivonnut ja rempannut - olen aiheuttanut myös ahdistusta, joka voi saattaa heidät joskus juomaan. Toivottavasti en ahdista enää ketään. Vai sittenkin, onko minulla kuitenkin oikeus sanoa asiasta, ei ahdistavasti? Esim. toisen juomisesta? Jos se häiritsee?
Kukkaliisa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 9
Liittynyt: 28.4.2019 14:31:51

Re: Lopetan ja elän

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 24.8.2019 12:12:15

Kukkaliisa kirjoitti
Toivottavasti en ahdista enää ketään. Vai sittenkin, onko minulla kuitenkin oikeus sanoa asiasta, ei ahdistavasti? Esim. toisen juomisesta? Jos se häiritsee?

Mielestäni sinulla on oikeus sanoa rehellisesti ja maltillisesti, miltä sinusta tuntuu toisen juominen. Mutta mielestäni sinulla ei ole oikeus määrätä ketään lopettamaan, ellei kyseessä ole alaikäinen lapsesi.. Joskus raitistuvan kotitilanne saattaa tulla hankalaksi, kun työn ja vastuun jaot saattavat muuttua.

Ole rohkealla mielellä, sinullahan on pian terveydenhoitajan tapaaminen. Avoimuus hänen kanssaan helpottaa oloasi.

Tänään et ole yksin
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3331
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Lopetan ja elän

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 24.8.2019 17:32:21

Ahdistumisen ja ahdistamisen suhde on joskus miettimisen arvoinen.
Ei liene harvinaista että lapset tuntevat vanhempiensa jotenkin ahdistavan heitä, vaikkei juuri mitään muottiin pakottamista tai odotusten esilletuontia tai tuuppimista "hyvien harrastusten pariin" tms olisikaan. Alaikäiset lapset ovat vanhemmistaan riippuvaisia, ja kyllä siinä toisella kymmenellä alkaa tulemaan itsenäistymisen tarpeita -silloin vanhemmat tuntuvat joskus ahdistavilta.
Ehkäpä asiaan ei kannata kiinittää liikaa huomiota ettei se ala paisumaan -puolin ja toisin.

Joskus taas aikuinen ihminen ahdistaa itse itseään. Asettaa velvoitteita, pyrkii milloin missäkin täydellisyyteen, miettii "mitä muut sanovat", työpaikassa yrittää kilpailla muiden kanssa (joskus on hiukan pakkokin, kun työn teettäjät osaavat kyllä laskea kenelle kannattaa palkkaa maksaa ja kenelle ei) ja jos olettaa että ulkokuorikin on muiden ihmisten silmäilyn takia pidettävä edustavana, niin ahdistuuhan siinä.

Ja mikä siinä silloin on itse aiheutettua ahdistusta ja mikä todella muiden tekemää ahdistamista? Ero ei aina ole ihan selvä.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7483
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Lopetan ja elän

ViestiKirjoittaja Kukkaliisa » 25.8.2019 13:58:14

Mietin tuolla metsässä elämääni ja totesin, etten ainakaan tänään ole kovin ahdistunut. Eilen saatoin olla. Perusahdistus ihmisessä on varmaan aina ja ehkä se tunne on normaali suojausmekanismi, joka kertoo, ettei elämä mene ihan omien arvojen mukaan. Joskus ahdistus menee uuden edessä ohi joten kai ahdistustakin on monenlaista. Ahdistuksesta tai ahdistumisesta saisi varmaan kirjan aikaiseksi. Sen eiliseen kirjoitukseeni haluaisin korjata, asiaa nyt muutaman tunnin pidempään ajatelleena, että alkoholi se vasta saakin minut ahdistumaan. Se, että itse juon ja se, että joku muu juo ja varsinkin se, että jos minä juon ja joku muu ei juo. Se tekee minusta alkoholistin. Siis sekin. Nyt minua ei tällä hetkellä ahdista. Eilen ahdisti, kun mies joi ja minä en. Häntä ei ahdistanut. Sanoin jo ääneen, että minunkin tekisi mieli ottaa saunasiiderit, mutta sain ajateltua, ettei juominen päättyisi siihen. Olen alkoholisti ja sen jälkeen kun otan yhden, minun täytyy saada toinen ja kolmas ja seuraavana iltana lisää. Tällä ajattelulla sain mieliteon pois mielestä. Järkeilyllä. Yllättävää, että kuuntelin itseäni. Mieheni ei sanonut mitään. Ehkä se oli myös hyvä juttu, ettei hän sotkeutunut tai tarjoutunut hakemaan. Vielä on vapaata sunnuntaita jäljellä. Kuivaan sieniä ja sisustelen vähän kotia. Kun siivousta sanoo sisusteluksi, on se paljon hauskempaa. No, laitan yhden peilin seinälle ja valaisimen. Uusi sänky kasaantuu tuolla taitavammissa käsissä. Ihan hyvä fiilis.
Kukkaliisa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 9
Liittynyt: 28.4.2019 14:31:51

Re: Lopetan ja elän

ViestiKirjoittaja Kukkaliisa » 15.10.2019 22:39:36

Voi iso v... Minä olen oikeasti alkoholisti. En pysty olemaan ilman alkoholia päivääkään. Mulla on ongelmia elämän hallinnan kanssa niin työ- kuin yksityiselämän kanssa. Olen elänyt paljon työelämää, olen työnarkomaani. Yksityiselämä, parisuhde, äitiys, se kaikki mitä oikeasti haluan on kaksoiselämää. Sekundaa. Kaiken muun suoritan, paitsi sen mitä oikeasti haluan. Toivon nyt, että läheiseni ymmärtävät elää ja lähteä pois luotani, toivon, että mieheni löytää ihanan naisen ja saa toisenlaisen elämän. Toivon, että minut potkitaan pois töistä, saatana vaan, kun eivät tule ilman toimeen, kun annan kaikkeni ja vielä osaan enemmän... Ja kuolen tähän.... Ei ole apua, ei mistään. Jos ois kuilu, niin hyppäisin.
Ja joo... 7- 8 annosta taas tänään. Lupasin koiralle, että mennään huomenna metsään... Eikö mulla ole nyt keinoa surmata itseäni, niin kai me mennään metsään... Huomenna.
Kukkaliisa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 9
Liittynyt: 28.4.2019 14:31:51

Re: Lopetan ja elän

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 16.10.2019 15:47:33

Kukkaliisa kirjoitti
Minä olen oikeasti alkoholisti


Hei Kukkaliisa, minäkin olen alkoholisti!
On hyvä, että tiedät oikeasti olevasi alkoholisti. Ei tarvitse enää jahkailla mikä olet. Kun tiedät totuuden juomaongelmastasi, voit lähteä etsimään konkreettista ratkaisua siihen. Se voi olla raitistuneen alkoholistin kädenpuristus. Tänäänkin sellaisia kokoontuu pitkälti toista sataa ryhmää. Mihin tahansa niistä olet tervetullut.

Etten kertoisi vain omaa kokemustani, että sain AA:sta alun raittiudelleni, voit katsoa muita mahdollisuuksia Päihdelinkin kohdasta
Mistä apua? (linkkilista)
Kirjoittaja Päihdelinkin toimitus » 27.8.2019 10:10:26

Uskon, että pidit koiralle antamasi lupauksen. Alkoholistille riittää, kun aamulla ilmaisee halunsa olla juomatta tänään ja illalla raittiista päivästä kiitollisena painaa päänsä tyynyyn..

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3331
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Seuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 15 vierailijaa