[metsänpeitto (poistunut käyttäjä)]

Ja aika teki tehtävänsä. Ihan kuin törmäisin vähemmän juopuneisiin. Ihan kuin kaikilla muillakin olisi enemmän selväpäistä elämää kuin juopottelua. Kaupoissa en enää muista edes kaljahyllyjen sijaintia, ne eivät pistä silmään yhtään enempää kuin muidenkaan sellaisten tavaroiden paikat jotka eivät mitenkään liity minun tarpeisiini.

Tai jos mielesi sulkee pois näkyvistä asiat joita et halua enää kohdata vaan olet mieluummin näkemättä. Aivot oppivat näkemään valikoidusti?

Ehkä jokin osatotuus tuossa voi olla.
Onhan se niin, että ihan tahallani asetin tavoitteekseni sen että alkoholilla ei ole elämässäni merkitsevää asemaa, millään tavalla. Tavoiteasettelussa kyllä ajattelin ensisijaisesti sitä että pyrin kutistamaan sen kokoisekseen nimenomaan oman alkoholinkäyttöni, riippuvuuteni, toimintani ja ajatteluni suhteen. Ja kun se tavoitteena oli, niin alkoihan se myös toteutumaan.
Olisiko se sitten vaikuttanut myös asioihin jotka eivät tavoitteenasetteluuni sisältyneet? Kannanotot muiden yksityishenkilöiden alkoholinkäyttöön kun jätin ihan omaksi asiakseen, samoin kuin päihdebisneksen yhteiskunnallisen merkityksen ja mahdollisen osuuteni siihen vaikuttamisessa.

Osatotuutta kenties, mutta kun entisissä alkoholisteissa on kokemukseni mukaan niin eri tavoin alkoholinkäyttöön ja päihdepolitiikkaankin suhtautuvia että en pidä asiaa kovin merkityksellisenä.

Ehkä sittenkin suhtautuminen päihdeasioihin yleensä riippuu enemmän muista omista kokemuksista (päihteidenkäyttäjien vaikutuksista omaan elämään) kuin omista juomiskokemuksista ja aika paljon siitä miten muuten mieltää päihdehommat osana yhteiskuntaa.

Toisaalta olemme kaikki täälläkin, joten joku osa elämässä alkoholilla edelleen on tavalla tai toisella.

Totta tuokin, että silmä tai mieli poimii asioita valikoiden. Ehkä juuri raitistunut huomaa enemmän juoppoja samaan tyyliin kuin raskaana oleva tai lapsettomuudesta kärsivä vauvoja. Ilmeisesti joku mekanismi saa ihmisen poimimaan myös omaa kantaansa vahvistavia "todisteita" netistä, katukuvasta, lehdistä.

Hesarissa taisi olla se juttu, kuinka yksinäinen tai ulkopuoliseksi itsensä kokeva myös tulkitsee muut vihamielisemmiksi, mitä ovat, etsii merkkejä, ettei ole taaskaan toivottu seuraan tms. Voi pitää paikkansa. Itsekin saatan näin tehdä.

[mies metsänreunasta]

Suhtautuminen juomiseen -siis muiden- saattaa kohdallani vaihdella kovasti sen mukaan miten ihminen käyttäytyy ja millainen hän yleensäkin on.
Ei alkoholismi välttämättä ihmisestä mulkeroa tee, mutta ei se kyllä paskamaisesta ihmisestä yleensä parempaakaan rakenna.

Ainakin yritän välttää yleistämästä mitään ominaisuuksia keneenkään vain sillä perusteella käyttääkö hän alkoholia ja minkä verran. Kai ne teot ja käyttäytyminen ja pyrkimykset merkitsevät enemmän.

Eikä sekään, että ihminen on ollut alkoholisti ja siitä sitten muuttanut elämäntapansa joko vallan raittiiksi tai semmoisesksi että voi yskänlääkkeensä nielaista ilman isompaa ohjelmanumeroa kerro ihmisestä paljon mitään. Ainoastaan sen ettei hänellä ole alkoholin kanssa ongelmaa. Muut asiat ovat siitä kokolailla riippumattomia.

Totta on kyllä se, että kovin monet ihmiset ovat juovuksissa epämiellyttäviä -ja kuka nyt epämiellyttävistä ihmisistä pitäisi? Olishan se mukavaa jos ihmiset joiden mukavuus ja muiden kanssa toimeentuleminen on niin ohutta pintasilausta että muutama ryyppy sen jo liuottaa jättäisivät sitten ne ryypyt kokonaan ottamatta. Muta ehkä sen kauniin kuoren sitten joku muu asia aina välillä murtaisi... mene ja tiedä.

[Jorg.Buttgreit]

Oli vaihe aikanaan jossa PeräPukamat sykähti niin perkeleesti niiden kohdalla jotka "voivat juoda" ai että mulla sykähti peräpukamat joskus kevään tullessa kun näin makeita dooriksia menosa yökerhoihin.. itse en koe tätä muutenkuin sen bariin menon osalta, jos jotkut siemailee kotonaan niin se ei jotenkin aiheuta reaoktiota.. mutta se Baateriin bailaan.. se sai aikaan aina

[skorpioni]

Alkoholikeskeinen ajattelu voi säilyä vaikka onkin juomatta. Se on jo kärvistelyä jos vuosikausia pitää mielessä asiaa hautoa.

[mies metsänreunasta]

Alkoholikeskeinen ajattelu voi säilyä vaikka onkin juomatta. Se on jo kärvistelyä jos vuosikausia pitää mielessä asiaa hautoa.

Sitä se on. Mutta jos siitä tykkää niin kai siihen sitten oikeus on. Harrastus kai sekin, yhden asian tekohengittäminen vaikka porukalla muistista kaivellen.

Ihan tottapuhuen, jos olisin kymmenen vuotta sitten uskonut niihin juttuihin että "kerran alkoholisti, aina alkoholisti" , olisin kai jättänyt silleen, luovuttanut heti alkuunsa ja antanut mennä samaan malliin. Laskennallista elinaikaa kun oli ainakin omasta mielestäni niin monta vuosikymmentä jäljellä että semmoinen jokapäiväinen raittiuslupausten teko ja sairaudenkantaminen loppuikäni olisi ollut liian kova tuomio.
Nyt, kuusvitosena, joskus jo häivähtää mielessä elämän ajallinen rajallisuuskin, ja ehkä -nimenomaan ehkä- voisin harkita semmoista väkinäistäkin raittiutta jos asia nyt olisi ajankohtainen.

Mutta kun ei ole. Eikä tarvitse kärvistellä eikä ajatella että jostain olisin kieltäytymässä. Kun en ole. Elän just niinkuin haluan.
Tämä vaan muutttui ajan kanssa tällaiseksi. Siinä alkuvaiheessa oli kyllä poistuttava omalta mukavuusalueelta, ja se oli hiukan väkinäistä. Mutta, niin sitä arvelinkin että se on tilapäinen juttu, ja paremmaksi muuttuu. Kuten muuttuikin.

[mies metsänreunasta]

Olen huomannut että suuri osa entisistä alkoholisteista ihan tahallaan keskittyy mieluummin kaikkeen muuhun kuin juomiseen suhtautumiseen. Ymmärrettävistä syistä. Kun oma alkoholismi on rajoittanut usein vuosikymmeniä jokaista päivää, on alkoholismista vapauduttua niin paljon muita asioita joihin sitten haluaa panostaa, ja juomiseen liittyviä asioita tarkoituksellisesti työnnetään syrjemmälle.

Toisaalta taas, kun asiassa ei enää ole ns. oma lehmä ojassa alkaa usein näkökulma laajenemaan ja päihdepolitiikka kiinnostamaan kokonaisuutena. Kun omakohtaisen juomisen aikana asiaa katselee kovin yksilökeskeisesti ja nimenomaan omalta, alkoholistin yksityisen kokemuspiirin kannalta, moni asia vääristyy mittasuhteiltaan.

Itselläni asia on hiukan sekä-että. Yleensä alkoholinkäyttö ei henkilökohtaisessa elämässäni näyttele oikeastaan mitään osaa. Kun kukaan läheisistänikään ei käytä tolkuttomasti alkoholia enkä ole kiinnostunut biletyselämästä niin eihän se suoraan arkipäivässäni näy. Kuitenkin, ehkä juuri siksi että näkökulmat ovat laajentuneet, hiukan sivusilmällä seuraan ja huomioin myös päihteisen merkityksen yhteiskunnassa ja ihmisten elämäntapojen muodostumisessa.

Kannattaa toki muistaa, että nykyisen alkoholistin ja sellaisen alkoholistin joka ei vielä ole alkoholismistaan kunnolla eroon päässyt, suhde muidenkin alkoholinkäyttöön on aivan eri lähtökohdista kohoavaa. Eikä sitä kenties kannata kovin just tähän ketjuun sotkea.

Yksittäinen kaljapulloa kallistava henkilö sensijaan ei juurikaan mielenrauhaani heilauta mihinkään suuntaan, ellei sitten ihan silmille tule.

Ja itse pidän tätä suhdettani alkoholismiasioihin jopa ihan terveenä ja ongelmattomana suhtautumistapana. Asiasta varmasti voidaan olla eri mieltäkin, ja jos joku pitää hyvänä aivan päinvastaista suhtautumista niin siinäpä sitten. Asiallinen keskustelu tästä aiheesta on aina paikallaan.

[mies metsänreunasta]

Että mintä se minulle kuuluu toisten juomiset tai muut päihteidenkäytöt.
No kuuluu se, ihan pikkuisen.
Kun ainakin liikenteessä ovat vaaraksi muillekin kuin itselleen.

Mutta tämän uutisen nyt huomasin:
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/uusi-ajoterveysohje-tarkentaa-paihdeasioita/?utm_campaign=unspecified&utm_content=unspecified&utm_medium=email&utm_source=apsis-anp-3&fbclid=IwAR0tuvX4Ou42fbkWIgMoNuboOgY0lp1IhqUk-if0v9eCF4ChNYvE0F-fcX8

Minusta se on pelkästään hyvä, että asia tiedostetaan.
Näin sanovat asian olevan:
"Säännöllinen kannabiksen käyttö on aina este ajo-oikeudelle"
"– Päihdearviointiin on myös lisätty alkoholiriippuvuuden rinnalle uusi termi: ajoterveyttä vaarantava pitkäaikainen päihdehäiriö. Se kuvaa tilannetta, jolloin riippuvuuden diagnostiset kriteerit eivät vielä täyty, mutta haitallinen päihteiden käyttö on ilmeistä. Jo se riittää ajo-oikeuden kriittiseen tarkasteluun."

Rehellisesti voin sanoa, että saattoipa pelastaa minun ja pahimmassa tapauksessa jonkun muidenkin hengen se , etten alkoholistisessa elämänvaiheessa (joka oli valitettavan pitkä) hankkinut itselleni edes ajokorttia. Kai sen jossain välissä olisin saanut hommattua, mutta parempi näin.

Nyt on tuossa kyllä vielä se ongelma, että ihminen joka on autoiluun tottunut, pyrkii kyllä viimeiseen asti esittämään että eihän tässä nyt mitään pitkäaikaista päihdehäiriötä ole... ja lääkärikin voi jotenkin "sääliä" autoonsa tykästynyttä ihmisrukkaa joka luettelee kaikkia mahdollisia vaikeuksia joita hänelle ajokortittomuudesta koituisi...