Olet täällä

Pakkotoimintaa

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Pakkotoimintaa

ViestiKirjoittaja Sateinen päivä (poistunut käyttäjä) » 14.10.2019 13:10:42

Hei.
Onko ketään, joka haluaisi keskustella alkoholista ja sen aiheuttamista ongelmista?
Tuntuu joskus siltä, että tämä foorumi on tarkoitettu enemmän alustaksi poliittiselle mielipiteenvaihdolle ja maailmanparantamiselle.
Ok. Voihan nuo ketjut sivuuttaa, tiedän kyllä. Välillä kuitenkin tuntuu, että ne ovat täällä pääasiana.
Oma ongelmani on pakonomainen juominen. Määrät eivät ole suuria, mutta en saa enää mitään hyvää asiasta irti. Tavallaan vaarannan kaiken, koska pienikin määrä muuttaa minua siten, että lähden vaikka autolla liikenteeseen ostamaan lisää, vaikka Alko on 500m päässä. Voisi tapahtua hirveitä, mutta sitä huolimatta en pysty lopettamaan tätä leikkiä. Olenko alkoholisti, vai onko tämä jotain muuta mielenterveysongelmaa? Ihmeellistä seikkailun etsimistä.
Onkohan ketään kaltaistani, joka juo vaikka itku silmässä saamatta muuta kuin hirveät itsesyytökset päiväkausiksi?
Sateinen päivä (poistunut käyttäjä)
 

Re: Pakkotoimintaa

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 14.10.2019 13:46:54

Hei!
Jostain syystä alkoholikeskustelu on jäänyt vähän sivuosaan ja fokus ollut muissa aiheissa.
Olen ollut raittiina yli 4v, mutta tuota samaa se juominen omina viimeisinä juoma-aikoina oli. Jos hauskaa oli, sitä oli enintään ekan kaljapullon verran. Kai tuo pakkomielteisyys juuri kertoo, että ongelmaksi juominen on muuttunut. Sitä lopettaa joka maanantai, joka kuun eka päivä jne vain huomatakseen hetken päästä olevansa taas humalassa ja tehneensä ties mitä. Aivan kuin olisi marionettinukke, jonka joku mystinen voima heittää kaljahyllylle tai viinakauppaan. Ihan hyvä, että olet ryhtynyt juomista miettimään. Jos pienikin määrä aiheuttaa ongelmia ja pahaa oloa, on ihan hyvä hetki tehdä sille jotain jo nyt.

Kyllä se ahdistus ja pelko vaivasi minuakin.
Oma juominen loppui putkareissuun ja muutaman päivän makaamiseen sairaalan osastolla.
Oletko hakenut mistään apua, että pääsisit alkuun raittiudessa? Kun juomiseen saa etäisyyttä, olo alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Aina ne omat päätökset ei tahdo riittää ja jotain tukea tarvitaan. Asiat alkaa selkiintyä ja järjestyä pikkuhiljaa. Voimia!
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Pakkotoimintaa

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 14.10.2019 14:08:54

Hei Sateinen päivä, tervetuloa tänne!
Metsänpeitto ja kysyikin, oletko hakenut apua raitistumiseesi. Jos omin voimin ei kykene lopettamaan, on ihan tervettä nöyryyttä hakea apua.
Ilmiselvästi olet vakavissa ongelmissa juomisesi kanssa, ja aavistettavissa on, että juomisen jatkuessa vaikeudet pahenevat ja tulee uusiakin.
Juoma-ajan itkujani en muista. Mutta nyt raittiina kyyneliä saattaa tulla, kun kuulen, millaisista tuskista joku toveri vertaistukiryhmässä kertoo ja ennen kaikkea puhuu kiitollisena selviytymisestä raittiiseen elämään.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3331
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Pakkotoimintaa

ViestiKirjoittaja helistin » 14.10.2019 15:03:17

Heippa, ja tervetuloa tänne sekalaiseen sakkiin, joka pulisee ties mistä milloinkin, minä mm kanoista ja tipuista.

Tuolla on nimimerkki Nellie88, joka myös kaipaa keskustelua aloitteljoiden kanssa.

Kyllä nuo sinun kuviosi viinan kanssa ovat meille alkoholisteille niin tuttuja. On se parempi lopettaa ajoissa, ennenkuin kerkiää kännispäissään tekemään jotain vallan kamalaa.

Selvänä olemisessa on se helvetin hyvä puoli, ettei tarvitse kärsiä sellaisia morkkiksia, eikä seuraavana päivänä kauhulla miettiä, että mitähän helvettiä sitä taas on tullut tehtyä.

Apuakin on tarjolla.

Ekasta päivästä se lähtee se raittius etenemään.
Avatar
helistin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 621
Liittynyt: 23.3.2019 17:31:38
Ollut raittiina

Re: Pakkotoimintaa

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 14.10.2019 17:09:03

Tervetuloa keskustelemaan!
Täällä on ihmisiä alkoholismin tai päiohdeongelman tai rippuuvuuden -mitä se sitten kenellän on ollut ja on- kovin eri vaihjeissa.
On joukko niitä joilla asia on just niin akuutti kuin olla voi, eli irtautuminen ongelmasta vasta alullaan -aina ei sitäkään. Ja niitä joilla elämä on jo selvillä vesillä seilaamista, kuten se jossain taidetaan sanoa , ja on myös nitä joilla irtipääsy on pitkittynyt ja joskus jopa jäänyt elinikäiseksi varjoksi rassaamaan olotilaa.

Ei ehkä kannata tehdä siitä itselleen ongelmaa. Antaa vaan keskustelun pyöriä useammalla tasolla, eiköhän meille kaikille tilaa riitä.

Niistä oman päihdeongelmansa selättäneiden ja taakse jättäneiden kirjoituksista voi myös saada jonkinlaisen käsityksen siitä miten ajatukset ja murheet, ilonaiheet ja arvotkin muuttuvat kun elämässä on se yksi murhe vähemmän. Ja siinä voi huomata myös sen, että ei niistä selvinneistä mitään tasaista massaa ja samoinajattelevien seurakuntaa tule, kovin laaja on sekin skaala. Ja kovin eri tavoin ymmärretään päihdeasiatkin siellä sekalaisessa joukossa.

Mutta, alkuvaiheen ongelmat ovat erilaisia, ja ratkaisuja etsiessä tietysti kaipaa erilaisten vaihtoehtojen esittelyä. Vaihtoehtojahan todella riittää. Ja jokaisen on kuitenkin niitä punnitessaan otettava huomioon just oma elämäntilanteensa, arvomaailmansa, tavoitteensa, resurssinsa, muuttuvia asioita on niin kovin monta ettei mikään temppujen tai korjausliikkeiden sarja sovi suoraan kaikille.

Mutta, kaikista tämän palstan kirjoituksista voi saada ainakin uskoa tulevaisuuteen, uskoa omiin voimavaroihin, esimerkkejä siitä miten eri tavoin ajattelemalla ja toimimalla voi ongelman ratkaista ja siitä eroon päästä. Ja keskustelua, kommentteja löytyy varmasti kun lähtee rohkeasti mukaan jutusteluun.

Ei muuta kuin mukaan, tervetuloa ja voimia ongelman kutistamiseen kokoisekseen... ja deletointiin.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7483
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Pakkotoimintaa

ViestiKirjoittaja Sateinen päivä (poistunut käyttäjä) » 14.10.2019 17:13:17

Moi ja kiitos vastauksista.
Tekstistäni saattoi saada käsityksen, että olen aloittelija. Ihan kaikkea muuta.
Olen harrastanut päihdesekoilua 14v. otetuista ensikänneistä asti. Taakse on jäänyt kaikenlaista. Ihmissuhteita ja paljon muuta.
Kaikki on melkein mennyt, paitsi henki.

Oikeasti olen alkanut ajatella, että olenkohan vähän hullu, kun leikin tuota alkoholileikkiä laittaen koko elämäni vaa'an toiseen kuppiin tässä uhkapelissä.
Tuli liikaa taas avauduttua, vähän hillitsin purkausta ja muokkasin.

Katsellaan millainen fiilis huomenna.
Sateinen päivä (poistunut käyttäjä)
 

Re: Pakkotoimintaa

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 15.10.2019 10:01:08

Sateinen päivä ihmettelee
Kaikki on melkein mennyt, paitsi henki.

Oikeasti olen alkanut ajatella, että olenkohan vähän hullu, kun leikin tuota alkoholileikkiä laittaen koko elämäni vaa'an toiseen kuppiin tässä uhkapelissä.

Alkoholismi on sekä fyysinen että mielen alueen sairaus. Se ei kuitenkaan ole mielisairaus. Täydellinen päihteiden välttäminen voi kuitenkin palauttaa mielen tasapainon sellaiseksi, että alkoholistinkaan ei tarvitse enää juoda.

Ensimmäiset asiat ensiksi
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3331
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Pakkotoimintaa

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 15.10.2019 14:43:53

Sateinen päivä kirjoitti:Moi ja kiitos vastauksista.
Tekstistäni saattoi saada käsityksen, että olen aloittelija. Ihan kaikkea muuta.
Olen harrastanut päihdesekoilua 14v. otetuista ensikänneistä asti. Taakse on jäänyt kaikenlaista. Ihmissuhteita ja paljon muuta.
Kaikki on melkein mennyt, paitsi henki.

Oikeasti olen alkanut ajatella, että olenkohan vähän hullu, kun leikin tuota alkoholileikkiä laittaen koko elämäni vaa'an toiseen kuppiin tässä uhkapelissä.
Tuli liikaa taas avauduttua, vähän hillitsin purkausta ja muokkasin.

Katsellaan millainen fiilis huomenna.


Miten on sujunut nyt?
Uskoisin, että on aika tavallista alkaa epäillä omaa mielenterveyttään, kun juominen karkaa hallinnasta. Onhan se niin käsittämätöntä, että vaikka mitä olisi tapahtunut, niin vähintäänkin kohta on taas vannomisistaan huolimatta juomassa. Mulla saattoi raittius hetken sujuakin ja sitten iski taas olo, että hällä väliä. Ja se olo tuli niin äkkiä, että aamulla saatoin olla varma raittiuden jatkumisesta ja naps vaan kauppareissulla ratketa juomaan.
Kokeilin antabusta, a-klinikkaa, päihdehoitajaa, juomahimoa vähentävää lääkettä, aa-ryhmiä.. ja tuntui ettei mikään auta. Sen viimeisen putken jälkeen tapahtui jotain merkillistä, tunne etten jaksa enää tätä. Vaikeita hetkiäkin alkuun oli ja yritin saada viivettä juomisen aloittamiseen. Mietin, että käyn nyt ensin lenkillä tai saunon tai syön jotain ja mietin asiaa.Ja mietin viimeisintä juomareissua hirveyksineen. Että jos alan juomaan, se retkahdus on jotenkin ihan tietoinen.

Hankalaksikin äityneestä ongelmasta voi toipua pikkuhiljaa!
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Pakkotoimintaa

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 15.10.2019 16:08:56

metsänpeitto kirjoitti
viimeisen putken jälkeen tapahtui jotain merkillistä, tunne etten jaksa enää tätä.

Tällaista hetkeä voi sanoa pohjan löytämiseksi, koska siinä tajuaa voimattomuutensa. Se on ensimmäinen ja tukeva askel kohti hyvää raittiutta. Ei tarvitse miettiä, jospa sittenkin minä hallitsen alkoholin eikä alkoholi minua. Voi luovuttaa taistelun, ja tappion myöntämisestä muodostuukin voitto.
Alkoholismi on näet paradoksaalinen sairaus.

Päivä kerrallaan
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3331
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04


Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Uratykinloppu ja 7 vierailijaa