[Kitkatti]

Olen kolmekymppinen nainen ja alkoholisti. Join ensimmäistä kertaa täysi-ikäisenä, ja silloin oli jo merkkejä tulevasta. Olen jälkikäteen tajunnut, että minulle on heti alusta asti maistunut paremmin kuin muille. Monta vuotta join suht kohtuudella, mutta sitten keksin ruveta käymään Alkossa.

Monta vuotta juominen rajoittui perjantaipulloihin, ja silloinkin join lähinnä väkeviä viinejä. Sitten alkoi maistua myös viikolla, ja pikku hiljaa suunta kääntyi kohti kovempia prosentteja. Juomisesta tuli jokapäiväistä, ja se alkoi vähitellen saada enemmän jalansijaa elämässä.

Aloitin vajaa 10 vuotta sitten opinnot toisella paikkakunnalla ja olin tosi innoissani. Juominen oli jotenkin hallinnassa, mutta jotain tapahtui. Käyttö oli ensin kai kohtuuden rajoissa, mutta sitten määrät alkoivat taas nousta. Opinnot jäivät kesken, ja päivien sisältö oli yhä useammin juomista. Silloin minulla oli kyllä paljon juomattomiakin jaksoja.

Tässä viime vuosina tilanne on lipsunut aivan kammottavaksi. Selviä päiviä on ollut todella vähän. Tämän vuoden puolella tajusin lähteä katkolle, ja olinkin juomatta ihan hyvän aikaa. Nämä viime kuukaudet ovat olleet katastrofaalisia. Koko ajan vain on mennyt lujempaa, eikä itsellä ole mitään kontrollia.

Nyt olen lopettamassa ihan oikeasti. En kestä enkä jaksa enää. Joko raitistun tai sitten viina tappaa. Sairastun tai lähden oman käden kautta. Tässä on mun vaihtoehdot.

Tämä mun epätoivo sai hankkimaan Antabukset, ja juuri tällä hetkellä on ihan rauhallinen ja toiveikas olo.

[Mastodontti]

^ Päivänselvää alkoholismiahan tuo. Suosittelen riskien vähentämiseksi siirtään ne napit johonkin pirteeseen monivitamiini-purkkiin ja ottaessasi tropin ajattele sitä vain allergialääkkeenä jota voi syödä tod. vaikka kuinka pitkään.

[Sateinen päivä (poistunut käyttäjä)]

Moi ja tervetuoloa.

Olet tullut oikeaan paikkaan. Täältä on moni saanut vertaistukea ja on mukava lueskella selvinneiden ystävien kertomuksia.
Olet mieltänyt oman ongelmasi laajuuden ja ymmärrät, että raittius on sinulle paras vaihtoehto. Antabus on hyvä tuki ja varmistaja, jos ja kun himo iskee. Ja luulot siitä, että pystyisi juomaan. Itselläkin apuna.

Olen myös täällä melko uusi ja myös alkoholisti. Tajusin asia vasta paljon myöhemmin, kuin sinä. Tai ehkä sen tajusinkin jo aiemmin, en pystynyt vain myöntämään. Luulin, että hallitsen ja osaan juoda kohtuudella. En osaa.

Ei muuta kuin päivä kerrallaan raitiina kohti talvea. Sitä paremmalta tuntuu, mitä enemmön raittiita päiviä kertyy.

[Sateinen päivä (poistunut käyttäjä)]

Suosittelen riskien vähentämiseksi siirtään ne napit johonkin pirteeseen monivitamiini-purkkiin ja ottaessasi tropin ajattele sitä vain allergialääkkeenä jota voi syödä tod. vaikka kuinka pitkään.

Hyvä idea
Taidan tehdä saman.

[Mastodontti]

Suosittelen riskien vähentämiseksi siirtään ne napit johonkin pirteeseen monivitamiini-purkkiin ja ottaessasi tropin ajattele sitä vain allergialääkkeenä jota voi syödä tod. vaikka kuinka pitkään.

Hyvä idea
Taidan tehdä saman.

Pienilläkin jutuilla voi olla isokin merkitys

[lomapuisto]

Kitkatti kirjoitti

Kaikki mitä et voi jakaa, sen joudut kantamaan yksin.

Hyvä oivallus kirjoittaa tänne palstan tarjoman vertaistuen voimapiiriin.
Minun raitis taipaleeni alkoi kasvokkaisesta vertaistuesta päästyäni ensimmäiseen AA-palaveriin. Siellä sain kokea taakasta vapautumisen. Sinne pääsee mukaan jokainen, joka haluaa lopettaa juomisensa.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

[Mastodontti]

Kitkatti kirjoitti

Kaikki mitä et voi jakaa, sen joudut kantamaan yksin.

Hyvä oivallus kirjoittaa tänne palstan tarjoman vertaistuen voimapiiriin.
Minun raitis taipaleeni alkoi kasvokkaisesta vertaistuesta päästyäni ensimmäiseen AA-palaveriin. Siellä sain kokea taakasta vapautumisen. Sinne pääsee mukaan jokainen, joka haluaa lopettaa juomisensa.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Hienoa jos Aa kolisee, merkki aidosta halusta raitistua lähes aina.

[helistin]

Terppa tänne palstalle.

Tuli mieleeni naapurini edellisestä asuinpaikasta, joka oli nainen, vähän päälle 3-kymppiä. Jokin aika sitten kuulin hänen kuolleen. Tapasin viime keväänä hänen äitinsä siinä muuttotiimellyksessä. Tyttärellä oli maksakirroosi, eikä suostunut hoitoon menemään. Tavallaan lähti oman käden kautta kun ei pystynyt kertakaikkiaan lopettamaan juomista, eikä varmaan edes halunnut lopettaa juomista, koska elämä ei enää kovin hääppöiseltä näyttänyt.

Sinulla näyttää asiat olevan sentään paljon paremmin. Käytä kaikki mahdolliset keinot hyväksesi raitistumisessa.

Antabus on kyllä aivan varmasti hyvä varmistaja alkuun.

Raittiita päiviä toivotellen!

[Toivoton]

On ensinnäkin hienoa, että olet tunnistanut ja tunnustanut alkoholiongelmasi ja haluat saada ongelman ja elämäsi hallintaa. Kirjoitin yhteen ketjuun, että on tärkeää pohtia ennakkoluulottomasti, millaista apua sinä tarvitsisit ja millaista apua on tarjolla. Olisiko sinunkin hyvä rakentaa ”selviytymispaketti”, jossa on eri keinoja, kuten esimerkiksi ulkopuolista apua, lääkitystä, plinkkiä, läheisten tukea, omaan elämäntapaan liittyviä keinoja (liikunta, harrastukset jne.) jne.
Tärkeintä on tietenkin se, että sinä päätät valita vichyn viinan sijasta.
Jaksamista kovasti taisteluusi viinapirua vastaan. Ei se välttämättä helppoa ole, mutta ilman muuta voitettavissa.

[Nellies88]

Moi Kitkatti!

Kuinka sinulla menee?
Itse olen sinun ikäisesi alkoholistinainen ja oma elämäni on kyllä ollut kamalaa taistelua viinan kanssa, toivon että se taistelu on nyt ohi koska viinahan sen taistelun aina vie! Omalla kohdallani olen todennut hyväksi nostaa vain käpälät kattoon
Tuo avun hakeminen on kyllä tärkeää, alkoholismin kanssa ei kyllä (oman kokemukseni mukaan) pärjää yksin, eikä kyllä tarvitsekaan:)

[Kitkatti]

Kiitos viesteistä. Kuuluu vaihtevaa. Pääosin kai suht hyvää, mutta todella tuskaisiakin hetkiä tulee päivittäin.

Aika karua tuo kolmekymppisenä maksakirroosiin kuoleminen. Jotain tuollaista itsekin pelkään, että jos olen jo saanut jotain peruuttamatonta tuhoa aikaan...

Ja alkoholistin haaveet kohtuukäytöstä. Vitsi, joka ei naurata. Kokeiltu on, useampaankin kertaan, aina sama lopputulos.

[Gloria]

Moi Kitkatti ja onnittelut 10 raittiista päivästä.

Itse olen muutaman vuoden sinua vanhempi alkoholistinainen ja tutulta kuulostaa tuo sinun kertomasi. Minun juomiseni alkoi teini-iässä joka viikonloppuisilla pussikaljoilla ja viineillä ja jo ensimmäisellä kerralla kun join itseni kunnon humalaan, jäin koukkuun alkon antamaan mielihyvän tunteeseen. Tuntui siltä että "tää on niin mun juttu!". Vähitellen, kun vanhenin, juomakerrat tihenivät ja elämä alkoi pyöriä aika paljon alkoholin käytön ja siitä toipumisen ympärillä. Olen käynyt koulut ja hoitanut aina työni tunnollisesti, tosin välillä kovassa krapulassa, mutta muuten alkoholin käyttö alkoi runsastuessaan vaikuttaa elämääni negatiivisesti, tuli ylilyöntejä ja koko viikonlopun kestäviä putkia, terveysvaikutuksia ym. Nelisen vuotta sitten tunnustin tosiasian, että olen alkoholisti ja hain apua mm. AA:sta.

Helppoa ei ole ollut. Nykyään saattaa mennä pitkiäkin aikoja ettei käy mielessä alkaa juomaan, mutta sitten se tunne saattaakin yhtäkkiä iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta että "voisinhan mä nyt muutaman ottaa" ja kaikkihan me tiedetään miten siinä käy -ei se muutamaan jää. Kokeilin viimeksi puoli vuotta sitten.

Muuta neuvoa minulla ei tässä vaiheessa, kun itsekin olen vielä toipilas, ole antaa kuin että käytä hyväksesi kaikki mahdollinen apu mitä on saatavilla ja pysy lujana -älä ota ensimmäistäkään. "Ei muuta kuin eteenpäin", sanoi mummo hangessa.

[Kitkatti]

Helppoa ei ole ollut. Nykyään saattaa mennä pitkiäkin aikoja ettei käy mielessä alkaa juomaan, mutta sitten se tunne saattaakin yhtäkkiä iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta että "voisinhan mä nyt muutaman ottaa" ja kaikkihan me tiedetään miten siinä käy -ei se muutamaan jää. Kokeilin viimeksi puoli vuotta sitten.

Tuon mä tunnistan, että se himo saattaa tulla aivan täysin yllättäen, vaikka olisi sillä hetkellä ollut ihan ok fiilis. En osaa oikein hahmottaa, mikä se laukaiseva tekijä olisi. Onneksi osaan aika hyvin luottaa siihen, että ne ovat vain lyhyitä hetkiä, jotka menevät ohi.

[Kitkatti]

Muutama viikko takana, ja voi helkutti, että voivat fiilikset vaihdella. Välillä jaksan uskoa raittiiseen tulevaisuuteen ja välillä olen lähes valmis heittämään antabukset mäkeen. Alakuloon ei tunnu auttavan mikään tekeminen, mieliala ei juuri nouse. Ja jos joskus nousee, niin aika lyhyeksi hetkeksi. Kai pitää vain se pari kuukautta sinnitellä, että saa vähän luotettavamman kuvan todellisesta mielialasta, pitääkö aloittaa lääkitys vai ei.

[JuuliaS]

Ei ne myrkyt hetkessä häviä elimistöstä, eivät ne ole hetkessä sinne tulleetkaan. Alkon lopettaminen on suuri shokki sekä kropalle että mielelle. Jatka sinnikkäästi, sinussa tapahtuu koko ajan jotain pientä josta kasvaa jotain suurta ja raitista, toivottavasti. Aikaa ei voi ennakoida, jokainen on oma yksilönsä. Mutta kun sen tietää, siihen voi valmistautua.

Syö hyvin, liiku ja lepää tarpeen mukaan. Hemmottele itseäsi herkuilla (jos siihen on mielitekoja.) Älä yritä muuttaa koko elämääsi kerralla. Juomattomuus on ykkös-sijalla.

Ajattele positiivisesti. Jaksamista.