Olen kolmekymppinen nainen ja alkoholisti. Join ensimmäistä kertaa täysi-ikäisenä, ja silloin oli jo merkkejä tulevasta. Olen jälkikäteen tajunnut, että minulle on heti alusta asti maistunut paremmin kuin muille. Monta vuotta join suht kohtuudella, mutta sitten keksin ruveta käymään Alkossa.
Monta vuotta juominen rajoittui perjantaipulloihin, ja silloinkin join lähinnä väkeviä viinejä. Sitten alkoi maistua myös viikolla, ja pikku hiljaa suunta kääntyi kohti kovempia prosentteja. Juomisesta tuli jokapäiväistä, ja se alkoi vähitellen saada enemmän jalansijaa elämässä.
Aloitin vajaa 10 vuotta sitten opinnot toisella paikkakunnalla ja olin tosi innoissani. Juominen oli jotenkin hallinnassa, mutta jotain tapahtui. Käyttö oli ensin kai kohtuuden rajoissa, mutta sitten määrät alkoivat taas nousta. Opinnot jäivät kesken, ja päivien sisältö oli yhä useammin juomista. Silloin minulla oli kyllä paljon juomattomiakin jaksoja.
Tässä viime vuosina tilanne on lipsunut aivan kammottavaksi. Selviä päiviä on ollut todella vähän. Tämän vuoden puolella tajusin lähteä katkolle, ja olinkin juomatta ihan hyvän aikaa. Nämä viime kuukaudet ovat olleet katastrofaalisia. Koko ajan vain on mennyt lujempaa, eikä itsellä ole mitään kontrollia.
Nyt olen lopettamassa ihan oikeasti. En kestä enkä jaksa enää. Joko raitistun tai sitten viina tappaa. Sairastun tai lähden oman käden kautta. Tässä on mun vaihtoehdot.
Tämä mun epätoivo sai hankkimaan Antabukset, ja juuri tällä hetkellä on ihan rauhallinen ja toiveikas olo.