[Rainbow40]

Hei,

tulin tänne viime sunnuntaina, kun päätin lopettaa alkon käytön kokonaan. Aiemmin olen yrittänyt vähentää tai pitänyt eri mittaisia tipattomia, mutta niitäkään en aikoihin. Olen teinistä saakka ryyppäillyt hyvin monella tapaa. Ollaan tehty kiljua, pöllitty kaljaa, juotu kaikkea sekaisin, oltu alaikäisenä vatsahuuhtelussa, juotu kotibileissä, juotu laivalla, festareilla, kesämökeillä, hiihtoladulla, missä vaan. Mutta ollaan myös juotu sivistyneesti viiniä työporukassa, teatterissa, näyttelyissä tai nostettu maljaa juhlissa.

On juotu monta iltaa yksin keittiössä kun lapset nukkuu, aamulla krapulassa töihin. Kaikki hyväksyttävät ja hyväksymättömät, kauniit ja rumat tavat nauttia alkoholia on kokeiltu. On juotu krapulaan, on juotu kun ei ole uskoltanut lopettaa juomista. Kaikki tämä lähes 20 vuodessa, aika vaan ei tunnu niin pitkältä. Monta känniä olen unohtanut, ja monta kertaa on mennyt filmi poikki, mutta ekan kerran muistan aina. Tuntuu kuin se olisi ollut vasta. Nuorena vitsailtiin ettei eletä nelikymppisiksi, kaikki kaverit ei elänytkään. Minulla on aina ollut vauhdikkaita ja vaarallisia kavereita, tai sitten minä olen ollut se vauhdikas ja vaarallinen. Mutta bileet on ollut aina siellä missä minäkin.

Minulla on ollut todella hyvää tuuria mukana. Ja kunnianhimoa. Olen opiskellut ja tehnyt kovasti töitä, ja aion edelleen edetä. Tai en ole varma onko se kunnianhimoa, toisaalta en siedä paikoilleen jäämistä. Mutta en vieläkään saa avattua, miksi nyt haluan lopettaa juomisen. Tai lopetin, nyt neljä päivää juomatta. Lapsuudenkodissani käytettiin runsaasti alkoholia, kun olin pieni. Isä enemmän, äiti vasta myöhemmin kun olin teini. Perheen vanhimpana lapsena olin eri asemassa kuin nuoremmat, huolehdin muista ja toimin erotuomarina vanhempien riidellessä. Minulla oli hyvä lapsuus, mutta muistan ne ikävät puolet aina vaan. Siitä huolimatta olen tarjonnut omille lapsilleni saman lasisen lapsuuden. Olen pitänyt tärkeänä, että he saavat harrastaa, matkustaa ja käyttää mieleisiä vaatteita ym, mutta en ole ollut riittävän läsnä. Lapseni yritti jokin aika sitten itsemurhaa. Päälle pitkä sairaalajakso ja terapiat, lääkkeet ja diagnoosit. Äidin juominen oli saanut hänet viiltelemään itseään jo teininä. Kun vaan voisin kääntää ajan taaksepäin, enemmän kuin sen yhden tunnin viime sunnuntaina.

[lomapuisto]

Rainbow40 kirjoitti

Mutta en vieläkään saa avattua, miksi nyt haluan lopettaa juomisen. Tai lopetin, nyt neljä päivää juomatta.

Monessa kohdassa samaistun kertomaasi, lapsesi tapahtumia myöten. Alkoholismi on koko perheen sairaus.
Minulle halu lopettaa tuli, kun hätä ennenaikaisesta tuhosta sai pysähtymään. Läksin pyytämään apua. Sain ja saan sitä tänäkin päivänä toisilta alkoholisteilta.

Jokainen raitis päivä on alkoholistille täyden kiitoksen paikka.

Yhdessä olemme enemmän

[Rainbow40]

Olen osannut hakea apua perheelleni tämän yhden lapsen sairastumisen myötä. Se apu ei kuitenkaan tavoita minun ongelmaa, ja ymmärrän että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin täysi raittius. Mutta vaikka haluan, että perheellä ja lapsilla on hyvä olla, tunnen haikeutta. En osaa kuvitella uutta vuotta, kaikkia juhlia, pahoja paikkoja ja heikkoja hetkiä ilman pulloa. Minulla on edelleen raskaan tuntuinen pää, tiedän että tuo olo häviäisi jo parilla lasilla. Olin ajatellut, että pärjään yksin ja vaikka tämän plinkin avulla, sillä en halua mennä kenenkään eteen kertomaan totuutta.

[Korkitkiinni]

Hei,

Samaistun kovasti tarinaasi, kun olen vielä samaa ikäluokkaa ja tuo juomiskertomuksesi kuulostaa kovin tutulta. Myös minun lapsuudenkodissani käytettiin paljon alkoholia, ja se on kyllä taatusti vaikuttanut omiinkin juomatottumuksiini. Ja ikävät asiat muistuvat mieleen aina vaan. Toki omaehtoinen harjoitteluni on myös ollut määrätietoista, eli kyllähän juomalla juopoksi oppii vaikka olisi minkälaisesta perheestä.

Lapsesi tilanne kuulostaa todella ikävältä, toivon kovasti että hänen henkinen tuskansa laantuu ja asiansa järjetyvät ajan myötä. Olet tehnyt todella hyvän päätöksen juomisen lopettamisen suhteen! Lapsesi ja tietysti myös itsesi kannalta.

Päivä tai hetki kerrallaan eteenpäin, tippaakaan ei missään olosuhteissa pidä kokeilla ottaa, ja pitää opetella automaattisesti sanomaan itselleen ja muille ei, jos alkoholia tarjotaan tai se alkaa houkuttaa. Siinä minun neuvoni tällä vähäisellä raittiuden kokemuksella.

[Varjolilja]

Hei!
Tervetuloa. Minäkin olen uusi täällä lopettajissa. Vähentäjien puolella paljonkin kirjoitellut.

Tunnistan tosi hyvin tuon haikeuden, josta kirjoitat. Koska riippuvuus alkoholiin on syntynyt, niin siitä irrottautuminen aiheuttaa ristiriitaisia fiiliksiä vielä pitkään päätöksenteon jälkeenkin. Toisille tuo asia kirkastuu helposti. Itse kuulun hitaasti eteneviin.

Motivaatiosta. Itselleni yksi isommista motivaattoreista on ollut oma lapseni. Tosi ikävää, että lapsesi on voinut noin huonosti ja että hän on oireillut jo aiemmin. Voit vielä muuttaa oman elämäsi suunnan ja se heijastuu lapsesikin elämään. Kun et juo, hän näkee sinun parantuvan ja elämäsi järjestyvän. Sellaista hän nyt varmasti tarvitseekin. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tuleva voi olla parempaa.

Itselleni oli vaikeaa myös miettiä tulevia juhlia, joulua, uutta vuotta.... kaikkia juhlapyhiä. Päätin, että mietin yhden juhlan kerrallaan tai pikemminkin yhden päivän ja hetken kerrallaan. Valmistauduin ja tein ”sotasuunnitelman” esimerkiksi itsenäisyyspäivänjuhla varten. Kuinka selviän ilman juomaa? Mitä sen tilalle? Minusta on ollut tosi tärkeää pohtia asioita ennakkoon ja olla valmistautunut. Jokainen alkoholiton juhla on kertyttänyt uusia kokemuksia ja voimistanut ja vahvistanut uskoa, että pystyn tähän. Myös aika tekee tehtävänsä. Sanotaan, että aika parantaa haavat ja surukin lievittyy ajan myötä. Alkoholin poisjättäminen on toipilaana olemista, joskus jopa tuohon suruunkin verrattavissa. Monenlaisia tunteita ainakin minä,olen vuoden aikana kokenut.

Yksi niistä voimakkaimmista tunteista on kuitenkin ylpeys itsestään. Juodessani viikonloppuisin vihasin lopulta itseäni oman lapseni edessä. Nyt ei enää tarvitse kokea sellaisia tunteita. Se on ollut äärettömän helpottavaa. On helpompi pitää myös itsestään.

Juomattomuuslupaus on tärkein tehdä kuitenkin ennenkaikkea itselleen. En siis tee tätä pelkästään ja ainoastaan lapseni takia. Ajatus pitäisi minusta lähteä oman itsensä sisältä. Itseään on nimittäin vaikeinta pettää tai sille valehdella. Pidemmän päälle se käy raskaaksi.

Pysy sitkeänä ja kirjoittele. Kirjoittaminen auttaa tosi paljon selvittämään omia ajatuksia ja samalla huomaa, että muut ovat kokeneet ja läpikäyvät aivan samanlaisia tunteita.

[lomapuisto]

Hei Rainbow40!

Niin kuin Varjolilja kirjoitti, on havaittu, että raittius on vahvimmalla pohjalla, kun on itsensä takia raittiina. Miten toimia, jos menettää työn tai perheen ja on ollut niiden takia raittiina? Ruvetako juomaan vai jatkaako raittiina työttömänä, avioeron tai läheisen kuoleman jälkeen?

Aamuisin kun olen herännyt, olen ilmaissut haluni olla sen päivän raittiina ja halun elää sovussa kohtaamieni ihmisten kanssa ja ymmärtää, mitä asioita en voi muuttaa. Tulevana itsenäisyyspäivänäkin juodaan maljoja, mutta minulle alkoholi ei sovi, ja siksi skoolaan Pommacilla.

Kirjoitit näin:

Olin ajatellut, että pärjään yksin ja vaikka tämän plinkin avulla, sillä en halua mennä kenenkään eteen kertomaan totuutta.

Tärkeintä on tietää itse oletko alkoholisti, siis voimaton alkoholiin nähden vai muuten vain juoppo. Eikä yksin tarvitse jäädä, totuuden kertominen tänne on jo ohjannut sinua kohti parempaa.

Ratkaisu-lehden 8/2019 takasivulla on teksti: Anteeksiantaminen itselle ja muille ovat saman virran kaksi pyörrettä. Kun pato poistetaan, molemmat pyörteet lähtevät virtaamaan. (Kirjasta Päivä kerrallaan 17.toukokuuta).

Alkoholistille jokainen raitis päivä on täyden kiitoksen paikka.

Tänään et ole yksin

[Rainbow40]

Siinä onkin ristiriita, jota en ymmärrä. Minä olen mokannut paljon, en minä ansaitse olla tai tulla onnelliseksi. Eikö olisi sama vaan jatkaa, päästää mopo käsistä lopullisesti. Onko minulla oikeus yrittää saavuttaa hyvä elämä, kun olen vienyt mahdollisuuden siihen kaikkein tärkeimmältä? Yritän lopettaa lähimmäisteni takia, mutta myös itseni takia. Siitä huolimatta, että inhoan itseäni välillä ihan tosissaan. Nyt, perjantai-iltana istun tässä kuitenkin kuivin suin. Töissä kiristi hermoja, ja kellon lähestyessä neljää pelkäsin itseäni. Suljin silmät, haistoin ja maistoin viinin mielikuvissani ja tunsin helpotusta. Miten se voi olla niin helpottava tunne kun pää ja ajatukset pehmenee? Tuli onneksi viesti, kutsu tekemään jotain ihan muuta. Normaalisti olisin sanonut ei, mutta nyt kun olen lopettaja, tartuin kutsuun. Enkä mennyt viinakauppaan töiden jälkeen. Tulin vasta äsken kotiin ja mietin, että tämä oli helppo. Mutta miten monta muuta vastaavaa iltaa minulta on mennyt ohi sen takia, että olen ennemmin ryypännyt? Tässä tekstissä ei nyt ole minkäänlaista punaista lankaa, tarkoitus oli olla, mutta hämmennyn tästä aiheesta/asiasta/alkoholista/alkoholittomuudesta ihan koko ajan semmoista vauhtia, että en osaa järkevästi sitä sanoittaa. Jatkan silti "sönköttämistä" tänne, ja tämän lukemista.

[lomapuisto]

Rainbow40 kirjoitti

Tulin vasta äsken kotiin ja mietin, että tämä oli helppo. Mutta miten monta muuta vastaavaa iltaa minulta on mennyt ohi sen takia, että olen ennemmin ryypännyt? Tässä tekstissä ei nyt ole minkäänlaista punaista lankaa, tarkoitus oli olla, mutta hämmennyn tästä aiheesta/asiasta/alkoholista/alkoholittomuudesta ihan koko ajan semmoista vauhtia, että en osaa järkevästi sitä sanoittaa. Jatkan silti "sönköttämistä" tänne, ja tämän lukemista.

Siinä on punainen lanka, että olet oikeasti täysin raittiina tänä iltana.

Olin pitkään kaupungilla illalla ja päätin vielä nukkumaan mennessä vilkaista tännekin, ja hyvä niin. Oli rauhoittavaa lukea tilannekatsauksesi. Toteutat hankalassa tilanteessasi periaatetta ensimmäiset asiat ensiksi, ja alkoholistilla ensimmäinen on raittius.
Hyvää yötä!

Yhdessä olemme enemmän

[Rainbow40]

Tuo oli lomapuisto hyvin ilmaistu, ensimmäinen asia on raittius. En muista milloin viimeksi olen herännyt ilman krapulaa lauantai aamuna! En moneen kuukauteen, en ehkä muutamaan vuoteen. Nyt se riippuvaisuus konkretisoituu, koko ajan tuntuu että jotain puuttuu, ei osaa olla itsensä kanssa. Ystävä keksi illalla, että haluaisi käydä ostamassa itselleen jotain holia. Minä sanoin, että minulle ei niin väliksi kun aamulla meno (keksin). Lähipiiri varmasti ymmärtäisi ja osaisi tukea, jos tietäisi asian laidan. En halua kertoa päätöksestä vielä, sillä samalla joudun tunnustamaan kaikille miten huonosti asiat on. Teen sen jossain vaiheessa, en vielä. Meidän perheessä on aina ollut virtahepoja olohuoneessa. Mutta nyt lauantaihin, en oikeasti uskonut, että tässä joutuu edetä tunti kerrallaan. Ja, että tämä tuntuu todellakin surutyötä. Enkä ikinä olisi uskonut, että saan päätöksestäni voimaa, mutta ilta illan jälkeen usko itseen vahvistuu. Teen sen virheen, että alan miettiä työpaikan pikkujouluja ym menoja vaikka joku neuvoi etenemään hetki hetkeltä. "Nyt en juo" on lyhyt ja ytimekäs motto toimii mulle.

[lomapuisto]

Rainbow40 kirjoitti

En halua kertoa päätöksestä vielä, sillä samalla joudun tunnustamaan kaikille miten huonosti asiat on. Teen sen jossain vaiheessa, en vielä.

Kun läksin ekaan palaveriin, kerroin sen vaimolle. En ollut valmis kertomaan siitä kenellekään muulle. Mutta tapasin jo ekassa palaverissa tuttavan, ja myöhemmin hämmästyin, kun niitä tuli vastaan muutama muukin. Hesassa on siitä hyvä olla alkoholisti, että vertaistukipalavereja on niin paljon, aamusta iltaan. Ajan kuluessa raittius tulee sillä tavoin tottumukseksi, että juomattomuutta ei yleensä tarvitse perustella kellekään. Enin osa suomalaisista ei ole alkoholisteja, juoppoja, riippuvaisia tms.
Viimeksi palaverissa jaettiin kokemusta omasta lapsuudesta ja varsinkin naiset kertoivat tämän hetken äiti-lapsi suhteesta. Muutamilla heistä oli teini- tai kasvuiässä olevia, ja lasten ilo äidin raittiudesta oli koskettavaa kuultavaa.
Oman lapseni paras ystävä peruskoulussa oli, yllätysyllätys, raitistuneesta alkoholistiperheestä. Heidän ystävyytensä on säilynyt vaikka asuvat kaukana toisistaan. Ehkä juuri senkin vuoksi?

Yhdessä olemme enemmän

[Jorg.Buttgreit]

Munkin mielestä Onnea on jos Hellsingissä asustuapi toista ois TakaHikiällä jossa ois 3-hengen (keski ikä 75v) mualaisukkopalaveri ja sinne 30-40v tuore puliukko menee palaveriin.. Olen kuullut paljon juttuja mökinomistajilta, kun ne ovat käyneet maalaispalaverissa kun siellä ensimmäinen puolituntia puhutaan traktoreista ja puimakoneista samat 3-5ukkoa käyvät siinä palaverissa ja tulokkaita ei juurikaan näy.. Mutta onpas toista täällä Metropolissa.. Palavereita on satoja viikossa ja tulokkaita ja porukkaa on katuhipistä muusikkoon ja maanviljelijästä teknologianörttiin.. hemaisevia "chiksei" piukkoine leggareineen kuin vanjoha miehiä Raappahousuineen..

[Rainbow40]

Värikkäästi kuvattuna Mutta niinhän se menee monessa muussakin asiassa, olen asunut sekä perähikiällä että pk-seudulla. Molemmissa on puolensa ja alueiden ihmisillä omat haasteensa sekä mahdollisuutensa. Mutta olisihan se kun ensimmäistä kertaa jossain vertaistukitapaamisessa pääsisi jostain traktoreista jauhamaan. Lähtisin varmaan pois, en tiedä. Tuskin menen semmoseen. Tai sitten säästän sen kortin pahemman päivän varalle. Tänään oli helppo päivä, pyhäinpäivä eikä kaikki kaupat ollut auki. Söin joulutorttuja reippaasti enemmän kuin yhden ja kävin juoksemassa. Oli päästävä lenkille kun olin vähällä joutua väittelyyn sisareni kanssa. On vähän hermo kireällä, ja tarvitsen tilaa, mutta se ei nyt ole mahdollista. En hoksannut, että olisin voinut laittaa vaikka puhelimen kiinni, välttyisi ympäristön ärsytykseltä. Mutta nyt olen ollut viikon juomatta. Mietin, että se on kahteen tai kolmeen vuoteen ensimmäinen kokonainen viikko. Mutta silti olen lähempänä humalaa kuin raittiutta, niin alussa vielä.

[Rahvas1]

Hoi.

Muistan miten houkuttelevaa olikin antaa kaiken mennä, kun kaikki oli jo mennyt, henki vain oli jäljellä. Alkoholistin sielu siellä jylläsi, jotta saisi tehtävänsä tehtyä. Ongelmani olivat minusta liian raskaita ja mutkikkaita selvitäkseni, löytääkseni sen ilon, onnen ja vapauden mitä viinan avullakin etsin, mutta samalla tuhosin. Niin kauan join, kun kuvittelin viinan avulla pärjääväni, sillä jotain fiksua ja ylevää saavani, kun rahaa ja hyväksikäytettäviä löytyi, niin kauan join.
Itsesääli kuuluu alun juomattomuuteen, sekin vaivasi, mutta pidän sitä alkoholismini tuotoksena.
Alussa oli hyvin vaikeaa nähdä hyviä asioita elämässäni, kun surutyö oli kesken, mutta pikkuhiljaa kaikki muuttui, hyviä asioita näkyi, kuului ja löytyi, niitäkin joita viinan avulla hain, iloa, onnea ja vapautta.

[lomapuisto]

Mutta olisihan se kun ensimmäistä kertaa jossain vertaistukitapaamisessa pääsisi jostain traktoreista jauhamaan. Lähtisin varmaan pois, en tiedä. Tuskin menen semmoseen.

Huomenta Rainbow ja muutkin!

Traktoreista tai urheilusta puhuminen tapahtuu ennen varsinaista palaveria. Kun kello on tasan, puheensorina vaikenee, joku todennäköisesti lukee jonkin kohdan AA-kirjallisuudesta ja sen jälkeen yksi puhuu luetun sisältöön liittyvästä kokemuksestaan ja antaa puheenvuoron seuraavalle. Muut kuuntelevat muutaman minuutin puheenvuorot häiritsemättä puhujaa. Kokouksessa saa olla puhumattakin, ja se on aika yleistä.
Sitten, kun aika on kohdallasi kypsä, olet sydämellisesti tervetullut ryhmään täällä Suomessa tai missä tahansa maailmalla. Itse läksin ensimmäisenä selvänä päivänä, mutta mulla on kaksi läheistä toveria, jotka tulivat mukaan vasta oltuaan omavoimaisesti raittiina toinen pari, toinen viitisen vuotta. Sulla on jo ensimmäinen raitis viikko täynnä, joten siitä on hyvä jatkaa tänään. Meistä jokaisen raittius katkeaa ekaan ryyppyyn raittiuden pituudesta riippumatta.

Hiljaa hyvä tulee

[Rainbow40]

Kiitos oikaisusta/selvennyksestä mitä ne tapaamiset pääpiirteittäin on. Hyvä, että niitä on. Sais olla yhtä paljon kuin viinakauppoja ja kuppiloita. Laskin illalla, että minun kotoa on noin 60 metrin matka lähimpään pubiin ja 600 metriä Alkoon. Henkinen välimatka on tällä hetkellä pidempi, mutta mutta...Itkin aamulla kun huomasin, yöllä tulleen viestin kännykkään. Se oli kutsu kosteaan viikonloppuun erääseen hiihtokeskukseen. Tottakai menisin, juominen alkaisi jo matkalla, mutta perille saapumisesta ja koko mökkiviikonlopusta muistaisin vain irtokuvia. Kyllähän minulla hauskaa olisi, mutta varmasti myös riitoja, vahinkoja ja onnettomuuksia. Itku tuli siitä, kun tajusin etten voi lähteä selvinpäin sille reissulle. Minun pitää muistuttaa itseäni, miksi lopetan enkä vaan vähennä. Se ei onnistu minun kohdalla. Tai sitten juon sitten kun olen eläkkeellä. Riittääkö se tavoitteeksi? Tinkiikö, tai tekeekö muutkin kauppaa itsensä kanssa humalan takia?