Minulla on edelleen se pelko kulissien menettämisestä kun mietin tämmösiä. Toisaalta pelkään, että joku keksii hyvät huhut vaikka, että minulla on joku ärhäkkä haimatulehdus enkä siksi voi enää juoda. En tiedä. Mutta niin minä pääsin tupakasta irti 5 vuotta sitten. Keuhkokuvissa näkyi COPD, mutta täydellinen (alkoholia lukuunottamassa) elämänmuutos sen suhteen on auttanut. Mutta jo sen perusteella uskollan väittää, että minun lähipiiri ei osaa juomattomuuteeni suhtautua. Ne kun tupakoi minulta piilossa yhä edelleen viiden vuoden jälkeen. Ehkä tämä kertoo jotain minun lähipiiristä

Minun kohdalla vastakohta sanalle raitis voisi olla vaikka "läsnä". Koska kun minä juon, niin en minä muita huomaa enkä muista välitä.
Mietin yhtenä päivänä, tulenko minä samanlaiseksi mitä olin ennen? En tehnyt mitään erityisiä temppuja, mutta minusta tykättiin paljon. Ihmiset viihtyi minun seurassa, minua pyydettiin mukaan kaikenlaiseen, minua oli helppo lähestyä eikä minulla ole koskan ollut ongelmia saada ystäviä tai seurustelukumppaneita. Jossain vaiheessa muistan, että se alkoi ärsyttää. Tuntui, että vaikka sitä porukkaa on ympärillä niin kukaan ei oikeasti tunne minua. Ahdistava ajatus edelleen. En osaa luokitella itseäni introvertiksi enkä ekstrovertiksi, mutta kyllähän nuo seikat identiteettiin ja temperamenttiin liittyy.
Tämä on hyvä palsta. Lähes joka kerta kirjoittaessani tänne, oivallan jotain itsestäni. Ja päinvastoin lukiessa taas ymmärrän, miten alkoholi on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen vahvasti elämässäni. Tavoitteena on kutistaa (lainattu sana täältä) tuo tekijä minimiin ja niin olemattomiin kuin suinkin pystyn. Mutta unohtamatta sitä tosiasiaa, että monta monta kertaa olen ollut voimaton sen edessä.