Olet täällä

Oma ketju; kohti parempaa elämää

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 10.11.2019 19:16:35

metsänpeitto kirjoitti:
mies metsänreunasta kirjoitti:
Ihminen voi myös oppia haluamaan eri asioita kuin vaikkapa eilen. Kun maailma muuttuu, kun asioiden taustoista ja tarkoituksista, vaikutuksista ja seurauksista saa uutta tietoa, voikin joskus huomata että enpäs haluakaan sitä mitä eilen halusin -kun se ei ollutkaan ihan sitä mitä sen luulin olevan.



Näin varmaan käy elämän mittaan monissa asioissa, muissakin kuin alkoholinkäytössä. Ihminen muuttuu ja eri asiat alkaa tuntua tärkeämmiltä. Nuorena voi olla kovinkin kiinnostunut vaikkapa vaatetuksen muodikkuudesta tai estetiikasta ja vanhetessa prioriteetti onkin mukavuus ja lämpimyys. Moni aiemmin tylsänäkin pitämä asia voi tuntua myöhemmin kiinnostavalta. Tai kiinnostavat muuttua tylsiksi. En vaikkapa jaksa enää valvoa uudenvuoden yönä rakettien takia vaan nukun mieluummin, jos se on mahdollista.
Terveyshuolia jos ilmaantuu, muuttuu useimmilla arvojärjestys. Sairaudet ja vammat itsellä tai läheisillä tuo konkreettisesti naaman eteen sen, ettei täällä ikuisesti keikuta ja terveys voi mennä ilman järjettömiä riskinottojakaan. Isäni muistisairaus on herättänyt pohtimaan, ettei aivojaan kannata juomallakaan pilata tai stressillä ja unenpuutteella. Sekin on yksi syy, miksi irtioton hakusin tehdä ja silläkin tapaa terveyteen panostaa.


Aika usein ihan ikä muuttaa asioiden arvojärjestystä ja halujen suuntautumista.
Oman ikäluokani kavereissa on useita joiden juopottelu, alkoholistinenkin , on hiipunut ihan siksi ettei se enää tunnu olevan tarpeellista eikä kiinnostavaa.

Ihminen todellakin muuttuu. Joskus kun mieleen muljahtaa jokin muistikuva viidenkymmenen vuoden takaa, viisitoistavuotiaan nuorenmiehen touhuilusta, tuntuu ihan kuin se olisi ollut aivan eri ihminen -niin monessa asiassa on ajattelu ja toimintatavat muuttuneet. Ja voi olla niinkin, että parinkymmenen vuoden päästä olen taas tähän päivään verrattuna jotain ihan muuta.

Oikeastaan se on ihan hyvä, sekin. Emme me ole niiden ajatustemme vankeja joihin me miellyimme kymmeniä vuosia sitten.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7419
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja 1970 » 10.11.2019 20:06:51

Kiitos vaan, LP ! ja MP edellisellä sivulla totes, että:

"Koira on hyvä alibi pöllömmillekin touhuille ihan ulkonakin"

Nimenomaan ja todellakin. Voi lässyttää ja juoksennella ja olla aidosti iloinen ja jopa nauraa ääneen julkisella paikalla. Monet kanssaoliot on rajoittuneempia ihmisseurueissaan. Niinpä minä riehaannun säännöllisesti ja olen pitänyt sitä koodia jo pitkään erityisoikeutenani. Kaamosaikaan voidaan tämmöstä hulvatonta käytöstä paheksua etenkin alkuviikosta ja aamupäivällä ja herkästi luullaan, että olen a) humalassa, b) kamoissa tai c) hullu. Muutenkin liikkuminen naisvaltaisen, enimmäkseen minulle vieraan väestön seassa ja paikoilleen jääminen ja ympärilleen katselu ilman koiraa on jo perverssiä ja narsistista. Ehkä nää on pienoisia, kansallisia kulttuurieroja ja sukupuolipainotteisia arvolatauksia. Ruotsalaisuuden paremmuudesta ei mun oikean käen peukalo jaksa nyt laajemmin lähteä tarinaa avaamaan. Parempia ovat niin månin tavoin nuo oikeesti ånnelliset römssöösoldanistit, eikä tämä ole mitään alemmuudentunnetta, vaan puhdasta kateutta ja kaipuuta Suur-Ruotsin hellään ja laajaan syliin ja kainalåån ! Olkaamme ruottalaisia tai suomalaisia.

Nå, ne hävis justiinsa meille/teille jääkendossa.

Kammottavaa tää älylaattaskriivaaminen !
aye
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 23495
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja tinis » 10.11.2019 22:34:57

Tykkään tuosta sanaparista; parempaa elämää, otin sen itsellenikin käyttöön. Olennaista on tietysti olla ryyppäämättä, mutta sitä kautta se parempi elämä käsittää niin paljon muutakin. Olo on energisempi, nukkuu paremmin, jaksaa tehdä asioita, näyttää paremmalta jne. Kaikkiaan elämänlaatu paranee ja mielihyvä lisääntyy. Itse olen vasta aivan alussa mutta sama pyrkimys on parempaan elämään :)
Olenko auringon lapsi, kun siitä yöllä unta nään
Vai olenko pimeän vanki, ja pimeääni jään
tinis
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 328
Liittynyt: 14.8.2015 10:19:11
Ollut raittiina

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja Rahvas1 » 11.11.2019 06:32:12

Yksi ihan paras asia oikeastaan pitäisi olla aina päällimmäisenä, hyvä elämä ja nuo kaikki muut raittiuden ilot kun ei synny tyhjästä, niinkuin se jostain kumpuava mieliteko juoda. Tänäänkin tehdään valintoja ja se ratkaisee kaiken. Se hyvä elämä ja kaikki muukin voi muuttua itsestäänselvyydeksi jota ne ei ole, voinko valita juonko vaiko en ratkaisee, ymmärränkö mitä juominen minulle antaa ja mitä se vie, siinä on se juju jota minun alkoholismini tarvitsee. Ymmärrän mitkä asiat vie minut kohti juomista on kirkkaana mielessä ja hyvä näin. Raittius ja hyvä elämä ei ole itsestäänselvyyksiä ei koska päihteet toi minulle vuosikymmenien tarkoituksen elää ja alkoholismini haluaisi sen yhä jatkuvan sen pillin mukaan, mutta luojan kiitos minäkin voin valita suunnan tänään. En pakosta vaan halusta elää selvän pään kanssa.
Rahvas1
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 228
Liittynyt: 13.4.2014 06:18:02

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 11.11.2019 08:16:42

1970 kirjoitti:
Nimenomaan ja todellakin. Voi lässyttää ja juoksennella ja olla aidosti iloinen ja jopa nauraa ääneen julkisella paikalla. Monet kanssaoliot on rajoittuneempia ihmisseurueissaan. Niinpä minä riehaannun säännöllisesti ja olen pitänyt sitä koodia jo pitkään erityisoikeutenani. Kaamosaikaan voidaan tämmöstä hulvatonta käytöstä paheksua etenkin alkuviikosta ja aamupäivällä ja herkästi luullaan, että olen a) humalassa, b) kamoissa tai c) hullu.


Suvaitsevuudellakin on rajansa. Ainakin jos kyseessä on epäsovinnainen, joskin harmiton käyttäytyminen. Huolestuneet kansalaiset saattavat jopa harkintansa mukaan nähdä tarpeelliseksi hälyttää paikalle joko poliisin tai sairaanhoidollista osaamista. Koiran olemassaolo siis säästää viranomaisresursseja, kun pöllömpikin toiminta suodattuu sen läsnäollessa normaaliksi.
Paikkakunnalla X mummo lauloi virsiä suureen kuuseen kiivenneenä ja huolestuneet kanssaihmiset soittivat hänelle lanssin. Mummo oli virkeä ja ketterä ihminen, ollut nuorena paimenessa ja kiipeillyt puihin koko ikänsä ja nautti tästä harrastuksestaan, mutta toiminta oli liian outoa häneen satunnaisesti törmääville.

Meillä oli tänä aamuna jo pieni ongelma, kun raksu juuttui koiran ikenen ja posken väliin kuin hamsterille. Pieni raapi poskeaan ja hieroi kuonoa tyynyyn. Raksu saatiin onnistuneesti ensin ulos ja sitten oikeaa reittiä sukkelasti vatsaan, joten tilanne ohi.

tinis kirjoitti:Tykkään tuosta sanaparista; parempaa elämää, otin sen itsellenikin käyttöön. Olennaista on tietysti olla ryyppäämättä, mutta sitä kautta se parempi elämä käsittää niin paljon muutakin. Olo on energisempi, nukkuu paremmin, jaksaa tehdä asioita, näyttää paremmalta jne. Kaikkiaan elämänlaatu paranee ja mielihyvä lisääntyy. Itse olen vasta aivan alussa mutta sama pyrkimys on parempaan elämään :)


Kiitos, tämä on oikeastaan tosi hyvä tavoite kelle tahansa, koska sen voi räätälöidä omien ominaisuuksiensa ja tarpeiden mukaan. Tervetuloa matkalle kohti parempaa elämää! Juopottelu sumentaa ajattelua ja vie aikaa, sen sumuverhon kun saa ensin vedettyä sivuun, löytää varmasti elämästään ne asiat, jotka heikentää hyvinvointia ja voi pyrkiä niistä eroon ja löytää tilalle niitä parempaa elämää tuovia asioita.

Tämä tosiaan on parempi ketjun nimi kuin vaikka se ensin miettimäni "uusi alku vai mahalasku". Kun pyrkimys on mennä kohti parempaa elämää, siihen sopii pienet notkahdukset ja korjausliikkeet ja se on tavallaan sitten elämäntapa tai asenne. Opettelen kuuntelemaan itseäni ja tarpeen mukaan muuttamaan asioita; jos olen väsynyt, lisään lepoa, ruokavaliota voi muuttaa sen mukaan miltä tuntuu. Voin hakeutua ihmisten pariin, tai yksinäisyyteen, luontoon.
Tähän ei mulla kuulu minkäänlainen ääriajattelu, eikä fanattisuus minkään suhteen, vaan tämä on hienosäätöä, jossa koitan etsiä (mahdollisuuksien ja resurssien puitteissa) omaa hyvinvointia tukevaa tapaa elää ja olla. Jos jostain asiasta, jonkun ihmisen seurasta tai jossain paikassa olosta tulee aina huono olo, yritän sellaiset asiat minimoida.

Uusi viikko taas alkanut ja lähden tähän päivää levänneenä ja hyvillä mielin.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 11.11.2019 08:28:48

Rahvas1 kirjoitti: Se hyvä elämä ja kaikki muukin voi muuttua itsestäänselvyydeksi jota ne ei ole,


En pakosta vaan halusta elää selvän pään kanssa.


Tämä lainaus näyttää vähän hassulta, mutta poimin tuohon nuo hienot lauseet siihen.
Hyvä elämä tai terveys voi alkaa tuntua itsestäänselvyydelle, eikä lopulta mikään sitä ole. Ne kaikki, samoin kuin taloudellisen turvan voi menettää. Jotenkin tärkeää on osata arvostaa sitä mitä on, ja ilman turhia pelkoja ja panikointia tehdä jotain asioiden eteen.

Pitempään raittiina ollessa ajattelu tosiaan muuttuu siihen suuntaan, ettei juomattomuus ole pakko tai se ei hierrä "kun ei voi juoda"-jurnutuksena. Selvästä päästä nauttii, se on normaali olotila ja niin haluaa elää. Mulla satunnaisesti hankalissa tilanteissa tulee mieleen itsetuhoinen juominen tapana päättää koko elämä, mutta ne hetket menee aika äkkiä ohi. Onneksi.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 14.11.2019 11:11:44

Olen siirtynyt käyttämään näppäinpuhelinta toistaiseksi. Haluan, että netin selaaminen on tietoinen päätös ja vaatii tietokoneen käynnistämisen. Moneen muuhun verrattuna netin käyttöni on varmaan ollut aiemminkin vähäistä, mutta tuli olo, että silti se katkaisee liikaa päivää. Jos tulee viesti tai katson sähköpostit puhelimella, helposti juutun puoleksi tunniksi selaamaan nettiä ja se on alkanut ärsyttää. Muutamassa päivässä jo huomasin, että mieli on tyynempi ja oikeaan olkapäähän ei satu, eikä niskaan. Facebook ym sometilejä mulla ei olekaan, nämä pari keskustelupalstaa vaan, joita käytän. Saatan silti liikaa katsella uutisia, etsiä jotain tarjouksia, lukea yhden tekevien lehtien sivustoja, enkä halua niihin liikaa aikaa käyttää.

Mainitsemani kirja "10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt" antoi lisäpotkua tähän päätökseen taustatiedoillaan. Ongelmia liiasta netin (ja somen) käytöstä on monien lehtijuttujenkin mukaan ja ihmiset on itsekin niistä kertoneet. Tänään iltasanomissa viimeksi:
https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000006306807.html

Ulkopuolisuuden tunnettani mietin taas uudestaan. Muistelin katsoneeni yhden elokuvankin ja löysinkin sen nimen.

"Laulu koti-ikävästä on Mika Ronkaisen ohjaama vuonna 2013 ilmestynyt dokumenttielokuva. Dokumentin tarina kertoo isän ja pojan, Tauno ja Kai Latvalehdon, automatkasta Oulusta Göteborgiin takaisin maisemiin, joissa he asuivat 1970-luvulla koko Kain lapsuuden aina tämän murrosikään saakka. Matka muuttuu musiikilliseksi retkeksi yhteiseen tunnemuistiin ja suomalaissiirtolaisuuden historiaan."

Ehkä muutot lapsuuden kriittisissä kohdissa vaikuttaa negatiivisesti elämään. Koulukiusaaminen tietysti ja lapsuudenperheen vaikeat olosuhteet olivat alku ja jotenkin kaikki kumuloituu elämän mittaan. En ole kiinnittynyt sukuuni, en mihinkään paikkakuntaan, en työpaikkaan.. Tuo pitkä (yli 10v) parisuhde oli tietysti jonkinlainen yritys löytää jotain pysyvää. Muuten mulla on jatkuvasti sellainen olo, että voin lähteä ja aloittaa jotain uutta uudessa paikassa. Jostain jään varmasti paitsi, kun en juurru mihinkään, mutta onhan niitä kiertolaisia ollut aina ja ehkä nykyään maailmanlaajuisesti vielä enemmän.
Nyt voin miettiä, haluanko muuttaa elämääni ja toimintaani tässä suhteessa vai jatkaa samalla tavalla.

Lepääminen on viisautta, mutta toisaalta joskus luovuttaminenkin siinä mielessä, että lakkaa hakkaamasta päätään seinään. Luovuttaa jonkun asian suhteen siis ja vaihtaa suuntaa, ei luovuta toivottomalla asenteella koko elämänsä suhteen. Joskus liika sinnikkyys kääntyy ihmistä itseään vastaan, jos kyseessä on tuhoontuomittu ihmissuhde, itselle ihan vääränlainen elämäntapa tai jonkin muu vastaava. Levänneenä ajatus kulkee paremmin ja pystyy itseään ja elämäänsä miettimään.

Tämä päivä tuntuu paremmalta kuin eilinen, onneksi.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja Rainbow40 » 14.11.2019 12:06:20

Ja liittyen vielä luovuttamiseen niin viisautta on taito valita ne taistelunsa. Taistelee sen asian puolesta minkä oikeaksi uskoo ja muussa tapauksessa nostaa kädet ilmaan. Mulla tuo taito on tullut ihan vasta. En enää ole niin ärhäkkänä reagoimaan kaikkiin epäkohtiin. Toki heikommassa asemassa olevien oikeuksia olen aina puolustamassa, ihmisoikeuskysymykset menee tunteisiin ja kovaa. Mutta nykyään osaan vaikuttaa lempeämmin, ei niin aggressiivisella tavalla. Nykyään käyn taistelua pääni sisällä :lol:
Nyt en juo - Puoli päivää kerrallaan
Avatar
Rainbow40
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 42
Liittynyt: 27.10.2019 15:58:44
Ollut juomatta

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 15.11.2019 07:22:21

Rainbow40 kirjoitti:Ja liittyen vielä luovuttamiseen niin viisautta on taito valita ne taistelunsa.


Näin juurikin. Luulen, että omien arvojen puolustamisessa elämässään tai yhteiskunnallisellakin tasolla asiat hahmottaa paremmin. Yksityiselämässä sen sijaan saattaa sokeutua ja jotenkin hakata päätään seinään aika kauan; tottuakin aika ankeaan elämään. Nyt kun mulla on ollut aikaa ja rauhaa miettiä asioita, olen tätäkin miettinyt. Tuo mennyt pitkä parisuhteeni oli monin tavoin ihan hyväkin, tietysti juopottelu oli aika oleellinen osa sitä ja pahempia ongelmia tuli juuri sen jälkeen kun itse raitistuin ja ex-puoliso lisäsi juomistaan ja jotenkin aina enemmän katosi humalaan, tavoittamattomiin...

Ihmiset jumittuu yllättävän pitkiksi ajoiksi huonoihin työpaikkoihin, elämäntilanteisiin ja parisuhteisiin. Tai riippuvuuksiinkin, vaikka niistä koituisi enemmän kärsimystä kuin iloa. Tuo aiemmassa viestissäni linkkaama juttu "Some teki minusta hirviön" liittyy Akuutti-ohjelman jaksoon addiktioista. Olin onneksi tallentanutkin sen ja katsoin eilen. Haastateltavana oli itsekin päihdeongelmista kärsinyt nykyinen päihdelääkäri Antti Loimalahti. Kiinostavaa on tosiaan se, että osa ihmisistä on taipuvaisia kehittämään uuden riippuvuuden entisen tilalle. Mullakin on tätä ollut , vaikkei nyt ole mitään akuuttia riippuvuutta mihinkään menossa. Pakko sen on jotenkin liittyä omien tunteidensa kestämiseen tai käsittelyyn tai sen kyvyn vajavuuteen, jolloin tarvitsee siihen jonkun ulkoisen kainalosauvan. Aina uuden tyynyn kainaloon tai tuttipullon käsiinsä; jonkun katalysaattorin tai pelin johon siirtää paskan olonsa, muuntaa sen siinä toisenlaiseksi ja keskittyä siirtelemään nappuloita sillä pelilaudalla kun ei tunne-elämässään sitä pysty tekemään.

Olen rauhalliseen tahtiin tuunannut kirpparivillatakkia, virkannut siihen reunusta ja lyhensin hihoja. Ajattelin valita suht helppoja ja vähemmän ajattelua vaativia kevyita juttuja toistaiseksi. Teen jotain ihan mielen virkistykseksi ja saadakseni jotain muuta miettimistä, jos ajatukset kiertää liikaa synkeää kehää. Eilen jäi sateen takia vähälle ulkoilu, mutta tänään mennään koiran kanssa metsään jahka päivä valkenee. Väsähdin vähän liikaa eilisistä kotitöistä. Jaksaminen on aika ohutta näköjään. Voi tämä pimeyskin tehdä vetämättömäksi.

Ostin c-vitamiinia, pellavansiemnöljyä, pähkinöitä, rautaa yms ja yritän jatkaa toipumista riittävän levon, järkevän syömisen, pienen ulkoilun avulla ja tekemällä jotain pieniä ilahduttavia asioita.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 18.11.2019 15:03:40

Olen kävellyt koiran kanssa päivittäin metsässä. Mieli tosiaakin rauhoittuu siellä kummasti ja koirakin tykkää. Korvat hörössä jotenkin uteliaan oloisena sekin juoksentelee ja haistelee kovasti. Metsästäjät usein tuntuvat puhuvan ilmavainukoirista ja tämä on sellainen; se ottaa vainun tuulen alapuolelta ja lähtee etsimään hajun lähdettä, eikä etene koko ajan kirsu maassa. Vaikkei metsästykoirarotuja siinä olekaan, niin kovin on pieni kiinnostunut mustarastaista ja yrittää jopa itseään suurempien fasaanien perään. Pikkupurojen lorinasta on kiinnostunut, samoin äänistä sadevesiviemäreissä ja pää kallellaan kuuntelee. On sillä tarkat aistit kaikin puolin.
Tykkään tämän seudun maastosta; on sammaleista vanhaa kuusikkoa ja männikköä kallioineen ja toisaalta lehtipuualueita. Varsin rauhallistakin on ollut, kun olen hiukan valinnut pitemmän lenkin ajankohdan, ettei koiralle tule liikaa toisten koirien ohittamisia ja muita vähän stressaavia tilanteita.

Tuo metsässä ulkoilu on hermolepoa ja olen tyytyväinen siihenkin, että laitoin älypuhelimen kokeeksi pois käytöstä. Olen onnistunut aika hyvin keskittymään omaan elämääni ja välttämään noiden ihmissuhdehankaluuksien miettimistä. Kotiani olen laitellut ja tehnyt inventaariota huonekaluista ja tavaroista vielä uudestaan. Möin jotain jo poiskin ja ostin kirjoituspöydän. Olikin parempi, että se katsomani kirjoituslipasto oli susi, kun täm pöytä onkin paljon kivempi. 50-luvulta peräisin ja suht hyväkuntoinen ja mikä parasta, ei haise homeelle, eikä ummehtuneelle muutenkaan, eikä hintakaan ollut paha. Tavoite on se, että mulla olisi ne mitä tarvitsen, muttei mitään liikaa ja keksisin toimivan järjestyksen ja kaikille tavaroille oman paikan. Tässä asunnossa on hiukan erikoinen pohjapiirros, joka vähän vaikeuttaa hommaa.

Kahvakuulan laitoin näkösälle, että muistaisin sitä heilutella ja saisin käsivarsiin vähän lihaksia lisää.

Tämä menee nyt vähän niinkuin toivoinkin, hissukseen eteenpäin. Nyt kun jo välimatka tekee sen, ettei minun voida edes olettaa olevan käytettävissä, apuna tai ottamassa vastuuta asioista jotka ei periaatteessa mulle kuulu, olen saanut jonkinlaisen rauhan mieleeni. Joku muu sen olisi ehkä pystynyt tekemään muullakin tavalla kuin näin "pakenemalla". Kivaa on sekin, että olen nähnyt muutaman vanhan tutun ohimennen.. Upposinko oman juomisen loppuvaiheessa ja ex-puolison ongelman varjostaessa elämää jonkinlaiseen mustaan liejuun ja muu katosi? Olihan mulla tosiaan tuttuja ja olin sosiaalisempi. Nyt voin pyrkiä taas siihen suuntaan. Tässä mielessä paluu tutulle seudulle saattoi olla hyväkin ratkaisu.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 20.11.2019 15:46:03

Tämän päivän kulku oli ihan mukava kunnes äitini soitti ja puhelu loppui riitelyyn. Tämä on niin vakio kuvio, että oikeastaan pelkään edes vastata puhelimeen. Eikä tietysti ole pakkokaan. Itsehillintäni taas ei meinaa riittää puhelun pitämiseen lyhyenä ja päättämään se napakasti ja asiallisesti. Harmittaa, että provosoiduin taas, mutta tilanne on niin hankala ja hermostun kun puhelu aina kääntyy tismalleen samaan suuntaan.

Käsittämätöntä, miten mieliala notkahtaa ja tulee todella kurja olo siitä moukaroinnista.. Olen tosiaan tyytyväinen, että muutin kauemmas. Täytyy yrittää keksiä joku järkevä toimintatapa, jolla selviän pakollisten asioiden hoitamisesta tuohon suuntaan. Miksen pysty tämän parempaan..

Villatakin tuunaaminen näyttää onnistuvan paremmin kuin edes osasin ajatella ja siitä tulee hieno. Keksin matkan varrella lisäideoita, miten sitä voisi muokata. Liikaa kahvin juontia olen onnistunut välttämään. Joulun miettiminen saa vähän mielen ankeaksi, mutta eiköhän seki siinä mene. Taidan jouluvalot laittaa kohta ikkunaan, kun näkyy muillakin jo olevan ja varsinkin illalla ovat varsin nättejä.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja Rainbow40 » 21.11.2019 06:25:45

Itse en kykene pitämään yhteyttä isääni tällä hetkellä. Joten en osaa neuvoa, mutta kerron miten itse teen. En vastaa ollenkaan illalla tai viikonloppuna, koska silloin hän on nauttinut enemmän tai vähemmän viinaksia. Juttelu on joutavaa, koska ei muista niistä seuraavana päivänä. Nyt sanoin väärin, ei hän juttele tai keskustele, haukkuu muita. Kaikki ovat paskoja, patalaiskoja ja saamattomia hänen arvosteluasteikollaan. Vaikka itse on vanha jätetty juoppo, väkivaltainen narsisti. Viikko ennen raitistumistani sanoin (huusin) hänelle tämmöisen puhelun aikana, että nyt on aika katsoa peiliin. Tuli luurin korvaan, mutta ei haittaa. Sain riittävän syyn olla vastaamatta enää hetkeen. Sanoin muulle perheelle, että jos kyselee, kertovat että sillä on omia ongelmia eikä voimavarat riitä kuuntelemaan hänenkin. Ja tuohan on totta. Minulla on omat ja lapseni ongelmat, ja kaikki tai iso osa ainakin, juontaa juurensa minun kotoa ja lapsuudesta. Ikäni olen pelännyt, inhonnut ja vihannut isääni. Nyt sitä pitäisi olla tukemassa :?:

Tunteet kuohahtaa välillä niin voimakkaasti, että hermoja lepuuttava lasillinen käy väistämättä mielessä. Kuten eilen törmätessäni tämän taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaan. On kuin mikäkin kukko tunkiolla. Hirvittävä ajatus hiipi mieleen, mietin oikeesti pääsisikö se minua pakoon, jos alkaisin pieksämään sitä tuossa pihalla? Ihan vakavasti näin ajattelin hetken. Sitten huvitti, kun mietin että tuommosen vanhan arvovallan perässä hinkuvan ukkelin takia olin hetken valmis katkaisemaan hyvän elämän ja kaiken lisäksi tekemään siitä ihan järjettömän! Kävin juoksemassa 5km ja olin jo aikalailla toisissa ajatuksissa ennen nukkumaan menoa.
Nyt en juo - Puoli päivää kerrallaan
Avatar
Rainbow40
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 42
Liittynyt: 27.10.2019 15:58:44
Ollut juomatta

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 21.11.2019 08:02:10

Hei metsänpeitto, olen seurannut ketjuasi ja onnittelut pitkästä raittiudesta sekä hyvän elämän tavoittelusta.

Itsekin olen hakemassa tuota samaa olotilaa. Ja täytyy kertoa, että kun viime kesänä sain viimein toivotettua pienelle suvulleni hyvää loppuelämää, niin oloni ja eloni kohentui kummasti. Olen siis jo eläkkeellä ja vasta nyt sain itseni irroitettua äidistäni. Mikä psykologin mukaan olisi pitänyt tehdä jo murrosiässä.

Mutta olet oikealla polulla. Meillä on vain tämä yksi elämä ja voit itse paljolti päättää miten sen vietät. Nauti metsälenkeistä, rauhallisesta elämästä ja kädentaidoistasi. Minä harrastan niitä samoja.
Levollista torstaipäivää.
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 250
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 21.11.2019 09:59:17

Rainbow40 kirjoitti:Itse en kykene pitämään yhteyttä isääni tällä hetkellä. Joten en osaa neuvoa, mutta kerron miten itse teen. En vastaa ollenkaan illalla tai viikonloppuna, koska silloin hän on nauttinut enemmän tai vähemmän viinaksia. Juttelu on joutavaa, koska ei muista niistä seuraavana päivänä. Nyt sanoin väärin, ei hän juttele tai keskustele, haukkuu muita. Kaikki ovat paskoja, patalaiskoja ja saamattomia hänen arvosteluasteikollaan..


Ginger2 kirjoitti:Hei metsänpeitto, olen seurannut ketjuasi ja onnittelut pitkästä raittiudesta sekä hyvän elämän tavoittelusta.

Itsekin olen hakemassa tuota samaa olotilaa. Ja täytyy kertoa, että kun viime kesänä sain viimein toivotettua pienelle suvulleni hyvää loppuelämää, niin oloni ja eloni kohentui kummasti. Olen siis jo eläkkeellä ja vasta nyt sain itseni irroitettua äidistäni. Mikä psykologin mukaan olisi pitänyt tehdä jo murrosiässä.



Kiitos molemmille kommenteistanne. Olen paljonkin elämäni mittaan miettinyt sitä, kuinkahan paljon oikein ihmisten ongelmista juontaa juurensa lapsuuden perheyhteisöistä.. Ja tämä tietysti hyvin helposti on ketju, joka jatkuu ja jatkuu, koska aika vaikea on oikealla ja tasapainoisella tavalla rakastaa, jos sitä ei itsekään ole saanut. Tietty tämä pätee vaikkapa minuun ja toisaalta omiin vanhempiini ja isovanhempiin. Joka jatkaa samaa tai omassa elämässään pyrkii toimimaan päinvastoin, mikä pieleen menee sekin. Vaikkapa äärimmäisen kontrolloituna oman lapsuutensa viettäneenä sitten jotenkin jättää oman jälkikasvunsa vähän heitteille, vaikka ajattelee antavansa sen tilan, mikä itseltä puuttui. Tai alkaa hampaat irvessä suorittaa vanhemmuutta, joka näkyy kireytenä.

Oikeastaan olinkin jo etäämpänä, henkisestikin, mutta isäni muistisairaus jotenkin veti takaisinpäin. Siihen liittyi vähän kurjiakin piirteitä ja tunsin jonkinlaista vastuuta. Siis samankaltaista, mitä voi tuntea lapsista tai eläimistä, jotka ovat jonkun armoilla, avuttomina vailla mahdollisuutta itse vaikuttaa asioihinsa. Pitkän avioliiton katkeruuksien kostaminen siinä vaiheessa on aika huono kohta. Täysivaltainen ja -järkinen ihminen pääsee tilanteista pois ja voi tietysti valita siihen jäämisenkin, ja se on oma päätös.

Suoraan sanottuna vihaan sitä kotitaloa. Ja äitini omituista asennetta, että vaikka elämä on ollut siinä hälle itsellekin ikävää ja jatkuvan valittamisen aihe, nyt on koittamassa aika, jolloin minun (muka) pitäisi siirtyä aisojen väliin vetämään sitä samaa kivirekeä, jatkamaan samaa kurjuutta ja vieläpä ihan samalla tavalla. Minulle paukutetaan ohjeita, miten puut pinotaan ja ruoho leikataan, kaikenlaista pikkuyksityiskohtaa loputtomiin. Omaa tyhmyyttäni on ollut edes yrittää keskustella asiasta, koska ne keskustelut ei johda yhtään mihinkään. Se ihminen ei tule ikinä ymmärtämään... Ihmiset on erilaisia kaikintavoin. Mutsin vaatteetkaan ei ole mulle sopivia, eikä helvetti soikoon se elämä ole mulle sopiva millään tapaa, kun olen ihan erilainen ihminen. Hupaisaakin, miten sitä kuumenee ihan vaan ajatellessa asiaa. Homma on ollut niin pitkäkestoinen riesa. Vedän tähän kevennykseksi sen,että jos syystä tai toisesta siinä monumentissa asuisin, ensimmäijen tekoni olisi tilata nouto ruohonleikkurille. En jumalauta ajaisi sillä metriäkään. Mulla on niin mitta täynnä sitä loputonta nyppimistä, kun aina jossakin on joku korsi, joka näyttää kamalalta ja pitää nypätä pois.

Olenhan ollut muuten itsekin sen nyppimisen kohteena; aihio, josta pitää kitkeä väärät piirteet ja ympätä parempia tilalle. Sitoa ja taivutella kasvamaan haluttuun suuntaan kuin bonsai-puu.

Rainbow40, minä muuten usein sukulaisvierailujen jälkeen "jouduin" juomaan monta päivää, viikonkin. Nykyään ehkä juomattomuus on jo niin tullut normaaliksi olotilaksi, etten ikäviin tunnetiloihinkaan sitä niin mieti ratkaisuksi.
Ginger2, tuo jäähyväiset on varmaan ihan hyvä ratkaisu. Ainakaan raittiuden alkutaipaleella ei tarvitse mitään ylimääräistä raskasta riesakseen. Itse kohtasin ihan tahalliselta vaikuttavaa ilkeilyä, siis jotenkin tuli tunne, että olisi toivottavaa, että ärtyisin niin paljon, että ratkeaisin juomaan.. Semmosta kampittamista.

Melkeinpä suosittelisin kaikille, joilla on hankalia ihmissuhteita, edes kokeeksi jonkinlaista etäisyyden ottamista. Kun saa sen oman rauhan, eikä ole koko ajan myrskynsilmässä, voi huomata elämänsä olevan tasapainoisempaa. Ja huomaakin paremmin, miten paljon se paska vaikuttaa mielialaan ja elämään, kun yhteydenotoista aina notkahtaa alaspäin. Kirjavinkkinä muuten tähän Katriina Järvinen:"Kaikella kunnioituksella". Siinä on hyvin pohdittu omien kokemusten kautta vanhempien kunnioittamista ja oikeutusta ottaa etäisyyttä. Kirja taitaa olla luokittelussa uskonnollisella puolella, koska kirjoittajan vanhemmat taisi olla joko jehovantodistajia tai jonkun herätysliikkeen jäseniä. Kunnioitus pitää ansaita molemmin puolin. Joskus joku minuuden osaksi taottua syyllisyys saattaa pitää siinä magneettikehällä pitkäänkin. Onhan moni meistä saanut osakseen aikamoista henkistä väkiuvaltaa, joka on murentanut itsetuntoa tai estänyt sen normaalin muodostumisenkin jopa.

Olenkohan täällä etäämpänä jotenkin erilainen itse.. Tuntuu, että mun on helpompi kohdata ihmisiä ja ne kohtaamiset on mukavampia. Ehkä olo on vapaampi ja toimin itse toisella tavalla.. Ei kai hemmetti sentään niin ole ollut, että joku tunne ja pelko arvostelusta on tehnyt minut aiemmin varovaisemmaksi ja varautuneemmaksi? Tämä kun tavallaan on mun oma maailma, ei vanhempien tuttuja, eikä entisen puolisonkaan, niin tunnen oloni vapaammaksi. Onhan mulla paljon muistoja lapsuudesta, kuinka jostain kotiin palattua haukuttiin, kuinka tyhmästi sanoin ja kuinka hölmösti käyttäydyn. Julkisivu olisi pitänyt olla tietynlainen ja ainoa tiedotuskanava ulospäin lähinnä äitini varassa, jotta se olisi mennyt toivotulla tavalla.

Perheitä, joissa on paljon ikäviä asioita ja vääristyneitä toimintamalleja, on paljon, eikä niissä oikein hyvä olo ole kenelläkään. Ajattelen, että jos näistä jotain kirjoittaa, se voi helpottaa muitakin. Usein sitä luulee, että oma tilanne on jotenkin ainutlaatuinen, eikä kenelläkään ole samanlaista. Kaikki perheet ei ole onnellisia, osa ihmisistä on aika kipeitä tunne-elämältään ja vellovat siinä tuskassa ja häpeässä ja se kyky olla parisuhteessa tai vanhempi, voi olla silloin aika ohut. Näistäkin pitäisi saada se puhumattomuus pois ja tabu murrettua. Ehkä apua olisi helpompi hakea, ajoissa, niin perhehelvetit ei jatkuisi niin kauan. Ja jos muut perheessä tai suvussa ei ole kiinnostuneita, voi itse pyrkiä saamaan paremman elämän ja ymmärtää, miten moneen asiaan vääristyneet ja vinot lapsuuden ihmissuhdemallit vaikuttaa. Saa kiinni jostain langanpäästä ja voi yrittää omaa toimintaansa muuttaa, mikä parantaa omaa kykyäpärjätä ihmisten kanssa ja saa voimaa katkaista liian raskaat ja hyvinvointia haittaavat ihmissuhteet.

Nukuin hyvin ja tänään lähden taas hoitamaan asiaa "kumisaappaiden osto". Tällä kertaa noutamaan tilatut postista. Olisi nyt sopivan kokoiset, niin pääsen ne koeajamaan iltapäivällä. Jos näin käy, kaivan esiin uudet pitkävartiset itse neulotut villasukat juhklan kunniaksi. Harjakaisiksi sitten kahvi ja pulla, on tämä projekti niin paljon teettänyt töitä. Kokeilen ne paikan päällä ja lyön menemään takaisin samantien, jos koko ja malli on väärä.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 23.11.2019 09:52:55

Kumisaapashomma viimein onnistui ja saappaat on koeajettu. Hyvät on ja pohja pitää märällä kalliollakin ja savikolla. Koeajokierros koiran kanssa oli eilen mukava ja kierreltiin vähän eri paikkojakin. Pieni on niin herttainen, kun se menee melkoista vauhtia, kirsu vipattaa ja oikein tuhina kuuluu ja korvat on hörössä eteenpäin. Hellyttävä sen pieni hahmo kyllä on.. Oman päänsä kokoisen hevosenpaskakikkareen se aikoi pistää poskeensa, mutta joutui tyytymään pienempään palaan. Liika on liikaa, paskaakin. Ja kun sen periaatteessa pitäisi ulkona tyhjentyä, eikä täyttyä. :mrgreen:

Alakulo ja ärtymys alkaa olla ohi. Joksikin aikaa tahtoo jäädä päähän junnaamaan kaikki ikävä. Muutenkin oloni on täällä alkanut parantua; nukun jo pitkiä yöunia, vatsavaivoja on vähemmän ja jotenkin on vapaampi olla. Hassusti kuin joku taakka olisi nostettu niskasta pois. Luulen, että olen ihmisten seurassa vähän erilainen. En oikein tajunnutkaan, että tunne siitä, että minua jotenkin koko ajan paheksutaan tai arvostellaan, oli kotiseudulla suurempi. Että jotenkin pitäisi olla tietynlainen ja toimia tietyllä tavalla. Omassa mielessähän se tunne on sielläkin. Mutta pitkät jäljet lopulta jättääkään lapsuudessa saatu jatkuva arvostelu ja häpäisykin ja kontrollointi niiden avulla. Mulla se onneksi laimenee, kun etäännyn ja pystyn jotenkin eri tavalla olemaan minä.

Tänään taas lenkkeilyä koiran kanssa, taidan saunoakin ja katsoa tallenteista Aallonmurtaja-sarjan viime jakson. Käsitöitä vähän, jos jaksan.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

EdellinenSeuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa