Olet täällä

Oma ketju; kohti parempaa elämää

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja 1970 » 8.11.2019 16:29:26

^ Kun kerran otit puheeksi, niin pikaisesti muistelen pintapuolisesti omia hoitojani, jotka olivat vuosina -98, -02, -04, ja -05.
N. kuukauden verran kerrallaan ja hoitoonmenoaika näemmä koko ajan puolittui. Ei siinä sen kummempia tavoitteita
sitten ollutkaan ja aika moni tyyppi tuntui lopulta käyvän sielläkin, A-Koti Kankaanpää ja Kaivannon Päihdepsykiatrinen,
vainen huilaamassa ja tietenkin myös miettimässä, että mitäs mitäs. Sitä on vaikutuksille silloin melkosen altis.

Mun 1 varjelus, heh ! on ollut ehkä se, etten ole koskaan päihdeurani aikana juurikaan seurustellut. Vasta tällä vuosikympillä.
En tullut näin omalta osaltani sotkeneeksi yhtä huonoa ja yhtä hyvää asiaa keskenään, ne kun ei toimi ollenkaan lantrattuna.
No, "elämäni rakkaus" siellä alkoholistisuuden alkuvaiheilla, ysärin alussa, mutta lienenkö sitten tässäkin suhteessa outo.

toivottavasti.
aye
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 23490
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 8.11.2019 19:14:14

Metsänpeitto kirjoitti
Jostain tarkemmin määrittelemättömästä syystä seiskakymppi ja lomapuisto, kirjoituksenne herättivät pohtimaan omaa hoitoon hakeutumistani. Minähän ramppasin vaikka missä vuosikaudet..

Hei Metsänpeitto!
Mulla on kaikessa yksinkertaisuudessaan lyhyt ja hyvin tehonnut raittiuden alku. Parinkymmenen juomavuoden aika päättyi deliriumkohtaukseen. Pelästyin ylitettyäni hulluuden rajan enkä halunnut jäädä sinne. Olin nähnyt, mihin siihen tilaan joutuminen johtaa, jos juominen jatkuu. Rukoilin ja päätin mennä AA-ryhmään ja meninkin. Olin nähnyt aa-laisen raittiin elämän. Mutta olin nähnyt myös pitkästä raittiudesta juomaan lähtemisen ja ennenaikaiseen kuolemaan päätymisen.

Sain raittiuden päästä kiinni ensimmäisessä palaverissani ja olen jatkanut palavereja sekä lukenut kirjallisuutta. Olen myös vuoroillani ollut palvelutehtävissä kuten kahvinkeittäjänä. 19seiskakymppi mainitsi Kankaanpään A-kodin. Viime kesänä Porissa AA:n kesäpäivillä puhui Kankaanpään A-kodin johtaja pitkästä kokemuksestaan. Sen ydin oli, että ne, jotka sieltä hoidosta lähdettyään olivat selviytyneet, olivat enimmäkseen aktiivisesti AA:n vaikutuspiirissä.
Joskus takavuosina eräs alkoholisti tarjosi kakkua ja kahvia oltuaan raittiina 18 vuotta. Hän kertoi rampanneensa ymmällään palaverin ja juomisen väliä edelliset tuskaiset 18 vuotta ennen kuin kohtasi armon ja sai raittiuden lahjan.

AA ei ole taikakeino, se on ratkaisu. Raittiina pysyminen edellyttää, että alkoholisti myöntää voimattomuutensa alkoholiin nähden ja on silti valmis voimiensa mukaan tekemään jotain raitistumisensa hyväksi. Toisinaan joku kertoo, että "AA ei ole mun juttu, ei sovi mulle". Niinkin toteava on silti tervetullut ja sopii mukaan, jos haluaa lopettaa juomisensa.

Yhdessä olemme enemmän
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3228
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 9.11.2019 07:52:55

lomapuisto kirjoitti:Pelästyin ylitettyäni hulluuden rajan enkä halunnut jäädä sinne. Olin nähnyt, mihin siihen tilaan joutuminen johtaa, jos juominen jatkuu.

Yhdessä olemme enemmän


Tämähän se varmaan minullakin oli yksinkertaisuudessaan se päätepiste juomiselle.
AA voi tarjota monelle niin kipeästi kaivatun yhteisön, johon kuulua. Minulle se ei aikanaan tuntunut sopivan, tietysti ryhmissä on varsin erilainen henki, joten joku toinen ryhmä olisikin voinut tuntua paremmalta. Henkilökohtainen ominaisuuteni, että ryhmätilanteet yleensä on mulla raskaita ja väsyn ihmispaljoudessa, tuo omat haasteensa.
Olen nyt kumminkin ollut raittiina yli 4 vuotta muilla keinoin, mutta jos akuutti juomahimo iskisi, voisin ihan hyvin ensiapuna hakeutua AA-ryhmään. Tai soittaa aa-puhelimeen. Jos ei muuta, niin sillä saisi hetken viivettä ja miettimisaikaa ja muiden kertomuksista muistutuksen, mitä juominen pahimmillaan on.

Seiskakymppi, minä luulen, että en entisen puolisoni kanssa olisi yhteen päätynyt ilman viinaa. Ihmisinä olemme niin erilaiset, että siihen tarvittiin väliin viina ja juominen pehmentämään sitä erilaisuutta. Juominen oli yhdistävä harrastus. Tietysti siinä on käynyt niin, että kun noinkin kyseenalaisen syyn avulla alkanut suhden kesti niin pitkään, on matkan aikana on kumminkin kiintynyt toiseen.
Alkoholi aiheuttaa riitoja ja ongelmia. Huono ja toimimaton malli on se että toinen ei juo lainkaan ja toiselle se on oleellinen osa elämää. Tasaisempaa saattaa olla pareilla, joilla on sama suhde alkoholiin (raittiita, kohtuukäyttäjiä, suurkuluttajia). Tietty jos molemmille maistuu aikalailla, rähinä ja ongelmat alkavat näissäkin suhteissa jossain vaiheessa lisääntyä.

Mulla oli ilta vähän raskas, mutta pääsin siitä yli.
Olen väsynyt kaikesta enemmän kuin olen tajunnutkaan, ihan fyysisestikin. Nyt jumitun helposti kelaamaan päässäni ikäviä asioita.. Suoraan sanottuna vituttaa sekin, kun entinen puolisoni niin lupaili olevansa koirallekin varahoitaja ja ties mitä ja se ryyppääminen lähti lapasesta kuitenkin heti ja koiran pentuaikana oli koko ajan kaikkea raskasta. Mutta olin jollain tasolla varautunutkin siihen, että huolehdin pienestä yksin ja pyrin välttämään katkeruuteen vajoamista vaikka käytännön ongelmia onkin. Asiahan voi olla niin, että hänkin jotenkin toivoi tai luuli, että koira olisi se taikatemppu, jolla juominen loppuu, eikä siinä mielessä tahallaan valehdellut.
Luojan kiitos kyseessä on koira, eikä lapsi! Aika monta penskaakin on maailmaan pukattu ajatuksella, että se korjaa asiat ja ratkaisee alkoholiongelmankin, koska "eihön silloin voi juoda, kun se on syntynyt".

Tuo pieni kerällä nukkuva karvainen "jeesus" ei nyt pelastusta ex-miehelleni tuonut. Onhan mun itseni nyt helpompi olla, jonkinlainen rauha, kun en joudu/ajaudu alkoholista johtuvaan känni-krapula-juotatus-ärtymys-valehtelu-karuselliin jatkuvasti huolimatta siitä, että itse olen juomatta.
Olen jotenkin ylikierroksilla ja rasitan turhaan itseäni asioilla/töillä, joita ei olisi välttämätöntä juuri nyt hoitaa. Ja ajattelen liikaa. Otan tämän päivän ja huomisen tavoitteeksi kertakaikkiaan vaan levätä, pikkuisen ulkoilla koiran kanssa, jos sateessa on taukoa, lukea, välttää netissä roikkumista, enkä tee mitään työksi laskettavaa.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 9.11.2019 10:26:21

Olen nyt kumminkin ollut raittiina yli 4 vuotta muilla keinoin, mutta jos akuutti juomahimo iskisi, voisin ihan hyvin ensiapuna hakeutua AA-ryhmään. Tai soittaa aa-puhelimeen. Jos ei muuta, niin sillä saisi hetken viivettä ja miettimisaikaa ja muiden kertomuksista muistutuksen, mitä juominen pahimmillaan on.

Heipä taas, metsänpeitto!
Alkoholistin on todella mahdollisuus raitistua ja pysyä raittiina monin eri keinoin. Joillekin se on AA, joillekin jokin muu, mutta kolkko totuus on, että jotkut eivät onnistu löytämään mitään tapaa.
Nyt kun olet muuttanut paikkakuntaa ja itsekin olet muuttunut, sinun on varmaan ihan luonnollista olla raittiina missä seurassa tahansa. Muistan, kun vaihdoin työpaikkaa, ettei ollut mitään sopeutumisvaikeuksia tilata tai pyytää alkoholittomia juomia.

Sinulla on hyvä asenne pitää tukenasi vaikeiden hetkien varalla ryhmä, oivallinen tiedustelukohde vaikkapa koiran kävelylenkillä. Kannattaa pistää kännykän muistiin oman paikkakuntasi auttavan puhelimen numeron lisäksi valtakunnallinen.

Raitista viikonvaihdetta!

Ensimmäiset asiat ensiksi
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3228
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 9.11.2019 10:56:50

Huomenta, Metsänpeitto.
Kyllähän ne asiat joskus päässä pyörivät ja päätä pyörittävät -ja sittenkin, aika korjaa lähes kaiken murehtimisen.

Olen itse huomannut, että aina vaan vähemmän menneet asiat kiusana ovat. Nykyään hyvin vähän.

Juomiseen liittyen, semmoisenkin huomion olen tehnyt, että kokoiskseen ne asiat kutistuvat, kun ei niitä ruoki.
Olen nimittäin huomannut, että kun tietysti vieläkin vanhoja tuttuja tavatessani puhutaan myös menneistä asioista, muistoista ja mieleenjääneistä hetkistä, muistini on tavallaan "korjaantunut". Vaikka elinkin vuosikymmenet alkoholisoitunutta elämää, ja alkuvaiheessa juomisen lopetettuani lähes kaikkeen muistamiseen tuntui liittyvän myös alkoholi tavalla tai toisella, se on kovasti muuttunut. Nyt muistan tapahtumat enemmän "omana itsenään", alkoholi ei väritä enää juuri mitenkään vaan muistikuvat mukavista (ja surullisitakin) tapahtumista ja ihmisistä ovat jotenkin realistisempia. Alkoholin osuus ei ole itseään suurempi kuten alkuvaiheessa. Tottakai muistan että esimerkiksi jonkun kaverin kanssa on otettu yhdessä jotain tehdesä, mutta se ei ole enää olennaista. Olennaista on se kaikki muu.

Ja minusta on oikein hyvä niin.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7416
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 9.11.2019 16:04:07

mies metsänreunasta kirjoitti:Huomenta, Metsänpeitto.
Kyllähän ne asiat joskus päässä pyörivät ja päätä pyörittävät -ja sittenkin, aika korjaa lähes kaiken murehtimisen.

Olen itse huomannut, että aina vaan vähemmän menneet asiat kiusana ovat. Nykyään hyvin vähän.

Juomiseen liittyen, semmoisenkin huomion olen tehnyt, että kokoiskseen ne asiat kutistuvat, kun ei niitä ruoki.


Aika korjaa paljon, uskon minäkin. Siihen taitaa vaan olla edellytys, että ottaa ja saa kunnolla etäisyyttä myös juoviin läheisiin ja heidän ongelmiinsa. Olen antanut mustan paksun tervan lailla heidän ongelmiensa valua omaan elämääni ihan liian kauan. Jospa se pikkuhiljaa loppuu tai vähenee ja saan terveen pesäeron koko sotkuun.

Nyt on kuulemma tilanne se, että on mahdollisesti syöpä ja olen luopio, kun en ole maisemissa. Reilu viikko mennyt vasta ja nyt on syöpä-epäily, tätä ennen vakava itsemurhariski. Sen sijaan mun vointi tässä on ollut ja on edelleen ihan epäoleellinen asia. Uskoisin kyllä, että tilanne tästä rauhoittuu ja kännipäiset yhteydenotot vähenevät.
Sairastahan tämä sirkus on ollut jo pitkään ja oikeinkin hyvä hetki tehdä siitä loppu ennenkuin itse saan jonkun hemmetin sairauskohtauksen. Eihän tuommosta kertakaikkiaan jaksa kukaan.
Mukavan pitkä tämä välimatka nyt. Päivä on muuten mennyt suht hyvin. Yllätin itseni kyllä pesukoneen poistoputken liitäntää miettimästä. Joku sovitin siihen on hommattava, mutta mistä, kun en jaksa summanmutikassa kiertää jalan tai bussilla. Miksi tuonkin piti olla erilainen? Onneksi letkun saa tuupattua vessanpönttöön.

Olen kokenyt loppuunpalamisen aiemmin ja tämä alkaa muistuttaa sitä. Ilmeisesti keho puskee stressihormoneja, heräilen aamuyöllä ja käyn kierroksilla, enkä osaa rauhoittua. Mikään pakko tehdä mitään ei ole. Ei käytännössä, eikä ole edes mitään pakon tunnetta, siis semmoista suorittamisen tarvetta, muuten vaan junnaan eteenpäin moottori ulvoen kuin vanha lada ryyppy täysillä. Jonkinlainen aivosumu vaivaa jo ja yksinkertaisetkin asiat takkuaa. Kahvin kittaaminen kannattaa nyt laskea minimiin ja levätä väkisin ja koittaa syödä järkevästi ja tepastella rauhalliseen tahtiin pikkuisen kanssa lähimetsässä. Jos tämä lähtee ihan luistamaan huonoon suuntaan, varaan ajan lääkäriin, mutta uskoisin kotikonstien auttavan vielä tässä vaiheessa.
Puhelimenkin saa kiinni ja sähköposteja ei ole pakko lukea. Myötätuntoa, saati apua ei ole tarjolla, joten ihan rauha riittää. Tuo humalainen syöpäkin on kohta tipotiessään, tilalla joku muu ongelma ja toisekseen se ei ole mun asia.
Tässä on koomisetkin puolensa, eipä sillä.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja 1970 » 9.11.2019 16:37:01

^ Suosittelen sun nyt keskittyvän etupäässä vain omaasi ja koirasi hyvinvointiin ja olemaan välittämättä jostain taaksesi
jääneestä tyypistä tai eksästä, jonka ainoa tehtävä mun käsittääkseni on olla osa menneisyyttä,
siksihän sen ja niiden maailman kaikkien kooditunnus onkin eksä.

Muutoinhan on vaikia ottaa sen cummemmin kantaa toisten suhdanteisiin, kun ei ole riittävästi matskua hallussa ja kaikkia kestelunauhoja. "Harva on ihmissuhteissa mestari", lausui meidän pitkäaikainen, jo pitkään palstalta poissaollut jäsenemme Basi(lica). :idea:

Viina/mitkään päänkorventimet, kuten pkv-lääkkeet tai kovat huimausaineet eivät mielestäni terveeseen suhteeseen kuulu, ikuna eva.

Nimesin hurttasi nyt pieneksi jesuiitaksi, jonka nimen käyttöä ei tarvii kuitenkaan ottaa tavaksi tai siitä repiä hetuloita ja

oma kuvan esittämä karvatassuinen, nappisilmäinen luppakorvaflikka on Michelle Marie Pfeiffer, tänään 13 v, 2 kk ja 12 pv, jei ´
aye
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 23490
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 9.11.2019 19:34:48

Pieni jesuiitta on käypänen lempinimi pikkuiselle. Sillä on muitakin liuta.

Omaan elämään keskittyminen on ykkösasia tietenkin. Toisekseen toisten päihdeongelmiin ei voi vaikuttaa. Päihteisiin kuoleekin ihmisiä, vaikka jokaista on varnaan patisteltu hoitoon. Tunnen myötätuntoa tietenkin. Exäni voi olla hädissään epäonnistuneen hoitoyritelmän jälkeen, peloissaan ja ties mitä, dokaaminen tekee ihmisestä vaikean ja itsekkään. Olin itsekin hitonmoisen kuolemanpelon vallassa, eikä toimissani tai käytöksessäni aina ollut järkeä. Apua on hakenut, joten halutessaan avun piiriin löytää, se missä minä asun tai mitä teen , ei lopulta vaikuta siihen, raitistuuko hän vai kuolee viinaan. Ei syyllistäminen tai muu temppuilu hyvälle tunnu, mutta ei se tässä juuri nyt niin tilannettani pahennakaan, enää.
Oliko jossain, että 1,6 miljoonan suomalaisen elämään vaikuttaa jonkun läheisen alkoholismi. Terveyshaittaa tästä sairaudesta koituu siis juovan lisäksi isolle määrälle muita ihmisiä.

Sain nyt levättyä ja toivottavasti nukun suht hyvin. Strömsötäkin katselin telkusta ha siinä oli kivoja vastteiden korjausniksejä.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 9.11.2019 21:56:54

metsänpeitto, kirjoitit
Aika korjaa paljon, uskon minäkin. Siihen taitaa vaan olla edellytys, että ottaa ja saa kunnolla etäisyyttä myös juoviin läheisiin ja heidän ongelmiinsa. Olen antanut mustan paksun tervan lailla heidän ongelmiensa valua omaan elämääni ihan liian kauan. Jospa se pikkuhiljaa loppuu tai vähenee ja saan terveen pesäeron koko sotkuun.

Varmaan tiedätkin, mutta kirjoitan silti, että monen monet alkoholistien läheiset ovat vertaistuen avulla saaneet voimaa irrottautua elämää rasittavan alkoholistin käyttäytymisen aiheuttamista ongelmista. Al-Anonin toveriseurassa on toipumassa niitä ihmisiä, joiden elämää varjostaa tai on varjostanut läheisen alkoholistinen juominen.

Omaan elämään keskittyminen on ykkösasia tietenkin. Toisekseen toisten päihdeongelmiin ei voi vaikuttaa. Päihteisiin kuoleekin ihmisiä, vaikka jokaista on varnaan patisteltu hoitoon. Tunnen myötätuntoa tietenkin. Exäni voi olla hädissään epäonnistuneen hoitoyritelmän jälkeen, peloissaan ja ties mitä, dokaaminen tekee ihmisestä vaikean ja itsekkään. Olin itsekin hitonmoisen kuolemanpelon vallassa, eikä toimissani tai käytöksessäni aina ollut järkeä.

Tosiasia, että myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden, koskee itsemme lisäksi, kuten toteat, myös muita alkoholisteja. Ei ole sinun syysi, että entinen kumppanisi juo. Alkoholistin raittius on pitävällä perustalla, kun hän on raittiina itsensä vuoksi.

Yhdessä olemme enemmän
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3228
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 10.11.2019 07:40:21

lomapuisto kirjoitti:Tosiasia, että myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden, koskee itsemme lisäksi, kuten toteat, myös muita alkoholisteja. Ei ole sinun syysi, että entinen kumppanisi juo. Alkoholistin raittius on pitävällä perustalla, kun hän on raittiina itsensä vuoksi.

Yhdessä olemme enemmän


Näinhän se on. Etsin itsekin pitkään jotain taikatemppua itseni ulkopuolelta avuksi liikaan juomiseen tai vaihtoehtoisesti syyksi juoda lisää. Näin tekee muutkin aikansa, myös entinen kumppanini. Raitistuminen onnistuu vasta sitten, kun ottaa siitä itse vastuun ja alkaa pyrkiä sitä kohti omasta halustaan. Entinen kumppanini ei ole vielä tuohon oivallukseen päätynyt; syitä juomkiseen löytyy stressistä, vittumaisista muista ihmisistä ja raitistumiseen kenties toivoo jotain ihmettä ilman omia ponnisteluja. Ehkä tuosta mun koirasta jotain apua toivoi olevan. Itse luulin joskus muuton jonnekin lopettavan juomiseni, uuden koulun aloittamisen jne. Juominen loppui sitten siihen, kun tuli se oma halu olla juomatta ja pelko sekoamisesta. Viimeinen ryyppyputki oli kokonaisuudessaan niin hirveä, varsinkin sen päättänyt putkayö, että viimeinenkin hehku juomisen ihanuudesta jotenkin sammui.

Nukuin hyvin ja heräsin aika virkeänä. Jatkan lepäämistä ja kevyttä ulkoilua ja yritän olla miettimättä ikäviä asioita. Eilisen Strömsö-ohjelman vaatteiden korjausvinkit innosti pohtimaan taas vähän omia vaateprojekteja, mutta en tartu niihin vielä. Lepäilyn ohessa korkeintaan kirjaan joitakin ideoita muistiin.
Pikkuinenkin näyttää olevan leikkisä ja iloinen ja aamuruoka maittoi sille hyvin. Korvien puhdistus pitää tänään tehdä pienelle.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 10.11.2019 08:30:52

metsänpeitto kirjoitti: Etsin itsekin pitkään jotain taikatemppua itseni ulkopuolelta avuksi liikaan juomiseen tai vaihtoehtoisesti syyksi juoda lisää. Näin tekee muutkin aikansa, myös entinen kumppanini. Raitistuminen onnistuu vasta sitten, kun ottaa siitä itse vastuun ja alkaa pyrkiä sitä kohti omasta halustaan.


Siinähän se.
Kai minäkin ne vuosikymmenet vain annoin periksi ajatukselle että en minä tälle mitään mahda, tämä on minun elämääni jotenkin koodattu irrottamattomana osana, tämä juominen. Ja jos asia joskus mietitytti niin sitten niin että juu, saattaahan niitä jotain ihmeitä tapahtua, jokin kummallinen voima voi kiepauttaa elämän uusille urille. Vähän niinkuin lottovoitto tai jotain sellaista.

Eikä asia lopulta sen kummempi ollut. Jonain aamuna se vaan tuli mieleen että niinhän ne ovat muutamat tutut tehneet, ottaneet vastuun itselleen ja uskoneet itseensä sen verran että ovat selviämisen alkuun päässeet.

Ja kun alkuun pääsee, sitä itseluottamusta voi vahvistaa ja jokainen päivähän sen aina vahvistaa että ei ole pakko juoda, eikä ole mitään ennaltamäärättyä ohjelmointia joka laittaisi juomaan. Epämukavaa se alkuun on, useimmilla, ei elämäntapojen muutos ihan kitkatta tahdo onnistua. Vanhat tavat , urautuneet toiminnat, kyllä ne tahtovat imaista takaisin.

Ja jonain päivänä, kunhan antaa ajan kulua ja alkoholismin unohtua yhä kauemmas historian hämäriin, sen sitten vaan huomaa että eihän tuosta olekaan enää aikoihin mitään harmia ollut eikä mitään perkeleitä ole niskaan roikkumaan jäänyt.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7416
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja 1970 » 10.11.2019 08:31:32

MP: Juominen loppui sitten siihen, kun tuli se oma halu olla juomatta ja pelko sekoamisesta.

Boltsin hallintalaitteiden kontrollin menettäminen oli mullakin suurin, todellinen pelko, jota avitti oudot kuvitelmat,
joita toisaalta ahkerasti viimeisten vuosien putkien aikana ruokin. Olin myös hyvin, hyvin onneton ja rikki niin monesta kohtaa.

Tuosta Strömssööstä tulee mieleen eksään viittaava anekdootti. Hän "pakotti" mut katselemaan kanssaan Solsidania.
No, mä en ole solsidan-mies, mistään kohtaan, enkä halua solsidan-mieheksi ja koen sen etäiseksi ei-vaihtoehdoksi.
Siksi ne jotkut suhteet eivät vain toimi, kun selvinpäinkin on kuin eri planeetalta ja ihaustusrakastus on ollut epäaito.

:!: Scandal, Patty Smyth - Goodbye To You https://youtu.be/_50-gOeBilc Efektiivinen erolaulu, joka auttanut jo miljoonia !

Nyt katellaan viikoittain tositapahtumien murhasarjoja ja epäilen, että tuosta naisestani ois tullut hyvä kriminologi tai vastaava tutkija,
sillä hän myös lukee alan kirjallisuutta lontooksi. Emme suunnittele yhdessä mitään sarjamurhia tai eihän sitä tiedä,
vaikka ei ois kiinni kuuna päivän vielä ees jääty, eikä jäljillämme ole ketään...
Suomessa on vaan maailman parhaat rikostutkijat ja
yksi merkittävä syy on tämän maan pienuus.

No, tämä tällaisena ja sellaisena pienenä, tarpeettomana aamun kevennyksenä ja nyt vaan tätä isien sunnuntaita.
aye
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 23490
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 10.11.2019 14:46:47

1970 ja metsänpeitto kirjoittivat
MP: Juominen loppui sitten siihen, kun tuli se oma halu olla juomatta ja pelko sekoamisesta.

Boltsin hallintalaitteiden kontrollin menettäminen oli mullakin suurin, todellinen pelko, jota avitti oudot kuvitelmat,
joita toisaalta ahkerasti viimeisten vuosien putkien aikana ruokin.

Jälkeenpäin ajateltuna olen oppinut ymmärtämään, että minulle oli tärkeää päästä kurkistamaan hulluutta tai sekoamista omakohtaisesti sisältäpäin.
Tilanne sai uskomaan, että en ole terve, vaan juomalla olin tärvellyt fyysisen lisäksi mielen alueen terveyttäni. Olin siis alkoholisti. Ja alkoholistihan tarvitsee apua, jos haluaa raitistua. Muuten vain juova, juoppo, juomaongelmainen, suurkuluttaja, kohtuujuoja tms voi itse päättää milloin ja minkä verran ottaa tai on ottamatta. Kroonisesti sairaalle alkoholistille juomisen hallintakyky tuskin koskaan palaa. On tiedostettava että vaikeusasteesta riippumatta pitkäkään raittius ei alkoholistista tee entistä alkoholistia, vaan tällainen henkilö on alkoholisti elämänsä loppuun asti, juo ta ei.. Myös tiedetään, että alkoholisti voi elää raittiina pitkäänkin. Näin hiljattain kuvan, jossa onniteltiin vertaistuessa 60 vuotta raittiina ollutta 92 vuotiasta toveriseuran miestä.

Ja kiitos kirjoituksistasi, 1970. Niiden näkyvä tai piilotettu huumori on elävä todiste siitä, että hoitojaksosi ovat luoneet hyvän lähtökohdan
raittiudellesi.

Tänään et ole yksin
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3228
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 10.11.2019 17:08:05

Sen on elämänkokemus osoittanut, että alkoholismista irtaantuminen onnistuu parhaiten niille, jotka irtaantuvat omasta halustaan.
Jonkun joukon mukana voi hyvinkin vaikkapa pysytellä selvänä , pitkäänkin, mutta jos juttu on kiinni kuulumisesta johonkin joukkoon tai seuraan, se ei välttämättä olekaan omaa muuttumista vaan yritystä muistuttaa toisia, halua olla samanlainen kuin tämä tai ihmisryhmä, eikä kuitenkaan ole lainkaan varmaa etteikö elämä joskus heittelisi katselemaan itseään ihan omana itsenään eikä jonkun joukon marssirivistön osasena.

Ihminen voi myös oppia haluamaan eri asioita kuin vaikkapa eilen. Kun maailma muuttuu, kun asioiden taustoista ja tarkoituksista, vaikutuksista ja seurauksista saa uutta tietoa, voikin joskus huomata että enpäs haluakaan sitä mitä eilen halusin -kun se ei ollutkaan ihan sitä mitä sen luulin olevan.

Väkisin raitistuminen on mahdollista, ja se voi terveydenkin kannalta olla jopa parempi ratkaisu kuin jatkaa juopottelua. Vaikka sen tekisikin ilman omaa halua, muiden tahtoa mukaillen. Mutta siinä on tosiaan se vaara, että alkoholismi säilyy, ja se ei välttämättä ole hyvä kaveri elämänmatkalla.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7416
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 10.11.2019 18:00:40

lomapuisto kirjoitti:Jälkeenpäin ajateltuna olen oppinut ymmärtämään, että minulle oli tärkeää päästä kurkistamaan hulluutta tai sekoamista omakohtaisesti sisältäpäin.

Tänään et ole yksin


Tietyllä tapaa se, kun kuula alkaa levitä kännissä/krapulassa on mielenkiintoinenkin kokemus, ellei olisi niin pelottava. Jos olisin takuuvarma, ettei mielenterveys täysin pettäisi, saattaisin olla kiinnostunut shamaanin tai poppamiehen roolista ja tehdä ajoittain jonkinmoisia kemiallisia matkoja eri kasvien avulla. Mutta riskit ajatelen liian suuriksi ja hyödyt olisivat aika olemattomat. Enkä missään nimessä viitsi pelleillä terveydelläni enää.
Jotenkin luulen, että eri tyyppisissä sekoamisissa voi olla jotain samaa, siis joku psyykkinen sairaus, huumepsykoosi, delirium/muu alkoholisekoaminen ja muistisairauksiin liittyvät vastaavat kokemukset. Isäni muistisairauteen liittyi ihan näköharhoja ja niitä oli todella aavemaista katsella vierestä.. Hän kumartui silittämään jotain muille näkymätöntä otusta tai näki, että lattiassa on railo, eikä siihen voi astua. Deliriumissa kai on tavallisia ivaavat pikku-ukot tai tontut. Itse olin putkassa tolkuttoman säikky ja näin nurkissa vilahtavan rottia... Se riittää kyllä sitä osastoa.

Saunon tänään. Päivä meni suunnitelmien mukaan pääosin levätessä. Sen verran lipesin, että ompelin keskeneräisen villapaidan valmiiksi. Osa kappaleista oli vielä liittämättä toisiinsa. Koiran kanssa katsottiin telkkua ja vähän leikittiin. Koira on hyvä alibi pöllömmillekin touhuille ihan ulkonakin. Sisällä meillä on vielä hurjemmat leikit. Pieni on itse oppinut yläfemman heiton ja huitoo etutassullaan kovasti.. Neljä varvasta, niin onko se sittenkin sillä yläfyra? Syötiin paakkelssi kahdestaan sunnuntain kunniaksi. Työn alla on saada pieni olemaan mesomatta kun lehti tökätään luukkuun aamuyöllä. Tämä on sille nyt uusi asia, kun tilasin nyt pätkän lehteä viihdykkeeksi, niin luukku ei ole aiemmin öisin kolissut. Tuo pieni jesuiitta oikein parkaisee, että kuka saatana siellä kolistelee keskellä yötä ja vetää tuhatta ja sataa ovelle jäykempänä kuin kanki-kaikkonen. Edistystä on hiukan tapahtunut jo. Komentaminenhan ei niin hyvä keino ole, koira luulee, että nyt porukalla rähistään tunkeilijalle. Kyljen kääntäminen noteeraamatta haukkumista on yksi vaihtoehto tai jos ehtii puuttua tilanteeseen ensi murahduksesta, puhelee rauhallisesti ja silittelee koiraa.

Oloni olisi synkempi ilman tuota koiraa, saattaisi jopa hiipiä mieleen ajatus jonkinlaisesta luovuttamisesta kaiken suhteen. Tässä kohtaa riittää elämän tarkoitukseksi koira kovastikin ja kun aikaa kuluu, löytyy sitten kaikenlaista muuta, mihin tarttua voimien palatessa. Asiat on periaatteessa ihan mallillaan. Asunto ja seutu on mukavat, rahat riittää elämiseen, uniongelmat on kumminkin paremmalla tolalla mitä pahimmillaan ovat olleet, ja mikä tärkeintä, sain nyt jonkinlaisen rauhan elämääni.
mies metsänreunasta kirjoitti:
Ihminen voi myös oppia haluamaan eri asioita kuin vaikkapa eilen. Kun maailma muuttuu, kun asioiden taustoista ja tarkoituksista, vaikutuksista ja seurauksista saa uutta tietoa, voikin joskus huomata että enpäs haluakaan sitä mitä eilen halusin -kun se ei ollutkaan ihan sitä mitä sen luulin olevan.



Näin varmaan käy elämän mittaan monissa asioissa, muissakin kuin alkoholinkäytössä. Ihminen muuttuu ja eri asiat alkaa tuntua tärkeämmiltä. Nuorena voi olla kovinkin kiinnostunut vaikkapa vaatetuksen muodikkuudesta tai estetiikasta ja vanhetessa prioriteetti onkin mukavuus ja lämpimyys. Moni aiemmin tylsänäkin pitämä asia voi tuntua myöhemmin kiinnostavalta. Tai kiinnostavat muuttua tylsiksi. En vaikkapa jaksa enää valvoa uudenvuoden yönä rakettien takia vaan nukun mieluummin, jos se on mahdollista.
Terveyshuolia jos ilmaantuu, muuttuu useimmilla arvojärjestys. Sairaudet ja vammat itsellä tai läheisillä tuo konkreettisesti naaman eteen sen, ettei täällä ikuisesti keikuta ja terveys voi mennä ilman järjettömiä riskinottojakaan. Isäni muistisairaus on herättänyt pohtimaan, ettei aivojaan kannata juomallakaan pilata tai stressillä ja unenpuutteella. Sekin on yksi syy, miksi irtioton hakusin tehdä ja silläkin tapaa terveyteen panostaa.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

EdellinenSeuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Harhailija ja 15 vierailijaa