[Miika]

Mitä kuuluu? Asian vakavuuden olen huomannut itsekin. Eikä vertaistuki olisi pahitteeksi.

Huomattavasti parempaa nyt, kiitos kysymästä. Olen saanut nukuttua onneksi, kymmenen tuntia viime yönä, se jeesaa kummasti.
Tää juomisen lopettaminen vaatii muutakin, kuin vaan korkki kiinni teon... elämäntapa muutoksen, ehkä jopa radikaaleja ratkaisuja.

Niinkuin joku täällä totesi, niin lopettaminen on helppoa, mutta juomatta oleminen vaikeaa.

[Rain666 (poistunut käyttäjä)]

Mun kokemus on että yksin ei tästä kukaan selviä.
Ootko koittanut hakea apua muualta kuin täältä?
Apua on tarjolla tosi paljon jos sitä vaan on valmis ottamaan vastaan. On päihdepoliklinikat ja kuntoutuslaitokset, vertaistukijärjestöt, vertaistukiryhmät ja niiden jäsenet. Löytyy auttavaa puhelinta ja näitä foorumeita.
Kaikista parhaat tulokset mun kokemuksella on saanut kun on ollut valmis ottamaan avun vastaan avoimin mielin ja mennyt sen avun tarjoajan ehdotuksen mukaan, enkä sen oman tahdon ohjaamana.
Mahtavimmat jutut mulle on auennut oman mukavuusalueen ulkopuolelta.
Eli pelkoja kohdaten.

Sun puheesta huokuu halu lopettaa. Se on hyvä merkki.

[Miika]

Kävin äsken lenkillä, siis kävelemässä ensimmäistä kertaa varmaan jotain 3-4 vuoteen. Lyhyt lenkki, mutta ihan rapakunnossa olen, mutta tarkoitus olisi ottaa kävely tavaksi osaksi uutta minää . Painoa olisi myös tarkoitus pudottaa vaikka johan sitä lähti 10kg tossa kun olin 3kk juomatta, vielä toinen kymppi niin on hyvä.

[mies metsänreunasta]

Muutamana päivänä olen minäkin kävelylenkin tehnyt. Ja samoin, pitkästä, pitkästä aikaa. En olisi uskonut niin toimettomaksi meneväni että liikunta on hankittava ihan erikseen tienvartta tallustelemalla. Mutta, niin se nyt vaan on. Kun ei ole taas hetkeen töitäkään ollut kuin hyvin pieninä annoksina eikä ole tullut muutenkaan mitään touhuttua.
Semmoisia kolmesta neljään kilometrin kävelymatkoja nyt kolmena iltana olen talsinut. Kiirehtimättä. Katsellen ja kuunnellen.

Aihetta tähän on. Menin vaakaan ja totesin että ei se niin ihme ole että kengännauhojen sitominen ja varpaankynsien leikkuu aina vaan vaikeutuu. 108 kiloa. On siinä kantamista.

Joten, Miika, jatketaan kävelyä, katsotaan mihin päästään.

[kedonkaunhein]

Hei Miika,

olipas avartavaa lukea myös sinun kokemuksiasi. Että jos repsahtaa, ei ole todellakaan ainoa, tai mitenkään heikoista heikoin maan matonen. Näinhän sitä helposti ajattelee. Melkein pystyin tuntemaan tuon ahdistuksen määrän krapulassa, se varmaan on suurimpia syitä miksi olen minäkin päättänyt lopettaa.

Tsempit kaikille! Ei tämä helppoa ole ja alussa mennään..

[Miika]

Tässä olisi vapaita edessä ja yleensä se on tarkoittanut juomista, mutta yritetään nyt olla ilman.
Kävin kaupassa kävellen ja edes pieni liikkuminen jeesaa ajatuksiin.

[Miika]

Aloin kuuntelemaan Selvin päin äönikirjaa mitä jotkut ovat suositelleet. Vaikuttaa hyvältä toistaiseksi.

[Vapaaksi -78]

Heippa Miika! Halusin vain tsempata sua ! Itse luin parikin kirjaa (joista toinen juurikin tuo Selvin päin) jo pari kk sitten ja oli kyllä silmiä avaavaa.

Itsellä vasta neljäs selvä päivä menossa ja koettelemukset vielä edessä, mutta kyllä me pystytään. Hetki ja päivä kerrallaan. Mukavaa päivää sinulle!

[Miika]

Kiitos tsempistä!
Tänään oli vaikea päivä, mutta selvisin pahimman juomis himon yli. Päikkärit auttoi ja hyvä ruoka

[Miika]

Mä tarviin taas jonkun ponnahduslaudan, että pääsen alkuun.
Mulla on suuri halu lopettaa, mutta ei kuitenkaan ole.
Sitten kun aina kyseenalaistan itseni ja alkoholismini, että olenko kuitenkaan?!? En nuku puistonpenkillä, ei taloudellisia vaikeuksia...ei terveydellisiä vaikeuksia, mikäs tässä juodessa..
Kuitenkin se häiritsee itseäni.

[nymeria]

Mä tiedän ton tunteen.

"mullahan on duuni ja kiva koti, en juo ku mietoja, oon selvänäki välillä pari pv, maksan kaikki laskut, en juo koskaan tasottavia jne"

Näitä jaksaa tiettyyn pisteeseen asti uskotella itselleen. Mulla lopettamisenhalu kyti tällä toisella kertaa reilu 6kk. Joka kerta avatessani tölkin, se ahdisti. Sen ahdistuksen sai hyvin hetkellisesti pois kun oli tarpeeksi monta tölkkiä alla. Ahdisti jopa mennä kauppaan ja ostaa sitä kaljaa, mutta se oli jotenkin pakkomielteistä että onhan sitä haettava.

Halu oli lopettaa, mutta ei kuitenkaan ollut. Ei tullut tällä kertaa edes sitä kuuluisaa pohjaa. Ainoastaan se halu raitistua kasvoi himoa suuremmaksi. Ja kaipuu siihen omaan selvään itseen. Joka päivä rakastun itseeni enemmän uudestaan, se selvä minä on ihan huippumimmi ja sitä haluan tavotella.

[Jeesiäkaipaava]

Mä tarviin taas jonkun ponnahduslaudan, että pääsen alkuun.
Mulla on suuri halu lopettaa, mutta ei kuitenkaan ole.
Sitten kun aina kyseenalaistan itseni ja alkoholismini, että olenko kuitenkaan?!? En nuku puistonpenkillä, ei taloudellisia vaikeuksia...ei terveydellisiä vaikeuksia, mikäs tässä juodessa..
Kuitenkin se häiritsee itseäni.

Niin, se on vaikea kysymys. Nuo testit kyllä antaa hyvän näkemyksen missä mennnöän Alkon suhteen. Minulla on elämässä kaikki paremmin kuin hyvin ulkoisesti mutta viinaa en osaa juoda. Jos sen kanssa voisi elää jotenkin kohtuudella ja seuraavana päivänä ei tarvitsisi miettiä että mitä tapahtui ja potea morkkiksia. Minä en pysty siihen ja uskon että kaikki joilla sen kanssa on ongelma kokee samoin.
Tsemppiä, päivä kerrallaan!

[rafu65]

Te pohditte aivan samaa dilemmaa, kun minäkin kipuilen. Toisaalta on kova halu lopettaa, mutta sitten taas toisaalta ei haluakaan. Minullakin on melkoinen historia juomisessa takana. Ihan puolueettomasti voi tunnustaa, alkoholismin kriteerit täyttyvät reippaasti.
Mutta toisaalta olen aina jotenkin selvinnyt aallonpohjista. Se kai antaa syyn uskotella, että en kuitenkaan ole alkoholisti. Pystyn handlaamaan.

Tuo kuusi raitista viikkoa oli kyllä mukavat. Miksiköhän todellakin en pystynyt ja halunnut niitä jatkaa. Jos ottaisi oppia näistä monista julkisuuden henkilöistä, jotka ovat raitistuneet. Vähän aikaa luin Ismo Alangostakin. Hänkin lopetti juomisen kokonaan. Alanko on nuoruuteni suuri idoli. Ja nythän on paljon muitakin, jotka ovat kiertäneet korkin kiinni. Jännä miten tuollaiset tarinat antavat uskoa, että raitis elämä on hyvä. Jos kuululle rokkarille maistuu selvä elämä, kai se sopisi mullekin.

[Miika]

Laitanpa taas uutta yritystä kehiin.
Mö olen ihan korvia myöten täynnä tota alkoholia ja jatkuvaa tissuttelua. Ei vaan jaksa, mutta tössä näkee miten riippuvaiseksi on tullut.
Tuntuu että toi tapa juoda on paljon pahempi kuin itse fyysinen riippuvuus.
Ja miten kaiken tiedostaa itse, mutta kuitenkin tekee päinvastoin tai jättää huomiotta, huijaa itseään toisin sanoen.
"Voin mä pari juoda" . Hah, niin varmaan, mä olen alkanut jopa nauramaan itselleni aina kun noin ajattelen, mutta kyllä se silti aina läpi menee tai joskus.

[Marika]

Aloin kuuntelemaan Selvin päin äönikirjaa mitä jotkut ovat suositelleet. Vaikuttaa hyvältä toistaiseksi.

Minä luin sen kirjan ja antoi paljon ajattelemisen aihetta. Tajusin että minun ainakin oltava kokonaan ilman alkoholia jos yritän kohtuu käyttöä niin se on minun kohdalla kuin löysässä hirressä oloa. Miettisin vaan milloin seuraavan kerran saisin juoda ja jos yrittäisin vähemmän kerralla juoda niin miettisin vaan monelta voin seuraavan annoksen ottaa. Alkoholi pyörisi vaan mielessä. Luulen että kun vapaudun alkoholista niin elämäni ei ole niin levotonta ja pystyn keskittymään paremmin asioita enkä mieti sitä juomista ja se jos jokin tekee minusta levottoman. Monet ulkomaan matkat olen pilannut kun yrittänyt siellä kohtuudella juoda ja levottomana vaan miettinyt seuraava annosta ja milloin voin ottaa seuraavan etten humaltuisi liikaa ja pikku pöhnä koko ajan päällä. Välillä sitten siellä perheeltä salaa muutaman ylimääräisen juonut.
Ei mitään järkeä tuommoisessa.
Tsemppiä sinnekkin!