[Nayris]

Kiitos Venkku! ❤️

[Vieraammaksi54]

Kasvetaan vahvoiksi, mutta jos ei yksin selvitä pyydetään kaveria avuksi. Minäkin tänään tulin tänne kirjoittamaan kun niin ahdistaa ja kauhistuttaa. Välillä tulee näitä olotiloja kun muistot pläjähtää silmille, ja joku ilkkuu olkapäällä ettei sinua kukaan huoli, entistä juoppoa, luuseria, epäonnistunutta.
Mutta mikä ihme se on kun kaikkien pitäisi olla niin onnistuneita, hyviä, rikkeettömiä.... vai onkohan tuo vain minun mielikuvitusta, ei varmaan kukaan vaadi minulta tai keneltäkään täydellisyyttä. Eihän? Ollaan vain erehtyviä ihmisiä. Päivä kerrallaan juomatta, ilman menneisyyden painolastia, ne on anteeksi annettu, niitä ei muistella, eikös niin?

[Thuulia]

Eilen tuli täyteen 2 VUOTTA SELVÄÄ ELÄMÄÄ!! En olisi ikinä uskonut että onnistun, mutta kun lopetin juomisen niin aika pian tiesin että tämä on uusi suunta mistö ei enää poiketa.
Olen todella onnellinen, vaikka tässä on saanut opetellakin paljon itsestään, kohdata kaikki tunteet ja muistot karuudessaan, raakana. Syvempi matka henkisellä puolella jatkuu kun ei enää turruta mitään.
Tietynlainen henkinen kriisi on tässä tullutkin käytyä viime kuukausina, mutta tunnen että perusta on vahva, kannattelen itseäni ja koen ansaitsevani kaiken hyvän. Ehkä kaikkein parasta tässä raittiudessa onkin lopulta ollut se että nykyään pystyn tuntemaan itseni tärkeäksi kaikessa keskeneräisyydessäni.
Sinäkin olet tärkeä. ❤️

Tämä ketju niin aukaisi itkuhanat, etenkin tämä. Oma matka vasta aivan alussa, päivä 3, mutta tiedän että tulen palaamaan näihin teksteihin ja saamaan niistä lohtua ja voimaa. Samaistun Nayris hyvin paljon kirjoituksiisi.
Nyt päivä kerrallaan.

[Vieraammaksi54]

Hienoa että tämä plinkki on voinut auttaa.
Minuakin tämä auttaa vaikka raittiutta on jo pitkä pätkä. Aina tulee uusia hokauksia.
Niinkuin nytkin se että olen hyvä, olen terve, olen tarpeeksi, ei minun tarvi enää näytellä että kelpaan tai että olenko tarpeeksi jollekin. Riitän ihan tällaisenaan.
Menneet on anteeksi annettu. Niitä ei takaisin saa. Niitä on turha enää murehtia.
Tämä päivä, tämä hetki, ei muuta.

[Nayris]

Niin hienoa kuulla Thuulia! Myös minä saan paljon siitä voimaa ja hyvää mieltä että tänne vuodetuista ajatuksista voi olla tukea muillekin kuin itselle.
Olet hyvällä polulla, nyt vaan pidä itseäsi hyvänä, tee asioita joista nautit, tunnustele ja tutustu kuka todella olet. Älä mene tilanteisiin joissa saatat tuntea itsesi heikoksi. Mieti etukäteen miten pärjätä erilaisissa haastavissa hetkissä.
Tästä alkaa mahtava matka omannäköiseen elämään, kaikissa väreissään, ilman alkoholia. Kerro kuulumisia!
Vieraammaksi54, juuri näin! Toisen sanoina luettuna joskus viesti menee itsellekin perille, niinkuin tämä itsensä arvostaminen. On ollut hienoa huomata että vielä parin vuoden jälkeenkin alkoholin käytön lopettamisesta tulee uusia oivalluksia ja mielenrauhaa.

[Thuulia]

Kiitos molemmille vastauksista. Tänään päivä 13. Tunteet heilahdelleet laidasta laitaan. Päällimmäisenä suuri häpeä ja itsesyyttely, kuinka olenkaan päästänyt itseni tähän tilaan. Fyysiset vieroitusoireet ovat helpottaneet, henkiset eivät. Huomasin eilen ajatukseni lähtevän harhailemaan "entäs jos sittenkin kohtuukäyttö" vaikka tiedän, että se ei ole mahdollista. Motivaatio on nyt kohdillaan onnistumiseen, täytyy työstää ja reflektoida tätä huolella. Ihanaa syyspäivää kaikille☀️

[Nayris]

3. raitis joulu. Muistan kun 2 vuotta sitten alkuraittiuden hauraudessa näin tähdenlennon ja esitin hartaan toiveen; haluan pysyä erossa alkoholista. Edelleen vatsassa muljahtaa kun mietin sitä varovaisen toiveikasta olotilaa ja miten tämä toive on nyt toteutunut. Miten minusta löytyi niin paljon voimaa selättää se elämää hallitseva sairaus. Eihän tämä oleminen siltikään pelkästään helppoa ole ollut mutta ainakin sitä saa elää nyt itseään arvostaen. Mikä lahja!

[Thuulia]

Niin siinä vaan kävi että hyvän alun jälkeen tuli karmea retkahdus. Laskurit nollautui ja kaikki taas alusta. Nyt tarvitaan voimia! Vieroitusoireet aivan kamalat. Päivä 1.