Olet täällä

Aamuajatuksia

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 12.3.2021 11:09:50

Plinkistä irti pyristelevän ihmislapsen viimeisiä iltahuutoja, osa I

Sitä kun on syntynyt samana päivänä kuin Albert Einstein ja myös samana, jona Karl Marx kuoli, niin tuntee välillä itsessään suuruuden purskahduksia tai ainakin lämpimiä aaltoja.
(Samana päivänä, mutta eri vuonna, arvon saivartelijat!)
En tule tietämään, olisiko sittenkin minustakin... Olen kai vain pitänyt kynttilääni vakan alla, ja sitten on tuo viina liikaa villinnyt.
Pääasia kuitenkin, ettei ole samanlainen synttärisuhde esimerkiksi Hitleriin, Staliniin tai tähän Breivikiin. Marxista voidaan olla montaa mieltä, mutta hänen vaikutustaan maailmanhistoriaan ei käy kieltäminen.
Yhden tiedän paremmin kuin Einstein ja Marx: suomalaisen alkoholipolitiikan 1960- ja 1970-luvuilla.
Rupesin tilaamaan Alkoholipolitiikka-nimistä lehteäkin 1970-luvun alussa. Tilauskuponkeja sai Alkon tiskiltä, ja verovaroin kustannettu lehti oli todella helppohintainen. Se oli minulle, juomarille, vähän kuin Urheilulehti.
Paljon siinä kerrotiin, vielä enemmän pimitettiin. Myöhemmin minulle on kirkastunut, että esimerkiksi keskioluen vapauttaminen vuoden 1969 alusta oli talousvaikeuksissa tutisevan valtakunnan keino saada väki jäämään Suomeen ryyppäämään, koska se näytti karkaavan Ruotsiin työn ja mellanöölin perässä. Samalla valtion kirstuun alkoi alkoholiveron muodossa ropista läjäpäin rahaa. Juominen räjähti käsiin. Suomeen jääneiden kohtalosta M. A. Numminen kirjoitti sittemmin kirjan Baarien miehet. Raittiusjärjestöt kokivat joukkokuoleman; vain muutama jäi sinnittelemään.
Alkolla oli oma tutkimuslaitos ja valtava johtajakaarti, joka koostui sitruunateetä pikkusormi pystyssä särpivistä politiikan suojatyöläisistä. He jakelivat jakarandatuoleiltaan lausuntoja lehtimiehille, joilla sokkotestautettiin uutta, ruunankusta muistuttavaa Alkon omaa viskiä alkoholilain mukaisesti vasta kello kahdentoista jälkeen.
Yksi kansanedustaja sai niihin aikoihin lempinimen "Neliveto"; toinen kakki Eduskuntalon saunaan, ja hänen sukunimestään muodostettiin verbi samantyyppisiä toimituksia kuvaamaan. Uudessa iloisessa Fenniassa oli kymmenen metriä pitkä orsi kananedustajien asiapullosalkuille.
Alkoholipoliittinen tutkimuslaitos koostui sosiologeista, joiden olikin vaikeaa saada Suomessa muunlaista työtä, elleivät jämähtäneet pölyttymään yliopistoihin. Piristeenä saattoi olla kansanrunoudentutkija, joka kirjoitti Kippurahäntä-kirjoja. Pitihän kansa saada myös nauramaan itselleen.
Onneksi noista suojatyöläisistä on päästy.
Keskioluen vapauttamista voi verrata mullistavuudeltaan kieltolain kumoamiseen 1932.
Kieltolaki muuten kumottiin käytännössä vähemmistön tahdosta. Ei kansalla niin kaamea jano ollut kuin lauluntekijä väittää. Viina oli välttämätöntä vain murto-osalle. Neuvoa-antavaan kansanäänestyksen osallistui selvästi alle puolet äänioikeutetuista, ja kumoaminen sai noin 70 prosentin kannatuksen. Raitiskin kansanosa oli vain väsynyt viinaa himoavien ja sillä rikastuvien laittomuuksiin ja yhteiskuntarauhan murenemiseen. Listittiinhän poliisejakin tulitaisteluissa kuin torakoita.
Alko ja hymyilevät historiantutkijat levittävät julkaisuissaan kuvia pitkistä jonoista aamutuimaan uusien väkijuomamyymälöiden edessä. Itse asiassa yhdestä terrorista siirryttiin nyt toiseen, muka sivistyneempään. Kuka nämä asiat ratkaisee?
Varovasti voi miettiä, voisiko joku muu aate tai ajattelutapa vähitellen nujertaa enemmistön samalla tavalla puolelleen tai saada sen suorastaan flegmaattiseksi. Hitlerin Saksaa kauemmas ei tarvitse mennä.
No, alkoholia kulutetaan nyt Suomessakin eri tavalla kuin 1930-luvun alussa, jolloin 95 prosenttia naisista oli täysraittiita.
Vielä noihin alkoholipoliittisiin sosiologeihin. Yksi heistä sai älynväläyksen: alkoholi ja humaltuminen on Suomalaisen Miehen Ooppera.
Hellanduudelis sentään! Tuota toisteltiin ja hyväksyvästi päätä nyökyteltiin, soitettiin taustalla Irwinin Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan.
Veronmaksajien rahoilla sitä näin suuria ajatellaan ja pitkään kypsytellään. Hyvä, että kansa tietää!
Kehitelläänpä sitten vastaoopperaa, joka voimaannuttaa niin. Tämä tässä, jota kirjoitan, on minulle juuri sellaista. Ja mieluummin Mozartin Sevillan parturi kuin Kokkosen Viimeiset kiusaukset.
Parturissakin on yksi humalainen, mutta se vain näyttelee eikä ole juonenkaan mukaan oikeasti humalassa. Sekaisin tässä vöhemmästäkin menee.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 141
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 30.3.2021 23:29:15

Plinkistä irti pyristelevän ihmislapsen viimeisiä iltahuutoja, osa II

Pakkohan tänne vielä oli kirjoittaa, kun syyhytti niin.

Mieleeni näet juolahti yksi vajaat parikymmentä vuotta sitten sattunut tapaus. Sen opettamana en käytä mistään asiasta ilmausta "kuin kiveen hakattu".
En omasta raittiudestanikaan.

Isäni toinen vaimo kuoli eleltyään leskenä neljätoista vuotta. Pari oli lapseton. Meidän omaisten kesken minun osakseni sovittiin asiointi hautakiviveistämön kanssa, saman firman joka oli jo isäni haudalle kiven toimittanut. Vaimon nimi piti lisättämän tähän hautakiveen isäni nimen alle. He pötköttelevät siinä kaksin tänäkin päivänä. Firma haki kiven, teki työt ja pystytti takaisin haudalle omia aikojaan sovitussa aikataulussa. Annoin kirjallisena tarkat tiedot, mitä kiveen kirjoitetaan, pölkkykirjaimin.

Entinen vaimonikin oli ollut hautajaisissa, koska hän oli edesmenneen hyvä ystävätär. He pitivät tiiviisti yhteyttä myös eromme jälkeen. Sattumoisin hän oli ajellut uuden miehensä kanssa hautausmaan ohi ja piipahtanut katsomaan, oliko kivi mahdollisesti jo tuotu veistämön käsittelystä. Itse en ollut ennättänyt vielä käydä. Firmojen tekstiviesti- ja sähköpostiliikenne yms. ei ollut tuolloin vielä niin salamannopeaa kuin nyt.

Ikinä en unohda sitä puhelua, jonka hautausmaalta sain.
"Mitä tämä tarkoittaa? Onko tämä jotain pilaa, vai?"
Kivi oli tuotu haudalle, ja siihen oli ilmestynyt entisen vaimoni nimi.

Ex-vaimoni oli pitänyt isäni ja minun sukunimen (muutti sen myöhemmin), ja vain etunimen yksi kirjain erotti hänet vainajasta. Heillä oli tavalliset suomalaiset naisennimet, joita en nyt merkitse tähän. (Tyyliin Raija ja Maija.)
Nopeasti firma kiven korjasi. Haki samana päivänä. Myönsivät mokan omakseen. Tahaton kirjoitusvirhe.

Niin, että päivä kerrallaan raittiina, sammaloitumatta. Pystyttämättä asialle sen kummempia patsaita tai paasia. Ihan kivaa.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 141
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 3.4.2021 11:13:12

Hei,

Nyt on tullut vähäksi aikaa kaikki sanotuksi.
Se käsitys on vain vahvistunut, että juoppona en riittänyt itselleni eikä maailma minulle. Paremmin raittiuteen tutustuttuani voin vakuuttaa, että se on erittäin riittoisaa ja täyttää kaikki toiveeni.
Ehkä odotin alussa jotain nopeampaa, mutta muutos etsi kyllä uomansa kuin vesi, hitaasti ja varmasti.
Huolta huomisesta ei ole. Ei pienintäkään pelkoa.
Asiat, joihin voin elämässäni vaikuttaa, ovat karsiutuneet lopulta vain yhdeksi ainoaksi. Sekin riittää. Kaikki muu on sitten enemmän tai vähemmän epämääräistä. Yleensä moni muu asia kuitenkin järjestyy ihan itsestään, kunhan pidän tuosta yhdestä asiasta huolen. Tältä on alkanut vahvasti näyttää.


Toivon kaikille raittiutta hakeville ihmisille voimia ponnisteluun. Älkää luovuttako!
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 141
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Edellinen

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa