Olet täällä

Aamuajatuksia

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 10.10.2020 10:28:58

Tappakaamme se Viinapiru! Paukahti tai kitisi.

Muistinpas, kun aamulla ikkunasta katsoin. Taloyhtiön lippu liehui. Aleksis Kivihän se. Mutta muuten olen nyt alkaneesta syksyn liputuspäivien tihentymästä aina ollut ihan ulalla (sukupolveni ilmaisu). Ennen huoltomiehet ja talkkarit saivat juhannuksen jälkeen viettää näissä asioissa pitkää siestaa. Nyt on niitä liputuspäiviä sinne väliinkin jo tungettu ja lisäksi uusia tasaisesti pitkin vuotta. Paljon naisten kunniaksi, hyvä niin. Äitini kuolemasta tulee muuten huomenna kuluneeksi tasan kymmenen vuotta. Halusi, peijakas, mahdollisesti oman liputuspäivän noin viivytellessään. Tai, no, syntymäpäiviähän sitä tavallisesti liputetaan ja kuolinpäiviä vain puolessa tangossa. 11.11. hän oli syntynyt, joten uupui tasan kuukautta ennen uutta, kunnioitettavaa rajapyykkiä.
Tuo kirjoitukseni ensirivin paukahtaminen ja kitiseminen on muunnelma T. S. Eliotin runon lopusta, jossa maailma loppuu kitisten eikä paukahtaen. Olen ymmärtänyt, että sellainen loppuminen on piinallisen hidasta. Omalla kohdallani viinan juonnin lopettamisaikeiden ja lopettamisen kitinää kesti vuosikymmeniä. Siis sellaista aikaa, jolloin juominen ei todellakaan ollut missään suhteessa enää hauskaa vaan pakonomaista ja suorastaan hengenvaarallista.
Tässä Päihdelinkissä on paljon raitistumisen alkuvaiheessa kamppailevien ihmisten kirjoituksia, joihin pystyn täysin ja jäännöksettömästi samaistumaan. Ehkä nykyjuomarit ovat kuitenkin sillä tavalla viisastuneet, että sellaisia käsittämättömyyksiä, joita minä aikanani päässäni pyörittelin, ei ole tullut yhtäkään vastaan. Alkoholisoiduttuani pahasti jo opiskeluaikoina, pyrin esimerkiksi peruskoulun opettajan viransijaiseksi umpi-Lappiin, koska kuvitettelin, että viinanhimo kaikkoaa siellä. En edes opiskellut alaa. Lapin lasten onneksi Rovaniemen lääninhallituksesta ei koskaan vastattu.
Heittelen noita kirjallisuussitaatteja mielelläni, koska niistä saan jatkokehitelmiä ajatuksiini. Saattavathan ne olla jonkun mielestä sietämätöntä ratsastelua, mutta otan riskin. Vanhan kiinalaisen sodankäyntioppaan kuuluisa kirjoittaja pohtii jotenkin siihen suuntaan, että jos tuntee tarpeeksi hyvin itsensä ja vihollisensa, niin sitten ei tarvitse taistella ollenkaan Mikä oppi! Tähän pyrkikäämme suhteessa viinaan. Juomisen mahdollisuus sulkeutuu pois kuin itsestään, ja pysyvä rauha on maassa.
Lomapuisto, vannoutunut AA-lainen, toteutti jalosti näilla palstoilla taustaryhmänsä lähetyskäskyä. Hänestä ei ole vähään aikaan kuulunut, mutta toivottavasti hänellä menee hyvin. Lomapuistolta opin termin automaattinen ajatustorjunta. Se on toiminut viinan suhteen minulla hyvin, mutta olen huomannut, että liian pitkälle sitäkään ei kannata kehittellä - vastavalkeiksi ja vastaräjäytyksiksi, kuin panssarivaunun aktiivipanssariksi. Matala profiili on paras, ja monesti kannattanee äänestää tyhjää.
Eino Gröniä ihailen, koska hän ymmärsi lopettaa alkoholinkäytön iässä kolmekymmentä ja risat. Siinä vaiheessa minä olin vasta pääsemässä oikein kunnolla vauhtiin. Vaikea sanoa, mitä minusta olisi tullut tehtyäni grönit. En lopultakaan ole sama ihminen kuin esimerkiksi eilen, saati sitten vuosikymmeniä sitten. Itseään ei todellakaan kannata verrata kehenkään, ei itseensäkään.
Aivoni seikkailevat nyt 99 prosenttia ajastani muissa kuin alkoholiasioissa. Siis suunnilleen käänteisesti puhtaaseen pirtuun verrattuna. Se pikku etyylimäärä ei ajatuksistani koskaan poistu, sen tiedän. Jotkut kirjoittavat raitistumisestaan kirjoja, ja satuin lukemaan yhden sellaisen kirjan esittelyn netistä. Tekijä oli nainen ja kirja tuore. Tämä viininlipittäjä (kaikella kunnioituksella) uskoi vakaasti, että alkoholin käyttö tulee ajan oloon vähenemään ihmiskunnassa ja alkoholi jää vihdoin kokonaan pois, menee "muodista". Ehkä hän tarkoitti ns. sivistysmaita. Ajatushan on hirmuinen, ja jokaisella on varmasti tähän oma kannanottonsa. Mitä tilalle jne? Vertaisin ajatusta Kari Enqkvistin tuumailuihin siitä, että uskonnot tekevät ennen pitkää itsensä tarpeettomiksi ainakin länsimaissa, riutuvat kannatuksen puutteessa pois. Kirkot voi vissiin muuttaa jälleen planetaarioiksi tai hevostalleiksi, kuten neuvostoaikaan.
Viinan ja muiden päihteiden suhteen pitää ottaa huomioon automatiikan ja robotiikan voitokulku ja se, että suurelle osalle ihmisiä ei jää muuta tekemistä kuin pelkkä oleminen ja ajan tappaminen, jota myös viihteen suurkulutukseksi sanotaan. Revi siitä! Jo Rehnqvist sanoi Viinan Kauhistuksessaan 1800-luvulla, että juoppous sikiää joutilaisuudesta. Entinen renki taas sanoi, ettei työtä pelkää, kun uskaltaa käydä sen viereen nukkumaankin.
Pitkä jorina tästä tuli. Lopuksi: Hauskinta on suunnittelu. Olen suunnitellut, että käyn uimassa Suomen sadassa suurimmassa järvessä. Hanke on hyvällä alulla. Enkä uimisella tarkoita pelkkää kastautumista. Märkäpukuja silmäilen netistä.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 11.10.2020 10:18:47

Hei taas!
Kirjoitan nyt toisena peräkkäisenä aamuna. Luultavasti kirjoituksistani tulee tihentymä, joka sitten itsestään hiipuu, ja pysyn yhä tasolla "miedosti panostava". En totisesti edes tiedä, millä Plinkki-kirjoittelun määrällä kohoaisinkaan Sudenpentujen kolmen tähden kenraaliksi. Viereinen raittiuteni kestoaika pitää paikkansa, ja neljä vuotta täysraittiutta lähestyy kovaa kyytiä. Raittiuteni alkoi kunnan katkolla ja jatkui siitä suoraan vuoden mittaisella, kunnan päihdepoliklinikalla toteutetulla Antabus-kuurilla. Kävin polilla kahdesti viikossa nielaisemassa valmiiksi veteen liuotetut tabletit valvovan silmän alla. Mihinkään muuhun menetelmään en enää voinut luottaa.
Ehkä tuo neljän vuoden merkkipaalun lähestyminen sai minut purkamaan ajatuksiani. Ehkä myös se, että nyt on luppoaikaa kivasti sujuneen kesän ja alkusyksyn jäljiltä. Oli paljon kotimaanmatkailua ja mökkeilyä (omaa ei ole) kumppanin kanssa. Asumme erillämme.
Edellisessä kirjoituksessani sanoin, että alkoholi on päivittäin ajatuksissani käänteisesti pirtun vahvuuteen verrattuna eli alle prosentin ajastani, mutta kyllä tämän alkamani kirjoittelun takia prosenttiosuus nousee kohisten. Näillä alkoholi-ajatuksillani tarkoitan tämän raittiuteni ajattelemista, en viinan himoa. Himo hiipui Antabus-kuurin aikana ja poistui kokonaan. Nykyisin minusta tuntuu täysin käsittämättömältä, että ryhtyisin uudelleen juomaan. Niin hyvä minun on nyt olla.
Täysin selvää minulle on myös se, etten kostuta edes huuliani alkoholipitoisella aineella, ehtoollisellakaan. Alkoholi on minulle myrkkyä.
Mieleeni tulee humoristinen kohtaus Matti Pulkkisen 1970-luvun romaanista "Ja pesäpuu itki". Yksi kirjan vanhemmista mieshenkilöistä on todella raivoraitis. Kaverit tekevät kepposen ja saavat petoksella hänet panemaan suuhunsa liköörikonvehtin. Voi sitä parkua! Mies käyttäytyy kuin olisi loppuiäkseen saastutettu, valansa häpeällisellä tavalla rikkonut kelvoton hylkiö ja ihmisen irvikuva. Niin pitkälle voi siis mennä.
Raitistuin niin vanhalla iällä, että suhtautumiseni alkoholiin tuskin koskaan ehtii muuttua neutraaliksi. Toivon kuitenkin niin. Nuorempana raitistuneilla sellainen on käsittääkseni täysin mahdollista. Siis ohittaa alkoholihyllyt kaupassa samalla tavoin kuin esimerkiksi mies ohittaa naisten terveyssidehyllyt tai koiraton ja kissaton kulkee lemmikkiruokien osaston ohi. Tuppaa se kaljahyllyjen sivuuttaminen olemaan minulla kaupassa vieläkin korostetun voitonriemuista.
Mutta onhan tuo alkoholiasioiden ajattelu silloin tällöin, vähän vaikka päivittäinkin, ikään kuin harrastus muiden joukossa. Omakohtainen tieto- ja kokemuspohjani alkoholista ja sen käytöstä on todella vankka ja elämä lyhyt, eikä mitään itselleen professionaalista kannata jättää kesannolle. Muita, alkoholista poiketen täysin epäammattimaisia, harrastuksia minulla ovat historia, kasvitiede (luonto yleensäkin), vanhat autot ja yleinen elämänfilosofia. Ja nuoruuteni rakkaus runous. Nyt uudelleen.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 12.10.2020 09:08:43

Huomenta!

Kirjoittamisen into ei vielä hiivu. (Vähän mietin taivutusta. Malli auttaa: juopua : juovu.) Vanhemmiten kaikki pitää kakaista ulos heti herättyä, molemmista päistä. Ainakin ajatukset rupeavat päivän mittaan samenemaan ja ohenemaan. Parempi sekin, etteivät rupea takomaan, niin kuin juovana aikana. Kun selvänä nyt on tottunut heräämään, ajatuksien kuvittelee aina olevan kuulaita ja kirkkaita, jopa omintakeisia. Usein pettyy.
Mietin joskus ja juuri nytkin sitä, mikä on tullut näilläkin palstoilla vastaan: elämäkö muuttuu yksitoikkoisen harmaaksi ja tasaiseksi raitistumisen jälkeen? Moni tuntuu tuota pelkäävän ja on rehellisesti todennut niin käyneenkin. Pakinoitsija Loka Laitinen kirjoitti ammoin, että kaikki hänen lähipiirissään raitistuneet ovat muuttuneet umpitylsiksi ihmisiksi. Lisäisin tuohon: Menetettyjä miehiä. Kerran sotureita. Goethe kirjoitti tyhjänpäiväisistä ihmisistä: "Jos kirjoja ois, en lukisi heitä."
Provokaatio riittäköön.
Tänä aamuna vilkaisu ikkunasta riitti: harmaata on. Eilen paistoi.
Olen päättänyt jo kauan sitten, etten ainakaan musiikilla yritä piristää mielialaani, vaan mielen kohennuksen täytyy tulla kokonaan omasta päästä. Rämää radiotani kuuntelen ja kovaa lähinnä ainoastaan imuroidessani, jotta rämän imurin paha ääni vähän peittyisi. En muutenkaan ole musiikkimiehiä, ja mielestäni musiikille on annettu ihan liian suuri arvo tässä maailmassa. Se jos mikä on sitä Marxin tarkoittamaa kansan oopiumia. Muusikot sitä paitsi varastavat toisiltaan koko ajan, ja samaa hyväksi havaittua kierrätetään ikuisuuksiin. Todelliset persoonallisuudet ovat sillä alalla vähissä. Eikä niillä sanoituksillakaan ole minulle koskaan juuri mitään sanottavaa. Ennen kuultua kaikki tyynni.
Tämän musiikkipurkauksen jälkeen tuli heti parempi olo, ja vitutus väheni. Rupesin nauramaan itselleni.
Palaan elämän yksitoikkoisuuteen. (Huomauttaisin ensin, että tässä iässä jännitystä ei ainakaan puutu, kun ei tiedä, mikä sairaus iskee seuraavaksi.) No mutta. Juovaa aikaani vertaisin yksitoikkoiseen sinikäyrään, joka nousee ja laskee säännönmukaisesti ja loputtomiin ahdistavana aaltoliikkeenä ja etenee yhdessä tasossa. Pojillakin oli aikoinaan alakansakoulussa virkkausta ja muuta, ja kerran piti tehdä vohvelikankainen pyyhe, jonka päihin oli pujoteltava kaikenlaisia ornamentteja erivärisillä langoilla. Yksi niistä oli juuri sellainen, aaltomainen.
Kotitaloutta pojille ei silloin ollut. Meidän koulussa tyttöjen linnoittautuessa kotitalousluokkaan pojille järjestettiin kemian luokassa kemian töitä. Aina kaksoistunti. Ilmankos kotiviinin, kiljun ja pontikan valmistus myöhemmin sujuikin kuin leikki.
Muuttuuko tuo juomisajan sinikäyrä sitten tasaiseksi, kun raitistuu? Nyt minulle tulee mieleen 1960-luvun television lääkärisarja Ben Casey. Karvaranteinen Casey kumartuu siinä kerran jos toisenkin kollegojensa kanssa katsomaan potilaan suoraa viivaa näyttävää sydänkäyrää. "Menetimme hänet!"
Ei se näinkään mene. Koen, että raitistuttuani en ole enää tasogeometrian, yhdessä tasossa hakkaavan sinikäyrän vanki, vaan olen siirtynyt avaruusgeometrian puolelle, jossa ulottuvuuksia riittää. Ja filosofiassa mahdollisiin maailmoihin. Simsalabim.
Teenpä voileivän. Tarjouksessa oli emmentaalia ja meetwurstia. Ja piimää päälle.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja t-petsku » 12.10.2020 09:46:14

Itsekin olen kirjallisuuteen kallellaan (runous ja filosofia etunenässä), joten minua siinä mielessä eivät Plinkillä eteen putkahtavat em aiheen sitaatit ynnä viittaukset haittaa, mutta ymmärrän kyllä huolesi.
Alkomahoolista sitten... omalla kohdallani tilanne on se että sitä tulee ns nautittua, mutta koska olen yhteiskunnan taloudellisessa talutusnuorassa (sic) minun on mahdotonta syventää päihtymystasoani liikaa - mikä on hyvä asia. Olen myös jonkin verran, tuntuu siltä ainakin, oppinut sietämään arkipäiväistä tylsyyttä (vaikka mieliala rajusti heitteleekin). Olen jonkin verran leikitellyt ajatuksella, että jos minulla joka päivä olisi esmes 20 €uroa ylimääräistä rahaa niin menisinkö ja ostaisin siideriä (my weapon of choice)? Vastaus on että en tiedä. Ehkäpä, ehkä en mutta ei sillä väliä, koska tuollainen skenaario on kohdallani mahdotonta toteuttaa.

Ja tähän loppuun joku naseva sitaatti kirjallisuuden maailmasta... hmm.. nojoo: Ihminen, joka unohtaa menneisyytensä, on tuomittu toistamaan se uudelleen (ja uudelleen) - Primo Levi.
Ei oikeastaan (todellakaan) liity päihteisiin mitenkään, mutta kyllähän tuota ajatelmaa voi käyttää (myös) taistelussa päihderiippuvuuksia vastaan.

Hyvää päivänjatkoa sinne jonnekin :)
Kun ei vaan tajuu
t-petsku
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 98
Liittynyt: 25.9.2020 11:50:22

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 12.10.2020 11:06:05

Terve!
Kyllä tuo Levin ajatus osui ja upposi. Nimenomaan alkoholimielessä.
Taistele!
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 13.10.2020 09:35:37

Terve taas, krenatöörit!

Viime yönä heräsin kolmelta ja jäin poikkeuksellisesti valvomaan. Tunniksi. Heräämiseni syy oli ns. luonnollinen. Tuollainen yöbreikki on viimeksi sattunut kai keväällä. Nukun muuten kuin lapsi. Kiitos raittiuden. (Tupakankin pistin parvekkeella palamaan, vaikka olen vannonut jättäväni tuon vanhan öisen tavan.) Tummapintainen lehdenjakaja kiersi rappuja. Joku rappu jäi väliin. Ennen ei olisi jäänyt.
Nettiinhän sen tunnin aikana tuli mentyä: uutiset, muutama blogi, kumppanin vanhan Toyotan varaosien metsästystä. Nythän siitä autosta ei mitään puutu, mutta vastaisen varalle . . .
Yö oli aika kylmä. Talvi tulee. Viinan vika on sekin, etten paljailla jalkapohjillani mitään kylmyyttä parvekkeen betonilattialla aistinut. Diabeteksen aiheuttama polyneuropatia eli monihermorappeuma jalkaterissäni sallisi tanssia vaikka kuumalla levyllä. Jäisivät nämä indonesialaiset hiilloksilla juoksijat kirkkaasti toiseksi. Ryyppäsin itselleni sen diabeteksen 2000-luvulla. Sain pillerit ja otin niitä milloin otin, kovasti ryypätessä en tietenkään ottanut, koska yhteisvaikutuksesta varoitettiin. Maksa hajoaa. En osannut ryypätä kuin kovasti. Pillereillä silti on toistaiseksi koko ajan menty, ei piikitetty. Eivätkä jalat vielä pahemmin kipuile, ihme kyllä. Tunnen olevani kuin onnetarten ottopoika. Pahimmillaan niissä kivuissa Lyricatkin kuulemma ovat ranskalaisia pastilleja. Ja kyllä näillä klabbeilla silti kävelen yhtä soittoa vaikka Keravalle läpi Helsingin pohjoisten kaupunginosien ja Vantaan Korson. Tästä tulee matkaa ehkä 30 km.
Kaikista sairauksistani tätä en ole maininnut. Voi että, kuinka nyt mässäilenkään. Diabeteksen kakkostyyppi on Suomessa kohta yhtä yleinen kuin nuha. Ikävimmillään se aiheuttaa todella pirullisia vaivoja. Kuin jossain voodoo-nukkea koko ajan pisteltäisiin. Näönkin se pahimmillaan vie ja tuhoaa munuaiset. Jalat amputoidaan asteittain. Tilanteeni näyttää tosi hyvältä ja valoisalta. Kaikkea seurataan. Eläköön raittius!
Minua huvittaa, kun viinan yhteydessä puhutaan jatkuvasti vain maksakirroosista ja haimatulehduksesta. Puu lahoaa joka kohdasta, eikä oksa kovene. Kun korttelin toisesta päästä lähestyy jalkaterät ulospäin leveäraiteinen kävelijä, useimmiten ei ole epäilystä hänen diagnoosistaan. Harvemmin se on ortopedinen. Kävelijä on voinut olla selvä jo vuosia.
Karjun itselleni, että MINÄ ELÄN. Hyvinkin nuhteettomia ikätovereita kupsahtelee koko ajan ympäriltä. Eräässä Tolstoin (nyt vuorossa pakollinen kirjallisuusviittaus) pienoisromaanissa kuolee virkamies ns. parhaassa iässä. "Otti ja kuoli. Minä en." Näin suomennoksessa sanasta sanaan tuumailevat hänen työtoverinsa. Tällaiseksi se suhtautuminen vanhemmiten menee.
Pysykää raittiina. Sitten vanhempana on kivempaa, vaikka sinne asti ei mitenkään näkisi eikä kiinnostaisi. Eikä koskaan ole liian myöhäistä tai aikaista sitä raittiutta aloittaa. Tai sillä tavalla myöhäistä voi olla, että se on sitten se ja sama.
Kiitos teille.
P.S.
Kun yöunistani aloitin, niin tuli mieleeni, että näilläkin palstoilla on tullut vastaan paljon kirjoituksia, joissa puhutaan viinaunista. En ole nähnyt koskaan sellaisia. Miksiköhän?
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 13.10.2020 19:46:20

Terve!
Huomenna en sitten varmaan mitään kirjoitakaan ( jos se nyt ylipäätään ketään kiinnostaa, mutta päiväkirjahan tämä oikeasti on). Tuli nimittäin kutsu katsomaan vainajalta jääneitä vaatteita, keskiviikkona aamupäivällä.
Kysymys on naisystäväni ystävättären miehestä, joka kuoli kolme vuotta sitten. Heillä on vain tyttäriä, ja vävyt ovat kuulemma vainajan kanssa eri kaliiperia. Vävyillähän voi sitä paitsi olla jotain tuommoista lahjoitusta vastaankin, taikauskoa, tiettyä kunnioitusta, vaikka mitä. Parempi olla miettimättä sen enempää, kun ei toisista tiedä. Leski oli kuitenkin mielessään mitellyt minua sopivaksi, nyt kun hennoo vaatteista luopua suruaikansa jälkeen. Naiset yleensä näkevät nuo asusteiden kokoasiat - ja kai olen sitten niin sanotusti se "hyvä koti".
En ole pariskuntaa montaa kertaa nähnyt, koska häpesin itseäni juovana aikana. Mies oli ilman sarvia ja hampaita sanottuna hieno mies, ja niin on daamikin. Tavallisia, ahkeria työihmisiä. No, nyt tiennee äijä siellä jossakin, etteivät hänen kostyyminsä ainakaan maantienojaan päädy. Tai mitä sieltä sitten mukaan lähtee. Jospa ovatkin epäsopivia. Sen miehen kengät ovat ainakin liian pieniä. Kokoni on 46.
Toivon, että voisin sitten kerran pukeutua vaikkapa teatteriin, kun sinne joskus pääsee, vähän herraskaisesti. Rippipukuni voin lähettää Kansallismuseon vitriiniin. Garderobini on todella suppea, kun kaikki rahat ovat aina menneet viinaan. Olen jopa kanittanut kauan sitten yhden nahkatakin, ja sinne se jäi. Vaatekauppaan astuminen on ollut minulle aina hyvin vastenmielistä, niin kuin monille miehille on.
Isävainajani pikkutakkia pidin aikoinaan varmaan viisi vuotta yhtä kyytiä, kunnes siitä rupesi päivä paistamaan läpi. Sitten on hänen jäämistöään yksi 1960-luvun tekokuitukerrasto, kylmällä kylmä ja kuumalla kuuma. Se on enemmänkin isän muistona. Ennen tehtiin lujaa laatua.
Tämän kirjoitin, koska raittius mahdollistaa ihmisten tapaamisen tämmöisissäkin merkeissä. En olisi juovaan aikaan kehdannut lähteä, ja keksinyt vaikka mitä verukkeita. Tuskinpa minulta olisi kysyttykään. Pikkulinnut laulavat. Nyt saa tuntea itsensä tärkeäksi. Olen hyvin iloinen ja selkosuomeksi otettu. Voin mennä kirkkain silmin ja sanoa: "Päivää!" Ilman pastilleja.
Pohdin jo etukäteen, miten siellä eteisessä yritetään seteliä sujauttaa kouraan ja työnnetään takaisin. Veivataan ja veivataan. "Eihän sitä nyt mitenkään . . ."
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja Uratykinloppu » 14.10.2020 07:34:26

Tekee hyvää kirjoitella ja purkaa ajatuksia, jäsentää ja pohtia. Itse teen sitä samaa ja se jotenkin auttaa. Plinkki on hyvä kanava ja täällä saa hyvää vertaistukea.

Entäpä jos ajattelet niin että nyt kun ei tarvitse juoda niin säästät aikasi ja marssit kaupasta sisään, missä vielä saa jotakin palvelua ja ostat itsellesi kunnon puvun ja pari kauluspaitaa? Pieni palkinto itsellesi ja saat siitä iloa moneksi vuodeksi jos kerran tykkäät välillä pukeutua.
Uratykinloppu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 216
Liittynyt: 4.2.2019 12:31:23
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 14.10.2020 08:44:26

Hei,

Ja Kiitos, Uratykinloppu, kommentista. Esimerkiksi keski-ikäinen poikani pukeutuu melko vähiin rahoihinsa nähden erittäin aistikkaasti. Joillakin on vain sitä makua. (Minulle, isälleen, hän ei ikinä vittuile.) Meitä oli kolme veljestä, ja keskimmäinen (itse olen nuorin), alkoi heti ensimmäisestä kesätyöpalkasta hankkia fiksuja vaatteita. Vanhin ja minä kuljimme missä kuljimme. Kyllähän se on niin, että vaatteet tekevät miehen.
Pääsin melko tarkalleen vuosi sitten pahasta pikavippikierteestä, jossa oli muutakin selviteltävää. Velat laahasivat sitkeästi perässä, mutteivät koetelleet raittiutta, vaan antoivat ikään kuin toisenkin päämäärän. Ryyppäämisestähän ne velat johtuivat. Pöytä on nyt puhdas.
Oikeastaan ensimmäinen suuri sijoitus itseeni veloista päästyäni on ollut kunnon optikon lasien hankinta ikuisten tiimarilasien tilalle. Kunnon optikolla en tarkoita niitä halvimpia, joiden vakiopokat eivät ulotu edes jättipääni korvien yli. Toisaalta silmälasit menevät kyllä vielä vähän sarjaan "lääkinnälliset välineet". Niin, ja uudet uimalasitkin ostin. Muuten tulen toimeen melko vähällä, eikä minulla ole esimerkiksi televisiotakaan. Mihin sellaista tarvitsisin. Näin eläkeläisenä olen kirjaston suurkuluttaja
Tummasta puvustani vähän liioittelin. Ei se ihan rippupuku ole, mutta jo vanha ja kauhtunut. Käyttöä sille riittää, kun kavereita ja sukulaisia kuolee tässä iässä solkenaan. Se ainut valkea paitakin pahasti kellertää.
Naisystäväni on yrittänyt marssittaa minua vaatekauppaan jo monen monituista kertaa. Ehkä kaikki alkaa nyt sitten tätä kautta, ja tämä on juoni. Naiset kun tahtovat katsoa miehen huonon tai ylivaatimattoman pukeutumisen omaksi syykseen tuolla ihmisten ilmoilla. Ei hänkään mikään muotinukke ole, mutta aito nainen.
Sinulle, Uratykinloppu, toivon parhainta menestystä. Olet kirjoituksistasi päätellen mies etkä hiiri. Viina on rotta.
Voikaa hyvin kaikki.
P.S.
Oli aikaa postata tämä, koska naisystäväni soitti aamuvarhaisella, että tapaaminen siirtyy klo 12:een.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 15.10.2020 10:11:55

"Hellurei, hellurei, hellurei!" Pitää kajauttaa kuin Antero Mertaranta, kun Suomi tekee maalin.
Kävin katsastamassa ne "vainajavaatteet", ja joitakin tosi hyviä lähti mukaan. Mutta: suurin osa oli sopimatonta, kaikki kengätkin pieniä. Vainaja oli ollut saman mittainen, mutta huomattavasti hoikempi mies kuin minä, jolla on vielä suvun ladonovihartiat ja orangin kädet. Olen lisäksi lihonut hieman, koska koronan takia olen joutunut panemaan uintiharrastukseni tauolle. En uskaltaudu halliin, ja täysin korvaavaa liikuntaharrastusta ei ole löytynyt - kävely vain. Laiskuutta ehkä.
Mutta optiovaatteita en ota. Syöpähoito laidutti neljä vuotta sitten tilapäisesti kymmenen kiloa, ja silloin moni vainajan vaatteista olisi solahtanut vaivattomasti ylleni ainakin ympärysmitan puolesta, mutta silloinen kroppani oli kaikkea muuta kuin normaali. Hartiat eivät kuitenkaan millään harjoituksella kapene eivätkä kädet lyhene.
Mutta jotain lähti ja todella korkealaatuista, kuin lähes käyttämätöntä. Oli päällysvaatetta, jossa alun perin selvästi on tarkoitettu pidettäväksi paljon alla. Itselleni ne käyvät, kun on vähemmän alla. Nahkaisessa pilottipusakassa, laatujumpperissa ja -villatakissa, oli hihat käännetty. Kun rullasin ne auki, niin a vot. Pilottipusakka on vähän mahasta nafti, mutta sen alle riittää tiettyyn vuodenaikaan vaikka t-paita. Nuoruus ja prätkäajat tulivat mieleen. En kehtaa edes sanoa, mitä sen pusakan valmistajaleimassa lukee. Jo pusakka on vaikkapa yksi syy hieman laihduttaa.
Yksi Ikean suuri kassi kuitenkin riitti.
Haudanryöstäjänä en itseäni pidä. Leski puristeli kaksin käsin lähtiessä käsiäni ja hoki, että hyvä kun kelpasi. Loput vaatteet on hänen lähetettävä "kylmään maailmaan". Siellä on kyllä hytisijöitä, totesimme yhdessä. Järjestöt hakevat vaivattomasti ovelta. Myymään hänen kaltaisensa ihminen ei missään tapauksessa lähde. Naisystäväni, joka oli makutuomarina, tunsi heidät siinä mielesssä pariskuntana perin pohjin. Olin varannut lompsaani kunnolla käteistä. Lähtöeleeni torjuttiin oikopäätä.
Minusta tuntuu tosi lämpimältä, kun saan jatkaa tuon miehen vaatteiden elämää. Turvalliselta ja velvoittavaltakin tuntuu. Hän ei todellakaan ollut juoppo. Vaatteiden huoltokin on ollut silmiinpistävästi sitä luokkaa. Ihan kuin hän nyt istuisi olkapäällä varmistamassa raitista elämääni.
Tulen eläkkeelläni ihan hyvin toimeen, ja on minulla varaa itsellänikin vaatteita ostaa ja omissanikin kulkea. Kauhtuvat vain päälle, eikä ole tullut lähdettyä kauppaan.
Naisystävä raahaa minut kyllä kohtapuoliin johonkin Dressmaniin (miten se kirjoitettiin), sen arvaan, kun löytää jotain näihin uusiin vanhoihin vaatteisiin sointuvaa. Housua sun muuta. Antaa hänen yrittää. Olen niitä miehiä, joiden mielestä tämä on miehen osa. Ja naisen. Se on vähän semmoista peliä. Eikä vanhoista kengistäni hänen makuunsa kai ole enää yhdetkään.
Ilman raittiutta tällaista ei tapahdu. Kaikenlaisista asioista, pienistäkin, tulee riemastuttavan suuria ja merkityksellisiä elämässäni. Opin kai uudelleen arvostamaan itseäni.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 16.10.2020 08:44:04

Huomenta!

Eilisestä kirjoituksestani, nyt kun sitä tarkastelen, tuli vähän kouluaine. Eilisen päivän raportointia eikä otsikonmukaisia "ajatuksia". "Äidin kanssa kalassa." Olisi pitänyt vielä lopettaa: "Illalla ajattelin, että päivä oli ollut hauska."
Ei siinä mitään: kaikki mikä raittiutta edistää, on hyväksyttävä. Raittiutta edistääkseni tänne kirjoittelen. Omaani ja yleistä raittiutta. Epäuskoista pohdintaakin voi tulla, mutta perusasetelmaa en järkytä. Kyse saattaa olla pikemminkin menetelmien kritiikistä.
Perusasetelmahan on hyvin yksinkertainen: pysy lasista erossa. Ihminen vain nyt on sellainen, että vispaa asian ympärille kummallista sanavaahtoa ja kehrää tikkuunsa loppumatonta Linnanmäen hattaraa.
Kummallinen mieleni ja kummallinen kieleni. Niin voisi sanoa vähän itse kukin. Paitsi jos olisi kuin äkkiraitistunut Nasse-setä, jollaiseksi heittäytyminen on kykyjeni ja olemukseni ulottumattomissa. Joskus olen kuulevani kaikuja tällaisesta Nassesta tämän palstan kirjoituksissa. En sano missä, ja en voi sanoa muuta kuin että ihailen.
Kirjoitan niin totta kuin osaan, voisin sanoa Jäätteenmäkeä mukaillen. Mutta kaikki on itsensä tarinallistamista, sitä mitä TOIVOISIN olevani, sitä mitä yritän itsestäni koko ajan tehdä. Synnytän ja rakennan itseäni koko ajan siellä täällä hajallaan olevista osista. Ihminen ei näet pysy aloillaan eikä yhtenä. Itsestään pitää kehitellä kerta toisensa jälkeen jokin idea. Ja joka kerran siitä ideasta vain tahtoo jäädä jotain pois, PAHIMMASSA tapauksessa jotain hyvin oleellista. Joka ei sitä ideaansa etsi, on mielestäni kuollut.
Nyt pitäisi pyytää nainen tähän viereen sanomaan, että vie roskapussi ulos.
Hän asuu vain 2 kilometrin päässä täältä. Soittelen hänelle, kun saan tämän valmiiksi. Jos hän ehtii soittaa ennen minua ja kesken tätä kirjoitustapahtumaa, en vastaa. Hän arvelee, että olen jo pesutuvassa, mistä olikin puhetta.
Kirjoitin tällä viikolla, etten ihmeekseni ole koskaan nähnyt viinaunia. Jo alkoi tapahtumaan, viime yönä. En tiedä alkaako kokonainen tuotantokausi, mutta uni oli tällainen: Olin outojen mieshenkilöiden seurassa jossakin lentoterminaalin tapaisessa. Yksi niistä tyypeistä sanoi, että pistäydytään kaljalla. Yksi sanoi, minuun viitaten, että tuohan ei juo. Ai niin, siinä joukolla totesivat. Ei sitten menty, eikä asiasta tehty suurempaa numeroa. Itse en reagoinut mitenkään. Sitten oli kaikenlaisia käänteitä, mutta viinaa kosketteli se yksi ainoa pikku episodi.
Jostakin vastataan.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 17.10.2020 07:48:27

Hei!

Nyt hidastan tahtia, mutten poistu. Hyve voi muuttua paheeksi liiallisesti harjoitettuna, tiesivät jo antiikin ajattelijat. Tarkoitan nyt esimerkiksi aloittamaani ketjua tässä raittiuteni vaiheessa. Tämä olkoon siis intervalli. Raittiiden päivieni määrät näkyvät tuossa sivussa totuudenmukaisina. Tarkoitan sitä, että olin menossa vaiheeseen, jossa haluan raitistaa koko maailman. Pitkään olin rauhallisempi. Kirjoitin syksyn mittaan muutaman kerran iltapäivälehtien alkoholijuttujen kommenttiketjuihinkin roihuavaa raittiusaatetta. En tosikkomaista vaan mielestäni olevinaan oikein nokkelaa ja osuvaa. Ei helvetissä ja paskan marjat!
Raittiudesta ei saa tulla minulle sellaista ainutta elämänsisältöä, että se hallitsee minua väärällä tavalla, ahdistavana, tuomitsevana ja vaativana. Kyllä minä osaan itselleni nauraa, ja hauskaahan tämän raittiuden pitäisi enimmäkseen olla. Join 50 vuotta, joten tiedän tarkalleen vaihtoehdon. Elämähän ei aina ole hauskaa. Sen ovat minulle opettaneet viimeistään sairauteni.
Vertasin yhdessä aikaisemmassa postauksessani juovan alkoholistin elämää hakkaavaksi sinikäyräksi, yhdessä tasossa etenemiseksi ja kaavamaiseksi pakkotoistoksi. Mutta kyllä raittiudestakin sellaisen litteän ja hyvin ahdistavasti samaa kiemuraa tekevän elämänlangan saa vailla vähäisiäkään ulottuvuuksia, jos oikein sitä haluaa.
Se juoppousaikojeni sinikäyrä kuitenkin katosi - kaikkien geometrian lakien vastaisesti, niin vain että häntä vilahti. Sen selkään en voi kuvitellakaan palaavani ratsastamaan.
Ehkäpä yksi ongelmistani on se, että lähipiirissäni juodaan hyvinkin haitallisella tavalla. En halua tarkentaa. Sen verran vain, että se on lähipiiri, jota ei voi vaihtaa. Se on ongelmistani kenties keskeisin ja ikään kuin pakottaa minut pysymään "liian vahvana." En myöskään koskaan voi kokonaan hälventää tuntemaani syyllisyyttä tuosta lähipiirin juomisesta.
Näitä asioita pitää mennä pohtimaan muualle kuin tähän ketjuun. Tunnen itseni tässä suhteessa hyvin farisealaiseksi. Minun ei todellakaan ole varaa lähipiiriäni tuomita oman entisen elämäni ja antamani huonon esimerkin vuoksi. Tiedän myös, etten ole näissä pohdinnoissani yksin.
Hengen nostatukseksi vähän muuta. Minulla oli mainio työkaveri, entinen painija. Aina kun hän tuli työpaikan käytävillä vastaan, hän virnisti ja sanoi joka kerran: "Hyvin menee!" Kaikki perustui yhteistyöhön, ja siinä työssä tapeltiin erittäin tiukkoja aikataluja vastaan ja säntäiltiin tilasta toiseen. Hän ei koskaan hermostunut.
Mitäpä minulla on nyt kuin aikaa. Niin että hyvinhän tässä menee ja entistä paremmin.
Ja pysykää, Hyvät ihmiset, raittiina.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 26.10.2020 09:09:56

Valkokypärät, nuo Luojan vallattomat nurmikuukuset, pasteerailee pihalla ja tähyilee räystäitä. Joku hemmetin iso remontti tulossa taas? Ties vaikka koko talo pannaan huppuun ja kylvetään lutikoita sisälle.

Nurmen nuttu,
tuttu juttu,
siihen ollaan pukeuduttu,
pian meistä kaikki,
Jalmari ja Maikki.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 1.11.2020 08:49:18

Hellurei!
Kun omaa elämäänsä voi tarkastella lähes 70 vuoden mittaiselta ajalta, niin tulee mieleen, että kun 15-vuotiaana koukuttuu alkoholiin, ei ole ehtinyt kasvaa miksikään aidoksi persoonallisuudeksi ja aikuiseksi, vaan viina on vääristänyt ja hidastanutkin kehitystä pahemman kerran.
Yleensähän arvioidaan, että siinä 30 ikävuoden hujakoilla ihmisestä alkaa nähdä, minkä suuntainen hän luonteeltaan lopun ikäänsä on eikä siitä hirveästi enää muutu, ehkäpä vain omien piirteidensä korostetuksi karrikatyyriksi. Siis silloin ihmisen pitäisi olla jo aika ennustettava. Tuo 30 vuotta on esimerkiksi pantu laissa rajaksi iälle, jolloin jokainen saa antaa steriloida itsensä, jos sitä haluaa. Kaipa ns. yleinen elämänkokemus on lainsäätäjää tässäkin asiassa ohjannut.
Edellä sanotun valossa tunnenkin siis nyt eläväni kesken jäänyttä murrosikää uudelleen ja alkavani viimein pikku hiljaa aikuistua. Oikeastaan tämä onkin aika jännää, mutta heikkohermoisille en suosittele.
Toinen asia, jota on tullut ohimennen tässä kuitenkin kohtuullisen tyyneyden tilassani pohdituksi parikin kertaa, on sellainen, että voisiko jokin todella rankka tapahtuma tai kokemus suistaa minut juomaan uudelleen. En nyt viitsi nimetä, mutta jokainen arvaa, että jonkun kuolemisesta tai sellaisesta siinä lähinnä olisi kysymys.
Jo tuollaisen ajattelemiseen sisältyy petaamisen siemen ja paljon muuta, suorastaan kammottavaa. Kaikki mikä on mielessä on myös kielessä. Siksi on tarkoin ajateltava, että on riittävän vahva turvautumaan muuhun apuun kaikissa tilanteissa. Vanhemmiten oppii varautumaan kaikkeen. Ja elämään kiitollisena päivän kerrallaan myös raittiutensa kanssa.
Nyt alkaa yksi mökkeilyviikko. Päivän myöhässä, kun auto reistasi. Takkaa on kiva poltella, saunoa, patikoida ja syödä hyvin. Kirjastosta on hyviä kirjoja. Ja elämäni nainen. Mikä mukavampaa!
Raittius on aika lailla rautaa.
Toivon kaikille teille mitä parhaimpia raittiuden päiviä. Selvähän se, että välillä sataa
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja t-petsku » 1.11.2020 12:05:20

Mä voisin kyllä steriloida itseni... eipä siinä nimittäin ihmiskunta (tuleva) paljoa menettäisi.
Kun ei vaan tajuu
t-petsku
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 98
Liittynyt: 25.9.2020 11:50:22

Seuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa