Olet täällä

Lopullisen selviytymisen alku

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Targett » 12.11.2021 19:17:59

Tehdäänpä päivitystä tänne pitkästä aikaa. Selvänä ollaan pysytty ja aikomuksena on selvistellä jatkossakin. Kuten tavallista, toisinaan suuttumuksissaan tulee mieleen kurlata ketutus alas punkulla, mutta ajatus katoaa noin parissa minuutissa. Onnistun haihduttamaan juomisidean ajattelemalla mahdollista krapulaa ja tiedostamalla "kyllä mä pari voin ottaa" -puheen olevan hölynpölyä. Kertaakaan ei ole harmittanut, etten ole sortunut. Päinvastoin; joka kerta olen hieman ylpeä itsestäni.

Vaan kyllä tämä pimeä marraskuu on ehkä pahinta aikaa hallita juomista. Joulukuu saattaa niin ikään olla vaikea. Viime jouluna vedin nuo hirvittävät lärvit joiden seurauksena päätin vähentää ja/tai lopettaa. Miten siitäkin voi olla jo vuosi aikaa? Kummallista, että aika tuntuu loppujen lopuksi menneen uskomattoman nopeasti, vaikka huhtikuussa juomattomuuden alkuhuumassa ajankulku tuntui pikemminkin pysähtyneen. Kesä sen sijaan meni - kuten tavallista - aivan liian nopeasti. Toisaalta se meni varsin mukavasti alkoholitonta olutta silloin tällöin litkien. Light-limsaa naukkailen myös silloin tällöin. Muita juomisen korvikkeita en kuitenkaan ole kehitellyt. Paitsi tietenkin kovan syömisen ja liikkumisen. :mrgreen: Näinä aikoina sitä tosiaan ehtii miettiä, oliko erityisen itsetuhoisesti tapahtunut "pimeän vuodenajan juominen" masentuneisuuden oire vai sen aiheuttaja. Minulle tämä valon katoaminen aiheuttaa väistämättä alakuloisuutta. Luulen, että meitä pimeinä aikoina juomistaan lisääviä ei-bilettäviä alkoholisteja on melkoisesti.

Haluaisin myös olla jollain tavalla avuksi alkoholismin tai lisääntyneen alkoholinkulutuksen kanssa painiville. En tiedä vielä, mitä tämä tarkoittaa. Voisi varmaan aloittaa vastailemalla täällä plinkissä useampiin viestiketjuihin, sillä käyn kuitenkin lukaisemassa eri keskusteluita viikoittain. Ihan kuin elämälle olisi tullut suuntaviivoja, merkityksiä ja värejä kaiken pimeän keskelle.

Kannustan sinua, joka luet tämän, miettimään suhdettasi alkoholiin. Jos tuntuu siltä, että olet valmis luopumaan iänikuisista krapuloista, sekaisin olevasta hormonitoiminnasta, surkealaatuisista yöunista, arjen ylisuorittamisesta, itsensä jatkuvasta palkitsemista ja jokapäiväisen kiintopisteen keskittymisestä lasikantiseen, tee se. Se on sen arvoista.

Rakkautta ja voimia kaikille. :)
Minä määrään.
Targett
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 54
Liittynyt: 27.12.2020 18:37:11
Ollut juomatta

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Miisa » 13.11.2021 11:27:03

Moi Targett!
Ja onnea hurjasti raittiudesta!

Tuo päivityksesi viimeinen kappale osui ja upposi. Olen todellakin valmis luopumaan noista enkä halua enää hetkeäkään uhrata ajatusta sille, voinko juoda, montako voin juoda, koska pitää olla ajokunnossa, näkyykö minusta ulospäin juomiseni, mitä lapset ajattelevat, puhuvatko lapset juomisestani muille, kestääkö elimistöni, onko mahakipu oire maksan vai haiman huonosta kunnosta, mihin rahat katoavat, saanko laskut maksettua, miten pärjään viiden vuoden kuluttua henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti...

Kiitokset tsempeistä ja tsemppiä myös Sinulle!
Miisa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 7
Liittynyt: 1.2.2021 13:41:27
Ollut juomatta

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Targett » 20.12.2021 16:27:01

Miisa kirjoitti:Moi Targett!
Ja onnea hurjasti raittiudesta!

Tuo päivityksesi viimeinen kappale osui ja upposi. Olen todellakin valmis luopumaan noista enkä halua enää hetkeäkään uhrata ajatusta sille, voinko juoda, montako voin juoda, koska pitää olla ajokunnossa, näkyykö minusta ulospäin juomiseni, mitä lapset ajattelevat, puhuvatko lapset juomisestani muille, kestääkö elimistöni, onko mahakipu oire maksan vai haiman huonosta kunnosta, mihin rahat katoavat, saanko laskut maksettua, miten pärjään viiden vuoden kuluttua henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti...

Kiitokset tsempeistä ja tsemppiä myös Sinulle!



Moikka Miisa (ja muut),

järjettömän pitkä vastausväli minulla, pahoittelut siitä. Olen välillä täällä juttuja lueskellut, mutta en ole aktivoitunut kirjoittamisessa. Katselin laskuristasi, että urakkasi näyttää menevän hienosti. Onnea kovasti, jos näin on! Muussa tapauksessa rutkasti lisätsemppiä joulun ajalle. Miltä tuleva joulu vaikuttaa? Onko jouluun kuulunut koskaan alkoholin käyttöä? Ovatko elimistön oireilut helpottaneet?

Minulla on tänään (tai huomenna) 9 kuukauden aika täynnä. Jos olisin nainen ja raskaana, lapseni laskettu aika voisi olla tänään. Hauskaa ajatella tuollaistakin. Tosin tällaiseen maailmantilanteeseen en muksua haluaisi tuoda, kun omakin turvallisuus ja itsemääräämisoikeus on uhattuna. Koetan vältellä kaikkia koronaan liittyviä uutisia ja vetäytyä omaan kuplaani. Kuplaan kuuluu paljon liikuntaa, musiikkia, televisiosarjoja, podcasteja, työntekoa ja vähän opiskeluakin. Lähes koko ajan täytyisi olla tekemistä. Sitä mietin, mitä tekisin jos en kävisi lenkillä tai liikkuisi muutenkin paljon. Olenko ihan oikeasti korvannut addiktion addiktiolla? Jos näin on, täytyy todella olla varovainen, etten aja itseäni loppuun kaiken aktiivisuuden kanssa.

Mutta kaikki on hyvin. Vastoinkäymiset eivät tunnu kohtuuttoman suurilta, mutta onnistumisen ja ilon hetket voimakkaammilta. Siis ne tuntemukset, jotka aiemmin olivat vahvoja nimenomaan humalassa. Aivan kuin elämään olisi palannut jokin valo. En toden totta ihmettele uskoon tulleita alkoholisteja, sillä tällaisen kirkkauden (ei siis lasikantisen) astuminen elämään on jopa huumaavaa. Tottakai niitä huonoja, väsyneitä ja sanalla sanoen alakuloisia päiviä on silloin tällöin edelleen, mutta toive paremmasta huomisesta ja itseensä uskominen alkoholin lopettamisessa kantaa pitkälle. Nyt tiedän, että pystyn olemaan aina selvin päin. Nyt voin kutsua itseäni ex-alkoholistiksi. Seuraava tärkeä rajapyykki on 12 kuukautta eli vuosi juomatta, joka koettaa maaliskuussa.

Rauhallista ja raitista joulua kaikille plinkkiläisille. :P
Minä määrään.
Targett
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 54
Liittynyt: 27.12.2020 18:37:11
Ollut juomatta

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Targett » 22.2.2022 08:58:47

11 kuukautta alkoholittomuutta takana. Ensimmäinen kunnon flunssa raittiuden aikana iski viime viikolla. Normaalisti olisin lääkinnyt itseäni viskillä, koska "alkoholi lieventää kurkkukipua" ja "olisi jo muutenkin darrankaltainen olo aamulla". Voin vannoa, että olo olisi fyysisesti moninkertaisesti surkeampi jos tähän päälle tinaisi muutaman bissen ja terävän shotin. Kyllä se ajatus mielessä kävi, mutta katosi parissa tunnissa. Ajatus katoaa, kun juo jotain muuta tai nostaa verensokereita ruualla.

Alkaa jo epäilyttää tuon "normaalisti" -sanan käyttö. Eiköhän tämä raittius ole jo uusi normaali. Vakio-olemus ja elämäntyyli. Ehkä jopa elinehto, tai niin sitä kannattaa kohdella.
Minä määrään.
Targett
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 54
Liittynyt: 27.12.2020 18:37:11
Ollut juomatta

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Vieraammaksi54 » 22.2.2022 14:59:35

Onneksi olkoon, onkos kohta vuosi täynnä. Kaikki juhlapyhät koettu selvinpäin? Uusi normaali: Jos on kipeä oikeaa lääkettä apteekista ei alkosta.
Siitä on aikaa kun olen viimeksi "lääkinnyt" itseäni viinalla, mutta tuttuahan tuo on että muka kuuma toti parantaa... no ehkä joillakin, muttei minulla, kun se ei jäänyt siihen yhteen totiin.
Nykyään ei tule kyllä viina mieleen muutoin kun ryhmissä kun käyn tai piipahdan täällä. Mikä on hyvä juttu, että muistan mistä tilasta raitistuin.
Tsemppiä eteenkin päin.
Vieraammaksi54
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 203
Liittynyt: 3.11.2018 08:24:24

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja 0132 » 22.2.2022 20:04:30

Hyvä Targett.
Kierros auringon ympäri selvittää ajatusmaailmaa.
Oikein hyvää matkaa jatkossakin.

Putkis
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2619
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Targett » 22.9.2022 11:30:58

En uskonut tämän tapahtuvan, ainakaan näin pian. Ratkesin juomaan. Ja suoraan kolmena päivänä perätysten. Pettymys ja morkkis ovat hirveitä, fyysinenkin krapula tietysti melkoinen. Laskuri on nyt nollattu ja itsesäälissä rypeminen pitää unohtaa mahdollisimman nopeasti. Olo on kaoottinen ja kroppa tärisee.

Juominen oli alusta alkaen itsetuhoista, ei millään tavalla nautinnollista tai hienoa. Työpäivät menivät pieleen, yhden päivän ilmoitin sairauspoissaoloksi. Sairaushan tämä onkin. Onneksi kukaan töissä ei ole juomisestani tietoinen. Olen töissä avoimesti myöntänyt olevani alkoholiongelmainen ja nykyisin absolutisti, joten kukaan ei varmaan uskoisikaan juomistani. Häpeän itseäni.

Miksi sitten join? En ymmärrä, mikä triggeröi minua niin, että pulloon oli tartuttava. Tekosyy oli ainakin se, että urheiluharrastukseni on tauolla jalkaongelman vuoksi. "Lepuutetaan nyt sitten kunnolla" eli kaljaa koneeseen, eipähän tule lähdettyä urheilemaan. Tuskin tuo oikea syy kuitenkaan oli, sillä ympäriltä löytyisi sopivasti muutakin tekemistä. Pakonomaisuus on sairaalloista, kun toisena kännäyspäivänä hoin itselleni, että olen sairas ja tätä ei pitäisi tehdä, ja samalla pidän kaljatölkkiä kädessäni. Ihan kuin olisin ollut kolme päivää kokonaan toisessa todellisuudessa. En halua enää ikinä palata sinne.

Hävettää mennä edes lähikauppaan enää takaisin. Heille olen paljastanut tämän puolen itsestäni. En ole laskenut tölkkien määrää, enkä varmasti laskekaan. Juomamäärät olivat käsittämättömiä. Ajatuskin kuvottaa tällä hetkellä suunnattoman paljon. Ruokaan en juurikaan ole koskenut muutamia karjalanpiirakoita tai valmisruokia lukuunottamatta. Kyllähän niitä nyt kaupasta kotiin roudaa.

Tällä kertaa kerroin puolisolleni asiasta. Hän on puolet viikosta toisella paikkakunnalla töissä. En kuitenkaan kertonut heti enkä koko totuutta, koska alkoholistina häpeän tekemisiäni ja valehtelen. Aamulla laitoin itku kurkussa viestin, jossa kerroin paljonko todella olen viikon aikana juonut. Häpeän epäonnistumistani ja sitä, että olen valehdellut puolisolleni, vääristellyt totuutta juomisestani ja ylipäätään ollut humalassa hänen kanssaan puhelimessa puhuessani. Hän on tärkein ihminen elämässäni enkä halua menettää häntä. Tiedän, että valehtelu loppuu heti, kun korkki menee kiinni.

Samaa valehtelua tein kahdelle kaverilleni. Kerroin ensin juoneeni parina päivänä, sitten kolmena, sitten valehtelin jäljellä olevista juomista. Alkoholistina en osaa olla rehellinen kenellekään. Luulen että tämän takia morkkis on niin järkyttävä.

Nyt tämä pelleily saa riittää. Onneksi saan päättää mitä teen jatkossa. Ja onneksi voin olla uudelleen vapaa alkoholista. Prosessi alkaa alusta. Yritän ottaa tämän oppimiskokemuksena, mutta tällä hetkellä itsesääli yhdistettynä surkeaan oloon vie voimat. Raittiudesta oli tullut minulle niin hyvä ystävä ja voimavara, että haluaisin sen takaisin elämääni.
Minä määrään.
Targett
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 54
Liittynyt: 27.12.2020 18:37:11
Ollut juomatta

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja 0132 » 22.9.2022 13:00:06

Moi Targett.
Ikävää tuollainen kompurointi.
Nyt on tietysti tärkeää katsoa eteenpäin. Tapahtunutta voit käydä läpi sitten kun pääset taas kunnolla kiinni raittiiseen, hyvään elämään.
Onnea kuitenkin päivällesi nro 1.

Putkis
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2619
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Vieraammaksi54 » 22.9.2022 16:53:37

Päivä kerrallaan! Vain yksi päivä. Siitä se lähtee. Älä lupaa mitään olet vain päivän juomatta, ja mene johonkin vertaistuki ryhmään tai terapeutille tee jotain mistä saat apua. Ei tarvi yksin selvitä. No, täälläkin meitä on monta jotka kannustamme sinua olemaan juomatta, ottamatta sitä ekaa huikkaa.
Raitista illan jatkoa!
Vieraammaksi54
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 203
Liittynyt: 3.11.2018 08:24:24

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Targett » 22.9.2022 17:24:15

Kiitos Putkis ja Vieraammaksi tsempeistä. En lupaa mitään, mutta uskoisin tämän olevan raittiutta vahvistava kokemus. Niin raju ja raadollinen, etten missään nimessä halua tätä pelkotilaa enää uudelleen. Mitä oikein ajattelin? Liskojen yö tulossa, pelottaa jo valmiiksi; toisaalta se on pientä verrattuna henkiseen huonoon oloon. Elämä on niin hyvää ja minä hankkiudun ehdoin tahdoin ongelmien äärelle. En ole juurikaan edes ajatellut alkoholia, sen makua tai juuri muutakaan aiheeseen liittyvää, ja yhdessä hetkessä kaikki on pilalla. Tai siltä ainakin tuntuu. Maksa vinkuu ja maha-suolikanava on ärsyyntynyt. Kauankohan lie ottaa ennen kuin sekin normalisoituu.

Mutta kuten sanottua, päivä kerrallaan. Toivon, että ne päivät muuttuvat hiljalleen viikoiksi, kuukausiksi ja vuosiksi. Tiedän että minusta on siihen ja haluan päästä uudelleen näyttämään sen.
Minä määrään.
Targett
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 54
Liittynyt: 27.12.2020 18:37:11
Ollut juomatta

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Targett » 23.9.2022 08:11:23

Eipä tullut liskojen yötä, tosin ei kovin syvää unta vielä viime yönä. Masentuneisuus jatkuu vielä varmasti vähintään pari päivää, muistissa on vieläkin joulun aika 2020 jolloin lähes viikon mittainen putki johti liki parin viikon mittaiseen depressiokelaan. Haihtui kyllä heti sen jälkeen. Kuolemanpelkokokemuksenkin saa näemmä aikaiseksi kun stoppaa lyhyen putken seinään, lainkaan loiventamatta.

Tavallaan tuntuu typerältä tehdä tästä yhdestä lipsahduksesta näin iso juttu, mutta koen asian tärkeäksi. Syyt ovat ennen kaikkea psyykkiset. Alkoholi horjuttaa todella voimakkaasti tunnetasoja, koko ryyppyputki on yhtä vuoristorataa maanisesta "iloisuudesta" (eli valheellisesta ilon tunteesta) siihen itkumasennukseen, koska haluaisi vain lopettaa. Kokonaisuudessaan morkkis aiheutuu kaiketi siitä, että en pysty ymmärtämään itseäni humalassa. Teen jotain, mitä en haluaisi, mitä en saisi ja mistä pidemmän päälle tulee järkyttävä ahdistus. Pelkään krapulaa, samalla ryyppääminen saa minut uhmaamaan pelkoani eli siirtämään krapulaa. Ahdistus siirtyy päivällä eteenpäin, kun asettaa kaljatölkin puhtaalla automaatiolla huulille ja kulauttaa sen parilla huikalla alas. Aivan sairasta touhua.

Haluan ajatella niin, että yksi tärkeimmistä elämäntehtävistäni on nujertaa alkoholismi. Aion poistua voittajana kehästä. Koska alkoholismia ei voi voittaa, on parasta antaa sille luovutusvoitto ja jättää kokonaan ottelematta.
Minä määrään.
Targett
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 54
Liittynyt: 27.12.2020 18:37:11
Ollut juomatta

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Targett » 25.9.2022 09:23:13

Muutama päivä nyt takana paluuta raittiuden tielle ja edelleen aikamoinen häpeä tapahtuneesta. Entistä vahvistuneempi olo siitä, etten aio enää juoda. Filmi on yhä poikki parilta päivältä ja se aiheuttaa ahdistusta. Harmittaa myös olla näin armoton itseään kohtaan. Kyse on kuitenkin siitä, että juuri tätä oloa ja mielialan muutosta huonoon suuntaan olen vältellyt. Toivon, että normaali arki palaa takaisin sellaisenaan kuin ennenkin. Siihen hetkeen, kun kaikki oli vielä hyvin. Eihän siitä ole kuin viikko aikaa.
Targett
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 54
Liittynyt: 27.12.2020 18:37:11
Ollut juomatta

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Yolo2021 » 28.9.2022 09:16:10

Voi ei Targett.. tätä en olisi halunnut lukea. Kuitenkin se mitä on tapahtunut on tapahtunut. Mikään mahti maailmassa ei saa sitä peruutettua. Uusi alku on kuitenkin lähtenyt ponnekkaasti käyntiin. Se on tärkeintä!
Itselläni on just tullut vuosi täyteen ja tämä sinun repsahdus on hyvä esimerkki siitä mitä voi tapahtua. Ihan pahin painajainen :(
Tsemppiä ja voimahaleja sinulle :)
Ravistaa nyt myrsky huonetta
Kuin roska tuulessa
Oon sen pihtiotteessa
Yolo2021
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 57
Liittynyt: 3.10.2021 09:25:45
Ollut juomatta

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Vieraammaksi54 » 28.9.2022 16:53:24

Hei. olen viime kuukausina miettinyt mitä traumoja olen itselleni hankkinut juopottelulla. Ja miten niistä selvinnyt. Tärkein on ollut AA ja Jumala, Jumala siksi että alussa en luottanut kehenkään ihmiseen, luotin vain suoraan ylös johonkin joka auttaa kun pyydän ja en ota ryyppyä. Ryhmässä kävin vaikka monesti kirosin sen paikan mutta kun ei muutakaan ollut, en keksinyt muuta paikkaa jossa ihmiset olisi pysyneet selvinpäin ja ilman lääkkeitäkin jotkut. Ei kaikki, lääkkeetkin on hyvä juttu oikein käytettynä. Mutta siitä minulla ei ole kokemusta kun en suostunut syömään mieliala lääkkeitä, pelkäsin niin hirveästi sitä mitä ne minulle tekee. Koska takana oli pitkä aika juopottelua, muistinmenetyksiä ym. niin en halunnut sekoittaa enää mieltäni millään aineella.
Mutta traumoja varmaan tuli siellä juoppojen kanssa sekoillessa, piiri johon kuuluin ei ollut mikään sievästi ottava porukka joka yhden viinilasillisen ruoan kans ottaa, no ei. Mutta niistäkin selviää kun rehellisesti katsoo ja myöntää ja antaa itselleen anteeksi, muutahan sitä ei voi kuin antaa anteeksi, itselle ja toisille. Tehty mikä tehty. Ei ne mihinkään siitä muutu. Mutta voi elää niiden kanssa kun tajuaa ettei ole ollut terve. Että olen alkoholisti. Mieleltäni sairas silloin kun juon, muutoin lähes terve :lol:
Ei muuta kuin eteenpäin, päivä kerrallaan ja Jumalan armosta:)
Vieraammaksi54
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 203
Liittynyt: 3.11.2018 08:24:24

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Targett » 24.10.2022 17:07:46

Laskuri nollattu. Tarvinneeko tuota enempää selittää.

Nyt ollaan varmaan jonkinlaisen vedenjakajan äärellä. Jos homma luisuu nyt pariin lisäviikonloppuun alkoholin parissa, ollaan todennäköisesti ainakin henkisesti melko pohjalla. Yritän välttää tätä. Mitään en voi luvata, mutta yritän kaikkeni. Tämä sairaus on kyllä uskomaton. Kun sille antaa pikkusormen, se todella aikoo viedä koko käden. En kuitenkaan anna sille sitä. Tunnen koko ajan sisimmässäni, että selätän tämän lopullisesti, koska aikaisemminkin pystyin siihen puolentoista vuoden ajan.

Palautan mieleeni ne voimistumiset, jotka auttoivat pääsemään yli 3-4 viikosta (minulle vaikeimmat), sekä 3-4 kuukaudesta (myös vaikeat). Oikeasti ajatusmaailman pitää kuitenkin keskittyä päivä kerrallaan alkoholista vapautumiseen.

Niin, vapaus. Sitä alkoholismin käyttöni ja käyttämättömyyteni on. Alkoholismi on kahle, ja alkoholittomuus vapaus. Olen vapaudenkaipuinen ihminen.

Vapautta kohti.
Minä määrään.
Targett
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 54
Liittynyt: 27.12.2020 18:37:11
Ollut juomatta

EdellinenSeuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa