[Dave2]

Muutamassa ketjussa on mainittu tuo "jotain puuttuu" tai, että elämä on tylsää, tyhjää kun ei nauti alkoholia.

Charles Duhig toteaa kirjassaan The Power of Habit että jos haluaa päästä jostain huonosta tavasta eroon pitäisi löytää jokin uusi korvaava juttu, josta saisi tyydytystä ja hyvää oloa.

Mikä sitten kellekin on se korvaava tekijä varmaan riippuu kovasti henkilöstä. Itselleni ne ovat olleet sellaisia kuin ystävät, yhteisöllisyys muutenkin, liikunta ja tietysti rakkaus.

Lääkäri Gabor Mate on eittänyt, että syy addictioon on useimmiten jokin lapsuuden/nuoruuden trauma, johon haetaan helpotusta päihteillä. Kun äiti ei halannut lapsena, niin halausta haetaan päihteistä. Tässä on linkki hänen juttuunsa ja lisää löytyy Youtubesta. Lisäksi kopion toimittaja Päivikki Koskisen tiivistelmän pidemmästä esityksestä.

https://www.youtube.com/watch?v=ys6TCO_olOc

Yksi parhaista puheista maailmassa ❤
Muutamia poimintoja:
Addiktio voi muodostua mihin vain. Osteluun, kemialliseen aineeseen, seksiin, valtaan, someen, taiteeseen... Ihminen kehittää omia keinoja, joilla harhauttaa itsensä kivulta ja pelolta. Addiktion kohteet itsessään eivät ole addiktoivia, vaan se tunne, mitä ne voi tarjota jollekin. Ne voi tarjota sitä, mistä on syvä kaipuu. Jos ei ole koskaan saanut ehdotonta rakkautta, voi heroiini tuntua kuin äidin lämpimältä halaukselta, vihdoin. Mutta se on vain hetkellinen helpotus. Sisäistä tyhjyyttä ei koskaan voi täyttää ulkoisella. Hetkellinen helpotus, mutta pitemmällä tähtäimellä tuhoisaa muulle elämälle. Kuluttamisen himo tuhoaa meret ja metsät, hetkellisesti se nostaa hyvänmielen hormoneja.
Mikä addiktio on oikeasti pahempi maailmalle, kuluttamisen himo vai heroiinin himo? Kun tuomitsemme huumeaddiktin, me tunnistamme, että hän on juuri kuin minä, emmekä tykkää tästä skenaariosta, joten sanomme, että hän on pahempi kuin minä.
On eri asia kontrolloida muita ja opettaa muita. Maailman diktaattorit ja monet johtajat ovat vaatineet palvontaa ja kontrolloineet muita, jotta saisivat kokemusta vallasta, hoitaneet omaa tyhjyyttään. Älkää katsoko ylöspäin ihmisiä, joilla on valta, vaan katsokaa omaa sisäistä valoanne. Jotkut johtajat eivät kontrolloi, vaan opettavat. Jeesus opetti löytämään valon omasta sisältä. Buddha sanoi, älkää minua palvoko, löytäkää valo itsestänne.

[sisyfos (poistunut käyttäjä)]

Lääkäri Gabor Mate on eittänyt, että syy addictioon on useimmiten jokin lapsuuden/nuoruuden trauma, johon haetaan helpotusta päihteillä. Kun äiti ei halannut lapsena, niin halausta haetaan päihteistä. Tässä on linkki hänen juttuunsa ja lisää löytyy Youtubesta.

https://www.youtube.com/watch?v=ys6TCO_olOc

Gabor Maten traumateoria taitaa olla jonkin verran kiistelty näkemys?

[Dave2]

Eiköhän kaikilla teorioilla ole kriitikkonsa.

Ei minulla ole mitään absoluuttista totuutta esittää tai lainata. Tarkoitukseni on vaan saada ihmiset pohtimaan asioita. Aika usein ihmiset pohtii, että miksi juon. Tuossa on yksi teoria kun ihmiset pohtivat miksi juon vaikka siitä on niin paljon haittaa.

Posittivista asennetta tässä haen.

[sisyfos (poistunut käyttäjä)]

No joo, oli pöljä yhden rivin viesti tuo, jonka päivällä kirjoitin.

Katsoin videon ja siinä ärsytti ajatus siitä, että juomisen syyt löytyisivät lapsuuden traumoista, kun en mitään sellaisia omalta kohdalta tunnista. Mutta mietin sitä vielä sitten lisää ja ajattelin, että ehkä sitä ehtii traumatisoitumaan myöhemminkin. Niistä riittäisikin ammattikuuntelijalle analysoitavaa.

[Dave2]

No joo, oli pöljä yhden rivin viesti tuo, jonka päivällä kirjoitin.

Katsoin videon ja siinä ärsytti ajatus siitä, että juomisen syyt löytyisivät lapsuuden traumoista, kun en mitään sellaisia omalta kohdalta tunnista. Mutta mietin sitä vielä sitten lisää ja ajattelin, että ehkä sitä ehtii traumatisoitumaan myöhemminkin. Niistä riittäisikin ammattikuuntelijalle analysoitavaa.

Tottakai myöhemmätkin traumat vaikuttavat. Minäkin koin kerran sellaisen trauman, että ohimoni harmaantuivat, oikeasti ja kirjaimellisesti, yhdessä yössä. Ei siihen ainakaan auttanut, että kippasin runsaasti konjakkia pitkän aikaa.

Kyllä vaikeat kokemukset pitää selvittää ja käydä läpi. Oli keino sitten kirjoittaa niistä tai puhua ammattilaiselle tai luotetulle ystävälle tms. Muuten ne rasittavat jatkuvasti.



Taidat olla aika herkässä tilassa kun tuommoiset jutut ärsyttää tai sitten otat vaan kovin kirjaimellisesti.

[Nezyra Noedar (poistunut käyttäjä)]

Kiitos hyvästä pohdinnan aiheesta Dave.

Minulla olisi ollut syytä juopotella itseni hengiltä jo aikoja sitten, jos äidin halaamattomuus olisi peruste päihteiden käytölle. Mutta eihän Dave sitä suinkaan tarkoittanutkaan, asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Lisäksi elämäni on ollut traumattisten tapahtumien ketju, josta olisi löytynyt perusteita olla kännissä 24/7.

Voihan noin olla, että joku kaltoin kohdeltu hakee hyvitystä ja 'halausta' päihteestä. On helpommin addiktoituva? Toisaalta selittää lusmua velttoa ja selkärangatonta luonnettaan sillä. Vähän sama kuin, että tämä alkoholismi on sairaus, en voi tälle mitään. Pitää juoda.
Päinvastaisiakin esimerkkejä on. Joitakin ihmisiä, joilla olisi ollut kaikki edellytykset tuhoutua kurjan lapsuuden seurauksena, on omassa elämässään noussut huomattaviin saavutuksiin. Luulen että toisilla tulee lapsena potkimisesta sellainen näyttämisen olo omille vanhemmille, juuri tuolle halaamattomalle äidillekin. Halu näyttä, että näin hyvä minusta tuli, vaikka kaikkesi muuta koetit, harmittaako?

90-luvun lopulla yksi psykiatrian erikoislääkäri sanoi minulle, että sinulla on sellainen historia elämän kolhuja takana, että on ihme että olet ylipäätään vielä hengissä. Moni olisi antanut periksi, tai monen psyyke olisi pettänyt enemmän hänen mukaansa. Kai se jotenkin oli pettänyt, kun hänen vastaanotollaan olin. Ja siitä on 23 vuotta. Kaikenlaista traumatisoivaa on tapahtunut tuon jälkeenkin. Elämän tuskaa yritin lievittää lähinnä alkoholilla. Loppupeleissä aiheutti entistä huonomman olon, kuten tiedämme monille käyvän.

Nyt on ollut seesteisempää jo muutaman vuoden, enkä ole aikoihin enää juonut. Ei ole ikävä, enkä suosittele alkoholia kenellekään. Vaikka sitten olisi jotain juhlimisen aihetta. On minusta arveluttavaa juhlistaa jotakin asiaa juomalla 'vain lasi skumppaa'. Varsinkin, jos kuuluu ryhmään: "me päihdelinkin keskustelupalstalaiset". Alkoholin valmistajat ja myyjät ovat sellaiseen ajatteluun opetettaneet, että ilo, juhla ja alkoholi kuuluvat yhteen. Pois sellainen meistä.