Olet täällä

Tää oli tässä

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Tää oli tässä

ViestiKirjoittaja kuuluuko (poistunut käyttäjä) » 14.6.2021 17:36:30

Eiliseltä jäi kaappiin vahingossa yksi siideri. "Mä juon tän ja tää on viimeinen, sitten mä lopetan." Mun raittiin elämän piti alkaa tänään, se alkaakin huomenna.

Olen noin viisi vuotta juonut enemmän ja vähemmän, suurimmaksi osaksi enemmän. Ensimmäinen vuosi painottui vain viikonlopuille, silloin vedettiin kaksin käsin. Seuraavat kaksi join päivittäin. Pääsin kahdelta töistä ja ennen neljää en enää pysynyt pystyssä. Olin vajaan vuoden kokonaan juomatta, kunnes päätin että voin käyttää kohtuudella ja hetkessä makaankin vessanlattialla ja mietin miten selviän töihin. Ja sama toistuu seuraavana päivänä.

Kaikki nämö vuodet olen piilotellut ongelmia perheeltäni. Vuosi sitten sain kerrottua että olen masentunut ja sairastan bulimiaa. Hetki sitten pakottauduin kertomaan ongelmistani alkoholin kanssa. Kärysin törkeästä ratista ja romutuin täysin. Masennus, ahdistus ja häpeä on jäätävät. Silti uskallan sanoa että kiinnijääminen on ehkä parasta mitä on käynyt, vaikka ihan paskalta tällä hetkellä tuntuukin.

En tiedä mitä kirjoitan tai mistä pitäisi kirjoittaa.. Tunnen olevani niin yksin.

Huomenna en juo. Ylihuomenna menen verikokeisiin ja ensi viikolla lääkäriin. Saan todennäköisesti antabusta.

Pelottaa. Samaan aikaan mietin miten tämä vielä tästä helpottaa. Toivottavasti. Toivon että aika kuluisi nopeasti kunnes olen kunnossa ja voin nauttia elämästä.

Kiitos jos luit!
kuuluuko (poistunut käyttäjä)
 

Re: Tää oli tässä

ViestiKirjoittaja 0132 » 14.6.2021 19:25:46

Heips,
Minä ainakin luin.
Kuulostaa siltä että olet ymmärtänyt oikein suhteesi alkoholiin. Jotenkin "rivien välistä" ymmärrän myös tunteesi ja katumuksen. Onneksi et ole joutunut onnettomuuteen autoillessa. Onneksi!

Vaikka pelkäät älä pakene totuutta. Tartu apuun ja pyydä Antabus, jos sitä ei Sinulle tarjota.
Kerron vielä Sinulle että minäkin käytin Antabusta, 1000 päivää.
Se on hyvä apu raitistumisessa. Ei kuitenkaan yksin asioita ratkaise. Antaa kyllä peliaikaa pitkäaikaisen vaikutuksensa ansiosta.

Putkis, Antabus-fani
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2224
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Tää oli tässä

ViestiKirjoittaja kuuluuko (poistunut käyttäjä) » 14.6.2021 20:13:06

Kiitos vastauksesta!

Toivon todella että saan antabus-kuurin.
Useita vuosia olen paennut ongelmiani ja lakaissut kaiken maton alle. Olen jo pitkään tiennyt että en voi hyvin ja näin ei voi jatkua, mutta silti en ole kyennyt tekemään muutoksia. On ollut helpompaa jatkaa samaan malliin. Juoda, että olo helpottuu hetkeksi. Nyt lasi tulvii yli enkä enää jaksa salailua ja jatkuvaa kärsimystä. Arki on vaikeaa ja raskasta, taloudelliset ongelmat nostavat päätään koska olen juonut kaikki rahani.

Usein ihmettelen miten olen saanut pidettyä kulissia yllä. Koulusta valmistuin hyvin arvosanoin, olen aina tehnyt työni hyvin eikä töissäkäynnin suhteen ole ollut ongelmia. Poislukien ne pari kertaa kun olen ollut töistä poissa "vatsataudin" takia. Mutta nekin kerrat tässä vuosien aikana mahtuvat kahden käden sormiin.

Kun kerroin perheelleni alkoholiongelmasta he olivat järkyttyneitä. Kenellekkään ei olisi tullut pieneen mieleenkään että heidän tuntemansa kiltti tyttö voisi olla alkoholisti.
kuuluuko (poistunut käyttäjä)
 

Re: Tää oli tässä

ViestiKirjoittaja kuuluuko (poistunut käyttäjä) » 15.6.2021 08:09:46

Pakkomielteistä lukemista alkoholismista, sen hoidosta ja lopettaneiden tarinoista.

Yleensä en pysty itkemään muutoin kuin liikaa juoneena, jolloin paha olo puskee läpi. Nyt silmistä valuvat kyyneleet vähän väliä. Mietin miten paljon satutan perhettäni, kuinka hajalla ja masentunut olen, mitä olisin voinut saavuttaa jos olisin lopettanut aikaisemmin.

Pelkään niin paljon itseni ja omien tunteideni kohtamista. Alkoholi on "auttanut" työntömään niitä yhä syvemmälle. Meidön perheessä ei ikinä puhuttu asioista, kaikesta piti vain jotenkin selvitä.
kuuluuko (poistunut käyttäjä)
 

Re: Tää oli tässä

ViestiKirjoittaja LittleWing-77 » 15.6.2021 10:17:30

kuuluuko kirjoitti:Pakkomielteistä lukemista alkoholismista, sen hoidosta ja lopettaneiden tarinoista.

Yleensä en pysty itkemään muutoin kuin liikaa juoneena, jolloin paha olo puskee läpi. Nyt silmistä valuvat kyyneleet vähän väliä. Mietin miten paljon satutan perhettäni, kuinka hajalla ja masentunut olen, mitä olisin voinut saavuttaa jos olisin lopettanut aikaisemmin.

Pelkään niin paljon itseni ja omien tunteideni kohtamista. Alkoholi on "auttanut" työntömään niitä yhä syvemmälle. Meidön perheessä ei ikinä puhuttu asioista, kaikesta piti vain jotenkin selvitä.


Heipähei!

Ihan mahtavaa lukea, että olet päässyt asian kanssa jo tuohon pisteeseen!
Tuo pakkomielteinen lukeminen oli itselläkin viime syksynä, kun havahduin vuosien jälkeen, että en halua juoda enää. Ime kaikki mahdollinen tieto, se todella auttaa!
Ja koita keskittää ajatukset nyt parantumiseen ja tähän hetkeen, ja siihen, että olet havahtunut ongelmaan ja olet jo pitkällä sen työstämisessä! Menneeseen et voi enää vaikuttaa, vain tulevaan joten koita pitää fokus siinä!

Meillä on ollut ja on edelleen perheessä vaikenemisen kulttuuri, joten oon kanssa joutunut opetteleen kaiken asioista puhumisen ihan itse aikuisiällä. Kaikki ongelmat on ratkottu juomalla ja lakaistu kaikessa hiljaisuudessa maton alle. Edelleen opettelen avoimuutta ja asioista puhumista. Omat lapset on kyllä parhaita opettajia tässä asiassa :D

Sanoisin vielä sulle, että älä pelkää niiden sun tunteiden kohtaamista. Ne on oikeesti ihan mieletön voimavara ja auttaa sua pääsemään lähemmäsi itseäsi ja kehittyyn ihmisenä. Ja silloin kun se pahin hetki on käsillä ja alkaa tuntuun että et pysty käsitteleen jotain tunnetta , niin ite oon yrittäny ajatella että ne tunteet on kuin pilvet taivaalla, niitä tulee ja menee. Kohta se pahin hetki on jo ohi ja seuraava tunne onkin jo käsillä.
Itsekin oon itkeny litroittain kun oon käynyt läpi omaa päihdehistoriaani, mutta kyllä joka itku on ollut tarpeen ja puhdistanut ja tuntunut että jos niitä asioita ei olisi käynyt läpi, niin en olisi päässyt asian kanssa eteenpäin.

Toivon sulle hyvää energiaa matkaasi kohti raitista elämää! :)
If you don´t step forward, you´re always in the same place.
LittleWing-77
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 8
Liittynyt: 14.6.2021 08:25:53
Ollut raittiina

Re: Tää oli tässä

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 15.6.2021 10:32:12

Siinä se juomisen syy taisi tullakin esille.
Toivon että lääkäri määrää sinulle myös terapiaa, se on antabustakin tärkeämpää lääkettä. "Meidön perheessä ei ikinä puhuttu asioista, kaikesta piti vain jotenkin selvitä."

Niin se oli minullakin, ei saanut itkeä, ei liikaa nauraakaan. Piti olla ulospäin vahva ja selvitä kaikesta itse. Koska "mitä ihmisetkin sanoisivat". Ihan niin kuin me, sinä ja minä emme olisi mitään.

Älä pelkää tunteitasi. Anna itkun tulla. Kyyneleet tuovat ne syvälle sisälle haudatut pahat olot pois. Murtavat sen muurin jonka sisälle olet elämäsi haudannut. Puhu ja itke itsesi terveeksi. Silloin huomaat ettet tarvitse alkoholia mihinkään.

Lämmin halaus ja rutistus.
💗
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1658
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07

Re: Tää oli tässä

ViestiKirjoittaja Mummeli » 15.6.2021 10:34:43

Tsempit täältäkin. Aloitin viime syksynä tipattoman, todella kostean kesän jälkeen. Tarkoituksena oli olla muutama viikko/kuukausi juomatta. Ratkesin sitten 7kk jälkeen juomaan "pari". Nyt on mennyt noin 2,5kk ja joka viikonloppu olen juonut ja välillä viikollakin. En tosin joka viikonloppu ota paljoa, mutta kuitenkin juon. Olin jo kirjautumassa ulos tästä plinkistä, mutta peruin sen. Kirjoittelin tuonne päiväkirjaan omia tuntemuksiani, ajatuksia tipattoman ajasta. Olin silloin syksyllä tosi masentunut ja ahdistunut. Luin tuota päiväkirjaa ja jo noin viikon kuluttua juomisen lopetettua masennus hävisi. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Yritän uudelleen lopettaa juomisen. Minusta ei tule kohtuukäyttäjää, se on nyt huomattu. Toivon sulle voimaa lopettaa. Yritä vaan uudestaan. Minäkin yritän :D
Mummeli
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 176
Liittynyt: 11.11.2019 09:51:11
Ollut juomatta

Re: Tää oli tässä

ViestiKirjoittaja 0132 » 15.6.2021 12:55:14

"Pelkään niin paljon itseni ja omien tunteideni kohtamista. Alkoholi on "auttanut" työntömään niitä yhä syvemmälle."
... jos haluat alkoholismista ja sen voittamisen jälkeisestä elämästä lukea, lueppa kirja: Pelkään mutta en pakene.
Ehkä se antaa uudenlaista toivoa.

Putkis
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2224
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Tää oli tässä

ViestiKirjoittaja Mirella » 15.6.2021 16:21:56

Kuulostaa niin tutulta nuo kulissit... Pidin niitä itse yllä 10 vuotta ja join koko ajan. Vieläkäön en käsitä kuinka onnistuin salaamaan sen kaikilta, mutta seurassa juodessa mun kontrolli aina piti. Nyt ne ajat tuntuu niin kaukaisilta, vaikka on mennyt vasta 9kk. Todella hyvä että olet hakenut apua ja myöntänyt ongelman, toivon sulle paljon tsemppiä!
Mirella
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 107
Liittynyt: 15.12.2019 14:17:27
Ollut juomatta

Re: Tää oli tässä

ViestiKirjoittaja kuuluuko (poistunut käyttäjä) » 15.6.2021 16:38:34

Kiitos tuhannesti kaikille jotka ovat lukeneet ja vastanneet! Tuo todella paljon lohtua ja voimaa tähän hetkeen.
Toivotan kaikille teille myös tsemppiä raittiille tielle!

Uusi ensimmäinen päivä ilman alkoholia, vielä ei ole kello yhdeksää mutta uskallan sanoa etten tule mitään hakemaan.

Tämän päivän olen siivonnut asuntoni viikonlopun sotkujen jäljiltä. Siivoamista ja tyhjien tölkkien hävittämistä. En kehtaa enää mennä lähikauppaani, vaan kävelin pidemmälle seuraavaan paikkaan. Useamman vuoden olen sieltä hakenut juomani ja varmaan jokainen työntekijä tunnistaa minut.

Tänään olen miettinyt muuttoa kaupungin toiselle puolelle. Olen asunut liian pitkään nykyisessä asunnossani. Liikaa muistoja juomiseen ja sekoiluun liittyen. Lähikaupassa käyminen ja muutenkin uokona liikkuminen tuntuu ahdistavalta, kuinka monta kertaa naapurit ovat nähneet kun hoipertelen pitkin käytävää ja itken. Kaipaan uutta ja puhdasta pöytää.
kuuluuko (poistunut käyttäjä)
 

Re: Tää oli tässä

ViestiKirjoittaja kuuluuko (poistunut käyttäjä) » 16.6.2021 19:17:30

Päivä kaksi

Päivä on kulunut hyvin ahdistuneissa tunnelmissa taloudesta johtuen. Olen syönyt ja juonut itselleni 5000euroa velkaa. Tähän päälle pari muuta lainaa.

Mietin ja ahdistuin ja mietin. Pää ei halua juoda mutta kroppa oli valmis marssimaan kauppaan. Pysyin kuitenkin järjissäni ja totesin että ei se auttaisi, vähintään vaan pahentaisi tilannettani.

Olen matemaattisesti lahjakas ihminen ja olen aina tykönnyt pyöritellä numeroita, pääasiassa kaloreita ja euroja. Koen ettei tuokaan pakkomielteisyys auta, vaan saa minut herkemmin toimimaan päinvastoin kuin pitäisi.

Jos nyt teen kovasti töitä, ehkä vuodenvaihteessa taloudellinen puoli helpottuu.

Yritän rentoutua ja saada itselleni aikaan jonkinlaisen eufoorisen olon siitä että kyllä kaikki järjestyy jos niin haluan ja teen kovasti töitä.
kuuluuko (poistunut käyttäjä)
 

Re: Tää oli tässä

ViestiKirjoittaja kuuluuko (poistunut käyttäjä) » 17.6.2021 19:17:15

Päivä numero kolme raittiina

Hain ruokaa ja ahmin. Huono olo. Olisi vain pitänyt raahautua pitkälle kävelylenkille.

Äiti soittelee jatkuvasti, en haluaisi puhua hänen kanssaan. Varsinkin kun menin viikonloppuna kännissä jakamaan suurinpirtein kaiken mikä sisällä myllertää. Veloista ja siitä kuinka huonosti voin lapsena. Hävettää.
En ole hänelle mistäön vihainen (enää, teinivuosina olin todella vihainen) vaikka kaikki ovat sanoneet minulle, että minulla on oikeus olla. Mitä se auttaa? Mennyttä ei voi muuttaa. Olen lähinnä vihainen ja pettynyt itseeni. Miksen käyttäytynyt paremmin, miksen suorittanut ja tehnyt asioita paremmin, miksi olen niin huono häneen verrattuna? Myrkyllistä ja väärinajateltua, yritän oppia tästä pois.

Pidättelen itkua vaikka pitäisi antaa kyyneleiden vain valua. Vuosien myötä äitisuhteesta on tullut minulle hyvin herkkä aihe. Kävin joskus terapiassa ja aina kun puheenaiheeksi otettiin äitini minä vain itkin. Ehkä se on sitä sisäisen lapsen surua ja kipua.

Ei tee mieli juoda. Röökiaskin hain, vaikka sekin piti lopettaa. Ehkä tämä on mun viimeinen askini (tai siis on jos haluan maksaa laskut ja ostaa itselleni ruokaa).
kuuluuko (poistunut käyttäjä)
 

Re: Tää oli tässä

ViestiKirjoittaja kuuluuko (poistunut käyttäjä) » 19.6.2021 21:12:54

Päivä viisi raittiina

Alkoholia ei tee mieli, sen sijaan ahmin ruokaa. Vedellä jatkettu omenamehu muistuttaa maultaan vähän valkoviiniä.

Kävelin päivällä kauppaan ja katselin kun kaduilla oli ihmisiä kesäfiiliksissä tölkit kourassa. Mietin kuinka olin itse ennen sama lainen. Aika kultaa muistot, todellakin. Muistan menneiltä vuosilta vaan kuinka aurinkoisia ja iloisia päivät olivat, ja miten hauskaa oli pienissä nousuissa. En muista ollenkaan sitä mihin illat ja yöt päättyivät. En muista niitä kertoja kun oksentaen itkin vessassa ja ajattelin kuolevani, en niitä aamuja kun herään vieraan ihmisen luota ilman muistikuvia ja katoan paikalta ennenkuin toinen herää.

Silloin kun tämä kaikki oli vasta alkamassa, lähdin melkein joka viikonloppu kaupungille ja yksin baariin. Join itseni usein huonoon kuntoon. Olen todella kiitollinen ettei mitään yhden yön juttuja pahempaa koskaan tapahtunut, vaikka nekin jättivät itseeni syviä arpia. Niiden kanssa alan pikku hiljaa olla sujut.
kuuluuko (poistunut käyttäjä)
 

Re: Tää oli tässä

ViestiKirjoittaja LittleWing-77 » 24.6.2021 04:19:11

kuuluuko kirjoitti:Päivä viisi raittiina

Alkoholia ei tee mieli, sen sijaan ahmin ruokaa. Vedellä jatkettu omenamehu muistuttaa maultaan vähän valkoviiniä.

Kävelin päivällä kauppaan ja katselin kun kaduilla oli ihmisiä kesäfiiliksissä tölkit kourassa. Mietin kuinka olin itse ennen sama lainen. Aika kultaa muistot, todellakin. Muistan menneiltä vuosilta vaan kuinka aurinkoisia ja iloisia päivät olivat, ja miten hauskaa oli pienissä nousuissa. En muista ollenkaan sitä mihin illat ja yöt päättyivät. En muista niitä kertoja kun oksentaen itkin vessassa ja ajattelin kuolevani, en niitä aamuja kun herään vieraan ihmisen luota ilman muistikuvia ja katoan paikalta ennenkuin toinen herää.

Silloin kun tämä kaikki oli vasta alkamassa, lähdin melkein joka viikonloppu kaupungille ja yksin baariin. Join itseni usein huonoon kuntoon. Olen todella kiitollinen ettei mitään yhden yön juttuja pahempaa koskaan tapahtunut, vaikka nekin jättivät itseeni syviä arpia. Niiden kanssa alan pikku hiljaa olla sujut.


Mitenkäs sulla sujuu tänään?
Olen itse tässä hieman ristiriitaisin fiiliksin katsellut terasseilla istuvia ihmisiä. Muistoissa on kivoja hetkiä ystävien kanssa samankaltaisissa tilanteissa ja ajatus siittä että menisin juomaan kahvin tai limpparin ei oikein tunnu vielä luontevalta, joten jäänyt välistä koko toiminta ja samalla myös tapaamiset tiettyjen kaverien kanssa. Mutta juominen ei oikeastaan ole siis houkuttanut edes yhtään, lähinnä kaivannut tapaamisia kaverien kanssa. Mutta kyllä kokoajan ajatus alkoholista tuntuu vieraammalta ja kaukaisemmalta, eikä ihan hirvittäviä himoja ole tullut. Lähinnä ne on ollut hetkiä, kun mieli on tosi maassa ja kaikki tuntuu toivottomalta ja ahdistavalta.
Nyt edessä ensimmäinen Juhannus ilman alkoholia varmaan yli 25 vuoteen, pois lukien ne jolloin on ollut raskaana. Uskomatonta...

Toivon sulle hyvää Juhannusta!
If you don´t step forward, you´re always in the same place.
LittleWing-77
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 8
Liittynyt: 14.6.2021 08:25:53
Ollut raittiina

Re: Tää oli tässä

ViestiKirjoittaja kuuluuko (poistunut käyttäjä) » 27.6.2021 19:24:37

LittleWing-77 kiitos kysymästä, raittiina on pysytty edelleen! Toivottavasti sinunkin juhannuksesi sujui hyvin!

Ajatukset ja mielialat ovat pomppineet aikalailla. Alkuviikosta jaksoin käydä joka päivä töiden jälkeen lenkillä, loppuviikko meni sohvalla maaten eikä mikään tuntunut miltään.

Lääkärin kanssa kartoitettiin tilannetta, lisää käyntejä edessä. Ahdistaa ja hävettää olla töissä paljon pois lääkärikäyntien takia (varsinkin kun matkaan kuluu 2h suntaansa)..
kuuluuko (poistunut käyttäjä)
 

Seuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa