Onkin vierähtänyt pitkä aika siitä, kun viimeksi tänne kirjoittelin. Toivottavasti teillä kaikilla on asiat hyvin tai ainakin parempaan suuntaan menossa.
Mitä minulle kuuluu... 6kk raja on ylitetty!! En pysty sanoin kuvailemaan kuinka ylpeä itsestäni olen. Miettikää, että täällä on ihminen joka joi kynsihoidossakin alkoa pillillä, kun kädet oli jumissa hoitopöydällä.
Kävin perjantaina alkossa. Ensimmäisen kerran puoleen vuoteen. Jotenkin ylikorostetusti kysyin myyjältä, joka tuli tarjoamaan apua, että mistä löytyy alkoholittomat juomat? Sitten ponnekkaasti marssin myyjän perässä holittomalle hyllylle. Halusin ehdottomasti kuohuviinin jonka prosenttimäärä on tasan Nolla. Tulin kahden pullon kanssa myymälästä ulos ja hymyilin koko olemuksellani. Kotona kerroin, että kävin alkossa. Perheen reaktio oli että OHO! mutta tärkeintä oli se, että yksikään perheeni jäsenistä ei säikähtänyt sitä, että olisin ostanut viinaa. Tämä kertoo siitä, että luottamus raittiuuteeni on vahvistunut
Olen kuitenkin huomannut, että mitä pidemmälle kevät etenee ja mitä enemmän aurinko paistaa niin sitä useammin juominen käy mielessä. Täytyy pysyä vahvana ja huomata, että auringosta voi nauttia ilman alkoholia. Viime kesä oli kyllä sellaista alamäkiluisua juomisen kanssa.
Itsetutkiskelu on välillä raskasta. Edelleen tulee hetkiä jolloin uin syvissä vesissä ruoskien itseäni asioista joita tulen häpeämään loppuelämäni. Tuntuu, että en millään pääse niiden yli. Mutta väsymyksen yli olen päässyt! Sitä kesti pitkään ja se oli kokonaisvaltaista. Itseasiassa.. voiko sanoa pitkään, kun vasta 6kk mennyt koko prosessissa. Se tuntui niin pitkältä ajalta.
Minulla oli paljon asiaa ja ajatuksia, kun tähän koneelle istahdin mutta tässä päällimmäiset.
Koittakaa jaksaa! Helppoa ei ole mutta mahdollista kyllä.
) levoton, outo olo jne...
Lääkäri korosti heidän ehdotonta vaitiolovelvollisuuttaan (myös työnantajan suuntaan). 