Nimittäin vuosi sitten olen ollut viimeistä kertaa krapulassa ja löytänyt oman pohjani. Taustalla koko aikuisikä juomista, usein humalaan. Tuolloin masentuneena, elämänhaluni menettäneenä ja kaikinpuolin epätoivoisena lupasin itselleni, että juomisen on loputtava, jos haluan vielä elää ja arvostaa itseäni edes hivenen.
Siitä on vuosi, ei yhtäkään annosta alkoholia. Toki muutama tiukka paikka, ensimmäiset kuukaudet alkoholi pyöri mielessä jokainen tunti. Epäilin, etten voi koskaan iloita elämästä ilman alkoholia.
Miten väärässä olinkaan! Elämänilo on palautunut, elän elämäni parasta aikaa ja saan nauttia joka hetkestä. Olen saanut itsekunnioitusta takaisin pala palalta, opetellut tuntemaan itseäni ja hiljalleen alkanut ymmärtämään käyttäytymis malleja, joita alkoholismi ja läheisriippuvuus teettää.
Kiitollinen joka päivä, toivon että tämä jatkuu ikuisesti.