Olet täällä

Ihmeellinen raittius

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Ihmeellinen raittius

ViestiKirjoittaja quuppi » 4.8.2022 21:18:07

Huomenna tulee 20 päivää raittiutta täyteen. Se on sellainen pieni rajapyykki, että antaa toivoa, että uusi raittius alkaisi kantamaan. Haavena saada päivä kerrallaan 120 päivän eli aika tarkalleen 4 kuukauden raittius. Ainakaan tällä hetkellä ei ole enää viinahimoja, ja olenkin kyllä tehnyt aika paljon työtä toipumiseni eteen. Enemmän kuin aikaisemmin... Tasapaino oltava, ei liikaa, mutta ei liian vähääkään.

Vertaistuki, toipumiskirjallisuus, applikaatiot, tukisoitot, hengellisyys... mutta muun lomassa, työtä ja vapaa-aikaakin pitää olla...
raittius ihanuus kamaluus
quuppi
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 21
Liittynyt: 5.2.2022 09:59:30

Re: Ihmeellinen raittius

ViestiKirjoittaja Kuumatka » 5.8.2022 08:49:06

Terve Quuppi ja voimia sinulle!

Ollaan samanlaisessa tilanteessa, itselläni tänään päivä 20 ja kymmeniä lopetus (alkuun vähennys) yrityksiä takana. Plinkissä olen on off pyörinyt vuosia ja aina on alkoholi ollut vahvempi omaa tahtoa. Toistaiseksi. Oma pohjakosketukseni tuli tänä kesänä, siksi jälleen täällä ja toivottavasti ei tarvitse juomista enää lähteä kokeilemaan. Se on niin nähty!

Kaikki apu tervetuloa! AA-ryhmään en ole vielä mennyt, mielessä kyllä. Antabusresepti on. Kontakti hoitotahoon on.

On tämä vaikeaa ja monille meistä vuosien mittainen prosessi. Minäkin päivä kerrallaan ja mitään liikaitsevarmuutta tuntematta.

Tsempataan toisiamme ja ollaan ihmisiksi ja ihmisiä, erehtyä saa. Eteenpäin!

Rukous minullekin tuonut voimaa, myös kiitollisuusrukous, kun jokin (raittius päivänkin) esim. on onnistunut.

- - - - - -

Tämä oli sinulta ihanasti sanottu:

"Raittiuden on oltava ennemminkin lahja ja vapaus, kuin pakotettu."
Kuumatka
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 34
Liittynyt: 11.1.2021 16:53:14

Re: Ihmeellinen raittius

ViestiKirjoittaja Vieraammaksi54 » 6.8.2022 07:30:43

Onneksi olkoon, siitä se lähtee, päivä kerrallaan, hetki kerrallaan. Minulle joskus sitä selitettiin niin että kun saa raittiita päiviä viimeisen juomiskerran jälkeen niin joka päivä paranee aivoissa oleva juttu mikä aiheutti juomishimon. Mietin sen niin että aivoista lähtee lankoja joka puolelle ja ne tarvitsevat viinaa elääkseen, mutta ne kuihtuu ja kuolee kun ne ei saa sitä.
Samoin olen käsitellyt muitakin himoja ja haluja jotka ovat epäterveitä minulle. Himot ja halut jotka syöksevät minut tuhoon, vievät terveyden ja ennenkaikkea mielenterveyden.
Ja että on ihmisiä joille ei tule esim. viinasta mitään pakkomiellettä, eikä muustakaan mikä vaikuttaa hetkellisesti, antaen jonkin nautinnon sysäyksen, mutta jälkeenpäin vain inhon, alakulon, masennuksen, pahan olon...
Siitä tietää että on alkoholisti jos juomisen jälkeen on paha olo. Normaalisti ihminen ottaa lasillisen, kaksi, eikä hän pode siitä huonoa omaatuntoa. Näin ymmärrän myös muut pakkomielteet. Joku voi pelata ohimennen kaupassa jotain peliä, toinen juuttuu siihen niinkauan kuin on vähänkään rahaa pelata...
Me ihmiset ollaan erilaisia. Olen onnekas kun pääsin AA:han ja sain avun. Sain ystäviä joiden kanssa pohtia näitä asioita. Ei "normaali" ihmiset käsitä mitä on pakkomielle, ei myöskään suurin osa mielenterveystyössä olevista ymmärrä tätä. Minäkin kävin alussa terapiassa ja mokoma psykologi kehtasi sanoa, että älä mene sinne AA:han enää vaan käy tämä terapia läpi. Tein toisin, lopetin terapian. Mutta on myös sellaisia terapeuttia jotka ovat hyviä ja joista saa kyllä apua, myöhemmin olen käynyt muutamia kertoja juttelemassa joidenkin kanssa, kun on ollut elämässä kovia hetkiä. Nyt en ole mennyt, vaikka avioero ottaa koville henkisesti. Tässäkään ei auta muu, kuin päivä kerrallaan vaan irti päästäminen.
Tsemppiä ja raittiita päiviä hetki kerrallaan.
Vieraammaksi54
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 201
Liittynyt: 3.11.2018 08:24:24

Re: Ihmeellinen raittius

ViestiKirjoittaja iloinentyyppi » 9.8.2022 02:22:29

Itselleni raittius ei ole ihmeellistä. Elämä on silti tyhjää täynnä. Mutta en voi jatkaa ryypiskelyä, koska se vie fyysisen kuntoni. On ainakin hieman parempi olla hoikka ja tunteeton kuin ylipainoinen ja tunteeton.
iloinentyyppi
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 7
Liittynyt: 8.8.2022 13:07:39
Ollut raittiina

Re: Ihmeellinen raittius

ViestiKirjoittaja quuppi » 31.8.2022 02:03:04

Tuli mieleen tulla tännekin katsomaan...

Olen ollut nyt hieman yli 6 viikkoa raittiina.

Täytyy sanoa, että välillä ollut vaikeaa. Mutta en halua aloittaa uudestaan, kun voi mennä vuosia, ennen kuin saisin uudestaan esimerkiksi yli kuukauden raittiuden. Kun nyt saisi tämän mentyä 4-5 kuukauden kohdalle, niin luulisi sen jälkeen helpottavan. Minäkin olen vuosia kamppaillut, ja välillä on tullutkin eripituisia raittiuksia. Sen takia, kun on lukenut jo valtavasti kirjallisuutta, käynyt paljon erilaisissa ryhmissä, tulee sellaista väärää asennetta, että tiedän kaiken paremmin ja että mitään muiden apua en tarvitse. Asia on juuri päinvastoin, addiktio, alkoholismi ei hellitä jos ei salli aivojen altistua muiden puheille, muiden neuvoille. Raittiille sellaisille totta kai.
raittius ihanuus kamaluus
quuppi
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 21
Liittynyt: 5.2.2022 09:59:30

Re: Ihmeellinen raittius

ViestiKirjoittaja Vieraammaksi54 » 2.9.2022 07:53:04

Huomenta. Kyllä se oli vaikeaa minullakin alussa, raittius. Todella vaikeaa. Mutta kävin ryhmissä, vertaistuki oli tärkeää, koska he sanoivat että se kuuluu asiaan. Jokainen oli kärsinyt monenlaisista tuskista alussa, ja vieläkin elämä antaa kaikenlaista tuskaa, niistä selviän ilman viinaa toisten tuen avulla, yksin en.
Ja tyhjyyden tunne on ihan normaalia. Kun ei enää ole alkoholia, oli keksittävä tilalle jotain muuta, liikunta, käsityöt, kirjoittaminen ja ennenkaikkea toisten raittiiden ihmisten seura.
Jäin yksin raittiuden alussa ja se oli kamalaa kun tulin yksin kotiin ryhmästä, yksinäiseen hiljaiseen huoneeseen. Siinä ei muu auttanut kuin itkeä, itkeä ja ulista. Itkeä suru pois.
En tiedä mistä minuun tuli sitten se tunne, etten enää koskaan ole yksin. Jumala on kanssani. Sellainen Jumala joka hyväksyy minut tällaisenaan. En tarvitse olla mitään enempää, eikä tarvitse edes yrittää muuttua. Hän on lähellä. Ehkä se on jotain psyyken luoma lohtu, muutoin varmaan olisin särkynyt kokonaan. Aloin uskoa että ei tässä käy huonosti, aloin kulkea harrastuksissa ja sain ystäviä, toiset ystävät taas jäivät pois, kun ei heidän seuransa varmaan ollut minulle hyväksi. Ihan hyviä ihmisiä ovat, mutta heidän vaatimustasonsa on liian korkea, en siihen kykene joten annan olla. Elän omannäköistä elämää. Menneisyyttä ei voi muuttaa, se on mikä on, enkä tulevaisuuttakaan tiedä mitä se tuo. Nii.in vain tämän hetken voin elää nyt tässä raittiina kirjoitellen ja uskoa että elämä kantaa, elämä antaa hyvää minullekin, sellaista mikä on minulle hyvää.
Kiitollisena raittiudesta!
Vieraammaksi54
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 201
Liittynyt: 3.11.2018 08:24:24

Re: Ihmeellinen raittius

ViestiKirjoittaja Kuumatka » 2.9.2022 15:14:33

Voi ihanat Quuppi ja Vieraammaksi54.

Olen niin samoissa tunnelmissa. Tänään päivä 48, joka tietysti on hieno saavutus, mutta tuo tyhjyyden tunne on nyt valtaamassa minut. Kaikki on periaatteessa hyvin, nyt ollaan puolison kanssa matkalla viikonlopun viettoon luonnon keskelle ja minulla on kivennäisvettä, alkoholitonta olutta ja alkoholitonta kuohuvaa juomina mukana. On hyvää ruokaa, lukemista, raitistuminen on lähtemässä hyvin käyntiin ja kaikki elämän peruspilarit kunnossa ja silti olen alakuloinen....

Juoda ei tee mieli yhtään, se on hyvä. Haluan uskoa, että tämä kaikki liittyy raitistumiseen ja aivojen hitaaseen toipumiseen. Lukemisista puheenollen, Vieraammaksi, nyt sain käsiini suosittelemasi Iltapäivällä tuli levottomuus ja alan sitä lukea. Tuo omannäköinen elämä on niinikään minulta täysin kateissa. Ehkä en edes tiedä, millaista se olisi sillä olen niin pitkään luullut eläväni omannäköistä elämää, johon alkoholi on kuulunut kiinteästi ja lähes päivittäin. Monet vuodet join kaikki viikonloput ja pidin raitista viikonloppua aivan hukkaanheitettynä aikana ja typerien ihmisten tylsänä elämänä. :shock:

Että onhan tässä tottumista ja uudelleenohjelmintia omaan sielunelämään tehtävänä.

Koetetaan pysyä toiveikkaina ja otetaan iisisti. Olen myös paljon lukenut alkuraittiuden uupumuksesta, sitäkin koen nyt hyvin voimakkaana.

Lämpimiä ajatuksia teille ja muillekin raittiuden tietä etsiville tai jo löytäneille.
Kuumatka
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 34
Liittynyt: 11.1.2021 16:53:14

Re: Ihmeellinen raittius

ViestiKirjoittaja quuppi » 9.9.2022 13:21:11

Romahdin viime viikonloppuna juomaan, ja taas alusta. Onneksi nyt 6. raitis päivä menossa...

Myöhemmin lisää... kova on tauti, kovat on kommellukset...
raittius ihanuus kamaluus
quuppi
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 21
Liittynyt: 5.2.2022 09:59:30

Re: Ihmeellinen raittius

ViestiKirjoittaja Kuumatka » 10.9.2022 05:42:47

Myötätuntoa ja toivoa täältä lähettelen sinulle Quuppi.

Voisiko romahtamisia ajatella raitistumisprosessin osana? Onhan näitä kerrasta rankankin juomisen poikki saaneita, mutta uskoakseni enemmän löytyy kierrellen, kaarrellen ja lähtöruutuun kymmeniä kertoja palaten raitistuneita.

Se, että nousee ja yrittää uudelleen, kertoo siitä, että oikealla tiellä olet sinäkin. <3. Jokin osa sinusta haluaa raitistua lopullisesti, eikä lannistu vastoinkäymisistä. Se on todellista voimaa.

Jos omia ensimmäisiä oikeasti raitistumishaaveitani ajattelen, niin noin 13 vuotta tässä meni - HUOM! olettaen, että nyt onnnistun ja siitähän en voi tietenkään varma olla. Kärsimättömälle alkoholistin luonteelle aika pitkä rutistus yhden tavoitteen saavuttamiseksi siis. :shock:

No nyt mennään päivää 53 eli 2 kk häämöttää jo näköpiirissä. Olo on nuutunut ja kummalliset päänsäryt ovat kiusana. Aamulla herätessä on oudon krapulaisen tuntuinen olo, jopa heikompi olo kuin juodessa. :shock: :shock: :shock: Silloin tuntui virtaa riittävän, ainakin juomien riittävyydestä huolehtimiseen ja usein lauantaiaamuisin heti kylmän aamulonkeron korkkaamiseen... huh huh, siihen en halua palata kuitenkaan.

Ei ainakaan vielä ole juomattomuutta seuraava (?) hehkeä ja seesteinen olo. Eli kärsivällisyyttä koetellaan ja raitistumiseni on täysin kesken. Tai sitten vain elämä kaikkineen onkin yllättävän tylsää ja rankkaa ilman puudutteita. Varmaankin näin. No otetaan vastaan sitten elämä tällaisena. Istun aamukahvilla ja plinkin jälkeen on ohjelmassa lehdenluku ja siivotakin pitäisi. Tavallista elämää.

Quuppi ja muut kamut täällä: rauhallista lauantaita!
Kuumatka
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 34
Liittynyt: 11.1.2021 16:53:14

Re: Ihmeellinen raittius

ViestiKirjoittaja quuppi » 18.9.2022 16:29:06

Kuumatka kirjoitti:Myötätuntoa ja toivoa täältä lähettelen sinulle Quuppi.


Kiitos kiitos! Nyt onneksi jo 15 päivää ja nyt on kadonnut se päivittäinen viinahimo...

Kuumatka kirjoitti:Voisiko romahtamisia ajatella raitistumisprosessin osana? Onhan näitä kerrasta rankankin juomisen poikki saaneita, mutta uskoakseni enemmän löytyy kierrellen, kaarrellen ja lähtöruutuun kymmeniä kertoja palaten raitistuneita.

Se, että nousee ja yrittää uudelleen, kertoo siitä, että oikealla tiellä olet sinäkin. <3. Jokin osa sinusta haluaa raitistua lopullisesti, eikä lannistu vastoinkäymisistä. Se on todellista voimaa.


Viisaita ajatuksia, uskon noin myös!!

Kuumatka kirjoitti:Jos omia ensimmäisiä oikeasti raitistumishaaveitani ajattelen, niin noin 13 vuotta tässä meni - HUOM! olettaen, että nyt onnnistun ja siitähän en voi tietenkään varma olla. Kärsimättömälle alkoholistin luonteelle aika pitkä rutistus yhden tavoitteen saavuttamiseksi siis. :shock:


Joo, vuosia prosessi itselläni myös on jatkunut... uskon tosiaan tuohon, että jokainen retkahdus lopulta ajaa "maaliin" eli raittiuteen, jos sen oikealla tavalla osaa ottaa. Sellainen väkisin vääntäminen tai pakkoraitistelu ei auta. Armon kautta...

Kuumatka kirjoitti:No nyt mennään päivää 53 eli 2 kk häämöttää jo näköpiirissä. Olo on nuutunut ja kummalliset päänsäryt ovat kiusana. Aamulla herätessä on oudon krapulaisen tuntuinen olo, jopa heikompi olo kuin juodessa. :shock: :shock: :shock: Silloin tuntui virtaa riittävän, ainakin juomien riittävyydestä huolehtimiseen ja usein lauantaiaamuisin heti kylmän aamulonkeron korkkaamiseen... huh huh, siihen en halua palata kuitenkaan.


Onnea, ilmeisesti nyt on sitten jo 2 kk täynnä? Itselläni tosiaan 2 viikkoa, ja kyllä tauti on hankala. Ikäänkuin yhtaikaa haluaa ja ei halua raittiutta, riippuen missä osassa aivoja addiktio pääsee huitelemaan. Tullut noita samoja tuntemuksia kuin sinullakin, välillä kun on tulossa esim. 2 kk tai 4 kk täyteen, yhtäkkiä haluaakin alkaa juomaan, yleensä jos niistä olen selvinnyt, niin olen selvinnyt vertaistuen avulla. Mutta kuten sanoin, eilen katosi se päivittäinen viinahimo, ja toivon, että näin jatkuu pidempäänkin. Varmasti se on auttanut, kun olen käynyt vertaistuessa ja myös lukenut alkoholismista (taas uudestaan).

Iso haaste on taas jälleen kerran oma parisuhde, missä toinen koko ajan pyytää minulta apua omissa opiskeluissa, vaikka olen koko ajan sanonut, että jos en ala täysillä tekemään töitä raitistumisen eteen, alan kohta juomaan. Jossain vaiheessa on pakko tehdä jotain. Olen todella väsynyt siihen, että olen joutunut tällaiseen sairaaseen auttamiskuvioon mukaan. Ehkä tavallinen mies pystyy tähän, mutta toipuva alkoholisti ei pysty, ainakaan alkuvaiheessa.
raittius ihanuus kamaluus
quuppi
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 21
Liittynyt: 5.2.2022 09:59:30

Re: Ihmeellinen raittius

ViestiKirjoittaja quuppi » 25.9.2022 08:53:55

Oli todella vaikea lauantai. Suunnittelin jo juomista, mutta onneksi puoliso päättikin jäädä kotiin, niin en pystynyt. Olin täynnä raivoa ja vihaa, kun en pystynyt aloittamaan juomista, mutta nyt olen päässyt vapaaksi siitä eilisestä viinanhimosta. Jos eilinen mieliteko ja himo olisi joka viikonloppu, olisi vaikea uskoa, että jaksaisin jatkaa raittiina. Onneksi silti raittius jatkuu. Kuulemma 1-2 vuoden kohdilla alkaa raittius kantaa, ja suurimmat viinanhimot katoavat 4-5 kuukauden kohdilla. Olen kuullut tästä, koska olen itse ollut monia kertoja 4-6 kk raittiina, eli ihan omaakin ymmärrystä asiasta.
raittius ihanuus kamaluus
quuppi
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 21
Liittynyt: 5.2.2022 09:59:30

Re: Ihmeellinen raittius

ViestiKirjoittaja quuppi » 21.10.2022 21:31:25

Tuon aikaisemman miltei retkahduksen jälkeen ollut selvästi helpompaa. Välillä tullut viinan mielitekoja, muttanyt ollut jo useita päiviä, ettei viina ole käynyt mielessä. Melkoinen tauti on alkoholismi.

Olen siis ollut jo useita päiviä paremmalla tuulella ja ilman viinahimoja, eikö tämä ole hienoa?
raittius ihanuus kamaluus
quuppi
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 21
Liittynyt: 5.2.2022 09:59:30

Re: Ihmeellinen raittius

ViestiKirjoittaja 0132 » 21.10.2022 23:48:56

No onhan se hienoa ja mukavaa kun selviää pahan päivän ohi.
Niitä pahoja päiviä tulee aina silloin tällöin, mutta ajan myötä aina harvemmin.
Tarkkana vaan elämässä eteenpäin.

Putkis
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2618
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Ihmeellinen raittius

ViestiKirjoittaja Vieraammaksi54 » 23.10.2022 08:36:56

Huomenta. Ystävän kanssa olemme puhuneet nyt paljon siitä miten ajatuksista lähtee monikin teko. Ja millä saa sen ajatuksen käännytettyä pois ennenkuin se siirtyy tekoon. Ensin oli että saa ajatukset pois alkoholista, ja tupakasta, kumpikin minulle myrkkyä. Mutta on ylensyöminenkin, sekin ja moni muu asia joka menee "överiksi". Mutta moni asia vaikka se menisikin liiallisuuteen ei ole vaarallista niin niitä en ala karsia pois.
Minä olen altis, herkkä, menen mukaan johonkin juttuun täysillä, "takki auki" niinkuin sanotaan ja en muista että pitäisi ottaa "järki käteen" ettei käy huonosti, ettei tule itku pitkästä ilosta....mutta mutta... en kyllä halua elää taas sellaistakaan elämää että täydellisesti itseni hallitsen. No en, vaan että annan mennä täysillä ja iloitsen ja nautin niistä asioista jotka ovat turvallisia. Ja jos käy huonosti niin sittenpä itken ja valitan, toivottavasti vain vähän aikaa. Elämä on sitä että on välillä tuskaa ja kipua, sitten taas iloa, kun uskallan vaan mennä ja elää, kokea, tuntea. Selvinpäin kuitenkin tiedän jo hieman mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. No, en aina.
Sitä opettelen nyt kuitenkin etten anna liian suurten vaatimusten ja uhkien musertaa minua käpertymään vain tiettyyn kaavaan. Rohkeutta elää meille kaikille, ilman viinan antamaan rohkeutta!
Vieraammaksi54
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 201
Liittynyt: 3.11.2018 08:24:24

Re: Ihmeellinen raittius

ViestiKirjoittaja quuppi » 2.11.2022 07:49:23

Vieraammaksi54 kirjoitti:...
Minä olen altis, herkkä, menen mukaan johonkin juttuun täysillä, "takki auki" niinkuin sanotaan ja en muista että pitäisi ottaa "järki käteen" ettei käy huonosti, ettei tule itku pitkästä ilosta....


Tuo on hyvin tuttua minulle. Monesti olen innostunut, vaihtanut esim. työpaikkaa jonkin firman hienon logon takia, tai kun se on niin hienoa, uutta... sitten järkyttynyt, kun kaikki onkin taas samaa "tylsää" kuin ennen. Esim. työ pääsääntöisesti nyt on puurtamista, tärkeää on saavuttaa oma asema, ja sitä kautta jatkaa töitä. Toinen, että aina välillä innostuu vaikka ulkomaan komennuksista, ja unohtaa, että hei, minunhan pitäisi ensin raitistua...

Vieraammaksi54 kirjoitti:mutta mutta... en kyllä halua elää taas sellaistakaan elämää että täydellisesti itseni hallitsen. No en, vaan että annan mennä täysillä ja iloitsen ja nautin niistä asioista jotka ovat turvallisia. Ja jos käy huonosti niin sittenpä itken ja valitan, toivottavasti vain vähän aikaa. Elämä on sitä että on välillä tuskaa ja kipua, sitten taas iloa, kun uskallan vaan mennä ja elää, kokea, tuntea. Selvinpäin kuitenkin tiedän jo hieman mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. No, en aina.


Tuokin on tuttua, kun on tullut elämältä turpaan, olen alkanut liikaa varomaan. Itse asiassa: juodessa riskejä ja retee, raittiina kalpea ja arka... Eihän noin se elämä saisi mennä... Raittiina kohti unelmia...

Vieraammaksi54 kirjoitti:Sitä opettelen nyt kuitenkin etten anna liian suurten vaatimusten ja uhkien musertaa minua käpertymään vain tiettyyn kaavaan. Rohkeutta elää meille kaikille, ilman viinan antamaan rohkeutta!


Rohkeutta tosiaan myös sinulle, hyvin kirjoitit, ja yritän muistaa tuon.

Tuli eilen mieleen PAWS, eli post acute withdrawal symptoms, jälkioireilut, kun luopuu alkoholista, ne siis kestävän 2-12 kk viinan lopettamisen jälkeen. Oireina esimerkiksi hirveä suuttuminen pikkuasioista, loukkaantumisherkkyys, alakuloa... moni tunne sellainen, että tekisi mieli alkaa uudestaan juomaan vain sen takia, että tulisi helpotus. Itseni kohdalla olen huomannut, että kun tiedostan tuon, että taas kyseessä on minun ailahteleva mieli, eikä ympäröivä maailma liian raskas, niin se antaa voimaa jatkaa raittiina. Nyt alkaa olemaan 2 kuukautta raittiutta, mutta edelleen on haasteita, nyt siis lähinnä omien hermojen kanssa, hermostun pienistä asioista, ja ärsyynnyn.
raittius ihanuus kamaluus
quuppi
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 21
Liittynyt: 5.2.2022 09:59:30

EdellinenSeuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa