[Tippa]

Siksi haluan lopettaa.

Ei ole kyse siitä paljonko juon tai onko siitä haittaa läheisilleni. Ongelma on, että olen ilmeisesti jäänyt riippuvaiseksi alkoholin aiheuttamaan dopamiinin tuottamaan hyvänolon tunteeseen. Mikään muu ei oikein innosta kuin nousuhumala.

Ajattelen ja odotan seuraavaa juomiskertaa. Etsin syitä juoda. Vaikka pystyisinkin olemaan avaamatta pulloa, olen väsynyt siihen että loppu päivä menee taistellessa himoa vastaan.

Jos olen ulkomailla reissussa, ainoa mikä aidosti innostaa on hetket jolloin pääsen nauttimaan viiniä. Aamupäivät ovat innottomia ja mikään ei kiinnosta. Vasta kun saan lounasaikaan "luvan" ottaa kolme-neljä annosta viiniä, mielialani kohenee ja ikäänkuin käynnistyn. Olen taas hyväntuulinen ja innostun nähtävyyksistä. Lomapäivät kuluvat seuraavaa viinilasia odottaessa.

Ilman humalan tuottamaa mielihyvää mikään ei tunnu miltään eikä mikään kiinnosta.

Jotta voin löytää nautinnon ilman alkoholia, näen että minun on pakko lopettaa juominen. Muuten aina vain odotan seuraavaa juomiskertaa.

[0132]

Vau miten rehellinen kirjoitus.
Muistan kyllä nuo tunteet. Vain alkoholi antoi jotain joka käynnisti elämän.
Voi ihme kuinka tuostakin tilanteesta voi joku selvitä. No, kyllä siitäkin voi.

Putkis, selvinnyt.

[venkku]

Moi. Tutun kuuloista tekstiä. Tuohon että alkaa kiinnostaa muutkin asiat, auttaa vain aika joten älä anna periksi. Ite kirjottelen tuolla vähentäjien puolella ja matka suurkulutuksesta vähentämiseen on ollut pitkä ja ennen kaikkea henkinen prosessi. Onnittelut lopettamispäätöksestä ja tsemppiä! Kirjottele tänne tuntemuksia, se auttaa.

[piiparinen]

"Mikään muu kuin juominen ei tuota mielihyvää" Tuo minun kohdallani myös totta. Elämästä on kadonnut ilo, tunteet kuolleet, mikään ei tunnu miltään. Odotan vain iltaa että saan ottaa pikku hiprakat se tuntuu hyvältä. Juominen ei ole runsasta, ehkä pari-kolme annosta illassa. Tuo vaivaa minua tosi paljon, miksi mikään muu ei tunnu miltään. Tätä on jatkunut nyt ehkä pari-kolme vuotta.
Olin vuosia ottamatta.
Varmasti tuo koronan takia eristäytyminen on yksi syy siihen alkoholista hyvän olon hakemiseen. Myöskin mieheni vakava sairastuminen ehkä johti tällaiseen hyvän olon hakemiseen. Nyt ajatuksena olis päästä tästä irti...mutta miten....

[Harhailija]

Aika auttaa. Jos säännöllisesti juo niin aivot eivät ole ikinä normaali-tilassa jolloin muutaman annoksen juotuaan pääsee siihen normitilaan missä alkaa kiinnostaa asiat.

Tämän huomaa jos onnistuu pitämään muutaman kuukauden lakon alkosta jolloin huomaakin että selvänäkin
alkaa jo kiinnostaa asiat/aktiviteetit. Jos ei silloinkaan, lienee taustalla sitten jotain masennusta tms.