Olet täällä

Nyt olen tässä, valmiina uuteen.

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Nyt olen tässä, valmiina uuteen.

ViestiKirjoittaja Sahanpuru » 23.6.2022 13:54:37

Moi kaikki. Vanha palsta mulle, lopettanut ennenkin. Onnistunutkin vuosiksi. Joten aloitetaan taas tästä, raittiina olo.
-Muistan vuosien takaa mm. metsänreunan miehen, joten moro hänelle- lueskelin tässä että olisit edelleen palstalla. Enempää menneisyyttä en nyt jaksa avata, kuin että 48 v. on ikä, juonut ”vaan” kaljaa, ollu välillä vuosiakin juomatta. Nyt 2v. juonut lisääntyvästi, ja syy miks kirjotan jälleen tänne, on se että NYT PELOTTAA! Ja haluan lopettaa.
-Sanokaas, miten elimistöni reagoi, kun olen juonut kaljaa (4-12 annosta) n.7kk ajan, siis lähes joka päivä?! Humallun edelleen jo 1-2 tölkistä. En oo juonut siis aamusta ja krapulaan, vaan aina ip töiden jälkeen 16-22 välillä. Viimeisen 1kk olen halunnut lopettaa, mut en uskalla. Mulla jää usein kaljaa kaappiin, varon krapulaa. Elimistöni on enivei tottunut saamaan alkoholia, huomaan kuinka alan ahdistua kolmen aikaan; vapisuttaa, hermostuttaa, aidosti pelottaa siis kehon/pään sekoaminen. Pääsin vihdoin eilen kesälomalle ja siks just nyt on aika lopettaa tämä homma. Hauskuus on ollut tästä kaukana, juon vain koska pelkään fyysisiä oireita. Eiliseltä jäi 3 tölkkiä, join tässä yhden kun kirjoitan, etten pääse enää autolla kauppaankaan. Näillä 3:lla menen tämän illan, ja juon näitä vain sen takia että uskallan alottaa tämän lopettamisen. Henkisesti olen ollut valmis jo kauan, nyt hoidan fysiikan- kauanko siis menee että vois tulla joku delirium tms. oireilu? Huomaako sen ajoissa, milloin oireet vois alkaa.. siis että voinko seota/kuolla vaikka yöllä kun elimistö ei enää saa alkoa? Miten mun kannattaa tää lopettaa? Paluuta juomiseen siis ei enää ole- haluan tämän helvetin ”pakon” loppuvan.
Onks joku siellä joka juttelis? Tänään mua vaan siis pelottaa, enkä edes haluais juoda tätä kaljaa yhtään enää. Onks tää pelko liioittelua? Joko huomenna uskallan olla täysin ilman?
Kiitti jos joku jotain vastaa tai lukee edes. Asun maalla ja yksin koiran kans- en pysty menee kenenkään luo vaikka haluaisin varmuuden vuoksi mennä. Toki ammattiapua saa vaikka tk:sta jos tarvii vaik huomenna, mut oon kaikesta jo niin väsynytkin etten jaksa ajatella mitään. Paitsi että teen mitä vaan kunhan ei enää tarvii jatkaa oluen juomista. Ja siis TODELLAKIN olen lukenut/ammattiapua ym. saanut aiheesta, noviisi en siis todellakaan ole. Vain tämän ”putken” pituuden osalta olen noviisi. Siks pelottaa.
Sahanpuru
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 3
Liittynyt: 23.6.2022 13:11:50
Ollut juomatta

Re: Nyt olen tässä, valmiina uuteen.

ViestiKirjoittaja Lämpömittari » 23.6.2022 15:15:40

Itselläni ikää muutama vuosi vähemmän. Juomamäärät olivat 6-20 kaljaa päivittäin, eli suht samaa kaliiberia sinun kanssasi. Viimeiset viikot olivat about sadan annoksen viikkokulutuksella. Lopetin kuin seinään. Mitään sen kummempia olotiloja ei ollut. Ihan perusahdistukset yms. "asiaan kuuluvat" oireet. Toki ihmiset ovat erilaisia, ja elimistöt reagoivat erilailla, mutta noilla määrillä en itse olisi kovin huolissani. Sinäkin olet kuitenkin suurimman osan ajasta ollut selvin päin, joten kovin iso todennäköisyys ei taida olla mihinkään vakavampaan vieroitusoireeseen. Eri peli verrattuna niihin, joilla ei ole promillet käyneet nollassa viikkoihin tai kuukausiin.

Itselläkin usein oli yhtenä juomisen jatkamisen hyvänä tekosyynä, ettei uskaltanut lopettaa, kun ei tiedä mitä oireita tulee. "Ja vaikka ei ehkä mitään oireita tulisikaan, niin eihän sitä nyt voi lopettaa, kun tulossa on sellaisia hommia, missä pitää olla skarppina, eikä juomisen lopettamisen jälkeisessä aivosumussa".

Pidät vaan huolta että syöt hyvin, hommaat jotain mukavaa tekemistä ja tai ajankulua ja vähän käyt ulkona kävelyllä yms, niin homma sujunee ihan suht mukavasti. Pahinta mitä itse olisi voinut tehdä, olisi olla kököttämässä sisätiloissa tietokoneen ääressä aamusta iltaan huonoa einesruokaa syöden.

Älä turhaan rakenna mielessäsi mitään suurta ja kiduttavaa kokemusta tulevista päivistä. Et nyt varmaan ihan elämäsi parhaassa kunnossa ole, mutta kuitenkin paljon paremmassa kunnossa kuin kunnon flunssassa. Ja sekin nyt iskee kuitenkin parin vuoden välein, eikä sitäkään nyt niin elämää suurempana kärsimysnäytelmänä ihmiset pidä.

Itsellä hyvässä muistissa tuo alku vielä, kun vasta kolme viikkoa kuivin suin tuli täyteen.

Suurimmat ongelmat ovat henkisellä puolelle, joten koita ylläpitää positiivinen asenne, niin auttaa todella pitkälle. Äläkä jää pyörimään omiin ajatuksiisi, jos taipumusta on synkistelyyn. Eli pidä itsesi riittävän toimeliaana. Eka päivä on pahin. Eikä sekään niin kovin paha ole.

Eli ole huoleti ja tsemppiä matkaan!
Lämpömittari
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 265
Liittynyt: 4.11.2015 10:37:21

Re: Nyt olen tässä, valmiina uuteen.

ViestiKirjoittaja Sahanpuru » 24.6.2022 08:48:18

Kiitos vastauksesta! Näin mulla eilinen just meni kuten Lämpömittari sanoit. Olo oli huono, flunssakin kuutenkin kaameampaa- henkisesti oli kyllä ahdistavaa, mutta kun sen tietää että kuuluu asiaan niin senkin kestin. Kuuntelin äänikirjaa ja söin hiukan vainkei tehnyt mieli, munakasta ja jugurttia. Kahdeksalta menin sänkyyn ja nukahdin onneksi joskus 22 maissa. Aamulla 8-9 nousin ylös, koira ulos ja ah mikä vapauden tunne iski! Ei ollut yhtään huono olo, vaikkei todellakaan nyt hyvä fyysinen kuntokaan ole niin silti! Hikoilu poissa, naaman punoitus ja nihkee väsymys poissa! Kannatti eilinen kärsiä, ja on ihanaa alottaa 1. täysin selvä päivä. Onneks on juhannus ja kaikki ystävät jossain kaukana niin saan itsekseni olla ja nauttia vaan koiran juomattomasta seurasta. Ei tosin ole luottaminen siihen ettenkö saa himoa hakea kaljaa, juomattomuus halut itsestäänselvää järjellä ja motivaatio muutokseen kova, mutta nöyrästi menen hetki kerrallaan. Tunnen tämän sairauden ja sen metkut, mieliteko tulee -milloin- sen aika näyttää. Mutta oon hetkessä läsnä ja myös antabus purkki on pöydällä jonka aloitan tänään. Olen siis selvinnyt ekan päivän yli, enkä aio enää jatkaa tuota pelottavaa ja ahdistavaa elämää. Onneks mun ystävät ei juo, ja tapaan heitä juhannuksena. Viihdyn kyllä myös yksin varsinkin nyt kun pääsin lomalle ja ei tarvii esittää enää jaksamista tms. huh. Odotan sitä kun kehosta alkaa nesteet poistua ja pöhötys laskee, odotan virkeitä päiviä ja hyviä yöunia. Liikuntaa, uimista ym. nyt kerään voimia fiiliksen mukaan ja pelko on enää hyvänä motivaattorina toivon herättyä -minä onnistun, nyt minä vihdoin saan lopettaa. Saan olla juomatta, saan elämäni takaisin. Pikkuhiljaa..
itseasiassa mulla heräsi sellainen vastapiru sisälläni joka odottaa sitä viinanpirun saapumista; saan oikein olan takaa kirveellä huitoa sen helvettiin.. siitäs sait saatana ja siitä! Hah. Ja vielä monta kertaa se varmaan kylään tulee. Ihan sama -täältä pesee.. samalla mitalla. :twisted:

Ps. Onpa hankala tää kirjautuminen tänne, istuntoja oli muka liikaa jne. Ei ihme että palstalla hiljaisempaa kuin 10v. sitten. Kännykällä myös aika hankala käyttää. Mutta lueskelin kaikkea joten kirjottakaa edes itsellenne- te kaikki jotka haluatte raitistua- näin minäkin teen. Tässä on haasteensa jaksaa vastata muille, joten arvostan kaikkia jotka jaksaa muille vastailla. Tsemppii kaikille enivei- matka on yhteinen. Askeleet jokainen ottaa itse.
Sahanpuru
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 3
Liittynyt: 23.6.2022 13:11:50
Ollut juomatta

Re: Nyt olen tässä, valmiina uuteen.

ViestiKirjoittaja lillemor » 25.6.2022 05:35:15

Hei.
Viisastahan se on lopettaa. Itsellä ei ole kokemusta noin pitkästä putkesta, eikä tuollaisista määrästä. Sata annosta viikossa, kuten Lämpömittarilla. Hurjalta kuulostaa. Olisin itse varmaan kuollut tuollaiseen.

Jos tuon pystyy lopettamaan tuosta vaan ja tahdonvoimalla, niin kovin erilaisia me ihmiset olemme.
Itsellä oli paljon vähemmän, eikä ollenkaan päivittäistä. Silti lopettaminen kokonaan oli todella vaikeaa.
Kohta kuukauden olen nyt kuitenkin ollut ihan ilman pisaraakaan, mutta kyllä se mielessä käy. Ja mieli yrittää keksiä selityksiä, ettei minulla oikeasti ole mitään ongelmaa. Juovathan kaikki muutkin, varsinkin juhannuksena.
Nyt heräsin kolmen aikaan kovasti äkäisenä. Ei ole minulle tyypillistä. Muutenkin on ollut pinna melkoisen kireällä. Luulen, että kyseessä on
jokin alkoholin vieroitusoire, koska vuosikausien historiahan minullakin on, vaikka en mitään rännejä olekaan vedellyt.

Yritetään jaksaa.
lillemor
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 36
Liittynyt: 22.4.2022 13:55:27

Re: Nyt olen tässä, valmiina uuteen.

ViestiKirjoittaja Sahanpuru » 3.7.2022 13:21:12

Vihdoinkin! Ekan viestini jälkeen olen juonut edelleen joka ilta, muutamia oluita ja joka päivä olin valmis lopettamaan. Mut en vaan pystynyt. En pystynyt lukee täältä mitään, ummistanut vaan helteestä väsyneet aivot ihan kaikelta. Ihan sama ajattelin. Olen ollut kauppareissuja lukuunottamatta vaan kotona ja yksinäinen, olut korvasi nälän ja ruuan. Sit eilen oli jotenkin ihan eri tavalla fyysisesti hyvä olo, mieli pirteämpi ja tajusin että nyt on SE TILAISUUTENI ja oikea hetki! Nappasin samantien kitusiini iltapäivällä lasista juoman, eli 2 antabusta kerralla ja tiesin että vihdoin tein juuri sen oikean peliliikkeen, ja ajoissa ennen kuin oluthimo iskee; nyt loppuu, ei enää tarvii taistella. Oli suorastaan euforinen voittaja olo! Ja kun aivot aika pian tuon jälkeen alkoi soittaa rätisevää vanhaa vinyyliä ”hae pari kaljaa”, annoin sen soida päässä ja melkein nauroin! Hahaa, ei tarvii juoda, ei edes taistella himoa vastaan, kun tietää ettei pysty, antabusreaktio plus helle- en todellakaan halua päivystykseen, tai kuolla. Ja todella siinä antabuksen otto hetkessä kiteytyi valinta kuolema vai elämä. Henkisesti olin kuolemassa, en fyysisesti vaikka sitä olin pelännyt enemmän. Ja sit vaan ajattelin että Ei saatana, tästäkö se on ollut kiinni? Näin pieni teko- lääkkeen otto- ja olen vapaa!! Eli tekoja. Ei puheita tai selityksiä, mutta sen tiedän että itselleni hetken oli oltava oikea, että olin valmis ottamaan antabuksen. Vaikka purkki ollut vuoden kaapissa, viime kesän raittiina olon jäljiltä ja vaikka tiesin että minulle tuo lääke lopettamiseen on avain, pääsen vaikeimman yli eli alkuun. Vaikka tiesin järjellä, jokin esti. Ja vaikka kuinka halusin lopettaa, en muka muistanut ottaa lääkettä. Riippuvuus esti. Älytöntä. Vaikee selittää miks just eilen, miks vasta nyt, jokin henkinen hetki tuli jolloin myös tiesin että aikaa lääkkeen ottamiseen on muutama minuutti. Osasin toimia just sillä hetkellä kun halu lopettaa oli suurin. Ilta sujui aivan helposti, vaikka aivojen ihmeen sitkeää vinyyliä kuunnellessa, olin niin helpottunut enkä pelännyt fyysisiä oireita lainkaan. Tiesin voittaneeni ekan päivän, sen minulle vaikeimman. Touhusin koiran kans ja haaveilin siitä miten pöhötys ja nesteet alkaa poistua, jatkuva ripuli loppuu, nukun paremmin, hoikistun jne. Hymyilin elämälle joka tästä alkaisi.
Toki varsinainen työ on osittain jo tehty henkisellä puolella, niin monesti jo, ja myös nyt jokin itsekunnioitus taas heräsi. Pystyn osaan ja haluan. Nukuin ihan ok, asunnon kuumuus jo aiheuttaa hikoilua. Mitään kramppeja ei ole tullut, muutamia lihasten elohiiri tuntemuksia. Tässä minun kokemus päivästä 1 ja 2. Seinään siis lopetin.
Suunnitelma; antabus heti aamulla ennen kahvinkeittoa ja päivien kuluessa alan puuhata kaikenlaista kivaa mitä aidosti haluan ja jaksan, olut ei enää kuulu elämääni. Kerroin lopetuksen onnistumisesta myös kahdelle ystävälleni, jotka tietävät vaikeuksistani. Tämä helle on mulle aivan sietämätön, se yksinään riittää nyt, en vaadi itseltäni mitään muuta kuin aamulla toi antabus, yksinkertaista ja mulle helppoa. Muuta en nyt jaksa kirjottaa enempää vaikka mielessäni paljon kaikenlaista onkin. Toivottavasti joku saisi tästä jotain apua itselleen.
Ja kyllä- todella pitkiä olivat eilisen illan tunnit, ja aivot pyörivät aiheen ympärillä jatkuvasti vaikka en haluaisi. Kirjat Selvin päin, ja Korkki kiinni. Uudelleen tässä luen. Suosittelen.
Tsemppiä ihan kaikille, etenkin teille joilla lopettaminen mielessä. Omakohtaisesti mulle vaikein päivä on se 1. Sit heti alkaa helpottaa. Jokin suunnitelma jatkoon on kyllä hyvä kaikilla olla, jo sen takia että alkoholin lopettaminen tuo yllättävän paljon lisää tunteja ja aikaa arkeen. Pois jäävät krapula, itseinho ja väsymys, tilalle tunteita, aikaa ja energiaa. Ei vielä eka päivinä mutta luulisin että nopeasti ja pikkuhiljaa. Katsotaan miten Sahanpurun vointi tästä kehittyy.
Kynnys on ylitetty ja ovi takanani suljettu.
Sahanpuru
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 3
Liittynyt: 23.6.2022 13:11:50
Ollut juomatta


Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa