[Alviina20]

Tervehdys kaikille! Täällä ollaan ja aika syvissä vesissä mennään. Olen niin pettynyt itseeni, reilun seitsemän kuukauden raittius on takanapäin ja viina on taas maistunut liiankin hyvin. Minkä takia ihminen voi olla näin pöljä, miksi taas piti ottaa se ensimmäinen ryyppy. Kyllähän niitä muka hyviä perusteluja juomiselle löytyi ja vaikka tiesin toimivani typerästi, se ryyppy vaan piti ottaa, sitten toinen ja kolmas jne. On käsittämätöntä vaikka hyvin tiedostan, että viina ei mulle sovi niin silti vaan menin juomaan. Mulla on kyllä takana todella vaikea kesä, on ollut sairastumisia, läheisten menettämisiä ja ennen juomista koin kyllä olevani varmaankin masentunut ja mietin jopa avun hakemista mielenterveyspuolelta mutta minäpä valitsin viinan. Eikä se mun oloani todellakaan helpottanut! Nyt pitäisi jostain saada voimia aloittaa jälleen kerran alusta, olla päivä kerrallaan ilman viinaa mutta miten? Asun pienellä paikkakunnalla ja ryhmiin meno tuntuu tosi vaikealta mutta jotenkin kaipaan nyt kuitenkin vertaistukea ja ajattelin, jospa sitä löytyisii täältä. Tällaisen tekstin sain nyt alkuun aikaseksi, yrtitän kirjoittaa lisää myöhemmin.

[0132]

Moi, Alviina20.
Harmi että nyt on käynyt noin.
Kuitenkin huomaan kirjoituksestasi paljon positiivista.
Olit tietoinen tekemästäsi valinnasta, vaikka se johti juomiseen. Ymmärrät mitkä asiat saivat Sinut lopulta murtumaan, antamaan periksi kiusaukselle.
Olit myös lähellä hakea apua mielenterveyspalveluista.
Et ole kuitenkaan vielä hävinnyt taisteluasi. Sinun täytyy nyt löytää voima raitistumiseen. Uskon että pystyt siihen, olethan ollut seitsemän kuukautta raittiina. Tee kaikkesi että pääset taas alkuun.

Olit päässyt pitkälle, ennen ratkeamista. Yksi asia sinulta mielestäni puuttui. Suunnitelma pahojen päivien varalle.
Etsin sinulle erään kirjoitukseni niin sitten ymmärrät mitä tarkoitan...

Putkis, arkistossa... 😁

[Alviina20]

Moi taas! Ja kiitokset 0132 kannustavasta viestistäsi. Tämä päivä alkaa vähitellen olla katsottu mutta mieliala on vaan kovin maassa. Koko päivä on mennyt maatessa ja nettiä selatessa. Enimmäkseen olen lueskellut tätä päihdelinkkiä ja muiden kokemuksia. On niin iso tarve saada tukea retkahtamisesta ylipääsemiseen. Automatkalla alkoon yritin kysyä itseltäni, olenko tosissani ja aionko todella juoda ja pilata kuukausia kestäneen raittiuden, eihän siitä seuraa mitään hyvää, oloni ei parane vaan pahenee. Mutta sillä niin sanotulla automaattiohjauksella mä vaan menin alkoon, ostin viinaa ja join. Ja join vielä seuraavan päivänkin. Viinapiru vei voiton. Miten ihminen voi olla näin tyhmä???
Tuntuu vaan niin todella toivottomalta aloittaa alusta, olin nimittäin itsestäni aina välillä vähän ylpeä kun jotenkuten selvänä pystyin käymään lävitse niitä isoja juttuja, joita kesän aikana eteeni tuli. Kaikki isommat juhlapäivätkin, pääsiäinen, vappu, juhannus olin selvä. Oli upeeta kun ei tarvinnut aamulla herätä krapulassa ja olisinkohan edes selvinnyt hengissä, jos vielä kaiken kukkuraksi olisin viinaa ottanut lääkkeeksi. Tosiasiassa multa ei myöskään voi ottaa pois tuota seitsemää ja puolta kuukautta… oon ollut sen ilman tipan tippaa! Nyt pitää jotenkin päästä yön yli huomiseen. Tiedän kokemuksesta, että nukkumisen kanssa on vaikeuksia ja varmaan on koko loppuviikon. Mutta tänään on päivä numero kaksi ilman alkoa!

[piiparinen]

hei Alviina

Sinun kirjoituksesi oli niinkuin minä olisin kirjoittanut. Samanlaisten ongelmien kanssa pähkäillään. Minulla nyt jokailtaista tissuttelua 2 vuotta ja yritän lopettaa kokonaan , eilen ensimmäinen ilta ja lujille otti. Paras raittius aikani oli 7 vuotta ja minä pölijä taas kokeilin, että jos vähän viiniä....sitä se lähti. Annosmäärä 3-4 illassa, mutta se on liikaa. Laitetaanko Alviina kisa, kumpi on pitempään tissuttelematta Tsemppiä meille molemmille.

[Alviina20]

Nyt neljätoista päivää juomatta ja olo tuntuu paremmalta. Tein päätöksen ottaa äkkilähdön etelään oltuani neljä päivää juomatta ja todella syvissä fiiliksissä. Varasin lennon, pakkasin lentolaukkuun jotain ja menoksi. Kotona ajatukset pyörivät koko ajan samaa rataa (en vaan voi juoda), seinät tuntuivat kaatuvan päälle enkä päässyt sängystä ylös. Aikaisimmilla lomareissuillani en koskaan ole juonut alkoholia , joten uskalsin lähteä matkalle. Oli hyvä päätös! Liikuin paljon, sain syötyäkin ja nukkuminenkin alkoi onnistumaan. Täytyy myöntää, että kateellisena kyllä seurasin muiden viinin juomista iltaruokailussa ja oluen juomista rannalla. Usein mielessä oli ajatus, että minulle se ei ole mahdollista 
Nyt reissu takana ja opettelen jälleen arkea ilman alkoa. Olen aloittanut liikkumisen ja käynyt kävelemässä sekä salilla. En ole enää työelämässä, joten työ ei ole helpottamassa arjen rytmiä ja aikaa tuntuu olevan nyt yllin kyllin, kun sitä ei kuluta juomiseen. Asun pienellä paikkakunnalla ja juomisen hankkimiseen menee oma aikansa, kun mietti mistä alkosta ja miten juomisen hankkii. Oman paikkakunnan alkoon ei vaan kehtaa mennä. Päivääkään ei mene, ettei viinaa vaan tekisi mieli. Nyt ei tarvitse miettiä aamulla työhön lähtemistä ja juoda voisi koska tahansa vaikka keskellä päivää ja keskellä viikkoa. Ennen työ rytmitti juomista siten, että enimmäkseen se tapahtui viikonloppuina. Kun perjantai saapui alkon kautta kotiin ja pään tyhjentäminen viikon kiireistä juomalla.
Vielä on kaikeksi onneksi mielessä juomisen jälkeiset fiilikset ja suurin juomisen halu menee ohi, kun muistaa ne. Taas se on nähty, mitä juomisesta seuraa. Viina sekoittaa aivokemiat täysin, tuo mukanaan fyysisen pahan olon, masennuksen ja huonon itsetunnon. Ja häpeän! En halua kokea sitä uudestaan. Nyt lasken näitä selviä päiviä, menen päivän kerrallaan ja muistan, että mieliteko menee ohitse parissa kymmenessä minuutissa  Selvää alkavaa viikkoa kaikille!

[Alviina20]

Piiparinen, kiitos samanlaisen kokemuksen jakamisesta! Voin vain kuvitella, miltä sinusta tuntuu kun todella olet ollut seitsemän vuotta raittiina ja sitten retkahtanut! Itse voin vain kirjoittaa kuukausista vaikka onhan sekin jo jotain. Alkoholi on vaan tosi vaarallinen ”kaveri”. Olet kuitenkin saanut pidettyä juomisen tuossa 3-4 annoksessa illassa, vaikka onhan se liikaa, kun on jokapäiväistä. Itselläni meni heti överiksi ja otin kaatokännin jo eka kerralla ja sitten vielä seuraavanakin päivänä. Ja se on asia, joka mua todella pelottaa. On varmaan myös helppo ymmärtää, miksi mä en voi juoda. Mulla ei kontrolli pelaa ollenkaan.
Sä oot nyt ollut eka päivän ja eka lauantain juomatta ja se on hyvä alku. Toivottavasti sulla ei siellä kotona ole juomista, niin tämäkin päivä menee selvänä. Muistatko vielä, miten pääsit viimeksi kiinni raittiuteen? Sen varmaan muistat, miten hyvä on olla niin fyysisesti kuin psyykkisesti kun ei juo. Itsellä paljon auttaa, kun muistan, miten energinen ja aikaan saava olin, kun en juonut.
Lähden mieluusti kisaan mukaan! Ei muuta kuin selvää päivää ja tsemppiä meille molemmille!