Olet täällä

Syömishäiriöt

Tämä palsta on tarkoitettu toiminnallisista riippuvuuksista keskusteluun (netti-, seksi- ja ostoriippuvuus, syömishäiriöt). Tutustu myös tietopankin artikkeliin toiminnallisista riippuvuuksista.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Syömishäiriöt

ViestiKirjoittaja Societard » 12.10.2015 12:42:08

Onpas kuollut ketju. Noh, se mikä menee nettiin, pysyy netissä.

Laihuuden ihannoinnista: En ole varma mutta muiden puheiden pohjalta voi olla että on olemassa kahdenlaisia anorektikkoja; laihuutta ihannoivia ja niitä joiden oma vartalonkuva on vääristynyt. Ensimmäiset pitävät laihuutta kauniina ja odottavat sitä kaikilta kun taas toisella ryhmällä on kaksoistandardi siinä mitä he odottavat itseltään ja toisilta.

Itsekurista ja "omasta valinnasta": Olen samaa mieltä Winstonin kanssa; jos ei tahtoaan kykene suuntaamaan niin on virheellistä puhua itsekurista (esim. anorektikon kontrolli). Samalla tavalla muukin "valinnoista" puhuminen on täyttä höpöhöpö-moralisointia jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Toki tällä on funktionsa sosiaalisena paineena mutta kaikki eläimet tekevät pohjimmiltaan tasan sen mikä niistä TUNTUU oikealta tai parhaalta.
Societard
 

Yäk en syö

ViestiKirjoittaja Narkkitehti » 12.10.2015 13:04:58

Mä tartteisin kanssa jonkun syömishäiriön. Pitäisi olla jotain 50 päivää syömättä että saisi nuo ylimääräiset 13 kiloa läskiä sulateltua. Maanantai olisi aina hyvää aikaa "yäk, en syö" -projektille. Loppuviikon voisi sitten syöpötellä ja juopotella normaalisti 2000 kcal edestä päivittäin. Ei tartteisi kuin tarpeeksi onton puupään kerran viikossa vuoden ajaksi! :)
Avatar
Narkkitehti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1641
Liittynyt: 22.10.2014 17:33:11

Re: Syömishäiriöt

ViestiKirjoittaja haluanvainrauhaa » 29.8.2019 15:49:36

Oma syömishäiriöni on todella monimutkainen. Ollessani 14-15 vuotias aloin laihduttamaan (olin 15 kiloa ylipainoinen pahimmillaan). Liityin "pro ana" chat ryhmään, kaipasin sosiaalisia suhteita, ja tuntui että siinä ryhmässä minua ymmärrettiin, vaikka asia oli todella toisin.

Sen kaltaiset chat ryhmät olivat suurin syy bulimiani puhkemiseen, kerran kovan laihduttamiskierteen jälkeen ahmin, ryhmässä kaikki kehottivat oksentamaan jottei "kalorit imeytyisi"

Sen ensimmäisen kerran kun oksensin kaikki meni alamäkeen, ensin oksensin ruokani kerran viikossa mutta vuoden jälkeen 6-8 kertaa päivässä.

Näin rankka oksentelu jatkui reilut kolme vuotta ja tässä sitä ollaan. Syömishäiriöni takia olen joutunut sairaalaan 5 kertaa ja koska minulla ei ole vain bulimia VAIN MYÖS anoreksia. Tämä johti siihen että olin pahimmillaan 15 kiloa alipainoinen, ja sain tästä syystä melkein täyden sydänpysähdyksen.

Muitakin terveysongelmia toki on, sain refluksitaudin mistä joudun kärsimään loppuelämäni, sain niin pahan ruokatorvi repeämän (jos haava olisi ollut 2cm leveämpi olisin saattanut kuolla sisäiseen verenvuotoon ennenkuin olisin edes kerennyt sairaalaan)

Nykypäivänä oksenteluni on vähentynyt, noin monen huonon kokemuksen jälkeen tein sen päätöksen että haluan elää enkä kuolla. Oksentelen edelleen vähintään 4 kertaa viikossa, mutta pahimmasta olen päässyt yli.

Muistakaa kaikki syömishäiriöiset että parantuminen on mahdollista ja että apua kannattaa heti hankkia jos tuntuu että syömiskuviot ovat häiriöityneet.

Voimia teille kaikille ❤️
See you later space cowboy
haluanvainrauhaa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 3
Liittynyt: 28.8.2019 18:03:53

Re: Syömishäiriöt

ViestiKirjoittaja Pia » 16.4.2020 08:59:50

Kopsasin nämä kysymykset aloittajan viestistä koska ne on hyviä kysymyksiä ja auttoi mua pohtimaan mun omaa käytöstä ruuan kanssa.

-miten pitkään olet sairastanut syömishäiriötä?

Aloin ahmia jo lapsena mutta se on aina ollut ajoittaista. En ahmi joka päivä mutta vähintään muutamana päivänä viikossa vedän älyttömän ähkyn päälle. Muistan että mulla oli samaa jo peruskoulussa jota mm vanhemmat piti yllä ostamalla mulle herkkuja älyttömästi.

-koska se puhkesi?

Tähän vastasinkin jo ehkä edellä... eli ollu kausiluontosena jo yli 25 vuotta.

-miten se ilmenee/ilmeni?
Tykkään olla yksin ja syödä. Teen sitä kotona ja joskus ravintolassa... esim. ravintoloiden buffetit on mun salainen pahe. Saatan syödä jossain Pizza Raxissa ihan älyttömiä määriä joita ei jaksais syödä normaali raskasta työtä tekevä mieskään. Syön usein myös kotona iltasin telkkaria katsoessa. Sillon menee etenkin pizzaa, suklaata, sipsejä, voileipää jne.

-tiedätkö syytä/syitä syömishäiriöösi?
Luulisin että mä opin sillon pentuna lääkitsemään sillä jotain... esim. jos mua v..tutti ja ahdisti vanhempieni käytös niin herkkuihin pääsi ikään kuin "pakoon" sitä.. herkuttelu lohduttaa.

-mitä kaikkia ongelmia se on sinulle aiheuttanut?

Syyllisyyden tunnetta ja huonouden tunnetta... lisäksi ylipainoo on joskus enemmän joskus vähemmän. En oo tosin ikinä ollu sairaalloisen lihava, mutta aina ns. "rehevä" ja isokokoinen.

-oletko toipunut syömishäiriöstä ja jos olet, niin miten?
yritän ajottain kontrolloida syömistä laskemalla kaloreita jne... mutta sitten välillä repsahdan. Mulla on kuitenkin pulmia myös alkoholin kanssa, ja juopotellessa ruoka ei tule samalla lailla mieleen... ennenku ehkä krapulassa,, ja sitten mennään taas.
Yes sir, I can booze!
Avatar
Pia
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 22
Liittynyt: 16.4.2020 07:51:53
Ollut juomatta

Re: Syömishäiriöt

ViestiKirjoittaja Targett » 29.8.2021 08:41:43

Tehdäänpäs addiktikulttuuriteko ja kirjoitetaan tähän ketjuun jotain, kun asia tuntuu olevan edelleen pinnalla vaikka ikä alkaa jo kolmosella. Kyllä mieskin voi kärsiä syömishäiriöstä.

-miten pitkään olet sairastanut syömishäiriötä?

Hiljattain tajusin etten vieläkään ole siitä päässyt kokonaan eroon. Noin 12 vuotta on tullut sairastettua. Bulimia on selätetty, mutta se on vaihtunut aaltoilevaan ortoreksiaan. Toisinaan ruokavalio on hyvin niukka ja sairaalloisen terveyspainotteinen, toisinaan vapaampi. Kaloreita en onneksi enää varsinaisesti laske (tosin suurpiirteisesti silloin tällöin), mutta pelkään epäterveellistä ruokaa edelleen.

-koska se puhkesi?

Oireilu alkoi esiteini-iässä noin 12-13 -vuotiaana isovanhempani todetessa minun olevan hyvin syötetty. Varsinainen laihdutuspakko eli käytännössä syömälakko (ja siitä aiheutunut bulimia) alkoi 19-vuotiaana.

-miten se ilmenee/ilmeni?

Lopetin syömisen. Olin kyllästynyt itseeni noin 10 kiloa ylipainoisena, eli käytännössä en ollut mitenkään valtavan lihava. Monet luokkakaverit ja muut ystävät olivat paljon paremman näköisiä ja kokoisia ja sain päähäni ajatuksen, etten tämän näköisenä pärjää esimerkiksi deittailumarkkinoilla. Tein suunnitelman, jossa käytännössä join vain kahvia ja teetä yhden kesän ajan ja söin hyvin harvakseltaan ja silloinkin lähinnä salaattia. Neljässä kuukaudessa tipahti se noin 10 kiloa ja olin aivan helvetin ylpeä itsestäni. Seuraavan vuoden aikana paino tippui lisää noin 15 kiloa, aina alipainon rajoille eli noin 62-64 kiloon. Hoikimmillaan käytiin alle 60 kilossa.

-tiedätkö syytä/syitä syömishäiriöösi?

Tuossa edellä taisin ne kuvatakin. Ulkonäköpaineet, isovanhempien sanat, heikko itsetunto.

-mitä kaikkia ongelmia se on sinulle aiheuttanut?

Elämän pyörimisen ruuan ympärillä. Aina on mielessä mitä voi syödä ja mitä ei voi syödä. Kontrollointi lienee aiheuttanut osaltaan myöhemmin puhjenneen päihderiippuvuuden. Kun parikymppisenä aloin pajautella säännöllisesti ja iski mässyt, astui bulimia mukaan kuvioon. Tätä kurimusta jatkui noin 3-4 vuotta, kunnes pääsin siitä hiljalleen eroon. Kun alkoholismi oli pahimmillaan 24-29 -vuotiaana, en laskenut siitä aiheutuneita kaloreita, mutta jätin syömättä, jotta voisin juoda. Koko ongelman voisi niputtaa totalitaariseen käytökseen itseään kohtaan, jolloin asetetaan selvät rajat sille, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Jos tekee jotain kiellettyä, täytyy vastapainoksi olla tietty aika syömättä.

-oletko toipunut syömishäiriöstä ja jos olet, niin miten?

En täysin. Luulen, että nykyisin syömishäiriöni on vain yksinkertaisesti muuttanut jälleen muotoaan. Urheilen säännöllisesti ja vaikken laske kaloreita, arvioin suurpiirteisesti ettei kaloreita vain tule liikaa yhden päivän aikana. Yritän pitää huolta kaikista mahdollisista ravintoarvoista, joten käytännössä tarkoitusperäni ovat tänä päivänä huomattavasti järkevämmät kuin ennen. Iltaisin mätän surutta ruokaa, kunhan se ei ole prosessoitua tai muuten vain epäterveellistä. Bulimiasta pääsin onnekseni eroon todennäköisesti kyllästymällä - aivan tarkkaa prosessia en edes muista. Väitän kuitenkin, ettei sisäelinosasto olisi moista höykytystä kestänytkään enää kovin kauaa.

Voimia kaikille syömishäiriöstä kärsiville. Ei tämä mukavaa ole, mutta tästäkin voi parantua.
Minä määrään.
Targett
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 35
Liittynyt: 27.12.2020 18:37:11
Ollut juomatta

Edellinen

Paluu Tori

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa